Millaisia omillaan asuvat lapsenne ovat?

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä taulut pitää saada itse seinälle. Huolestuisin, jos lapseni ei sitä(kään) 2-kymppisenä osaisi. Ihme avuttomuutta, että heti kutsutaan joku toinen tekemään, eikä edes yritetä opetella itse.

Mä nyt niihin tauluihin niin takertuisi. Jos ekoja kertoja jotain pitää tehdä, hyvinkin voi olla epävarma ja kaivata vähintäänkin varmistusta, että menee vaikka oikeanlainen koukku seinään. Sen sijaan, jos yleisesti passuuttaa itseään, eikä edes yritä opetella itselleen epäluontevia kodinhommia, pitää kyllä vanhemman sitä napanuoraa katkoa.

Välillä soittelee, että ei tajua jotain neuleohjetta, voinko lukea läpi ja selittää ja ehkä kerran kuussa tai kahdessa lainaa autoa, että pääsee keikalle eikä tarvi mennä taksilla kotiin.

Siihen vaiheeseen, kun muuttaa pois, aika monella kuuluu sellainen korostettu tarve pärjätä itse. Tasoittuu ajan kanssa, jos välit ovat kunnossa. Mieluummin pyydetään kavereita apuun kuin vanhempia.

Onko ap:n tyttärellä ollut ollenkaan tällaista?

Luen jotenkin rivien välistä aloituksesta, että ap:n mielestä hänen lapsensa ei ehkä ole aivan riittävän itsenäinen. Nämähän ovat vaikeasti tulkittavia asioita ja riippuvat monista seikoista, esim millainen auttamisen ja pärjäämisen malli lapsella on lapsuudenperheestään. 

Luota tässä vaistoosi. Jos lapsi on liian takertuva, pikku hiljaa opetatte häntä toimimaan itse jolloin myös luottamus omiin kykyihin pärjätä itse kasvaa. Jos kyytien pyytäminen ärsyttää, asetatte rajat tälle toiminnalle. Sen sijaan jos kaikki tuntuu ihan luonnolliselta ja mukavalta, olkaa vain kuten olette tähänkin asti olleet.

Lähipiirissäni on 29-vuotias tyttö jota vanhemmat tukevat säännöllisesti rahallisesti, ostavat kodinkoneita ym isompaa. Tyttö on työtön.

Oma lukunsa on 57-vuotias tuttavanainen jolle vanhemmat ovat maksaneet kuukausirahaa aina. Työnteko ollut ongelmallista eikä hän ole halunnut olla aina työttömyysrahalla kun on pelännyt että pakko ottaa vastaan työtä.