Miten toimia, kun lapseni kasvot raavittiin verille p-kodissa jo toisen kerran1,5 viikon sisällä?

meidän 2vuotias puhui kyllä,ja kuunteli. ei ne mitään tolloja ole.



vai eikö lapsesi ole normaalisti kehittynyt,jos ei kerran puhu eikä ymmärrä 2-vuotiaana??



ja juu,olen hoitanut asian noin,meidän tarhassa. tosin kiusaaja oli jo 4-vuotias.



en siis "ärjynyt" sanan varsinaisessa merkityksessä,mutta olin tarpeeksi pelottava,ja asia meni kiusaajan kaaliin perille.



nykyisin ko. kiusaaja aina vilkaisee minua varovasti,ennenkuin meinaa tehdä jotain toisille,kun satun paikalle.



prkl,jos ette itse saa pentujanne kuriin,niin jonkunhan ne on laitettava!



-40

Meillä ei ole yksikään kolmesta pojastamme purrut tai raapinut. Ja todellakin kävisin itse vähän raapaisemassa, jos jonkun huonosti kasvatettu äpärä omillemme niin tekisi.



Jos ette osaa kasvattaa lapsianne, pitäkää ne kotona raapimassa toinen toisiaan tai vaikka teitä itseänne.

Täysin normaalisti kehittynyt lapsikaan ei välttämättä vielä kaksivuotiaana puhu kuin yksittäisiä sanoja. Hänen muistinsa ja ymmärryksensä ei ole vielä sillä tasolla, että hän ymmärtäisi miksi Villen äiti tulee ärjymään hänelle (ei hän muista, mitä pari päivää sitten tapahtui, kun hän raapaisi Villeä).



Nelivuotias on kehitykseltään täysin eri planeetalla kuin pikkuinen kaksivuotias, ei kahta noin eri-ikäistä voi toisiinsa verrata.



Sinun toimintasi, tuo ärjyminen, oli todella typerää, ja uskon että päiväkodin henkilökunta on ihmetellyt käytöstäsi jälkeenpäin aika paljonkin.



Olen itse varhaiskasvatuksen ammattilainen, ja työssäni olen nähnyt monta sataa kaksivuotiasta. Omia lapsiakin minulla on kolme.

poika 16,ei ole tehnyt pahaa toisille, ja tyttö 3,ei myöskään.



OPETAN että toisiin ei kajota.

jos te aikuiset ihmiset ette osaa niitä itsekään? Huudatte kaksivuotiaille, haukutte äpäröiksi ja huonosti kasvatetuiksi, yms. Olette varmaan jotain valkoista roskasakkia. "Ei mun lapset ainakaan oo koskaan kiusanneet ketään"....tuollaisten äitien lapset ne useimmiten kamalia onkin.

että pk:n henkilökunta on ihmetellyt käytöstäni.. he ovat olleet HYVIN,HYVIN vittuuntuneita siihen lapseen,joka ei usko mitään,ja kiusaa aina toisia......



ja edelleen--en ärjynyt.pikemminkin murisin.ja sähisin.



-40

korkeakoulutettuja ollaan. Se vaan ottaa päähän, kun lasten tekemisiä painellaan villasella ja vähätellään niitä, kun "ei ne ymmärrä"...



Onko meillä sitten ihan supernerot lapset, kun ne ymmärtää, ja niiltä löytyy empatiakykyä?



Enkä mä ole yhtäkään lata äpäräksi päin naamaa huudellut, mutta jokainen jolla on sellainen raapija tai purijakammotus menkööt vähän itseensä ja miettikööt mikä on mennyt pieleen.



Ja kuten sanottu, jos mun silmien alla käy mun lapsiini käsiksi, niin varmasti saa tuta nahoissaan mitä on tehnyt. Niin ettei jälkiä jää, mutta varmasti tietää mistä seurasi ja mitä seurasi. Kummasti vaan ne tuntuu oppivan kun masitavat omaa lääkettään.



Mua ei haittaa yhtään, jos joku purijakersa mua pelkää ja sen takia jättää mun lapseni rauhaan. Kun se pureminen tms. on jäänyt pois, voidaan alkaa tutustumaan uudelleen. Mutta kenenkään väkivallan kohteeksi en lapsiani jätä, eikä onneksi tarvitsekaan. Löytyy niitä hyvin käyttäytyviäkin lapsia seuraksi.

taas äänessä. Tuu tänne ja mä raavin sun naamasi haavoille. Kokeillaan kuinka kivalta se tuntuu.

jos ovat muita lapsia haukkuneet sinulle tai antaneet edes ymmärtää noin.

että pk:n henkilökunta on ihmetellyt käytöstäni.. he ovat olleet HYVIN,HYVIN vittuuntuneita siihen lapseen,joka ei usko mitään,ja kiusaa aina toisia......

Onko meillä sitten ihan supernerot lapset, kun ne ymmärtää, ja niiltä löytyy empatiakykyä?

.

Jatkuvasti jotain haavereita ja tappeluita tulee.



Kukahan maksaisi kaikille näille pukareille yksityisen lastenhoitajan?

Tässä tapauksessa onkin kyseessä lapsi, joka tekee asiaa toistuvasti aiheuttaen pysyviä vammoja ap:n lapselle. Useimmat 2v:t oppivat aika nopeasti, ettei toista satuteta. Kun ohjaajat eivät pysty takaamaan muiden lasten turvallisuutta, kun tämä yksi lapsi on paikalla, niin silloin järkevintä olisi siirtää tämä lapsi kotihoitoon/yksityiselle lastenhoitajalle "kasvamaan" pois tästä vaiheesta. -45-

kustantaisivat lastenhoitajan/jäisivät kotiin.

Kyllä niihin lapsiin täytyy olla varaa, jos ne kerran hankkii.

Kun lapsi on vanhempi sitten saa pelätä ,ettei toinen lapsi kurista omaa lasta tarhapäivän aikana ...

Kokemusta on....

että oma lapseni on jo 4-vuotias eikä hän ole alkukankeuksien jälkeen tullut tarhasta kotiin puremajälkien kanssa, tai lyönyt siellä enää muita. Mutta toisin kuin moni muu tämän pinon äiti, en oleta että hän olisi hoidossa enkeli :D. Ihan takuulla hänelle tulee siellä joskus toisten kanssa kinaa. Normaalit lapset kinastelevat keskenään, onhan heillä omaa tahtoa ja kykyä pitää puoliaan, mutta fyysiseksi ei 4 v riidat enää yleensä mene, toisin kun 2 v iässä.

ja ekasta kerrasta on aikaa puolitoista viikkoa, niin mistä hitosta sitä tietää onko ap:n lapsi saanut A: pysyviä vammoja ja B: miten "toistuvaa" tuo on (kaksi kertaa toki on "toistoa" muttei toistuvaa varmaan kuitenkaan).



Useimmat 2 v:t oppii aika nopeasti, ja varmaan tämä raapijakin oppii aika nopeasti, mutta ei ekasta kerrasta oppinut kuitenkaan, ja harva kaksivuotiaskaan ihan ekalla kerralla oppii mitä saa tehdä ja mitä ei.



Raapiminen on tuhmaa mutta mielestäni tässä tehdään kärpäsestä härkänen, kun puhutaan pysyvistä vammoista, siitä että lapset eivät ole turvassa päiväkodissa, ja leimataan yksi rajojaan kokeileva uhmaikään tulossa oleva napero (jolla ehkä on sopeutumisvaikeuksia nyt kesällä kun on joko varahoitopaikassa tai sitten omassa päiväkodissa on vieraita lapsia ja vierasta henkilökuntaa varahoidossa ja sijaisina, heinäkuuta kun eletään!) väkivaltaiseksi psykopaatiksi joka pitäisi passittaa pois koko tarhasta.



Oma lapseni on ollut sekä uhrin että tekijän roolissa 2-3 kertaa, kun aloitti päiväkodin juuri 2v täytettyään. Minä en viitsinyt syyllistää tekijää tai vaatia hänen poistamistaan tarhasta, sillä lapsiahan ne on, ja jokaiselle lapselle tulee joskus vaihe jolloin tehdään kiusaa toiselle lapselle. Kivalta se ei tuntunut: ei se kun lapseni tuli kotiin veristen puremajälkien kanssa, eikä se kun lasta hakiessani kerrottiin että hän on lyönyt kaveriaan. En kuitenkaan, sekuntiakaan, kuvitellut että purijalapsi olisi hirviö tai että olisin itse jättänyt lapseni kasvattamatta koska hän oli lyönyt toista lasta. Järki käteen mammat.

Omalla pojallani on edelleen naamassa se arpi, jonka eräs päiväkotikaveri raapaisi 5-6 vuotta sitten. Nyt pojat on koulussa, ja eipä tuo jo taaperoiässä toisten kiusaamisen aloittanut ainakaan toistaiseksi ole sitä lopettanut. Eskarissa oli täysin mahdoton, ei ollut koulukypsä, kävi toisen vuoden eskari ja ei tainnut olla koulukypsä vielä silloinkaan. Tunnen lähes kaikki hänen luokallaan olevien vanhemmat (onneksi eri koulussa kuin oma poika) ja sekä kaikki lapset että vanhemmat muistavat aina kertoa, että muuten koulussa olisi kivaa ja hyvin menisi, mutta kun siellä on häirikkö joka valtaa koko huomion.

tapahtuu, kun kasvavat? Häviääkö tämä aggressiivisuus iän myötä vai jatkuuko vain? Meillä lähipiirissä tällainen "kiusaaja-lapsi" ja mietityttää, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.. Onko kenelläkään kokemuksia??

Oli perhepäivähoidossa ja hoitajan koulutuspäivän aikana oli sijaispaikka ryhmäperhepäiväkodissa. Kun menin hakemaan poikaa sieltä, selvisi, että hän oli juuri raapinut pienemmän tytön kasvot verille.



Oloni oli sanoinkuvaamattoman häpellinen, en olisi pojastani uskonut, että käy toiseten päälle. Tytön äiti oli samaan aikaan hakemassa ja hän kuittasi asian olevan ok. Saimpahan ainakin selvitettyä asiaa tytön äidin kanssa. Poika sai kyllä tehokasdvatusopetuksen, että niin ei käyttäydytä, eikä sen jälkeen onneksi ole raapinutkaan ketään. En tiedä mitä silloin tapahtui, mutta onneksi ei ole tapahtunut uudestaan. 2-vuotias ei ihan tajua vielä mitä saa ja mitä ei, onneksi tytön äiti ymmärsi kanssa tämän. Meillä raapiminen ei siis ole ollut sallittua, mutta vieraassa päiväkodissa vieraiden lasten kanssa oli siis jotain kränää tapahtunut ja jostain lapiosta kai tapeltu.

Omat lapseni ovat olleet kotihoidossa ja aloittavat nyt syksyllä päiväkodissa ( 3v ja 5v tytöt ).



Ei ole totta, että kaikki 2v lapset rapivat, purevat tai muuten fyysisesti kajoavat toisiin lapsiin. Omani eivät ole koskaan satuttaneet vieraita lapsia tahallaan. Tiedän sen siitä, että olen ollut heidän kanssaan! Siinä on perää, ettei noin käyttäytyvä lapsi ole valmis vielä olemaan ryhmässä.Totta on sekin, ettei varmaan kukaan 2v sitä ole. Oma vanhempi pystyy vahtimaan mitä lapsi tekee ja tarvittaessa kaiken aikaa. Mutta joskun hoitoon on lähdettävä jo pienenäja silloin vastuu siirtyy päiväkodin henkilökunnalle.



Asiasta täytyy keskustella eri osapuolten kanssa.Kyllä raapijan vanhemmilla on oikeus tietää mitä heidän lapsi p - kodissa tekee. Ei siinä ole kyse syyllistämisestä! On todellakin kummallista että " uhrin " vanhempi nyt syyllistetään tässä keskustelussa ( !? ).

Kyllä lapsi täytyy voida jättää turvallisin mielin p - kotiin. Ainakin itse haluaisin kuulla henkilökunnalta, miten asiaan aiotaan puuttua / varautua. Aina ei hätiin ehditä, mutta se että asia tiedostetaan ja otetaan vakavasti, onkin tärkeintä!

Mitä tälle laatikolle on tapahtunut?