Haluaisitko äkkikuoleman vai pidemmän valmistautumisen lähtöön?

Äkkikuoleman.

Kolme perheen jäsentä olen saatellut viimeiselle matkalle. Kulkenut terveyskeskuksessa/sairaalassa katsomassa päivittäin, viettänyt siellä öitä. Monta kertaa soi puhelin, että nyt on viimeiset hetket tulkaa nopeasti. Niin monta kertaa rakas ihminen itki minulle, että "kun hänet jo päästettäisiin tuskistaan, kumpa taivaan isä hakisi pois, miksi minä joudun kokea tällaista tuskaa?" Monen monet tuskat, kivut, romahtamiset, epätoivoiset hoitoyritykset olen nähnyt ja vaikka kuoleman vierailtua suru on ollut aina lamauttava ja hirvittävän suuri, on kuolema ollut näissä tapauksissa myös toisaalta helpotus.

Eli äkkikuolema voi olla läheisille tietynlainen shokki, mutta mielestäni parempi kaikille osapuolille, kuin kituminen. Yritän elää elämäni siten, etten joudu katumaan viimeisiä sanojani tai tekojani, jos joku läheinen yhtäkkiä kuolee. Tai minä itse.

Mieluummin yllätyksenä ja saappaat jalassa.

Äkkikuolema, mieluiten nukkuessani.