Lue keskustelun säännöt.
Oletteko jo huomanneet että elämä kiertää? Vauvat ovat kuolleita läheisiämme ja tuttaviamme
18.03.2018 |
Kun katsoo sitä miten kuoleva ja vastasyntynyt muistuttaa toisiaan niin väkisinkin miettii.
Lisäksi monesta suvusta kun joku lähtee niin toinen tulee.
Sekä syntymän että kuoleman hetki tulee myös jostakin syystä usein aamuyöstä. Ei tietenkään kaikilla.
Usein vauvat myös saattaa muistuttaa jotakin edesmennyttä. Itselle ainakin lohdullinen ajatus, kuoleman jälkeen palaa tilaan ennen syntymäänsä, kunnes sitten syntyy.
Kommentit (79)
Jos av-palstalle avautumisen johdosta voisi tehdä lasun niin tässä minä tekisin sen. Ap on sen verran epävakainen ja harhainen, että toivotaan kaikki ettei hän koskaan ole vastuussa lapsista, omista tai muiden. Toivotaan myös, että hän pitää harhaiset ajatuksensa ominaan eikä möläyttele niitä muille, eikä missään tapauksissa pienille lapsille.
Ja kaikki: miettikää kenen hoiviin jätätte lapsenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan pieni newsflash teille jälleensyntymis-termiä käyttäville sekopäille: sen filosofian mukaan kaikki elolliset oliot kiertävät, eivät vain ihmiset. Joten vauvasi voi olla se lapsena tappamasi perhonen tai naapurin rääkätty kissa, tai tätisi lehmä tai intiaanisodissa kuollut hevonen tai Suomen viimeisin sirkusnorsu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pitänyt jälleensyntymää itsestäänselvyytenä jo pitkään, mutta siihen en osaa sanoa, ovatko syntyvät nimenomaan edesmenneitä sukulaisia. Osa voi toki olla, mutta voihan ne tulla pelmahtaa vaikka mistä, jos sellainen karminen yhteys löytyy. On muuten kohtuullisen hassua lukea, miten tiukasti ja vihamielisesti kiistetään mahdollisuus kyseisen ilmiön olemassaoloon.
Kyllä tässä jotain perää voi olla.
Olemme mieheni kanssa hyvinkin tasaisia, hiljaisia ihmisiä ja siistejä, mutta tuo mistä lienee jälleensyntynyt teinimme raastaa hermojamme jatkuvalla pelaamisellaan, haisemisellaan ja negatiivisella olemisellaan.
Karman lain perusteella olen tähän saakka syyttänyt mieheni sukua lapseni häiriökäyttäytymisestä, sillä jotain saatanallisia slaisuuksia siinä suvussa täytyy olla, kun jälkeläisestä tuli mitä joudun nyt katselemaan vielä pitkään.
Yksisarvishoidot, hopeavesi, kiviterapia on läpikäyty, mutta mistään ei ole ollut apua miehen suvun pahan karman poispyyhkäisemiseksi.
Ehkä sitten lapsenlapsi (jos tuosta sellaista on tekemään), toisi iloa meidän isovanhempien elämään ja saisi karmean karmansa poispyyhkäistyä ja sukuni hyvätahtoista, eteenpäinpyrkivää ja tervejärkistä karmaa tilalle.
Nyyh :-(
Ihan kuin havaitsisin jonkinasteista leikkisää pottuilua :D :D Mutta tottahan tuo, että materialistisesta maailmankuvasta käsin tämän sortin jutut ovat lähtökohtaisesti ihan ufo-juttuja. Toisesta näkökulmasta taas ne eivät mene edes yliluonnollisen puolelle. Vauvapalstalla tosin ei ihan äärettömän syvällisiin perusteluihin ja dialogeihin päästä, mutta tieteessäkin ajoittain tehdään löydöksiä, jotka ovat materialähtöisen maailmankuvan kanssa riiteleviä.
Ja noista yksisarvishoidoista, en lähtisi niitä niputtamaan automaattisesti yhteen jälleensyntymisoppien kanssa. Lienevät antoisia heille, jotka niihin uskovat, mutta minä en heihin kuulu, vaikka jälleensyntyminen käy järkeen.
Mistä ne ihan ekat sielut tupsahti? Vai onko ne ollut miljardeja vuosia maailmankaikkeuden alusta asti odottamassa eläimen/ihmisen kehoon pääsemistä?
Voiko sielut ajatella ilman aivoja mihin kehoon ne menee, vai päättääkö jokin (Jumalako?) niiden puolesta uuden kehon niille?
Jos ajatukset on aivoissa eikä sieluissa, nin voiko kaikkeus olla TÄYNNÄ sieluja ja samassa aivossa on koko ajan eri sieluja, jotka aivojen takia luulee itseään aina samaksi?
Jos sielut ovat persoonallisia, niin millaisia yksilöllisiä ominaisuuksia niillä on? Voiko sielu olla iloinen? Jos voi, niin mihin se tarvitsee kehossa virtaavia "ilohormoneita" vai mitä ovatkaan? Vai saako sielu ne kehon aineet virtaamaan?
Mä olen joskus miettinyt, että onko tämä minuus vai yksi, vai tuleeko sama minuus uudelleen jossain muussa muodossa. Ei meistä tästä kukaan totuutta tiedä, eikä tule varmaan koskaan tietämäänkään. Ei tiede ehdi ihmiskunnan olemassaolon aikana niin pitkälle kehittyä. Minuushan voi olla jossain kokonaan erilaisessa muodossa. Uusia minuuksia varmaan tuleekin, mutta entiset, ovatko ne ainutkertaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon :) Kun katson omaakin vastasyntynyttä niin uskon ja tiedän että kuka on päässyt uudelleen tänne. Lisäksi vanhempi lapseni muistuttaa eleiltään, ilmeiltään ihan mummoani. Ap
Et kai nyt ihan tosissasi usko, että olet synnyttänyt mummosi uudelleen? Älä vaan kerro asiasta kellekkään:)
Heh, Intiassa ne uskoo, että esim rotat voi olla niiden kuoleita iso-isiä tai iso-äitejä, eikä siksi voi tappaa niitä ja niitä rottia on siellä laumoittain ja saavat aikaan paljon sairauksia ym.
Se on sitä jälleensyntymisenlakia eli hindulaisuutta, joka on kulttuurillemme täysin vieras ja sairas uskomus.
Minäminäminäminäminäminä, sä olet täällä se sairas narsisti. Mistä vtu..sta sä voit tietää mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? En lähtis haukkumaan ja mollaamaan muita.
Eikö me kaikki tiedetä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, jos kerran olemme eläneet täällä aikaisemminkin? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tosiaan sukuun syntyy vauva, kun joku kuolee.
Miten niin mikä suku? Kuitenkin vauvassa yhdistyy 2 sukua, äidin ja isän. Puhut tässä vain yhdestä suvusta.
No sen kuolleen sukuun.
Entäs kun meidän sukuun syntyi neljä vauvaa isoäitimme kuoleman jälkeen, kenelle niistä se isoäidin sielu meni? Toisaalta taas mieheni sukuun ei ole syntynyt uusia vauvoja 80-luvun jälkeen, vaikka kuolleita on vaikka kuinka monta, ovatko ne sielut joutuneet kuokkimaan ihan vieraaseen sukuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä ne ihan ekat sielut tupsahti? Vai onko ne ollut miljardeja vuosia maailmankaikkeuden alusta asti odottamassa eläimen/ihmisen kehoon pääsemistä?
Voiko sielut ajatella ilman aivoja mihin kehoon ne menee, vai päättääkö jokin (Jumalako?) niiden puolesta uuden kehon niille?
Jos ajatukset on aivoissa eikä sieluissa, nin voiko kaikkeus olla TÄYNNÄ sieluja ja samassa aivossa on koko ajan eri sieluja, jotka aivojen takia luulee itseään aina samaksi?
Jos sielut ovat persoonallisia, niin millaisia yksilöllisiä ominaisuuksia niillä on? Voiko sielu olla iloinen? Jos voi, niin mihin se tarvitsee kehossa virtaavia "ilohormoneita" vai mitä ovatkaan? Vai saako sielu ne kehon aineet virtaamaan?
Me ollaan oltu AINA. Voisi sanoa, että me olemme yksi ja sama Jumala, alkulähde, kokemassa itseään fyysisessä muodossa, koko ajan vaan laajeten. Sielun kehitys ei koskaan voi loppua, sille ei ole rajaa ja se on ikuinen.
Sieluja ja maailmoja on ääretön määrä. Eikö olisi hieman outoa, jos olisimme täysin ainoa elämänmuoto koko universumissa? Riippuen teoista ja eletystä elämästä, siellä henkien maailmassa sitten päättää, että millaisen elämän seuraavaksi tarvitsee kehittyäkseen ja puhdistuakseen. Ja minne inkarnoituu.
Vierailija kirjoitti:
Miten selität sen että ihmisten määrä kasvaa koko ajan?
They're new.
Phoebe Buffay
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskanmarjat, ap. Ettäkö "sieluja" olisi rajallinen määrä?
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Minäkin uskon jälleensyntymiseen, vaikka minut tiedetäänkin järkeväksi ateistiksi. En ikinä siis voisi kertoa tästä kenellekään.
Ensinnäkin vapaan tahdon ongelman ratkaisu näyttäisi edellyttävän jonkinlaisen sielun olemassa oloa. Jos ei usko sieluun, ei voi myöskään uskoa että meillä olisi vapaa tahto.
Mitä tulee väestön kasvuun niin uskon että on olemassa uusia ja vanhoja sieluja. Itse uskon olevani vanha sielu. Tukholmassa käydessäni tuntuu aina siltä, että olisin kotona.
Katsokaa elokuva Enter the Void! On hyvä aiheeseen liittyvä elokuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
73. Kuulostaa siltä, että haluat korjata kognitiivisen dissonanssin keksimällä jonkin ylimääräisen uskomuksen.
Vähän samaan tapaan kuin jotkut uskovat Jumalaan, "koska muuten elämällä ei olisi tarkoitusta". Mutta mistä tulee oletus tarkoituksesta?
Tai sinulle oletus vapaasta tahdosta?
Vierailija kirjoitti:
73. Kuulostaa siltä, että haluat korjata kognitiivisen dissonanssin keksimällä jonkin ylimääräisen uskomuksen.
Vähän samaan tapaan kuin jotkut uskovat Jumalaan, "koska muuten elämällä ei olisi tarkoitusta". Mutta mistä tulee oletus tarkoituksesta?
Tai sinulle oletus vapaasta tahdosta?
Minkä kognitiivisen dissonanssin? Moni uskoo että vapaa tahto on illuusio, itse en usko siihen. Uskon että meillä on vapaa tahto ja sielu. Silti uskon fysiikan lakeihin. Nämä eivät ole ristiriidassa keskenään. Olen kaiketi siis jonkinlainen dualisti.
Jumalaan en usko, tai tarkemmin sanottuna en tiedä onko jumalaa vai ei. Mutta mihinkään kristittyyn jumalaan en ole koskaan uskonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan pieni newsflash teille jälleensyntymis-termiä käyttäville sekopäille: sen filosofian mukaan kaikki elolliset oliot kiertävät, eivät vain ihmiset. Joten vauvasi voi olla se lapsena tappamasi perhonen tai naapurin rääkätty kissa, tai tätisi lehmä tai intiaanisodissa kuollut hevonen tai Suomen viimeisin sirkusnorsu.
Jälleensyntymisfilosofioita on monenlaisia, mutta ei tuokaan olisi mitenkään mahdoton ajatus.
Koska et ole aivan tietämätön, niin ymmärrät että maailmassa vaatii syyn ja seurauksen laki. Eli mitään ei tapahdu ilman syytä ja kaikella on seuraus. Toisaalta taas uskot vapaaseen tahtoon. Jommastakummasta uskomuksesta sinun oli siis pakko hieman joustaa ja eri syiden tuloksena aivosi päättivät joustaa täydellisestä syy-seuraussuhteeseen (eikä vapaaseen tahtoon) uskomisesta päättämällä uskoa sieluun, joka ei ole syyn ja seurauksen armoilla. Kas näin, kognitiivinen dissonanssi eli mielen ristiriita on poissa.
Olishan tuo aika mielenkiintosta jos olisi totta. Tosin jos tuo on totta, niin sitten tämä " sielu" vai miksi ikinä kutsutaan menee kelle sattuu. Osalle kai se on ns " toinen mahdollisuus". Itse en usko moiseen ja vaikka olisikin totta niin nuita videoita katsoessa ei tule minulle tapahtumaan. Tällä ei myöskään ole tekemistä ulkonäön kanssa. Sekin on todennäköisesti sattumaa jos joku on saman näköinen. Löytyyhän tästä maapallosta muutenkin ihmisiä jotka muistuttaa toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Koska et ole aivan tietämätön, niin ymmärrät että maailmassa vaatii syyn ja seurauksen laki. Eli mitään ei tapahdu ilman syytä ja kaikella on seuraus. Toisaalta taas uskot vapaaseen tahtoon. Jommastakummasta uskomuksesta sinun oli siis pakko hieman joustaa ja eri syiden tuloksena aivosi päättivät joustaa täydellisestä syy-seuraussuhteeseen (eikä vapaaseen tahtoon) uskomisesta päättämällä uskoa sieluun, joka ei ole syyn ja seurauksen armoilla. Kas näin, kognitiivinen dissonanssi eli mielen ristiriita on poissa.
Mutta eihän sielun olemassaolo ole mitenkään ristiriidassa täydellisen syy-seuraus-suhteen kanssa. Ja sekös sinua harmittaa.
Oletko jo ratkaissut kaikki materialismin ongelmat noin niin kuin muuten?
Tyttö oli syntyessään ihan äitini näköinen. Siis ihan kopio...samat ilmeet ja kaikki. Tosin äitini oli vielä hengissä joten geenit!
Tää nyt saattaa olla surkeaa matematiikkaa, mutta voitaisiin kokeilla teoriaa ottaa mukaan kaikki elävät olennot kuten eläimet. Ja kuten tiedämme ihmisten määrä on kasvanut, mutta eläinten laskussa ja jotain lajeja ihminen on ajanut sukupuuttoonkin jo. Joten ne sielut tulee sieltä. Mutta tämä oli tällainen aivopieru joka tuli mieleen kun lueskelin. En sen enempää ota kantaa aiheeseen.