Siis täh! Soitin juuri ystävälleni, joka ei voinut kuulemma puhua koska poika oli päiväunilla ja herää puheeseen.

enkä siksi puhunut kavereiden kans puhelimessa. Toisaalta joskus lapsen uniaika voi olla se paras aika lörpöttelyyn...

mutta todella hölmöä opettaa lapsi tuollaseen

Eikö tullut mieleen? Soittele myöhemmin.

Huomaavat sitten, kun lapsia tulee lisää, ettei se onnistu, mutta silti

muksu osaa nukkua pienessä metelissä. Ihan tottumiskysymys!

meillä sai vaikka imuroida, koira haukkua tms. mutta auta armias jos kuului äidin tai isän normaali puheääni niin jo aukes silmät välittömästi...

Usein tätä ihmeteltiin.

siihenhän ne vauvat oppii mihin ne opetetaan. paras minkä itse olen kuullut: puhelin äänettömällä kun lapsi päikkäreillä tai yöunilla.

mutta kyllä mäkin olen ainakin meidän perheessä pitänyt sellaista linjaa että yöllä on hiljaisuus ja päikkäreiden aikaan saa kuulua normaalia elämän ääntä. tosin en huudata hulluna stereoita, imuroida saatan.

Veljeni tyttö herää ihan pienimpääkin rasahteluun/ääneen, mutta hänen muilla sisaruksillaan on hyvät unenlahjat.



Onko tällä ystävälläsi esim pieni koti tai lankapuhelin sellaisessa paikassa miehen lapselle kuuluisi herkästi äänet.

Sinulle tekisi hyvää hieman avartaa maailmankuvaa, tutustua lisää ihmisiin ja heidän elintapoihin.



Katsohan ystäväiseni, meitä ihmisiä on erilaisia. Joku aikuinen pystyy nukkumaan melussa, toinen aikuinen tarvitsee ehdottoman hiljaisuuden. Myös vauvoissa on eroja. Yksi nukkuu parhaiten kun tv on päällä, toinen herää pieneenkin äännähdykseen. Kaikkeen ei vauvaakaan voi totuttaa tai " kouluttaa" , osa heidän käyttäytymisestään selittyy myös ihan omalla persoonalla.



Sinun itsesi kannalta olisi paras jos oppisit hyväksymään ihmisten erilaisuuden etkä kehittäisi muiden erilaisuudesta itsellesi ongelmia. Vai onko sinulla niin tylsä elämä, että tarvitset tämän kaltaisi ihmetyksen ja voivottelun aiheita? Hanki joku harrastus vaikka

joten kuuluuko se äidin ääni toisesta huoneestakin niin häiritsevästi..

Ja olenkin joskus ystävälle sanonut etten voi jutella kun poika on päikkäreillä.

Täällä saa imuroida, kuunnella musiikkia, katsoa telkkua normaalilla äänenvoimakkuudella... Mutta auta armias jos minä avaan suuni! Lapsi herää minun ääneeni välittömästi. Illalla tätä ei tapahdu - liekö lapsen uni silloin syvempää?

Enkä edes tiedä miten tuosta tavasta olisi voinut opettaa pois. Hölöttämällä yksikseni aina lapsen päikkäriajat? Puhelimessa puhuminenkin tulee kalliiksi 3h päivässä ;)

Parempi se puhelimessa puhuminenkin on kuin suursiivous päikkäriaikaan. Ja kuinkahan äänekkäitä tapauksia näistä ääniin totutetuista lapsista sitten isona tuleekaan??

ei ku oikeesti syy oli se että en ny jaksanu sun kanssa jutella. Halusin mielummin katos istuu netissä ja lukee näitä juttuja. Ja toisekseen aateltiin vähä paneskella miehen kanssa.. Et sillee, mul oli nääs parempaa tekemistä. En ois jaksanu etes niitä sun juttuja, sorry.

Ihme, että saa totutettua lapsen nukkumaan luonnonvastaisesti hiljaisuudessa.

jos heille tulee kylään vaikka aikuisia, jotka puhuvat normaaliäänellä, lapset eivät sitä kestä, vaan pitelevät korviaan ja kirkuvat, että olkaa hiljempaa. Heillä tv on aina äänettömällä, päiväuniaikaan kuiskaillaan, ja musiikkia ei koskaan kuunnella.

mutta auta armias jos vähänkin lähellä yrittää puhua puhelimessa, taatusti pienet silmät selällään kuuntelemassa puheääntä (vauva 5 kk)

ja koska meillä takan 2vuotta huonsoti nukuttuja päiväunia ja yöunia niin en todellakaan vaaranna päiväunia enää sillä että juttelen puhelimessa.



Esikoinen onkin onnekis toista maata, mutta oikeasti ON olemassa lapsia jotka todella ovat hyvin herkkäunisia!

Mutta miten sitten opettaa lapsi nukkumaan metelissä? Kertokaa nyt viisaammat joiden mielestä on tyhmä " opettaa" lapsi nukkumaa hiljaisuudessa. Varsinkin esikoisesta jos on kyse.

Öisin on hiljaista, ainakin meillä. Samoin päivällä oli kun vauva nukkui. Itse nautin siitä hetkestä hiljaisuutta enkä halunnut huudattaa musiikkia, imuroida tms... Nämähän se vaatisi että vauva tottuu meteliin. Meidän elämäntavoilla vauva tottui ihan automaattisesti hiljaisuuteen sen enempää opettamatta.

Meillä esikoisella vauvana tosi paha koliikki ja hänen nukkuminen oli aika sählinkiä. Välillä tuli röyhyjä ja välillä heräili muuten kesken unien. yhtäjaksoa jos nukkui tunnin niin minusta todella pitkä aika. Piti nukuttaa vatsallaan, niin tuli paremmin ilmakuplat masusta ulos. Oli talvi aika niin en voinut viedä uloskaan nukkumaan, kun en uskaltanut nukuttaa vatsallaan makuupussissa. Sitten kun vihdoin hän nukkui, menin yleensä itsekin nukkumaan tai sitten luin jotain ja olin ihan hiljaa, että hän nukkuisi edes hetken. Eli esikko oppinut siihen, että pitää olla hiljaista, kun hän nukkuu. Yleensä laitoin puhelimen äänettömälle, kun melkein aina uniaikaan joku sattumoisin soitti. Nuorempi lapsi nukkuu vaikka olisi minkälaista ääntä, kun on vauvasta asti tottunut, että on hälinää, kun iso sisarus leikkii ja touhuu, kun hän nukkuu. Yleensäkin esikoislapset eivät ole tottuneet ihan hirveeseen meteliin, kun harvemmin äiti " metelöi" yksinään kotona :-)

Kaiken muun metelin aikana tyttö nukkuu, mutta varsinkin tuttu puheääni herättää.

Vierailija:

meillä sai vaikka imuroida, koira haukkua tms. mutta auta armias jos kuului äidin tai isän normaali puheääni niin jo aukes silmät välittömästi...

Usein tätä ihmeteltiin.