Elokuvien/sarjojen kliseet ja ihmetykset

Älykäs ihminen on ärsyttävä. Jos häneltä kysyy neuvoa, sitä ei jakseta kuunnella eikä ajatella vaan vaaditaan vihaisesti ärjäisten mahdollisimman typistetty idioottiversio.

Koulut ovat ankeita ja nuhjuisia laitoksia, joissa on tärkeää vain oppilaiden keskinäiset suhteet ja vihanpito. Lintsaaminen on normi.

Aina kun käydään Pariisissa, niin taatusti ikkunasta/ parvekkeelta näkyy Eiffel-torni.

Salakuuntelija tai vahingossa paikalle osunut vetää poikkeuksetta täysin väärät johtopäätökset viattomista keskusteluista, lohtuhalauksista ja jäähyväissuukoista.

Samasta valokatkaisijasta syttyy/sammuu sekä kattovalo(t) että jalkalamppu/yöpöydän valo/työpöydän valo.

Kännykät toimivat aina, paitsi silloin kun niiden ehdottomasti pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Jokaiseen poliisin virkatehtävään sisältyy käynti strippibaarissa. Näin suomalaisena tuo tuntuisi hivenen kummalliselta.

Oletko kuullut Aarniosta?  Lisäksi kyllä suomessa käydään usein strippibaarissa tarkistamassa tyttöjen työluvat

Kun sankari on vihollisjengin saartama, nämä hyökkäävät yksitellen ja odottelevat kiltisti ympärillä tanssahdellen kun sankari pistää jokaisen vuorollaan nippuun.

Vierailija kirjoitti:

Ei käydä vessassa.

Luitko aloitusta ollenkaan?

Erämaassa kuolee ensin se joukon jäsen, jolla on parhaat tiedot ja taidot selvitä siellä.

Ylipäänsä se että kaikella ja kaikilla on aina joku tarkoitus ja päämäärä. Oikeassa elämässähän suuri osa vain haahuilee päivästä toiseen...

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei käydä merkityksettömiä/ei-hauskoja (riippuen genrestä) keskusteluja, tyyliin ostinpas huonoja appelsiineja eilen kaupasta.

Seinfeld perustuu oikeastaan kokonaan tuolle...

Kaikilla hyljeksityillä tyypeillä on jokin salattu erityislahjakkuus. Kaikilla suosituilla tyypeillä on jokin salattu erityisheikkous. Kun ne paljastuvat, yleinen suosio siirtyy välittömästi sen hyljeksityn puolelle.

Jos ollaan lähdössä jonnekin, toinen sanoo: "Odota, unohdin jotain" ja menee takaisin sisälle hakemaan/ tekemään jotain salaista, mutta juonen kannalta olennaista. Koskaan se ulkona odottanut ei kysy, että mitä hait/ mikä kesti tms., vaan jatkavat ihan tyytyväisenä matkaansa. (Piristävänä poikkeuksena Breaking bad -sarja, jossa Skyler-vaimo tenttaa mieheltään jokaisen pikkuasian.)

Jos toisen tietokone pitää avata, siinä ei koskaan ole salasanaa tai se on joku naurettavan helppo, jonka arvaa tokalla yrittämällä. Tikulle jonkun jättimäisen ja salaisen tiedoston lataaminen onnistuu muutamassa sekunnissa eikä koneelle murtautuja jätä koskaan mitään jälkiä käynnistään, vaikka löisi vain läppärin kannen pikaisesti kiinni.

Kauhuleffoissa (varsinkin vanhoissa) nuoriso kuolee aina tietyssä järjestyksessä, kuten ekana kuherteleva nuoripari, joka ei tajua mitään vaaraa missään, toisena nörttipoika tai tummaihoinen, ja vasta useiden nuorten kuoltua alkaa jäljelle jääneet jotenkin yrittää pysyä hengissä ja tehdä jotain konkreettista pahiksen niittaamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Supersankarit aloittavat aina uransa alusta. Vaikka olisi 30-luvulla luotu Teräsmies jonka kaikki varmasti tuntevat. Asemansa vakiinnuttaneesta sankarista saadaan ehkä 1-2 jatko-osaa, sitten se pitää bootata ja tehdä taas sama syntytarina uudelleen vähän erilaisilla efekteillä.

Tämähän käy ihan järkeen, sillä monien sarjakuvahahmojen tarina ei jatku sieltä "30-luvulta" samalla tavalla vaan tarinat sisältävät monia eri tasoja ja maailmoja, jonka vuoksi syntytarinat, viholliset, liittolaiset jne. muuttuvat.

Aasialaiset osaavat aina itsepuolustuslajeja ja ovat tietokone- ja bisnesneroja. Intiaanit puhuvat suuria viisauksia. Mustat räppäävät ja tuntevat kadut kuin omat taskunsa.

Kun tietokonetta käytetään, ei kosketakaan hiireen. Ainoastaan näppäimistöä näpytellään kiivaaseen tahtiin.

Tulipaloissa ei synny myrkyllistä savua, palopesäkkeiden välissä voi liikkua ja vaikka tapella kaikessa rauhassa.

En vastaa suoraan otsikon aiheeseen, mutta koska täällä on varmasti elokuvasta kiinnostuneita, niin kerrottakoon oma ajatukseni:

Unohtakaa nämä "ei käydä koskaan vessassa tai puhuta huonoista appelsiinista kuten oikeassa elämässä." Elokuva on aina leike koko "elämän" usein-niin-tylsästä aikajanasta.

Sama kun kertoisin joka päivä Pikku-Kalle -vitsin ja sitä kritisoitaisiin: "Miksei Pikku-Kalle käy koskaan vessassa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Tapaamisiin ei sovita kellonaikaa.

- Puhelimessa se jonka ääni ei kuulu katsojalle, pystyy kertomaan paljon hyvin lyhyessä ajassa.

- Kaikki ovat joko heteroita tai homoseksuaaleja. Biseksuaaleja ei ole, korkeintaan heteroiden ja homoseksuaalien väliaikaisia kokeiluja. Aseksuaaleja ei myöskään ole.

- Toinen osapuoli vastaa viestiin sekunnissa.

Vaikka vain prosentti väestöstä on jotakin muuta kuin heteroseksuaaleja, jokaisessa sarjassa ja elokuvassa on kiintiöhomoja ja lesboja tuomassa "liberaalia" väriä muuten tavanomaiseen juonenkulkuun.

No höpö höpö. Noin 20 prosenttia ihmisistä tuntee vetoa omaan sukupuoleensa. Heistä reilu puolet varmaankin biseksuaaleja. Heteroita on väestöstä noin 80 prosenttia.