Lue keskustelun säännöt.
Miten elämässään kohtaamista vastoinkäymisistä voi selvitä?
13.03.2018 |
En haluaisi "uhriutua", mutta tuntuu että voimat ei riitä muuhunkaan. Minulla oli huono lapsuus, joten eväät elämään jäivät puutteellisiksi. Pyrin siitä huolimatta eteenpäin. Sitten kuitenkin kohtasin työttömyyttä, selkäänpuukotusta ystävien taholta, parisuhdeväkivaltaa, vainoamista, vakavan sairastumiseni.
Nyt olen jälleen aloittamassa puhtaalta pöydältä, terveenä, mistä olen kiitollinen. Mutta tunnen olevani katkera ja voimaton. Olen vielä aika nuorikin ja elämää olisi kuitenkin elettävänä.
Miten päästä eroon katkeruudesta, pelosta elämää ja ihmisiä kohtaan ja voimattomuudesta? Onko joku onnistunut siinä?
Kommentit (10)
Olet ihana ja rakas. Iskosta se sydämeesi itsekin, Onnea pitkästä matkasta, jatketaan huomiseen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä takerru siihen katkeruuteen, älä mälvää menneitä koska niitä et voi mitenkään muuttaa. Löydä itsestäsi edes yksi asia mistä pidät. Tee joka päivä jotain mikä tuottaa sinulle iloa; oli se sitten hyvän voileivän rakentaminen tai vesilätäkköön hyppääminen tai vaikka lattianpesu hyväntuoksuisella pesuaineella. Katso peiliin ja löydä sieltä jotain miellyttävää (kaikilla on jotain sellaista).
Huonoina hetkinä rohkaise itseäsi sanomalla "huomenna on paremmin".
Älä mieti surullisia asioita yöaikaan; silloin kaikki tuntuu paljon raskaammalta ja toivottomammalta kuin valoisaan aikaan.
Kyllä niistä voi selvitä kun päättää itse aktiivisesti parantaa omaa elämäänsä ja lopettaa uhriutumisen.
Pelosta pääsee kouluttamalla aivonsa uudelleen ja katkeruudesta pääsee kun tajuaa että sillä ainostaan hapattaa oman elämänsä. Katkeruus ei ole eteenpäin vievä tai kasvattava voima.
Opettelet tunnistamaan varoitusmerkit etkä anna polkea rajojasi. Et pyri miellyttämään väkisin ja seisot omilla jaloillasi. Siihen saakka sulla on suuri riski ajautua uuteen huonoon suhteeseen.
Itseäni helpottaa ajatella luonnon kiertokulkua vastoinkäymisissä.
Muurahaiset ja ampiaiset alkavat sinnikkäästi samantien rakentamaan uutta pesää, vaikka vanha tuhoutuisi täysin. Sisulla menen minäkin ylös- ja eteenpäin, ja yritän uudestaan vaikka 1000 kertaa. ☺
Luonnossa oleminen myös konkreettisesti auttaa ja rauhoittaa mieltä surussa ja epätoivossa tai ahdistuneena, se rentouttaa. Mene siis metsään. ☺
Jos et tunnu yksin selviävän, hae ihmeessä ammattiapua.
Jaa a kuule. Sitä samaa minäkin yritän. Päivä kerrallaan eteenpäin vaan. Välillä meinaa usko loppua, mutta vielä on onneks joitain asioita, joista nautin, joten ne auttaa selviämään pahimmasta olosta, samoin ystävät ja musiikki. Yritän parhaani mukaan olla katkeroitumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on käynyt kaikki sama ja vielä pahemmin, uskomattomiin mittasuhteisiin saakka. Voisi melkein kuvitella, että tämä on kaikki jotain suurta teatteria ja ennaltamäärätty kohtalo minulle jonkun korkeamman voiman toimesta. Jumalan rankaisu, tms., vaikken uskovainen olekaan. Vaikeasti sairas olen kyllä edelleen, eikä tästä sairaudesta koskaan parannuta tai tulla työ- ja toimintakykyiseksi. Elämä on täyttä helvettiä. Elämä ON helvetti. Ja on vain yksi, lopullinen ulospääsy. Katkeruudesta ja toivottomuudesta en pääse eroon enää koskaan. Toivottomuus on realismia mahdottomassa, toivottomassa tilanteessa, johon ei ole mitään ratkaisua ja jossa ei ole enää mitään hyvää.
PS. Ja kaikki uhriutumisesta narisijat vetäkää v*ttu päähänne.
Se on mun mielestä ihan järkyttävää lässytystä se, että älkää keskittykö niihin huonoihin juttuihin vaan yrittäkää ajatella niitä hyviä asioita, mutta silti mä yritän tehdä sitä. Ja ehkäpä siksi nykyään vihaan ja pelkään ihmisiä ja asioita sen asteen verran vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele mistä kaikesta OLET JO selvinnyt! Viel täällä ja valoa kohti
Minäkin vihaan uhriutumisesta päteviä.
Eikö yhtään vastausta?
- Ap