Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon pakkoajatuksista/ sairauden pelosta?
13.03.2018 |
Olen usein ollut tilanteessa jossa pelkään sairastavani vakavaa tautia. Nyt minulle iski pelko syövästä. Olen typeränö tietysti kuluttanut aikaa lukemalla aiheesta ja nyt en saa syöpää irti päästäni, vaikka tilastolliset todennäköisyydet olisivat kuinka pienet. Onko jotain hyvää nettisivua tai kirjaa? Tai muuta vinkkiä?
Kommentit (16)
Sitte ku saat diagnoosin ettei sulla oo mitään, hommaa harrastus, mene kouluun tai töihin. Unohtuu noi. Mut mee eka lääkäriin jos pelkäät syöpää. Tai psykologille. Iteki käyn pyskolla kerran kuussa ja se on just jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, itse menossa psykiatrille asian takia. Aivokasvaimen pelko on niin järkyttävä, etten enää voi elää tässä epätietoisuudessa, olen täysin masentunut. Sairauspalstojen ja tieteellisten artikkeleiden lukeminen aiheesta vahvistaa oireet. Olen pelännyt joskus aiemminkin muuta, mutta nyt olen täysin toimintakyvytön.
Terapiaa mäkin suosittelisin. Mulla ajatukset liittyy sairauteni (mielen) pahenemisvaiheeseen joten niihin on oppinut suhtautumaan tarpeellisella skeptisyydellä.
Suakin auttaisi saada pää kuntoon: minimoi stressi, rauhoitu ja rakasta.
rakastuminen veisi noi kaikki kertalaakista.
Moni sairauksia pelkäävähän ravaa lääkärillä. Itse koen lääkärillä käynnin niin vaikeana, että en halua mennä. Ajatus tutkimuksiin menostakin on niin karmaisevan lamaannuttava, etten voi edes ajatella sitä asiaa. Lääkärikään ei ikinä voi sanoa täysin varmuudella mitään ja kun sain kuulla sanat " jos tilanne muuttuu, niin tule uudelleen". Se sai niin hirveät ahdistuksen aikaan, että en voi enää olla. Olisin kai toivonut että lääkäri olisi vakuuttanut ettei mitään vakavaa 100% varmuudella ole. Lisäksi jos poissulkumielessä tehdään joku tutkimus, niin menen aivan lamaantuneeseen tilaan, koska olen varma että minusta löytyy kaikista pahimmat vaihtoehdot. Siis oksennan ja ripuloin enkä saa henkeä, pelon taso on sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt selittele tarkemmin mistä syöpäpelosta on kyse, mutta sitä ei voida testata mitenkään. Todennäköisyydet siihen sairastumiseen ovat reilusti alle prosentin, mutta silti mietin päässäni koko ajan ”mitä jos sittenkin juuri minä...”. Kuukauden olen lueskellut kaikkea ja se vain pahentaa pelkoa. En tiedä mitä kävisi jos lopettaisi kaiken artikkeleiden lukemisen, lähtisikö pelko. Eikä juuri nyt huvittaisi mennä terapiaan, ainakaan vielä.
Ap
Yksinkertainen mutta vaikeasti noudatettava ohje jonka jokainen pätevä terapeuttikin kertoo taatusti:
Uhraa ajatuksille niin vähän huomiota (kun ajatus tulee mieleen, niin ohita se saman tien) kuin mahdollista ja tee näin päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen systemaattisesti. Jotkut pääsevät eroon ajatuksista jo muutamassa kuukaudessa, toisilla menee pidempään.
Tämä ohje perustuu ihan siihen miten aivot toimivat. Kun ohittaa ajatukset systemaattisesti se heikentää niitä synapsien välisiä yhteyksiä mihin ajatukset liittyvät. Jos uhraat ajatuksille paljon huomiota ja ajattelet aktiivisesti niitä ajatuksia, se vahvistaa niitä synapsien välisiä yhteyksiä.
Ihminen siis usein pahentaa vaistomaisesti itse pakkoajatusten voimaa kun yrittää jotenkin "ratkaista" ajatukset, tällöin ajatukset yleensä vain voimistuvat.
Pakkoajatukset ovat kuin juoksuhiekka, mitä enemmän ponnistelee sen syvemmälle vain vajoaa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein tuollaisen ahdistavan mielentilan sattuessa ajattelen vain sitä, että vain minun ruumiini sairastuisi, ei minun mieleni. Minun ruumiiseni sattuisi, mutta en antaisi sen vaikuttaa mieleeni!
Pää kannattaa opetella pitämään kylmänä. Itseäni ei pelota niinkään se sairastuminen, mutta jos sairastuisin parantamattomasti/vaikeasti hoidettavaan tautiin, masentuisin varmasti (ainakin hetkittäisesti). Minua auttaa ajatus Jumalan olemassaolosta ja taivaaseen pääsemisestä. En pelkää äkkiseltään kuolemaa, koska olen suuresti kiitollinen jo tähänkin asti saamastani hyvästä. Jos kuolisin, olisi tämäkin ollut ihan hyvä elämä :)
Vierailija kirjoitti:
Moni sairauksia pelkäävähän ravaa lääkärillä. Itse koen lääkärillä käynnin niin vaikeana, että en halua mennä. Ajatus tutkimuksiin menostakin on niin karmaisevan lamaannuttava, etten voi edes ajatella sitä asiaa. Lääkärikään ei ikinä voi sanoa täysin varmuudella mitään ja kun sain kuulla sanat " jos tilanne muuttuu, niin tule uudelleen". Se sai niin hirveät ahdistuksen aikaan, että en voi enää olla. Olisin kai toivonut että lääkäri olisi vakuuttanut ettei mitään vakavaa 100% varmuudella ole. Lisäksi jos poissulkumielessä tehdään joku tutkimus, niin menen aivan lamaantuneeseen tilaan, koska olen varma että minusta löytyy kaikista pahimmat vaihtoehdot. Siis oksennan ja ripuloin enkä saa henkeä, pelon taso on sitä.
Kai ymmärrät millaisiin ongelmiin lääkäri joutuu jos sanoo noin ja jotain löytyykin? Eli se ei ole sinua varten tavallaan.
Koeta ulkoistaa asiat siitä tilanteesta ja tunteesta. Se on vain tunne ja tunteita pystyt hallitsemaan.
Suosittelen katsomaan kummalliset kammot -ohjelmaa ja näkemään kuinka ihmiset pääsee peloista irti ☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ikävä kyllä joku kuuluu siihen yhteenkin prosenttiin. Kaikilla ei kyse ole väärästä hälytyksestä ja sehän se ahdistaakin. Itse olen lukenut erikoislääkäreille tarkoitettuja artikkeleita ja voin sanoa ettei olisi kannattanut. Ikinä ei kannattaisi, vaikka itse olisi lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni sairauksia pelkäävähän ravaa lääkärillä. Itse koen lääkärillä käynnin niin vaikeana, että en halua mennä. Ajatus tutkimuksiin menostakin on niin karmaisevan lamaannuttava, etten voi edes ajatella sitä asiaa. Lääkärikään ei ikinä voi sanoa täysin varmuudella mitään ja kun sain kuulla sanat " jos tilanne muuttuu, niin tule uudelleen". Se sai niin hirveät ahdistuksen aikaan, että en voi enää olla. Olisin kai toivonut että lääkäri olisi vakuuttanut ettei mitään vakavaa 100% varmuudella ole. Lisäksi jos poissulkumielessä tehdään joku tutkimus, niin menen aivan lamaantuneeseen tilaan, koska olen varma että minusta löytyy kaikista pahimmat vaihtoehdot. Siis oksennan ja ripuloin enkä saa henkeä, pelon taso on sitä.
Kai ymmärrät millaisiin ongelmiin lääkäri joutuu jos sanoo noin ja jotain löytyykin? Eli se ei ole sinua varten tavallaan.
Koeta ulkoistaa asiat siitä tilanteesta ja tunteesta. Se on vain tunne ja tunteita pystyt hallitsemaan.
Suosittelen katsomaan kummalliset kammot -ohjelmaa ja näkemään kuinka ihmiset pääsee peloista irti ☺
Tarkoitin sitä kun haluat kuulla 100% D mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisareni sairastui hypokondriaan opiskellessaan lääkiksessä. Siellä ei edes kovin harvinaista, siis lääketieteen opiskelijoilla. Vaihtoi opintoalaa ja valmistui muuhun akateemisen ammattiin. Masennustaipumusta ja neuroottisuutta vähän hänellä on, mutta pystyy kuitenkin ihan hyvään elämään eikä enää kaiketi kärsi noista peloista, ainakaan invalidisoivasti. Ikinä ei kannattaisi googlata oireita tai lukea netin "asiantuntija-palstoja". Niistä tulee aine ne negatiiviset jutut ilmi ja ne normaaleimmat vaihtoehdot ja tutkimustulokset hukkuu siihen harmaaseen massaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ikävä kyllä joku kuuluu siihen yhteenkin prosenttiin. Kaikilla ei kyse ole väärästä hälytyksestä ja sehän se ahdistaakin. Itse olen lukenut erikoislääkäreille tarkoitettuja artikkeleita ja voin sanoa ettei olisi kannattanut. Ikinä ei kannattaisi, vaikka itse olisi lääkäri.
Ahdistuneisuushäiriö voi kohdistua milloin mihinkin. Joillakin se voi liittyä sairastumisen pelkoon ja joskus pelko voi vaihtua johonkin muuhun. Ajatusten sisältöön ei pitäisi kiinnittää huomiota silloin kun mitään todellista näyttöä mistään konkreettisesta pelon aiheesta ei ole edes olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri sanoo aina, että jos tilanne oleellisesti muuttuu, niin palaa asiaan. Jos olisi epäillyt jotain vakavaa tai edes se pienen pieni mahdollisuus jostain hoidettavasta asiasta olisi, niin olisi lähetetty jatkoon jo senkin takia, että saadaan epäselvät harvinaiset asiat poissuljettua. Oikeasti vakavat asiat lähtee päivystyksenä eteenpäin, esim. oikeat aivokasvain-epäilyt.
Viisaita sanoja 13 ja 14, kiitos näistä!
t. ysi
Kognitiivinen psykoterapia on tehokasta pakkoajatuksiin ja ocd:hen.