Paras helppo tapa talousmenojen budjetointiin ja kuluseurantaan?

Budjetoimalla.

Listaan ruutupaperille kaikki vuoden aikana tulevat säännölliset laskut:

Vakuutukset

Puhelinlaskut

Vuokra tai lainamenot

Auton verot, huollot, katsastukset yms

Kauppalaskut keskimäärin jne jne

Siitä lasken sitten paljonko menoja tulee per kuukausi. Sanotaanko että yhteismäärä olisi vaikka 15k€/v, niin siitä tulee säännöllisiä menoja 1,25k€/kk.

Sitten pistän siihen päälle jonkun satasen yllättäviin menoihin, eli tässä esimerkissä 150€/kk, tilille siirrän siis 1,4k€/kk. Ikäänkuin puskuriksi.

Joka kuukausi kun saa palkkaa vaikka 3k€, tilipäivänä siirrän sen 1,4k€ laskunmaksutilille ja tiedän että loput voin käyttää muuhun elämiseen.

Laskunmaksutililtä sitten makselen menoja sitä mukaa kun niitä tulee.. kun joka kuukausi kerrytät tilille rahaa puskurin kera, niin yksittäinen isompi lasku ei heilauta taloutta.

Monella ongelmana onkin se, että kun laskuja tulee harvoin, tyyliin 2krt vuodessa niin sit ollaan kusessa kun ei olla etukäteen säästetty ja yhdelle kuukaudelle sit osuukin pesukoneen hajoaminen, dieselvero ja kotivakuutukset..

Yksi järkevä keino onkin ottaa laskutusväli niin tiheäksi kun vain saa. Ei kannata ottaa vakuutusmaksuja tms isompia laskutettavaksi kerran vuoteen, jos ei oikeesti ole sit eräpäivänä rahaa.

Minusta excel on paras vaihtoehto. Yksinkertainen on kaunista ja usein toimivin ratkaisu. Taulukoita voi säätää niin hienojakoiseksi kuin haluaa, eli tarvittaessa erotella menot kategoroihin. Minä olen käyttänyt omaa yksinkertaista listaa, mutta esimerkiksi Marttaliitolta löytyy valmis pohja.

Sanoisin silti että taloudellisuuden opettelemisessa on tärkeintä lopettaa ostaminen. Minua auttoi tässä KonMari. Maritin ensin omat tavarani ja kun pääsin turhasta roinasta niin ymmärrän olla hankkimatta uutta tavarapaljoutta ja ostan enää vain tarpeellisen.

Minä pidän ihan normaalia italialaista kahdenkertaista kirjanpitoa kirjanpito-ohjelmalla.

Helppoa kuin heinänteko ja saa kassavirrat, tuloslaskelmat, ennusteet, varallisuuden yms ihan vain nappia painamalla. 

Itse aloitin aikoinaan budjetoinnin ja kuluseurannan ihan ruutuvihkoon, silloin ei meillä vielä tietokonetta ollut. Myöhemmin otin käyttöön Marttojen excelin, pienellä muokkauksella se on just sopiva omiin tarpeisiin. Tuo erillinen laskunmaksutili on näppärä, kun joka kuukausi siirtää sinne sopivan summan rahaa, niin menot pysyvät tasaisena.

Minun on vaikea pysyä kartalla niistä menoista, joita tulee harvemmin tai epäsäännöllisesti ja jotka tulevat e-laskuna verkkopankkiin. Ne pitäisi muistaa ottaa budjetoinnissa huomioon, mutta esim. vakuutuksista tai sähköstä en tarkkaan tiedä, paljonko niitä menee. Haluan saada talouden tasapainoon ja säästettyä sen kuuluisan pahan päivän varalle. Aina tuntuu tulevan niitä mystisiä yllättäviä menoja (auto hajoaa, kaikki lasten vaatteet jäävät yhtäkkiä pieniksi).

Exceliä käytän. Tulot. Kiinteät menot eli ne jotka perustuvat johonkin minua sitovaan toistaiseksi voimassa olevaan sopimukseen tai poliittiseen päätökseen. Päivittäismenot. Nämä on helppo poimia tilitapahtumista koska aika vakiokaupat joissa asioin. Muut menot. Ovat muita menoja.

Kiinteitä menoja pyrin kaikissa mahdollisimman moneen maksuerään. Tämä on epäoptimaalista kulujen kannalta mutta optimaalista seurannan ja ennustettavuuden kannalta. Jälkimmäistä painotan vielä toistaiseksi. Hankaluus on siinä että kaikkia kiinteitä menoja ei saa kuitenkaan vaikkapa tammikuulle maksettavaksi koko tulevalle vuodelle. Pienin tasoituslaskuin loppuvuoteen. Tämä olisi mieluista.

Joitakin muuttuvia menoja jaksotan seurannassa pitemmälle ajalle vaikka maksaisin ne kerralla. Sillä on kaksi vaikutusta. Se parantaa kykyä tehdä joitakin investointeja jotka ovat hankalan kalliita. Ja toisaalta koska ne näkyvät kuluna vielä kuukausia hankinnan jälkeen se hillitsee yllykettä tehdä uusia investointeja "kun edellisiäkään ei ole vielä maksettu".

Monet ovat sitä mieltä että taloudenpito ei ole psykologiaa. Mutta itse siis pidän mukana siinä joitakin psykologisia elementtejä. Tavoitteena säilyttää yllä korkeahkoa kotitalouden voittoa eli säästämisastetta.

Pidän tilillä niin paljon rahnaa että riittää ilman laskemisia. Ylimääräiset sijoitan.

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea pysyä kartalla niistä menoista, joita tulee harvemmin tai epäsäännöllisesti ja jotka tulevat e-laskuna verkkopankkiin. Ne pitäisi muistaa ottaa budjetoinnissa huomioon, mutta esim. vakuutuksista tai sähköstä en tarkkaan tiedä, paljonko niitä menee. Haluan saada talouden tasapainoon ja säästettyä sen kuuluisan pahan päivän varalle. Aina tuntuu tulevan niitä mystisiä yllättäviä menoja (auto hajoaa, kaikki lasten vaatteet jäävät yhtäkkiä pieniksi).

Sehän on helppoa, kun katsoo edellisen vuoden toteutumaa. Yllätysmenot on tietenkin erikseen, mutta noin muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea pysyä kartalla niistä menoista, joita tulee harvemmin tai epäsäännöllisesti ja jotka tulevat e-laskuna verkkopankkiin. Ne pitäisi muistaa ottaa budjetoinnissa huomioon, mutta esim. vakuutuksista tai sähköstä en tarkkaan tiedä, paljonko niitä menee. Haluan saada talouden tasapainoon ja säästettyä sen kuuluisan pahan päivän varalle. Aina tuntuu tulevan niitä mystisiä yllättäviä menoja (auto hajoaa, kaikki lasten vaatteet jäävät yhtäkkiä pieniksi).

Sehän on helppoa, kun katsoo edellisen vuoden toteutumaa. Yllätysmenot on tietenkin erikseen, mutta noin muuten.

Minusta tuo ei ole ollenkaan helppoa. Mistä näen edellisen vuoden "toteutuman"? Tiliote on aivan liian epämääräinen tähän tarkoitukseen eikä kerro kovin suoraan esim. paljonko niitä vakuutusmenoja, sähkölaskuja tai vastaavia oli. Saahan ne siitä eroteltua laskemalla, mutta koko vuoden tiliotteen pläräämistä en sanoisi helpoksi.

Minua pidetään täällä ihan natsiäitinä, mutta olen opettanut lapselleni kirjanpidon siitä lähtien kun hän alkoi saada taskurahaa ekaluokkalaisena. Ensimmäinen kirjanpito oli yhdenkertainen, siihen laitettiin vaan päivämäärä, mitä oli ostettu ja summa. Sitten eri sarakkeessa oli juokseva saldo. Tuokin oli yllättävän tehokas tapa hahmottaa omaa kulutusta. Joskus kun lapsi ei ollut tehnyt kirjauksia vähään aikaan ja päivitti sitten kirjanpitoa kuittien perusteella, hän huudahti: "Mun rahat hupenee ihan silmissä!" 

Myöhemmin tuli yksinkertainen Excel, sitten kahdenkertainen kirjanpito Excelissä ja nyt viime syksynä hän siirtyi GnuCashin käyttäjäksi. Olen itse käyttänyt GnuCashiä joskus perheen raha-asioiden seurantaan ja tykkäsin siinä siitä, että sen voi säätää itselleen sopivaksi tilikarttaa rukkaamalla. Menot voi luokitella juuri niin suurpiirteisesti tai tarkasti kuin haluaa. Ruokamenot voi olla pelkkä Ruoka, tai sitten vaikkapa Arkiruoka, Herkut, Kahvilat ja ravintolat, Alkoholi. Myös lomamatkan hinnan voi laittaa seurantaan, niistä helposti tulee kustannuksia ennen matkaa ja matkan jälkeen. Tekee vaan sille oman tilin ja sopivat alatilit, niin voi reissun jälkeen katsoa paljonko lysti maksoi lentoineen, takseineen, hotelleineen, syömisineen jne.

Budjetointia en ole niinkään harrastanut. Laskut on mitä on, olipa ne sitten budjetoitu tai ei. Tuo menojen seuranta auttoi riittävästi siihen, että näki ongelmakohdat ja osasi tehdä korjausliikkeitä. Samaten se auttoi hahmottamaan paljonko vuosittaiset tulot ovat ylipäätään, ja menot. Sitten kun on kokonainen vuosi pulkassa, se on hienoa katsoa miten meni. Ja asettaa tavoitteita seuraavalle vuodelle, että saisi enemmän säästöön.

Kirjanpito-ohjelman hyvä puoli on siinä, että siinä on myös tase. Sinne voi laittaa asunnon, sijoitukset ja lainat. Vaikka kassavirta olisi sellainen, että näennäisesti mitään ei jää säästöön, voi taseesta kuitenkin nähdä nettovarallisuuden karttumisen. Minulla oli myös tasetilinä Varasto sellaisia tilanteita varten, että käytiin Tallinnassa ostamassa tolkuton määrä olutta. Ei niitä kuitenkaan kerralla juotu, vaan pikku hiljaa. Alkuvaiheessa ostokset menivät taseen puolelle varastoon, ja vasta siinä vaiheessa kun niitä juotiin, merkattiin kuluksi ja vähennettiin taseesta. Samaa käytettiin kahvien kanssa, kun meillä oli tapana tilata kahvia 12kg kerralla (Saksasta halvalla). 

Sitten kun kaikki tiedot on syötetty ohjelmaan, sieltä voi tulostaa tulo- ja meno-raportteja, kassavirtalaskelmia, taselaskelmia ja mitä vaan. Vaikka se itse tulojen ja menojen tiliöinti voi tuntua tylsältä, niin noista raporteista on sitten paljon iloa ja hupia. Ja ihan hyötyäkin.

Vierailija kirjoitti:

Minua pidetään täällä ihan natsiäitinä, mutta olen opettanut lapselleni kirjanpidon siitä lähtien kun hän alkoi saada taskurahaa ekaluokkalaisena. Ensimmäinen kirjanpito oli yhdenkertainen, siihen laitettiin vaan päivämäärä, mitä oli ostettu ja summa. Sitten eri sarakkeessa oli juokseva saldo. Tuokin oli yllättävän tehokas tapa hahmottaa omaa kulutusta. Joskus kun lapsi ei ollut tehnyt kirjauksia vähään aikaan ja päivitti sitten kirjanpitoa kuittien perusteella, hän huudahti: "Mun rahat hupenee ihan silmissä!" 

Myöhemmin tuli yksinkertainen Excel, sitten kahdenkertainen kirjanpito Excelissä ja nyt viime syksynä hän siirtyi GnuCashin käyttäjäksi. Olen itse käyttänyt GnuCashiä joskus perheen raha-asioiden seurantaan ja tykkäsin siinä siitä, että sen voi säätää itselleen sopivaksi tilikarttaa rukkaamalla. Menot voi luokitella juuri niin suurpiirteisesti tai tarkasti kuin haluaa. Ruokamenot voi olla pelkkä Ruoka, tai sitten vaikkapa Arkiruoka, Herkut, Kahvilat ja ravintolat, Alkoholi. Myös lomamatkan hinnan voi laittaa seurantaan, niistä helposti tulee kustannuksia ennen matkaa ja matkan jälkeen. Tekee vaan sille oman tilin ja sopivat alatilit, niin voi reissun jälkeen katsoa paljonko lysti maksoi lentoineen, takseineen, hotelleineen, syömisineen jne.

Budjetointia en ole niinkään harrastanut. Laskut on mitä on, olipa ne sitten budjetoitu tai ei. Tuo menojen seuranta auttoi riittävästi siihen, että näki ongelmakohdat ja osasi tehdä korjausliikkeitä. Samaten se auttoi hahmottamaan paljonko vuosittaiset tulot ovat ylipäätään, ja menot. Sitten kun on kokonainen vuosi pulkassa, se on hienoa katsoa miten meni. Ja asettaa tavoitteita seuraavalle vuodelle, että saisi enemmän säästöön.

Kirjanpito-ohjelman hyvä puoli on siinä, että siinä on myös tase. Sinne voi laittaa asunnon, sijoitukset ja lainat. Vaikka kassavirta olisi sellainen, että näennäisesti mitään ei jää säästöön, voi taseesta kuitenkin nähdä nettovarallisuuden karttumisen. Minulla oli myös tasetilinä Varasto sellaisia tilanteita varten, että käytiin Tallinnassa ostamassa tolkuton määrä olutta. Ei niitä kuitenkaan kerralla juotu, vaan pikku hiljaa. Alkuvaiheessa ostokset menivät taseen puolelle varastoon, ja vasta siinä vaiheessa kun niitä juotiin, merkattiin kuluksi ja vähennettiin taseesta. Samaa käytettiin kahvien kanssa, kun meillä oli tapana tilata kahvia 12kg kerralla (Saksasta halvalla). 

Sitten kun kaikki tiedot on syötetty ohjelmaan, sieltä voi tulostaa tulo- ja meno-raportteja, kassavirtalaskelmia, taselaskelmia ja mitä vaan. Vaikka se itse tulojen ja menojen tiliöinti voi tuntua tylsältä, niin noista raporteista on sitten paljon iloa ja hupia. Ja ihan hyötyäkin.

Ihan turhaa!

Ja natsiäitinä sinua pidetään koska teini saa 20€ kuukausirahaa edellisen kuukauden kirjanpitoa vastaan. Ethän sinäkään saa palkkaa kirjanpitoadi vastaan.

Natsi olet myös koska lapsesi on pakotettu lukion jossa opiskellaan kahdessa vuodessa. Ja koska olet pakottanut lapsesi ostamaan jo 16v asunnon kanssasi puoliksi. Sidottu. Eikä hän saa edes itse valita keittiön hanaa.

Sinä kontrollit. Palstat. Teet väärin lastasi kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea pysyä kartalla niistä menoista, joita tulee harvemmin tai epäsäännöllisesti ja jotka tulevat e-laskuna verkkopankkiin. Ne pitäisi muistaa ottaa budjetoinnissa huomioon, mutta esim. vakuutuksista tai sähköstä en tarkkaan tiedä, paljonko niitä menee. Haluan saada talouden tasapainoon ja säästettyä sen kuuluisan pahan päivän varalle. Aina tuntuu tulevan niitä mystisiä yllättäviä menoja (auto hajoaa, kaikki lasten vaatteet jäävät yhtäkkiä pieniksi).

Sehän on helppoa, kun katsoo edellisen vuoden toteutumaa. Yllätysmenot on tietenkin erikseen, mutta noin muuten.

Minusta tuo ei ole ollenkaan helppoa. Mistä näen edellisen vuoden "toteutuman"? Tiliote on aivan liian epämääräinen tähän tarkoitukseen eikä kerro kovin suoraan esim. paljonko niitä vakuutusmenoja, sähkölaskuja tai vastaavia oli. Saahan ne siitä eroteltua laskemalla, mutta koko vuoden tiliotteen pläräämistä en sanoisi helpoksi.

Helppous on suhteellista. Mutta siitä ei pääse mihinkään että jos ylipäätään haluat asiaan perehtyä niin tarvitset dataa käyttökelpoiseen muotoon.

Itse lataan verkkopankista kuukausittain tiliotteen exceliin avattavissa olevassa muodossa. Sitten on excel-kaavat jotka tulkitsevat tiliotteen haluamallani tarkkuudella. Kaavoilla tapahtuu tilitapahtuman euromäärän lajittelu jonkin tekstikentistä sisällön perusteella.

Helppous on suhteellista, mutta sitä voi tarkastella tulosten perusteella. Noin toimien on jalostettua tilitapahtumatietoa jo miltei vuosikymmeneltä ja ajallinen työmäärä on olennaisesti pienempi kuin syntyneen tiedon katsomiseen ja tutkimiseen kulutettu aika.

Vierailija kirjoitti:

Minua pidetään täällä ihan natsiäitinä, mutta olen opettanut lapselleni kirjanpidon siitä lähtien kun hän alkoi saada taskurahaa ekaluokkalaisena. Ensimmäinen kirjanpito oli yhdenkertainen, siihen laitettiin vaan päivämäärä, mitä oli ostettu ja summa. Sitten eri sarakkeessa oli juokseva saldo. Tuokin oli yllättävän tehokas tapa hahmottaa omaa kulutusta. Joskus kun lapsi ei ollut tehnyt kirjauksia vähään aikaan ja päivitti sitten kirjanpitoa kuittien perusteella, hän huudahti: "Mun rahat hupenee ihan silmissä!" 

Myöhemmin tuli yksinkertainen Excel, sitten kahdenkertainen kirjanpito Excelissä ja nyt viime syksynä hän siirtyi GnuCashin käyttäjäksi. Olen itse käyttänyt GnuCashiä joskus perheen raha-asioiden seurantaan ja tykkäsin siinä siitä, että sen voi säätää itselleen sopivaksi tilikarttaa rukkaamalla. Menot voi luokitella juuri niin suurpiirteisesti tai tarkasti kuin haluaa. Ruokamenot voi olla pelkkä Ruoka, tai sitten vaikkapa Arkiruoka, Herkut, Kahvilat ja ravintolat, Alkoholi. Myös lomamatkan hinnan voi laittaa seurantaan, niistä helposti tulee kustannuksia ennen matkaa ja matkan jälkeen. Tekee vaan sille oman tilin ja sopivat alatilit, niin voi reissun jälkeen katsoa paljonko lysti maksoi lentoineen, takseineen, hotelleineen, syömisineen jne.

Budjetointia en ole niinkään harrastanut. Laskut on mitä on, olipa ne sitten budjetoitu tai ei. Tuo menojen seuranta auttoi riittävästi siihen, että näki ongelmakohdat ja osasi tehdä korjausliikkeitä. Samaten se auttoi hahmottamaan paljonko vuosittaiset tulot ovat ylipäätään, ja menot. Sitten kun on kokonainen vuosi pulkassa, se on hienoa katsoa miten meni. Ja asettaa tavoitteita seuraavalle vuodelle, että saisi enemmän säästöön.

Kirjanpito-ohjelman hyvä puoli on siinä, että siinä on myös tase. Sinne voi laittaa asunnon, sijoitukset ja lainat. Vaikka kassavirta olisi sellainen, että näennäisesti mitään ei jää säästöön, voi taseesta kuitenkin nähdä nettovarallisuuden karttumisen. Minulla oli myös tasetilinä Varasto sellaisia tilanteita varten, että käytiin Tallinnassa ostamassa tolkuton määrä olutta. Ei niitä kuitenkaan kerralla juotu, vaan pikku hiljaa. Alkuvaiheessa ostokset menivät taseen puolelle varastoon, ja vasta siinä vaiheessa kun niitä juotiin, merkattiin kuluksi ja vähennettiin taseesta. Samaa käytettiin kahvien kanssa, kun meillä oli tapana tilata kahvia 12kg kerralla (Saksasta halvalla). 

Sitten kun kaikki tiedot on syötetty ohjelmaan, sieltä voi tulostaa tulo- ja meno-raportteja, kassavirtalaskelmia, taselaskelmia ja mitä vaan. Vaikka se itse tulojen ja menojen tiliöinti voi tuntua tylsältä, niin noista raporteista on sitten paljon iloa ja hupia. Ja ihan hyötyäkin.

Mielenkiintoista ajattelua. Tykkään kanssa kotitalouden finanssien tarkastelusta yrityksen tapaan. Voitto, tappio, nettovelkaantumisaste, maksuvalmius jne. Varasto on mielenkiintoinen asia. Senhän voisi laajentaa miltei kaikkeen tarpeistoon. Pitää vähän funtsia ottaisko siitä jotain osia omaan tilinpitoon. Hyvän kotitalouden hallinnan pitäisi mieluummin esim. mahdollistaa viisaita etukäteisinvestointeja kuin estää niiden tekeminen.

Minulla on ollut Excel-taulukko 20 vuotta. Vaakarivellä on kuukaudet ja pysysarakkeissa laskut. Siitä olen tehnyt taulukon, paljonko kuukauden alussa pitää olla säästöjä, ettei rahat koskaan lopu ennen kuun vaihdetta. Taulukko huomioi senkin, että menot vaihtelevat suuresti kuukausittain.

Lisäksi siirrän palkkapäivänä kuukauden käyttörahat käyttötilille. Se estää tehokkaasti yli varojensa elämisen. 

Enää tälle ei oikeastaan ole tarvetta, mutta tapa on jäänyt ajoista, jolloin rahasta oli jatkuva puute.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista ajattelua. Tykkään kanssa kotitalouden finanssien tarkastelusta yrityksen tapaan. Voitto, tappio, nettovelkaantumisaste, maksuvalmius jne. Varasto on mielenkiintoinen asia. Senhän voisi laajentaa miltei kaikkeen tarpeistoon. Pitää vähän funtsia ottaisko siitä jotain osia omaan tilinpitoon. Hyvän kotitalouden hallinnan pitäisi mieluummin esim. mahdollistaa viisaita etukäteisinvestointeja kuin estää niiden tekeminen.

Omalle lapselle olen yrittänyt tätä ajattelutapaa opettaa. Että ymmärtäisi poistot ja toisaalta sen, että kaikki menot eivät vaikuta kassavirtaan ja kaikki kassavirtatapahtumat eivät ole menoja tai tuloja.

Erityisesti poistot on tärkeä asia ymmärtää, koska ne ovat ihan todellista menoa ja niihin pitää varautua säästämällä. Huonekalut vanhenevat ja kodinkoneet eivät ole ikuisia. On sitten eri asia haluaako nämä uusia ostamalla uutta vai käytettyä. Mutta se ymmärrys, että koti on täynnä vanhenevaa tarpeistoa joka pitää jossain vaiheessa uusia. Ja että se uusiminen edellyttää jatkuvaa säästämistä sekä lyhyellä (huonekalut, kodinkoneet) että pitkällä (kodin remontit) tähtäimellä. 

Toinen tärkeä asia minkä kirjanpito opettaa on se, että satunnaisia menoja tulee useammin kuin mitä helposti tiedostamme. Ei se ole välttämättä hajoava kodinkone, se voi yhtä hyvin olla häät tai hautajaiset. Samaten voi helposti olla mielikuva, että kaikki tarvittava on jo hankittu, ja silti löytää itsensä jatkuvasti ostamassa jotain tarpeellista. 

Minulle tuo kirjanpito oli keino analysoida omaa taloutta ja sen avulla sain tehtyä tarvittavat korjausliikkeet. Moneen vuoteen en ole sitä harrastanut ja rahankäyttö on mennyt taas leväperäisempään suuntaan. Välillä olen luottokorttilaskuista laskenut paljonko on mennyt ostoksiin vuoden aikana ja johonkin sitä rahaa on palanut käsittämättömät määrät. Skarppaamisen varaa olisi kyllä, mutta tärkeintä varmaan on se, että miettii mitkä on itselle niitä asioita mihin haluaa satsata, ja mitkä on vähemmän tärkeitä joissa voi nuukailla. Että ne kulutetut rahat menee sellaisiin juttuihin, mistä itse aidosti nauttii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea pysyä kartalla niistä menoista, joita tulee harvemmin tai epäsäännöllisesti ja jotka tulevat e-laskuna verkkopankkiin. Ne pitäisi muistaa ottaa budjetoinnissa huomioon, mutta esim. vakuutuksista tai sähköstä en tarkkaan tiedä, paljonko niitä menee. Haluan saada talouden tasapainoon ja säästettyä sen kuuluisan pahan päivän varalle. Aina tuntuu tulevan niitä mystisiä yllättäviä menoja (auto hajoaa, kaikki lasten vaatteet jäävät yhtäkkiä pieniksi).

Sehän on helppoa, kun katsoo edellisen vuoden toteutumaa. Yllätysmenot on tietenkin erikseen, mutta noin muuten.

Minusta tuo ei ole ollenkaan helppoa. Mistä näen edellisen vuoden "toteutuman"? Tiliote on aivan liian epämääräinen tähän tarkoitukseen eikä kerro kovin suoraan esim. paljonko niitä vakuutusmenoja, sähkölaskuja tai vastaavia oli. Saahan ne siitä eroteltua laskemalla, mutta koko vuoden tiliotteen pläräämistä en sanoisi helpoksi.

Laskuerittelyt pitäisi löytyä verkkopankista, mutta helpoiten ne saa esille kirjautumalla oman vakuutusyhtiön ja sähköyhtiön sivuille, sieltä löytyy laskuerittelyt. Tiliotteilta näkyy summat sentilleen ja kyllähän sinun täytyy tietää, mitä olet vakuuttanut, missä ja mihin hintaan.

Kylmästi vain luvut Exceliin ja lukemat yhteen. Sitten tekemään päätöksiä.

Mullakin on Excel käytössä. Seuraan mihin rahat menee, miten paljon menee "turhuuksiin" ja yllätyksiin ja normiarkeen.

Syksyllä tulot pienenee mahdollisen opiskelun myötä, joten pihistelyä pitää harjoitella.