Mitä ikävaihetta sinulla on ikävä?

20-25. Vaikka oli masennusta ja kaikkea paskaa niin ei ollut vielä huomannut että oma elämä on aika tylsää paskaa muutenkin.

Sitä kun olin 30. Olin just saanut hyvän työpaikan ja uuden auton. Elämä oli huoletonta ja kaikki näytti hyvältä.

Mulla lapsuus oli kyllä yhtä huolta ja stressiä, oli kiusaamista ja perhesuhteissa häikkää. Teininä oli myös kauheaa, kiusaaminenkin yltyi, kaikki epävarmaa, oli vain elämän pompoteltavana ja jotenkin piti selvitä. Aikuisesta eteenpäin on ollut aika kivaa! Opiskelin kivaa alaa ja itse saanut päättää mitä työtä tekee. Olen matkaillut myös paljon. Elän huoletonta sinkun elämää. Nyt 30.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on ehdottomasti 20-30v. vaihetta. Kaipaan iloiselle ja huolettomalle 80-luvulle. :)

- N58.

Mutta miten vielä 20-30-vuotiaana voi olla huoleton?

Mitä huolia pitäisi olla?

No mä koen huolettomuuden niin, ettei tarvi miettiä töitä, opiskeluja, mitä tänään söisi, pyykkikori tyhjä, mitä laskuja pitää maksaa jne. Tuon ikäisenä on jo nuo "murheet".

Mulle huolettomuutta kuvastaa lapsuus ja nuorus, kun asui vielä vanhempien kanssa ja he huolehtivat noista asioista. Ainoa velvollisuus oli läksyt. Eli siis huolettomuus = ei velvollisuuksia.

No on sulla sitten ankea elämä.

Täynnä vääriä valintoja.

On aika vaikea olla valitsematta elämää ilman laskuja ym. arjen harmauksia. :)

Ei osta mitään velaksi = ei laskuja?

Eniten ikäkausia 13-18 v. Mulla oli kiva nuoruus. 

Välillä kaipaan vielä enemmän lapsuutta. Lapsuuskin oli oikein hyvä.

Toisaalta kaipaan lapsuutta 8-12v, toisaalta opiskeluaikoja 20-27v. Lapsuus tuntuu näin jälkikäteen äärettömän huolettomalta ajanjaksolta ja erityisesti kesät oli hienoa aikaa saaristossa. Opiskeluaikoina olin vain kesäisin töissä, joten nekin oli aika rentoa aikaa, toisaalta oli energiaa tosi paljon harrastaa ym. En ollut opiskeluaikoina taloudellisesti mitenkään äärettömän tiukoilla niin kuin moni muu on saattanut olla, joten se vaikuttaa varmaan muistikuvaani. Nykyään keski-ikäisenä tuntuu ettei oikein jaksa tehdä muuta kuin töitä, kaikki energia menee siihen. Sinänsä hyvä että on töitä kylläkin.

Oijoi, kun olin 16 vuotias. Niitä aikoja kaikaan. Vaikka kotona ja koulussa oli vaikeaa, niin jotenkin uskoin, että tulevaisuuden on pakko olla parempaa.

No vaikeammaksihan kaikki vaan meni, mutta muistan sen toiveikkuuden. Se oli ihanaa.

Varhaislapsuutta. Kivoja hetkiä ja ihania leikkejä, myös päiväkodin aloittaminen on jäänyt mieleen positiivisella tavalla. Mulla oli ihana lapsuus ❤

Ei mitään, olen päässyt yli kaikesta pskasta. Nyt on hyvä.

Ikävuosia 28 - 40, kun lapset olivat pieniä. Oikeasti, te jotka nyt elätte ruuhkavuosia, ette ehkä usko, että se on kuitenkin parasta aikaa elämässä. Nyt olen jo eläkkeellä  ja on lapsenlapsiakin, mutta juuri äskettäin puhuimme rakkaan mieheni kanssa, että kyllä parasta aikaa oli se, kun lapset olivat pieniä ja me molemmat töissä ja oli kiirettä ja melskettä.

16-18v. Sitä nuoruuden huolettomuutta, kavereiden kanssa hengailua ja tietynlaista vastuuttomuutta, asuin tuolloin  vielä vanhemmillani eikä tarvinnut murehtia,  että jääkaapissa ei ole ruokaa tai vessanpaperi on loppu.