Lue keskustelun säännöt.
Ihmisten esittely lapsille tätinä ja setänä
16.03.2018 |
Mene sanomaan tädille hei. Setä laittaa siinä luistimia jalkaan.
Pitääkö lapsille tuputtaa näitä vanhakantaisia termejä kaikista tuntemattomista ihmisistä, jopa parikymppisistä nuorista? Vanhempana minä kyllä kysyn ihmisen nimen ja puhun hänestä lapselle nimellä. Ellen kysy niin asia ei ole niin tärkeä että pitäisi lähteä tädittelemään ja sedättelemään. Eihän niitä aikuisenakaan käytetä kuin omassa suvussa olevista oikeista tädeistä ja sedistä.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vitsi täällä on outoa porukkaa. Hirveä haloo jostain ikiaikaisesta tavasta puhua pienille lapsille...Kertokaapa nyt sitten miten lapselle sanotaan, jos on vaikka kassajonossa ja pitää neuvoa ettei lapsi tönäise edellä olevaa? Tai mene liian lähelle, laita kapulaa väärään paikkaan, väistää kun tuo edellä oleva mykkä "aikuinen" ei itse saa sanottua ettei yllä laittaa koriaan tmv.? Kuka sanoo vaikkapa neljävuotiaalle että varo naista? Ai niin vai oliko se niin että piti kysyä nimi? Mykältä suomalaiselta?! Siinäpä vasta loistava ja normaalin kuuloinen idea...että anteeksi mikä sun nimi on? Jos ei edellä oleva mykkä suomalainen mene tuosta jo ihan kokonaan paniikkiin, saattaa se jopa saada kakaistua nimensä. Siinä sitten käännyt lapsen puoleen, että väistäpä kulta kun Irmelin pitää laittaa kori tuohon pinoon...pitäskö siis tehdä jatkossa niin, että jos on lapsia lähettyvillä, niin jokainen käy esittäytymässä niiden vanhemmille jos heidän tarvii opastaa lasta. Olisko tää hyvä?
Esimerkiksi "Pyllervö, varo edessä olevia ettet töni" tai vaikka "Väistä vähän, kun olet muiden tiellä nyt" tai "väistä jotta toiset pääsee ohi".
En keksi yhtään tilannetta missä pitäisi täditellä tai seditellä varsinkaan tuntemattomia. Ainakin meillä lapset ymmärtää normaalia puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Anteeksi, mikä teidän nimenne on?"
"Minä olen rouva Virtanen."
"Kiitos. -- Kultaseni, väistäpä vähän, että rouva Virtanen pääsee hissistä ulos."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemattomista käytän nimityksiä ihminen, tyyppi, henkilö, lapsi, työntekijä, mikä nyt sopii tilanteeseen parhaiten.
Minua itseäni on täditelty 15-vuotiaasta asti, eikä se tunnu mukavalta. Täti ja setä-yleisnimitykset eivät myöskään tunnu luontevilta, siksi en niitä käytä.Joo mutta ihan pieni lapsi ei vielä sillä tavalla ymmärrä noita ja ne on kankeita käyttää puhekielessä. Sitä paitsi tyyppi?! Tyyppi!! Eihän ketään puhutella noin muutenkaan.
'Tyyppi' tuo lähinnä mieleen jonkun murtovarkaan, tai muun rötöstelijän, jolla rekisteriä on ehtinyt jo karttua jonkun verran ja joka on paikallisella kamarilla ja piirissä jo aivan tuttu tapaus ja ollut siellä laitoksella jo monen monta kertaa kuulusteltavana .
Vierailija kirjoitti:
Ai kauhee, huomaa ettei sinulla ole vielä kyselyikään asti ehtinyttä lasta :D! Sitähän joutuisi kysymään nimet jokaiselta vastaantulijalta, kaupan kassalta, puhelimeen soittajalta, bussissa olijalta jne.
Itsekin mietin lasta odottaessa, miksihän olisi korrektia sitten sanoa niitä vieraita tätejä ja setiä, tyttöjä ja poikia, mummuikäsiä ja pappaikäsiä. En nyt ihan vain "henkilöksi" osaa toisia itsekään sanoa ja luontevammin tuli tädit ja sedät. No pitkään lapselle oli kaikki vain tyttöja ja poikia iästä riippumatta, sitten vanhemmat henkilöt olivat mummuja ja vaareja, sitten hoksattiin ero lapsen ja aikuisen välillä. Välillä nolostuttaa, kun lapsi saattaa parikymppistä nuorta naista sanoa mummuksi takin hupun karvareunuksen vuoksi ja pitkähiuksinen mies on tyttö.
Tulehan kertomaan miten kävi sitten kun lapsen saat :). Kiitos, jostain syystä tämä aloitus sai mut väsymyksestä ja huolista huolimatta nauramaan ihan ääneen.
Minulla on kolme lasta. Kaksi kyselyiän ohittanutta ja yksi siihen vasta tulossa. Enkä ikinä ole täditellyt tai sedätellyt yhtään ketään muuta kuin noiden ainutta tätiä ja kahta setäänsä.
Olen hyvin tietoisesti opetellut puhumaan ihmisistä sukupuolisensitiivisesti ja ei se nyt niin vaikeaa ole, etteikö siihen pystyisi kuka vaan. Esimerkiksi:
Siinä myyjä täyttää hyllyjä.
No hänkin on näköjään ollut luistelemassa lapsensa kanssa ja nyt ottavat luistimia pois.
Väistähän, että muutkin mahtuvat kulkemaan.
Voit käydä kysymässä tuolta työntekijältä missä on vessa.
Olipa siinä mukava ihminen.
Teillä on kyllä päiväkodissa tosi mukavat hoitajat.
Anna lääkärin katsoa ihan rauhassa.
Siellä on joku pilkillä.
Se on varmaan tuon tuolla kiipeilevän lapsen pyörä.
En mitenkään loukkaannu jos joku minua tädittelee, mutta onhan se nyt aika hälmön kuuloista. Siksi itse toimin toisin. Ei muuten myöskään tietenkään tytötellä tai pojitella ketään.
Vierailija kirjoitti:
"Anteeksi, mikä teidän nimenne on?"
"Minä olen rouva Virtanen."
"Kiitos. -- Kultaseni, väistäpä vähän, että rouva Virtanen pääsee hissistä ulos."
Niinpä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tyyppiä" käytän esim jos kaupan edessä on joku porukka räkimässä rööki huulessa ja 2-vuotias haluaa tietää keitä he ovat, "jotain tyyppejä" sen tarkemmin erittelemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemattomista käytän nimityksiä ihminen, tyyppi, henkilö, lapsi, työntekijä, mikä nyt sopii tilanteeseen parhaiten.
Minua itseäni on täditelty 15-vuotiaasta asti, eikä se tunnu mukavalta. Täti ja setä-yleisnimitykset eivät myöskään tunnu luontevilta, siksi en niitä käytä.Joo mutta ihan pieni lapsi ei vielä sillä tavalla ymmärrä noita ja ne on kankeita käyttää puhekielessä. Sitä paitsi tyyppi?! Tyyppi!! Eihän ketään puhutella noin muutenkaan.
No on mun lapset 1-vuotiaista asti sujuvasti puhutelleet muita ihmisiä ihmisiksi, tai millä nimityksellä olenkaan siinä tilanteessa kutsunut. Ei pidä aliarvioida lapsia.
Joo en aliarvioi mutta nuo on ihan normaalia puhekieltä, nipottaminen ja hörhöily on sitten erikseen. Ja monesti tuntuu muuten että lapset on fiksumpia kuin aikuiset kunnes liian monen kohdalla ajan myötä menee jotain pahasti pieleen (= hörhö/nipo kasvatus).
Kokeilehan sen sijaan käyttää koetteeksi termejä 'setämies' ja 'tätinainen'...