Laitoin kaikki perintörahat perheen elatukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän aikaa oli vähemmän tiukkaa rahan kanssa ja sekin on ihan kiva juttu.

Jos tältä tuntuu niin silloin on ahne rahalle ja kuluttamiseen.

Moni jolla on säästöjä, omaa säästöjä juuri sen takia, että raha ja kuluttaminen merkitsee vähemmän.

????? Eli sinusta on kivaa kun rahaa ei ole oikein mihinkään? Ja jotenkin järkevää elää sillälailla?

Kuten sanoin niin toisille kuluttaminen merkitsee vähemmän. Juuri yhdistät "kivan" ja kuluttamisen toisiinsa. Minä en yhdistä.

Eikö sinulla ole palkkatuloja, joilla osallistua perheen elatukseen? Ei ole myöhäistä hankkia itselleen koulutus ja ammatti, työpaikka ja säännölliset ansiotulot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi että mies vaati ja ahnehti rahojasi omaksi hyödykseen. Oletko niin riippuvainen miehestäsi, että sun oli pakko totella? Vai ajoiko ulkoinen paine jakamaan rahat, koska sua ois muuten syytetty itsekkääksi (vaikka todellisuudessa ne syyttäjät sitä ois)?

Varmaan tuo eka vaihtoehto. Nyt kun hänellä on rahaa, pitää kaiken itse mutta kai tämä oikein on ja mitäpä tälle enää voisi tehdä.

No ei ole oikein. Ja siis et ehkä olekaan riippuvainen miehestäsi, jos sinusta rahojen jakaminen oli ihan ok aikoinaan ja vasta se EI OLE, ettei miehesi tee samoin. Ei se ole riippuvuutta, vaan kateutta. Aika ymmärrettävää kateutta, mutta kuitenkin.

Olet kateellinen, kun mies uskaltaa olla itsekäs, ja itse et kehdannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän aikaa oli vähemmän tiukkaa rahan kanssa ja sekin on ihan kiva juttu.

Jos tältä tuntuu niin silloin on ahne rahalle ja kuluttamiseen.

Moni jolla on säästöjä, omaa säästöjä juuri sen takia, että raha ja kuluttaminen merkitsee vähemmän.

????? Eli sinusta on kivaa kun rahaa ei ole oikein mihinkään? Ja jotenkin järkevää elää sillälailla?

Kuten sanoin niin toisille kuluttaminen merkitsee vähemmän. Juuri yhdistät "kivan" ja kuluttamisen toisiinsa. Minä en yhdistä.

Eli puutteessa eläminen on sinusta kivaa. Selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän aikaa oli vähemmän tiukkaa rahan kanssa ja sekin on ihan kiva juttu.

Jos tältä tuntuu niin silloin on ahne rahalle ja kuluttamiseen.

Moni jolla on säästöjä, omaa säästöjä juuri sen takia, että raha ja kuluttaminen merkitsee vähemmän.

????? Eli sinusta on kivaa kun rahaa ei ole oikein mihinkään? Ja jotenkin järkevää elää sillälailla?

On, nimenomaan JÄRKEVÄÄ

T:ohis

Eli pahassa mielessä eläminen on sinusta järkevää? :D Okei.

Voi voi. Kannattaisiko hankkia työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole palkkatuloja, joilla osallistua perheen elatukseen? Ei ole myöhäistä hankkia itselleen koulutus ja ammatti, työpaikka ja säännölliset ansiotulot.

Miten sä tän näin päin sait? Aloittajaltahan oli viety omaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän aikaa oli vähemmän tiukkaa rahan kanssa ja sekin on ihan kiva juttu.

Jos tältä tuntuu niin silloin on ahne rahalle ja kuluttamiseen.

Moni jolla on säästöjä, omaa säästöjä juuri sen takia, että raha ja kuluttaminen merkitsee vähemmän.

????? Eli sinusta on kivaa kun rahaa ei ole oikein mihinkään? Ja jotenkin järkevää elää sillälailla?

Kuten sanoin niin toisille kuluttaminen merkitsee vähemmän. Juuri yhdistät "kivan" ja kuluttamisen toisiinsa. Minä en yhdistä.

Eli puutteessa eläminen on sinusta kivaa. Selvä.

On olemassa myös kohtuullinen vaihtoehto. Toiset ehkä haluavat pistää kerralla kaikki rahat menemään ja sitten valittaen elää köyhyydessä vuorostaan. Toiset elää kohtuullisen nautittavaa elämää tasaisesti- makuasioitahan nuo on.

Ap, se on ihan se ja sama, millä rahalla prisman kassalla maksetaan, jos teillä ei ole avioehtoa. Avioehdottomasta avioliitosta erottaessa kummankin kaikki omaisuus arvioidaan ja varakkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa. Eli käytännössä rahat siis tasataan.

Toinen juttu sitten toki on, jos miehesi avioliiton AIKANA käyttäytyy niin, että hänen rahansa ovat hänen omiaan ja sun rahasi yhteisiä. Semmoista en sietäisi, älä sinäkään. Kaikki rahat ovat yhteisiä, niitä käytetään tasapuolisesti. Tai pysytään erillistalouksissa.

Kyllä meilläkin ovat miehen perintörahat menneet perheen yhteisiin menoihin, on ostettu auto ja matkusteltu. Minun ennakkoperintörahoillani maksettiin taloyhtiön laina pois ja matkusteltiin. Kun aikanaan saan varsinaisen perinnön, ostamme loma-asunnon Ranskasta eläkepäiviksi. Eli yhteiseen elämiseen - joskaan ei nyt suoraan ruokaan ja vuokraan - rahat menevät meilläkin, ja aika yleistähän se on.

Ei perintöraha mikään pankkiin säilöttävä kultakimpale onle, johon ei sopisi pikkurillilläkään kajota. Vaan rahaa siinä missä palkkatulokin. Vain paljon pienemmin verotettua.

Jos mies oli perhettä yksin elättänyt, niin reilua, että säkin välillä osallistut. Meillä esim. asuntolainan lyhennys meni miehen tililtä (vaikka puoliksi omistetaan). Kun sain perinnön, maksoin lopun lainan pois. Olen myös ostellut enemmän ruokia ja maksanut yhteisen loman ym. Mutta meillä on aina menty tilanteen mukaan, perheen hyväksi.

Ap, otit tämän asian esille nyt noin sadannen kerran.

Mutta voidaan toki kerrata tilanteesi sadannen kerran.

Olet ollut naimisissa reilut kymmenen vuotta. Tänä aikana ainoa panoksesi perheesi elatukseen on se 50 000 tuhannen perintö (summan olet kertonut usein), koska et ole ollut töissä.

Se tekee vähemmän kuin 5 000 euroa vuotta kohden.

Perheen muusta elatuksesta on vastannut työssä käyvä miehesi yksin. Hän on sijoittanut rahaa perheenne elämään joka vuosi monta kertaa enemmän kuin sinä.

Joten vastaus kysymykseesi: kyllä, oli enemmän kuin oikein, että käytit perintörahasi itsesi ja muun perheen elättämiseen.

Se riippuu elämäntilanteesta. Itse sain pienehkön perinnön (30 000) seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen olen saanut kolme lasta, jotka on hoidettu/hoidetaan kolmivuotiaiksi kotona. Molemmat vanhemmat perheessämme tekevät osa-aikatyötä pikkulapsiaikana. Olen järkeillyt, että tässä elämäntilanteessa yhteinen aika on arvokkainta.

Ja jos joku miettii, perinnöstä on nyt jäljellä 24 tonnia, eli olen elänyt yli varojeni keskimäärin alle tonnin vuodessa.

Ja jos joku riskisijoittaja tulee nyt kertomaan, mitä 30 tonnilla olisi saanut seitsemässä vuodessa, niin kivat sulle. Nämä rahat on oikeasti budjetoitu pahan tai hyvän päivän varalle.

Sijoittamalla sen olisit parissa-kolmessakymmenessä vuodessa saanut itsellesi eläketurvan tai opiskellut ammatin, jos se vielä puuttuu. Nyt kun se on syöty, se on syöty.

Tyhmästi teit. Olisit sijoittanut omiin nimiin.

Meillä vaimo pitää tarkkaa kirjaa tuloistaan ja menoistaan että varmasti saa joka sentin kulutettua.

Onneksi on erilliset rahat, olisi pistänyt muuten menemään kaikki rahamme.

Vierailija kirjoitti:

Sijoittamalla sen olisit parissa-kolmessakymmenessä vuodessa saanut itsellesi eläketurvan tai opiskellut ammatin, jos se vielä puuttuu. Nyt kun se on syöty, se on syöty.

Ja vanha viisaus on myös, että kannattaa sijoittaa vain sellaisia rahoja, jotka on valmis menettämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijoittamalla sen olisit parissa-kolmessakymmenessä vuodessa saanut itsellesi eläketurvan tai opiskellut ammatin, jos se vielä puuttuu. Nyt kun se on syöty, se on syöty.

Ja vanha viisaus on myös, että kannattaa sijoittaa vain sellaisia rahoja, jotka on valmis menettämään.

Varsin matalan riskin sijoittamisella voi päästä liki 10% vuosituottoon. Syöty raha tuottaa röyhtäyksen ja läjän sontaa. Mutta kukin tavallaan. 

Jos perhe on suunnitellut elämänsä niin, että mies käy töissä ja vaimo on kotona lasten kanssa, se on silloin sovittu tapa elää, perinnöt ja lottovoitot ja muut ovat kaikki ylimääräistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän aikaa oli vähemmän tiukkaa rahan kanssa ja sekin on ihan kiva juttu.

Jos tältä tuntuu niin silloin on ahne rahalle ja kuluttamiseen.

Moni jolla on säästöjä, omaa säästöjä juuri sen takia, että raha ja kuluttaminen merkitsee vähemmän.

????? Eli sinusta on kivaa kun rahaa ei ole oikein mihinkään? Ja jotenkin järkevää elää sillälailla?

Kuten sanoin niin toisille kuluttaminen merkitsee vähemmän. Juuri yhdistät "kivan" ja kuluttamisen toisiinsa. Minä en yhdistä.

Eli puutteessa eläminen on sinusta kivaa. Selvä.

On olemassa myös kohtuullinen vaihtoehto. Toiset ehkä haluavat pistää kerralla kaikki rahat menemään ja sitten valittaen elää köyhyydessä vuorostaan. Toiset elää kohtuullisen nautittavaa elämää tasaisesti- makuasioitahan nuo on.

Eihän aloittaja noin sanonut, vaan että vähän aikaa oli kivaa. Mistä sinä tiedät, jos se kivaa oli nimenomaan kohtuullista kuluttamista, eikä niukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijoittamalla sen olisit parissa-kolmessakymmenessä vuodessa saanut itsellesi eläketurvan tai opiskellut ammatin, jos se vielä puuttuu. Nyt kun se on syöty, se on syöty.

Ja vanha viisaus on myös, että kannattaa sijoittaa vain sellaisia rahoja, jotka on valmis menettämään.

Varsin matalan riskin sijoittamisella voi päästä liki 10% vuosituottoon. Syöty raha tuottaa röyhtäyksen ja läjän sontaa. Mutta kukin tavallaan. 

Jos perhe on suunnitellut elämänsä niin, että mies käy töissä ja vaimo on kotona lasten kanssa, se on silloin sovittu tapa elää, perinnöt ja lottovoitot ja muut ovat kaikki ylimääräistä.

Missähän sijoitusmuodossa? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän aikaa oli vähemmän tiukkaa rahan kanssa ja sekin on ihan kiva juttu.

Jos tältä tuntuu niin silloin on ahne rahalle ja kuluttamiseen.

Moni jolla on säästöjä, omaa säästöjä juuri sen takia, että raha ja kuluttaminen merkitsee vähemmän.

????? Eli sinusta on kivaa kun rahaa ei ole oikein mihinkään? Ja jotenkin järkevää elää sillälailla?

Kukaan ei sanonut, että "rahaa ei olisi oikein mihinkään". Päinvastoin, usein ihmisillä, joilla on säästöjä on myös rahaa oikeastaan kaikkeen mitä he tarvitsevat. Ei siksi, että heillä olisi suuremmat tulot, vaan siksi, että he osaavat priorisoida ja rahaa kulutetaan joka kuukausi hieman vähemmän kuin sitä tulee => karttuu säästöjä. Jos aina kuluttaa kaiken (ja vähän enemmän) mitä tienaa, ei yleensä osaa priorisoida ja siksi joutuu tinkimään jostain tärkeästä siksi, että tuli hankittua jotain vähemmän tärkeää. Tästä tulee sellainen vaikutelma, "ettei olisi rahaa oikeastaan mihinkään" (tärkeään).

Itse olen huomannut tämän hyvinkin konkreettisesti omassa elämässä. Opiskellessa pystyin aina ostamaan ihan kaiken mitä vain halusin ja ruokakaupastakin pystyi viikonloppuisin ostamaan pientä extraa. Nyt kun tulot ovat yli kymmenkertaiset, niin teinit ja vaimo valittavat, kun ei ole koskaan rahaa mihinkään. Itse olen ostanut tänä vuonna urheilukamoja kasapäin, villakangastakin ja kengät. Tähän on mennyt noin kolmasosa siitä summasta, mitä vaimolla, kun hän "ei ole ostanut oikeastaan mitään", kun ei ole varaa.

Juu, koen, että elämäntyylini on järkevää ja myös onnellista.