Kerro milloin ja missä tilanteessa olet viimeksi rukoillut?

Varmaan jossain jeesustilaisuudessa mutissut näönvuoksi. Iltarukouksia tai vastaavia ei onneksi pakotettu höpisemään.

Kun lapsi sairastui syöpään.

Rukoilen että tippuisi ase käteeni jotta voisi posauttaa aivot seinälle.

"Levolle lasken luojani armias ole suojani jos sijaltain en nousisi taivaaseen ota tykösi."

Tämmöinen mulle opetettiin. Pelotti ajatella yön aikana tapahtuvaa kuolemaani, mikä ilmeisesti oli täysin mahdollinen, miksi muuten noin olisi rukoiltu. Miksi viisivuotiaiden halutaan käyvän nukkumaan ahdistuneina?

En muista että koskaan olisin rukoillut. Joskus pienenä pidin näön vuoksi joskus käsiä ristissä kun vaikka kirkossa rukoiltiin mutta en silloinkaan ollut itse mukana siinä rukouksessa.

Rukoilen joka ilta. Joka aamu ja päivän mittaan aina mieleen tulee.

Kun olin lapsi, minulle sanottiin että rukoilemalla saa mitä tahansa. No minä ponteva kuusivuotias laitoin kädet ristiin, silmät kiinni ja toivoin rahaa. Kun avasin silmät, olin varma että nyt pääsen lelukauppaan. No arvaatte varmaan, että se oli se viimeinen kerta kun rukoilin.

Meillä oli aina mummin luona lapsina iltarukous. :D<3

Aikuisiällä varmaan, kun olin tosi kipeä. :D

Rukoilin, että Helsinkiin ei tulisi suurmoskeijaa vaikka tietyt ku-sipäät yrittivät ajaa sitä tänne. En ole yhtään uskovainen, olen ateisti.

Olen agnostikko. Kuitenkin rukoilin ihan tänä vuonna (en tee sitä lähes koskaan) koska pelkäsin parhaan ystäväni puolesta.

Minulla ei ollut sen suurempaa mielipidettä uskontoon ja siihen mihin oikein uskon ennen kuin ystäväni yritti itsemurhaa. Silloin muutamia vuosia sitten viimeksi rukoilin, että koko asia ei olisi totta.

En ole sen koommin rukoillut. Jos olisi sellainen Jumala millaiseksi kaikkivaltiaaksi se uskonnoissa kuvaillaan, ei se olisi jättänyt nuorta vahvaa ihmistä makaamaan vihannekseksi vuodeosastolle loppuiäkseen.

Lapsena joka ilta. "Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee, taivaan Isä suojelee".

Ja nyt vielä aikuisenakin usein omin sanoin juttelen Taivaan Isälle nukkumaan käydessä. Etenkin silloin, jos tunnen itseni jotenkin väsyneeksi ja surulliseksi. Rukouksella on siihen ihmeellinen ja rauhoittava voima. Pitäisi myös muistaa kiittää siitä kaikesta hyvästä jota on elämäänsä saanut, mutta liian usein sen vaan unohtaa.

Kun olin hyvin sairas, kipeä ja laihduin. En voinut syödä. Rukoilin ettei se olisi syöpä.

Luin täällä jotain uskontoketjua ja siellä sanottiin, että jos rukoilee Jeesusta antamaan uskon, se tapahtuu tmv. Joten kokeilin.

Olen kyllä kokeillut ennenkin uskonnollisessa koulussa, jossa kuulin kaikkea muutakin outoa kuten "ilman uskontoa ei ole moraalia". Ei saapunut Jeesus taaskaan.

Viimeksi eilen illalla kiitosrukouksen.

Enpä ole koskaan rukoillut. Vanhempien ansiosta sain kasvaa ilman jeesustelua.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, minulle sanottiin että rukoilemalla saa mitä tahansa. No minä ponteva kuusivuotias laitoin kädet ristiin, silmät kiinni ja toivoin rahaa. Kun avasin silmät, olin varma että nyt pääsen lelukauppaan. No arvaatte varmaan, että se oli se viimeinen kerta kun rukoilin.

Näin siinä käy, kun joutuu väärän opetuksen kohteeksi. Rukouksesta kannattaa oppia Raamatusta, eikä uskoa kaikkea mitä kuulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, minulle sanottiin että rukoilemalla saa mitä tahansa. No minä ponteva kuusivuotias laitoin kädet ristiin, silmät kiinni ja toivoin rahaa. Kun avasin silmät, olin varma että nyt pääsen lelukauppaan. No arvaatte varmaan, että se oli se viimeinen kerta kun rukoilin.

Näin siinä käy, kun joutuu väärän opetuksen kohteeksi. Rukouksesta kannattaa oppia Raamatusta, eikä uskoa kaikkea mitä kuulee.

Raamatussa nimenomaan väitetään, että uskovan rukouksiin vastataan aina. Rukouksella voi muka jopa siirtää vuoria jos uskoo tarpeeksi. Siis hölmöille kusetusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, minulle sanottiin että rukoilemalla saa mitä tahansa. No minä ponteva kuusivuotias laitoin kädet ristiin, silmät kiinni ja toivoin rahaa. Kun avasin silmät, olin varma että nyt pääsen lelukauppaan. No arvaatte varmaan, että se oli se viimeinen kerta kun rukoilin.

Näin siinä käy, kun joutuu väärän opetuksen kohteeksi. Rukouksesta kannattaa oppia Raamatusta, eikä uskoa kaikkea mitä kuulee.

Ateistina olen lukenut raamatun pariinkin kertaan koska uskovaisten kanssa väittely on viihdyttävintä pulushakkia silloin kun heidän tärkeimmän siirtonsa voi aina kääntää heitä vastaan. Tosin uskovainen ja faktat ei kyllä kulje koskaan käsi kädessä, tästä syystä se on silti edelleen pulushakkia.

Viimeksi pari viikkoa sitten, ja ihan kiitosrukous oli kyseessä. En ole taustaltani uskonnollinen, oli aika jolloin en kirkkoonkaan kuulunut.

Vuonna 2015 kuitenkin kohtasin surua ja vastoinkäymisiä, ja epätoivon hetkellä rukoilin. Koin, että rukouksiini vastattiin. Pienessä ajassa, muutamien kuukausien sisällä koin, että minut pelastettiin tilanteista joista en välttämättä olisi ansainnut tulla pelastetuksi. Myös perheenjäseni terveys lähti kohenemaan valehtelematta puolessa tunnissa rukouksestani.

Olen kiitollinen noista ajoista. Päätin, että alan rukoilemaan silloin tällöin myös kiittääkseni - en vain silloin kun olen ns. jotain vailla. Ei tämä minusta "uskovaista" tehnyt, ihan samanlainen nuori aikuinen olen edelleen synteineen päivineen, eikä jumala päivittäin tai edes viikoittain ole mielessä.