Millaisia omillaan asuvat lapsenne ovat?

Taitaa ap:n lapsi olla vähän lapsellinen prinsessa vielä.

Moni on todennut, että taulut yms pitäisi osata laittaa itse. Kai sitä osaa, mutta mielestäni juurikin taulujen ripustamisessa on hyvä olla toinen ihminen apuna, jotta menevät varmasti oikeaan kohtaan esim. suhteessa toisiin tauluihin.

Sen sijaan ihmettelen tuota, joka on isännöitsijän ja huoltofirmoihin yhteydessä lapsensa puolesta - miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, kiitos mielipiteistä. 

Minusta on ihan mukavaa, että tytär pitää yhteyksiä ja pyytää apua ja kyselee. Joskus vaan mietityttää, että mikä motiivi hänellä on vaikka pyytää isäänsä laittamaan juurikin joku taulu tai kiinnittämään jotain koukkuja tms. Ihan varmasti osaisi itsekin. Tai kyytipyyntö voi olla juurikin joku "on inhottava keli, saanko kyydin kouluun" (asuu vartin ajomatkan päässä, opiskelupaikkaansa toinen mokoma). Välillä tulee vähän huomionhaku ja pompottamisfiilis, vaikkei mitään suutu tms vaikka kieltäytyisi lähtemästä.

No mä kysyn neuvoja ja apuja vielä yhdeksänkymppiseltä isältänikin, koska tiedän hänen siten tuntevan itsensä tärkeäksi ja tarpeelliseksi omalle tyttärelleen. Isäni kuuluu siihen sukupolveen, joka näyttää tunteensa teoilla eikä sanoilla, joten minustakin on mukavaa, kun voimme tällä tavalla molemmin puolin viestittää, että olemme toisillemme edelleenkin tärkeitä. 

Noh, oma tyttäreni (myös 20v ja noin vuoden asunut omassa kämpässä) soitti juuri isälleen, että etuoven lukkoa pitää hirveästi "rämpyttää" että toimii. Isänsä sanoi, että huoltomiehelle vaan soitto tai viestiä, tai vuokraisännälle. Niin tytär sai kauhean kohtauksen, ettei hän halua ketään vierasta asuntoonsa...

Huoh joo, me emme edes asu kovin lähellä. Mutta hänellä tosiaan on tällaisia ihan kummallisia estoja välillä. Isänsä pitäisi juosta tekemässä kaikenlaista palvelusta hänelle, vaikka tämäkin on asia, mille mies ei edes mitään voisi tai saisi tehdä.

En tiedä miksi on niin huomionhakuinen isänsä suhteen. Voi juontaa juurensa sinne, kun mies teki tyttären ollessa pieni pitkään reissutyötä ja saattoi olla välillä kuukaudenkin putkeen maailmalla.

Vierailija kirjoitti:

Omilleni olimme muuttoapuna ja alussa katselimme yhdessä miten juurikin tauluja, hyllyjä jne kiinnitetään. Perus-sulakkeenvaihdot, lamppujen kiinnitykset ja vastaavat opetimme muuton yhteydessä. Käytiin yhdessä hankkimassa huonekaluja ja autoimme kokoamisessa.

Sen jälkeen ovat aika vähän ihan avunpyyntömielessä olleet yhteyksissä. Jotain reseptejä välillä pyytävät ja raha-asioissa joskus kysyvät neuvoja. Tai isojen hankintojen kanssa ovat mielipidettä kysyneet. Mutta aika vähäistä on, hämmästyisin jos vaikka kyytiä jonnekin haluaisivat meiltä.

Ihan koulu- tai kauppakyytejä tms ei ole koskaan kyselty mutta olemme olleet mukana hakemassa huonekaluja, kodinkoneita (ei liikkeestä) ja kuskaamassa vaikka muutamaa mattoa pesulaan silloin kun tytöllä ei vielä ollut autoa. Nykyisinkin kantoapuna jos tarvitsee. Seuraava kyyti lienee synnärille kun itse ei saa ajaa ja mies on maailmalla synnytyksen aikaan:)

Lisäksi tietty joskus kyyditetty lentokentälle tai haettu kotiin.

Tuosta reseptistä tuli mieleen poikani joka muutti kotoa silläaikaa kun olimme lomamatkalla. Ensimmäinen puhelu tuli ruokakaupasta: Äiti, mä teen tänään makaronilaatikkoa - mitäs siihen tulikaan? Tokihan neuvoin:D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt taulut ja vastaavat pitäisi ihan itse opetella laittamaan. Kädettömyys kodin pikkuhommissa ei ole hyvä juttu. Jospa ensi kerralla opetatte, jos sellaista pyytää. Sitten taas joku neuvominen vaikka veroilmoituksen tekemisessä tai työnhaussa tai vaikka vakuutusten hankinnassa on ihan normaalia.

Ap:n tytär kuulostaa kyllä erikoiselta tapaukselta. Olen samanikäinen, asun omillani ja vanhemmat tuntuvat tarvitsevan enemmän minun apuani kuin minä heidän.

Vierailija kirjoitti:

Noh, oma tyttäreni (myös 20v ja noin vuoden asunut omassa kämpässä) soitti juuri isälleen, että etuoven lukkoa pitää hirveästi "rämpyttää" että toimii. Isänsä sanoi, että huoltomiehelle vaan soitto tai viestiä, tai vuokraisännälle. Niin tytär sai kauhean kohtauksen, ettei hän halua ketään vierasta asuntoonsa...

Huoh joo, me emme edes asu kovin lähellä. Mutta hänellä tosiaan on tällaisia ihan kummallisia estoja välillä. Isänsä pitäisi juosta tekemässä kaikenlaista palvelusta hänelle, vaikka tämäkin on asia, mille mies ei edes mitään voisi tai saisi tehdä.

En tiedä miksi on niin huomionhakuinen isänsä suhteen. Voi juontaa juurensa sinne, kun mies teki tyttären ollessa pieni pitkään reissutyötä ja saattoi olla välillä kuukaudenkin putkeen maailmalla.

Tytöillä tuo lakkaa, kun poikaystävä tulee mukaan kuvioihin.

Tyttö lähti suurella uholla 18 täytettyään. Että ei kyllä pidä yhteyttä ja ihana, kun saa itsenäistyä. Kuukausi meni ja nyt soittelee melkein joka päivä :)

Ei nyt sinänsä apua pyydä, mutta tekee tikusta asiaa, että saa soittaa ja sitten tuleekin juteltua aina pitkään kaikenlaista.

Jotain pientä aina kyselee, mitä ei tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Noh, oma tyttäreni (myös 20v ja noin vuoden asunut omassa kämpässä) soitti juuri isälleen, että etuoven lukkoa pitää hirveästi "rämpyttää" että toimii. Isänsä sanoi, että huoltomiehelle vaan soitto tai viestiä, tai vuokraisännälle. Niin tytär sai kauhean kohtauksen, ettei hän halua ketään vierasta asuntoonsa...

Huoh joo, me emme edes asu kovin lähellä. Mutta hänellä tosiaan on tällaisia ihan kummallisia estoja välillä. Isänsä pitäisi juosta tekemässä kaikenlaista palvelusta hänelle, vaikka tämäkin on asia, mille mies ei edes mitään voisi tai saisi tehdä.

En tiedä miksi on niin huomionhakuinen isänsä suhteen. Voi juontaa juurensa sinne, kun mies teki tyttären ollessa pieni pitkään reissutyötä ja saattoi olla välillä kuukaudenkin putkeen maailmalla.

Voisiko olla jotain sosiaalisten tilanteiden pelkoa tms

Meillä lapset ovat muuttaneet kotoa viimeistään 18 täytettyään ja apua eivät ole sen jälkeen pyytäneet, koska he tietävät että me mieheni kanssa emme elätä tai auta aikuisia ihmisiä sillä vanhempien elättämisvelvollisuus ja auttamisvelvollisuus päättyy siihen kun lapsi täyttää 18. Eivät he ole edes meihin pahemmin yhteydessä ja se on vain hyvä. Esim. 34v esikoinen ei ole ollut meihin yhteydessä sen jälkeen kun muutti 11 vuotta sitten toiseen kaupunkiin mutta olemme muilta sukulaisilta kuulleet, että hän on kirjastossa töissä, että hänellä on 32v vaimo ja tämän kanssa 5 lasta, joista vanhin on 9v ja nuorin 3kk.

Vierailija kirjoitti:

Moni on todennut, että taulut yms pitäisi osata laittaa itse. Kai sitä osaa, mutta mielestäni juurikin taulujen ripustamisessa on hyvä olla toinen ihminen apuna, jotta menevät varmasti oikeaan kohtaan esim. suhteessa toisiin tauluihin.

Sen sijaan ihmettelen tuota, joka on isännöitsijän ja huoltofirmoihin yhteydessä lapsensa puolesta - miksi ihmeessä?

Joskus voi olla kyse omasta epävarmuudesta. Siis sen suhteen, miten paljon tietää asiasta. Oma tyttäreni on asunut omillaan jo yli 10 vuotta. Hänellä on syntymästään lähtien ollut fyysinen vamma, joka ei loppujen lopuksi kovin paljon hankaloita hänen elämäänsä, mutta tyttö on kantapään kautta oppinut, että kannattaa ensin kysyä äidiltä ja vasta sitten Kelasta. Minä kun olen joutunut opettelemaan kaikki vammaisuuteen liittyvät lait ja asetukset lähestulkoon ulkoa ja sen vuoksi mulla on parempi tietämys kuin Kelan asiakasppalvelijoilla. Joten minäkin olen soitellut lapseni puolesta Kelaan, kun hän on sieltä saanut aivan lainvastaisia ohjeita  eikä hänellä ole itsellään ollut riittävää em asiaan liittyvän lainsäädännön tuntemusta, jotta olisi pystynyt hoitamaan asian itse. Itse taas en tiedä rakentamisesta ja saneerauksista hölkäsen pöläystä, joten ihan hyvin voisin kuvitella pyytäväni isääni, joka on rakennusalan ammattilainen, soittamaan puolestani huoltoyhtiöön. Kaikkea ei tarvitse osata itse, jos perheessä on joku, joka osaa.

Oma lapseni soitti pari viikkoa sitten hysteerisenä, että oli hukannut luottokorttinsa - miten saa ruokaa. Kysyin sitten olihan sulkenut kortin, ei ollut kuulemma tajunnut ollenkaan. Joissain asioissa tuo on kyllä vielä aika lapsi... sitten taas vastapainoksi monissa asioissa hyvinkin vastuullinen ja itsenäinen. Eiköhän se siitä pikkuhiljaa.

Ap:lle sanoisin, että perushommissa kannattaa auttaa, mutta myös varmistaa, että tyttärenne oppii ne samalla. Jos menee vaikka sitten sitä taulua laittamaan, selittää homman ja katsoo, kun tytär tekee itse. En minäkään montaa taulua ole elämässäni laittanut, koska lähes koko aikuisiän olen miehen kanssa asunut eikä ole tarvinnut, joten jos se pitäisi tehdä, voisin olla vähän pihalla, että millaisia koukkuja/ruuveja/nauloja mihinkin seiniin laitetaan jne. Lamppua en luultavasti ilman ohjetta saisi kattoon (siis osaan vaihtaa lampun, mutta jos pitäisi ruuvailla, laittaa sokeripaloja tms). Välillä hävettää, että olen oikeasti aika surkea tällaisissa. Tehkää tytölle palvelus ja opettakaa näitä hänelle.

Tytär muutti 16 vuotiaana omilleen, nykyisin on 18-vuotias. Hyvin on pärjännyt, rahallista apua pyytää muutaman kerran vuodessa ja sekin menee lukiokirjoihin. Ei juo tai polta, joten silläkin säästää rahaa. Koska hän asuu suht kaukana, näemme ehkä neljä kertaa vuodessa. Viestittelen tytön kanssa muutamia kertoja kuussa.

Tytär on todella itsenäinen ja viihtyy omillaan. Fiksu nuori nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, oma tyttäreni (myös 20v ja noin vuoden asunut omassa kämpässä) soitti juuri isälleen, että etuoven lukkoa pitää hirveästi "rämpyttää" että toimii. Isänsä sanoi, että huoltomiehelle vaan soitto tai viestiä, tai vuokraisännälle. Niin tytär sai kauhean kohtauksen, ettei hän halua ketään vierasta asuntoonsa...

Huoh joo, me emme edes asu kovin lähellä. Mutta hänellä tosiaan on tällaisia ihan kummallisia estoja välillä. Isänsä pitäisi juosta tekemässä kaikenlaista palvelusta hänelle, vaikka tämäkin on asia, mille mies ei edes mitään voisi tai saisi tehdä.

En tiedä miksi on niin huomionhakuinen isänsä suhteen. Voi juontaa juurensa sinne, kun mies teki tyttären ollessa pieni pitkään reissutyötä ja saattoi olla välillä kuukaudenkin putkeen maailmalla.

Voisiko olla jotain sosiaalisten tilanteiden pelkoa tms

Ehkä. Hän on kyllä muuten kovin sosiaalinen, mutta kovin isäänsä ripustautuva monessa asiassa. Ja hieman ehkä pelkää aikuisia vieraita miehiä välillä.

Vierailija kirjoitti:

Moni on todennut, että taulut yms pitäisi osata laittaa itse. Kai sitä osaa, mutta mielestäni juurikin taulujen ripustamisessa on hyvä olla toinen ihminen apuna, jotta menevät varmasti oikeaan kohtaan esim. suhteessa toisiin tauluihin.

Sen sijaan ihmettelen tuota, joka on isännöitsijän ja huoltofirmoihin yhteydessä lapsensa puolesta - miksi ihmeessä?

Koska omistamme asunnot ja ihan normaalissa vuokrasuhteessakin vuokranantaja hoitaa isännöitsijän kanssa sellaiset asiat kuten uusien avainten hankkiminen (koko talon lukkojen vaihdot tai pelkästään yksittäisen asunnon lukot) tai talon rakenteissa olevien vaurioiden korjaus (huonosti tehdyn putkiremontin korjaus). Aika usein vuokralainen kuvittelee, että asunnossa asuminen antaa hänelle oikeuden ohi asunnon omistajan vaatia vaikka parvekelasien korjausta.

Vierailija kirjoitti:

Tytär muutti 16 vuotiaana omilleen, nykyisin on 18-vuotias. Hyvin on pärjännyt, rahallista apua pyytää muutaman kerran vuodessa ja sekin menee lukiokirjoihin. Ei juo tai polta, joten silläkin säästää rahaa. Koska hän asuu suht kaukana, näemme ehkä neljä kertaa vuodessa. Viestittelen tytön kanssa muutamia kertoja kuussa.

Tytär on todella itsenäinen ja viihtyy omillaan. Fiksu nuori nainen

Minusta tämä on hyvä esimerkki siitä, että ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa toimia. Ihmiset ovat erilaisia. Siskoni miniä pitää useammin yhteyttä minuun ( siis anoppinsa siskoon) kuin sinun tyttäresi sinuun. Joissain perheissä ja suvuissa ollaan enemmän ja joissain vähemmän tekemisissä toistensa kanssa. Jos tilanne kaikille on  ok, niin kaikki on hyvin. 

Esikoiseni muutti syksyllä omaan asuntoon (19v). Ei hän montaa kertaa ole apua sinänsä tarvinnut. Käy kyllä kotona suhteellisen tiuhaan syömässä ja pesemässä pyykkiä, mutta muuten elää hyvinkin itsenäisesti. Ihmettelenkin kuinka hyvin ja reippaasti on kaikki asiansa hoitanut, kotona vielä asuessaan oli enemmän arka ja helposti heittäytyi avuttomaksi.

Ylpeä olen, ja toivottavasti kuitenkin apua sitten pyytää, jos tarvitsee <3

Vanhemmalla lapsella ei ole autoa ja hänellä on sellainen harrastus jonka vuoksi lainaa usein autoa. Vanhemmalla lapsella on myös lapsi ja hän on silloin tällöin meillä hoidossa ja aika usein kylässä.

Nuorempi lapsi tuntuu olevan aina töissä ja puolisollaan on auto, joten aika harvoin käy edes kylässä, eikä myöskään ole tarvinnut apua kotoa muuton jälkeen.

Enemmän kyse on siitä, miten itse asian koet(te). Jos mielestäsi tytär pyytää apua liikaa tai kuormittaa teitä vanhempia toiveillaan, häntä kannattaa hellästi tuuppia ja neuvoa omatoimisuuteen. Jos taas auttaminen on ihan luontevaa, ja mukava tapa olla yhdessä, sittenhän ongelmaa ei ole.

Sen verran tottakai vanhempana pitää kantaa vastuuta, että huolehtii, että hän pärjää kuitenkin, vaikkei apua olisikaan käytettävissä. Ja toisaalta, että suhde on vastavuoroinen - jos tarvitsette jotain, missä hän voi auttaa, muistakaa pyytää.

Joo, kyllä taulut pitää saada itse seinälle. Huolestuisin, jos lapseni ei sitä(kään) 2-kymppisenä osaisi. Ihme avuttomuutta, että heti kutsutaan joku toinen tekemään, eikä edes yritetä opetella itse.