Lue keskustelun säännöt.
Vauvan aivovaurio, milloin seuraukset tulivat teillä esiin?
järkilähtee
14.03.2018 |
Vauvani syntyi keskosena ja on jo ennen syntymää ja/tai synnytyksessä kärsinyt pahasta hapenpuutteesta ja aivoverenvuodoista. Magneetti kuvissa todettu useita eri alueilla olevia muutoksia aivoissa. Jotakin on tulossa varmasti, mutta tässä tulee hulluksi kun miettii, että mitä ja kuinka pahaa.
Vauveli kuitenkin mielestäni käyttäytyy ihan niinkuin edellisetkin on vain minikokoinen, nukkuu ja ähisee enemmän. Lääkärit hokevat, että aika näyttää ja laskettuna aikana otettava magneetti kuva kertoo ehkä jo jotain ja kesällä voi ehkä päätellä käytöksestä.
Teille jotka olette tämän käyneet läpi niin milloin alkoi oireita ilmaantua?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö muualta netistä tietoa, kokemusta ja vertaistukea? Itse en tiedä aiheesta mitään.
Parempi, ettet tiedäkään. Ihan oikeasti. Lääkärit on siinä viisaita, etteivät maalaile kauhukuvia ja piruja seinälle, koska ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo. Toisi vain lisästressiä sulle ja turhaa murhetta. Älä etsi mitään tietoa aiheesta. Mene ihan sillä tiedolla, mitä vauvaa hoitavat lääkärit sulle kertovat.
Hei, älä todellakaan mene vain lääkärien varassa, älä usko näitä juttuja täällä! Perehdy aiheeseen, opiskele toki, hae vertaistukea, mutta se ei tarkoita, että pitäisi lukea jotain kauhujuttuja. Ennenkaikkea, luota omaan intuitioon ja omaan viisauteen. Vauvalla voi olla uskomaton kyky parantua. Älä tukeudu pelkkään koululääketieteeseen ja lääkäreihin, muista myös vaihtoehtohoidot, kun tai jos ongelmia ilmenee. Pyydä apua ja voimaa "yläkerrasta". Tuhannesti voimia sinulle, vauvalle ja perheellesi.
Olen eri mieltä. Äidillä ei riitä henkiset voimat ja resurssit eikä tietotaidot, että pitäisi alkaa opiskella aivovammoja. Sitä varten on koulutetut ja kokeneet lääkärit. Äidin pitää keskittyä olemaan äiti vauvalleen ja muille lapsilleen. Jos äiti alkaa penkoa aivovammoista kaiken mahdollisen, äiti voi henkisesti seota, ihan oikeasti. Varsinkin, jos on juuri synnyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia teille, ap! Kuten edellä jo sanottiin, niin kosketus ja sylitys, laulelu ja sen sellainen on nyt parasta mitä voit lapsellesi tehdä, se auttaa aivojakin. Toivon teille kaikkea hyvää, itse kysymykseen ei ole omakohtaista kokemusta. Yritä myös nauttia vauva-ajasta, onhan hän ihana lapsesi, on sitten mitä tahansa pulmaa edessä.
Mitään en aiheesta tiedä, mutta siitä olen varma että vauvojen neuroplastisuus (aivojen mukautumis ja korjaantumiskyky) on uskomattoman vahva. Voi olla että pienet vauriot korjautuvat itsestään eivätkä ne myöhemmällä iällä juurikaan edes näy. Älä nyt mieti asiaa liiaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö muualta netistä tietoa, kokemusta ja vertaistukea? Itse en tiedä aiheesta mitään.
Parempi, ettet tiedäkään. Ihan oikeasti. Lääkärit on siinä viisaita, etteivät maalaile kauhukuvia ja piruja seinälle, koska ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo. Toisi vain lisästressiä sulle ja turhaa murhetta. Älä etsi mitään tietoa aiheesta. Mene ihan sillä tiedolla, mitä vauvaa hoitavat lääkärit sulle kertovat.
Hei, älä todellakaan mene vain lääkärien varassa, älä usko näitä juttuja täällä! Perehdy aiheeseen, opiskele toki, hae vertaistukea, mutta se ei tarkoita, että pitäisi lukea jotain kauhujuttuja. Ennenkaikkea, luota omaan intuitioon ja omaan viisauteen. Vauvalla voi olla uskomaton kyky parantua. Älä tukeudu pelkkään koululääketieteeseen ja lääkäreihin, muista myös vaihtoehtohoidot, kun tai jos ongelmia ilmenee. Pyydä apua ja voimaa "yläkerrasta". Tuhannesti voimia sinulle, vauvalle ja perheellesi.
Olen eri mieltä. Äidillä ei riitä henkiset voimat ja resurssit eikä tietotaidot, että pitäisi alkaa opiskella aivovammoja. Sitä varten on koulutetut ja kokeneet lääkärit. Äidin pitää keskittyä olemaan äiti vauvalleen ja muille lapsilleen. Jos äiti alkaa penkoa aivovammoista kaiken mahdollisen, äiti voi henkisesti seota, ihan oikeasti. Varsinkin, jos on juuri synnyttänyt.
Tietenkin tässä vaiheessa. Mutta ajan kanssa voi etsiä tietoa. Siitä tulee tunne, että voi itsekin tehdä jotain, eikä olla passiivisena lääkärien varassa. Sama kun monet sairaat on oman sairautensa parhaita asiantuntijoita.
Sitten tietää kun tietää, nyt vain pidät kangiäuruhoidossa ja paijailet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetäthän? Rintamaidossa on aivojen ja hermostojen kehitykselle tärkeitä ravintoaineita. Jos vauva ei jaksa imeä aina, niin pumppaa.
Uskoainaelonvoimaan kirjoitti:
Läheltä seurannut alle kilon painoisena syntynyttä keskosvauvaa, jolla oli useampi aivoinfarkti, sydänongelmia ja ihan vaikka mitä. Alussa mietittiin päivä kerrallaan, että jääkö edes henkiin. Oli sitkeä sissi, joka prjäsi päivästä toiseen ja yks kaksi mentiinkin viikosta seuraavaan. Jossain vaiheessa iski se pelko, että mitä kaikki ongelmat ovat hänelle tehneet. Monta vastoinkäymistä ollut matkan varrella, mutta tällä hetkellä on ihana 5-vuotias, joka osaa jo kirjoittaa, lukea ja laskea jonkin verran, tykkää liikunnasta ja on hyvä mm trampoliinilla. Ainoat jäljet kovasta alusta ovat puutteet hienomotoriikassa sekä keskittymiskyvyssä. Toisaalta samanlaisia ongelmia on myös ihan normaali aikaisina ja ilman mitään sairauksia syntyneillä lapsilla. Eli lapsen kudoksilla on mieletön uusiutumis- ja itsensäkorjaamisvoima. Tsemppiä, toivoa ja uskoa!
Kiitos,
Tämä on se parempi ääripää josta elättelen toivoa, ei mahdoton, en tiedä kuinka todennäköinen.
Jos tietäisi mitä tulee niin helpottaisi ja osaisi varautua. Jos taas alkaa varautua pahimpaan mahdolliseen niin se tuntuu niin kauhealta, että en tiedä pystynkö edes siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse samanlaisessa tilanteessa, sillä erotuksella että lapseni syntyi täysiaikaisena. Ymmärrän hyvin mitä käyt läpi. Itse asuin myös sairaalassa lähes kuukauden lapseni kanssa ja pahin ahdistus iski vasta kun pääsimme kotiin. Kaikki vapaa-aika mitä lapsenhoidolta jää menee netin kahlaamiseen. Sellaista sivustoa/blogia ei ole mitä en olisi lukenut. En osaa sanoa onko siitä mitään iloa ollut. Eniten hyötyisin varmasti vertaistuesta , jota on jostain syystä erittäin vaikea löytää. Pyydä apua, puhu ystäville/perheelle aina kun siltä tuntuu, hakeudu psykologin juttusille ja kysy vertaistuen perään.
Paljon voimia ja sekä onnittelut pienokaisen johdosta ❤️.
Meillä jo kouluikäinen, mutta keskosena syntynyt poika. Sai hapenpuutteen takia syntyessään vain yhden pisteen. Siinä mielessä tilanne oli parempi kuin teillä, että kuvauksissa aivoissa ei näkynyt vaurioita. Muistakin kuitenkin neuvolatädin, joka käynneillä aina syvään huokaillen pohti ääneen mitähän tästä tulee. Jotkin refleksit säilyivät normaalia pidempään, mutta muuten kehitys ollut normaalia.
Niin vaikeaa kuin se varmasti onkin, nauti vauvastasi, äläkä murehdi tulevaisuutta. Vauvan aivot mukautuvat ja kehittyvät pitkään, eikä kukaan voi ennustaa mitkä ovat mahdolliset vaikeudet. Tsemppaa itseäsi vaikka lukemalla kertomuksia erilaisten vammojen kanssa pärjäävistä ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni kaveri syntyi hyvin pienenä keskosena, ja aluksi oli pitkään epävarmaa selviääkö edes. Vammoista en sen tarkemmin tiedä. Nyt hän on ihana, iloinen, vilkas ja liikunnallinen teini. Koulussakin pärjää ihan hyvin.
Haluatko ap kertoa mistäpäin Suomea olet? Jos vaikka haluaisit jossain vaiheessa vaihtaa kuulumisia sellaisen kanssa joka painii saman asian kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari-kolme-vuotiaana kun törmäili joka paikkaan. Synnytyksessä hapenpuute (sairaala myönsi lopulta pitkin hampain. Ei korvauksia.).
Itse olen aikoinaan syntynyt niin että hengitin lapsivettä keuhkoihin ja näin oli kova hapen puute pitkään. Vauriot olivat aivoissa isoja. Onni matkassa oli se että vastasyntyneellä aivot voivat vielä ns uusiutua ja korvata tuhoutuneita aivosoluja. Tämä ei ole siis samalla tavalla mahdollista myöhemmällä iällä. Olen täysin normaali ja selvisin. Älä siis heitä toivoa!! Mitä vaan voi vielä tapahtua. Minun tapaus oli ihme, lääkärit eivät sitä voineet uskoa. Olin kovassa tarkkailussa ensimmäiset vuodet. Kasvoin ja kehityin normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aikoinaan syntynyt niin että hengitin lapsivettä keuhkoihin ja näin oli kova hapen puute pitkään. Vauriot olivat aivoissa isoja. Onni matkassa oli se että vastasyntyneellä aivot voivat vielä ns uusiutua ja korvata tuhoutuneita aivosoluja. Tämä ei ole siis samalla tavalla mahdollista myöhemmällä iällä. Olen täysin normaali ja selvisin. Älä siis heitä toivoa!! Mitä vaan voi vielä tapahtua. Minun tapaus oli ihme, lääkärit eivät sitä voineet uskoa. Olin kovassa tarkkailussa ensimmäiset vuodet. Kasvoin ja kehityin normaalisti.
Tälläistä ihmettä täällä toivotaan, hienoa kuulla että näinkin voi käydä. Onnea sinulle olet tehnyt jotakin ihmeellistä ja tee siitä jotakin merkityksellistä elämälläsi.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko ap kertoa mistäpäin Suomea olet? Jos vaikka haluaisit jossain vaiheessa vaihtaa kuulumisia sellaisen kanssa joka painii saman asian kanssa?
Jaksamista sinulle.
Uudellamaalla asustetaan. Olen vanhempain ryhmissä käynyt, mutten saa oikein suutani auki. Enkä kyllä edes kirjoittamaan miltä tuntuu, mutta varmaan tiedät. Matto meni alta ja kaikki pois omista käsistä.
Asun ihan eripuolella Suomea, joten en voi fyysistä tukea tarjota 😕. Toivotan edelleen paljon voimia teidän perheelle. En pysty myöskään sen enempää kertomaan milloin aivovaurio alkaa lapsessa näkymään, koska omani on vasta niin pieni. Aika näyttää, minullekin vain sanotaan 😕. Vaurio on meillä vaikeassa paikassa ja riski sairastua vaikeahoitoiseen epilepsiaan on kohonnut 😞. Meillä tarkemmat tutkimukset alkavat lapsen täyttäessä kolme kuukautta. Toivon kovasti suurta ihmettä meidän ja teidän pienille ❤️.
Toivoa on! Vanhemmilla ja lapsen elinympäristöllä on mahdollisuus todella paljon vaikuttaa siihen, miten hyvin aivot kuntoutuvat. Mitä enemmän ja monimutkaisempia asioita lapsi tekee itse, sitä paremmin aivot kehittyvät. Puissa kiipeily ja umpimetsässä liikkuminen ovat yksiä parhaista treenimuodoista. Ulkopäiväkoti voisi olla hyvä kuntoutusmuoto, jos sellainen lähiseudulta löytyy. Puissa kiipeilyllä on myös havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi matematiikan oppimisvaikeuksien ehkäisyssä.
Teille vanhemmille voi tulla tarve hyvittää lapselle ongelmia ja passata häntä. Kuitenkin mitä helpommaksi te teette hänen elämänsä, sitä vähemmän aivoilla on tarvetta korjaantua! Varokaa säälintunnetta.
En nyt muuta kommentoi, mutta miksi te äidit jotka olette samassa tilanteessa ja kaipaatte vertaistukea ette voi sähköpostiosoitteita vaihtaa... mitä se haittaa että asutaan eri puolilla Suomea :/
Mietin samaa, mutta olen tunnistettavissa sähköpostiosoitteestani, enkä sitä muutenkaan halua julkisesti tähän laittaa 😕. Mutta mikäli ap haluaa osoitteensa laittaa, niin mielelläni vertaistukena toimisin ❤️.
Läheltä seurannut alle kilon painoisena syntynyttä keskosvauvaa, jolla oli useampi aivoinfarkti, sydänongelmia ja ihan vaikka mitä. Alussa mietittiin päivä kerrallaan, että jääkö edes henkiin. Oli sitkeä sissi, joka prjäsi päivästä toiseen ja yks kaksi mentiinkin viikosta seuraavaan. Jossain vaiheessa iski se pelko, että mitä kaikki ongelmat ovat hänelle tehneet. Monta vastoinkäymistä ollut matkan varrella, mutta tällä hetkellä on ihana 5-vuotias, joka osaa jo kirjoittaa, lukea ja laskea jonkin verran, tykkää liikunnasta ja on hyvä mm trampoliinilla. Ainoat jäljet kovasta alusta ovat puutteet hienomotoriikassa sekä keskittymiskyvyssä. Toisaalta samanlaisia ongelmia on myös ihan normaali aikaisina ja ilman mitään sairauksia syntyneillä lapsilla. Eli lapsen kudoksilla on mieletön uusiutumis- ja itsensäkorjaamisvoima. Tsemppiä, toivoa ja uskoa!