Lue keskustelun säännöt.
Lapseni päässyt "eliittikouluun"
13.03.2018 |
Meillä olisi nyt Helsingissä valittavana kaksi mahdollista koulua lapselle. Toinen ns. eliittikoulu, jossa paljon hyvätuloisten lapsia ja asuvat keskustassa päin. Toinen vähän normaalimpi koulu, mutta kielipainotuksella.
Haluaisin laittaa ensimmäiseen, koska oppimistulokset hyvät. Toisaalta emme ole varakkaita (hyvin koulutettuja kylläkin), ja mietin aiheutuuko tästä lapselle paineita.
Laittaisitko oman lapsesi parhaaseen mahdolliseen kouluun (oppimistulokset ja ns. hyvä koulu) vai tavalliseen kielikouluun, jossa ei stressata ehkä liikoja?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
En laittaisi eliittikouluun. Itse olin sellaisessa, vanhempani köyhiä. Luokkatovereiden huolet kesäloman vietosta tyyliin "mä vihaan mun vanhempia kun ne ei suostu kuljetuttamaan mun hevosta Kaliforniaan kun ollaan siellä sentään kuukausi kesällä, miten mä voin elää ilman mun hevosta". Oikeasti. En liioittele. Itse olin onnellinen jos pääsimme Ruotsinristeilylle. Vaatteet eivät olleet niitä huippumerkkejä kuten muilla. Talvella ei menty viikonloppuisin laskettelemaan (eliittijuttu noihin aikoihin eikä jokaisen perheen saatavilla oleva asia). Olin yksinäinen; osa vanhemmista jopa kielsi omia lapsiaan leikkimästä "köyhän lapsen" kanssa. Eihän minusta ja vanhemmistani ollut mitään "iloa" ja hyötyä näille rikkaille perheille. Lika barn leka best ja vanhemmat myös. Sen opin.
Olin ihan keskiverto-oppilas. Varmasti olisin voinut pärjätä paremminkin mutta kiusaaminen ja ulkopuolisuuden tunne masensi. En viihtynyt koulussa em. syistä.
No onpas kummallista. Täällä päin lukioon mennään keskiarvolla, ei rahalla. Omani pääsi "eliittilukioon" kuten monet muutkin luokkakaverit painotetulta luokalta. Ei häntä kiusata vaikka olemme yh-perhe ja asumme vuokralla. Toki luokalla on varakkaita mutta on siellä myös köyhiä. Persoona merkitsee, ei vaatteet tai lomamatkat. Toki kannattaa olla hyviä harrastuksia jotta olisi jotain yhteistä muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painotetuilla yläasteilla on oppilaita tavallisista perheistä ympäri pk-seutua. Taidoilla sinne on päästy, ei rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin SIEG HEILL!! Lapselle terveisiä. On hienoa että meitä ”eliitin” edustajia on paljon muitakin. Heill Hitler 🤚🏻
Sprechen Sie Deutsch? Se on kylläkin ”heil” yhdellä ällällä. Muuhun sisältöön en jaksa ottaa kantaa.
Kyse on ekaluokkalaisista, en kai enää vanhemman puolesta asiaa pohtisi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme ole varsinaisesti köyhiä, tulomme ovat yli keskitulojen ja koulutus ok. Eli en usko, että lapsi nyt sinällään kokisi perhetaustan vuoksi mitään ulkopuolisuuden tunnetta ns. paremmassakaan koulussa. Bemareita ja ökytaloja meillä ei ole.
Lähinnä mietin, että valitako ns. varma ja kiva peruskoulu vai antaa lapselle mahdollisuus "loistaa" eli päästä oikeasti hyvään kouluun, josta en niin paljon tiedä? ap
Minä onnistuin valitsemaan itselleni juuri oikean lukion (tai ehkä toisen kahdesta parhaasta mahdollisesta). Jälkikäteen harmittaa ainoastaan, että yllätyksenä tullut ihana mahdollisuuksien ryöppy jäi niin isolta osin hyödyntämättä koska en vaan ollut valmis tai en huomannut.
Pääsin heittämällä sisään kaikkiin hakukohteisiini. 15-vuotiaan kypsyydellä liian alhaisista sisäänpääsyrajoista loukkaantuneena valitsin sen koulun, johon sentään oli pääsykoe. :D Onneksi olin tyhmä, se palveli minua tässä asiassa. Jos olisin tuijotellut yo-arvosanoja lukiokokemukseni olisi ollut aivan toisenlainen, ja niin olisi se aikuinenkin joka tässä nyt asiaa miettii. Enkä pidä todennäköisenä että ero olisi positiivinen.
Kouluni oli aivan riittävän hyvä ympäristö lukuaineissa loistamiselle, vaikkei olekaan juuri yo-kokeilla loistamisesta tunnettu. Jos se olisi kiinnostanut minua tuolloin, minulla olisi ollut ulottuvillani kaikki tilaisuudet sellaiseen yo-tutkintosuorittamiseen johon haku-uudistus tulee lukio-opintoja ajamaan. (Toteutuneessa maailmankaikkeudessa alisuoriuduin, arvosanoissani oli myös eximioita, mutta ihan hyvin olen pärjännyt tästä huolimatta.)
Mutta jollain vaistolla tai sisäisestä pakosta keskityin siihen mihin tuon ikäisen pitäisikin: kasvamiseen ja kehittymiseen. Ja siihen kouluni tarjosi ihan parhaat mahdollisuudet. Opettajat oli elämää suurempia persoonia, moni upeita roolimalleja. Kanssalukiolaiset oli monimuotoista, monitaustaista, lahjakasta, kiinnostavaa ja sillä epäpoliittisella tavalla suvaitsevaista porukkaa. Opin, näin ja koin paljon sellaista, joka olisi jäänyt vieraaksi jos olisin päämäärätietoisesti keskittynyt vain siihen, josta jo tuolloin olisin voinut tietää hyötyväni.
Lukion jälkeen opiskelin koulutusohjelmassa joka oli täynnä niitä eliittikoulujen oppilaita. Ja vaikka ne onkin todella älykästä ja pätevää väkeä, ei niiden kanssa olisi ollut lukiossa läheskään yhtä kivaa. Todennäköisesti olisin valinnut ammattinikin aivan toisaalta, joltain mediapätkätyöläisten tai työttömien tutkijoiden alalta, ihan vaan päästäkseni heistä eroon.
Minun mielipiteeni on siis hyvä erityispainotuskoulu >> eliittikoulu koska lukiossa yo-sparrausta olennaisempaa on elämäntaitojen opettelu. Tähän tulen omaakin lastani tulevaisuudessa kannustamaan. (Jos tulee minuun, valitsee varmaan toisin ihan tästä syystä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti kielipainotteiseen lukioon.
Meillä huonoja kokemuksia ns. eliittilukiosta Hki:ssä.
Kilpailu on ainakin ko. koulussa tosi kovaa ja oma teinimme ei viihdy yhtään.
Läksyjä, esseitä, kirjareferaatteja, esitelmiä on ihan älyttömän paljon. Uuvuttaa ja stressaa tunnollista teiniä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika kävi lukion Kalevankadulla aikanaan eikä itsetunto alentun ut vaikka siellä on nk paremmista perheistä suurin osa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti kielipainotteiseen lukioon.
Meillä huonoja kokemuksia ns. eliittilukiosta Hki:ssä.
Kilpailu on ainakin ko. koulussa tosi kovaa ja oma teinimme ei viihdy yhtään.
Läksyjä, esseitä, kirjareferaatteja, esitelmiä on ihan älyttömän paljon. Uuvuttaa ja stressaa tunnollista teiniä!
pojalle oli tärkeää maafykebienkku ja kannatti mennä nk parempaan lukioon. Saman arvoista porukkaa paljon mitä tulee opiskeluun ja eri intresseihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu aivan siitä millaisia elämänasenteita kumpaisetkin koulut heijastelisivat. Oppimistulosten "hyvyys" on kiinni kovin useista osatekijöistä. Ne eivät todellakaan muodostu vain siitä kuinka hyviä numeroita opiskelija onnistuu todistuksiinsa keräilemään, vaan kokonaisvaltaisemmasta oppimistuloksestaan, sisältäen yksityiskohtia sellaisiltakin kehityksen osa-alueilta kuin kuinka ikäänkuin moniulotteisesti & monilta katsontakannoilta oppii yksilö ajattelemaan, kuinka hyvin oppii soveltamaan tietämystään, kehittämään moraalista arvopohjaansa, jopa eräänä yhteiskuntiin positiivisen integroitumisenkin kulmakivenä, kuinka lojaalisti oppii käyttäytymään kanssaihmisiään kohtaan, kehittämään itsetuntemustaan sekä tunteiden- kuin käytöksenhallintaakin että positiivista itseluottamustaankin, sisäistämään yhteiskuntapositiivisen arvomaailman, kehittämään lähdekriittisyyttään, kykyjänsä omatoimiseen opiskeluun kuin muuhunkin oppimiseen, keskittämään voimavaransa niin oppimistaan kuin hyvinvointiaankin tukeviksi, ottamaan vastuun itsestään kuin ajoittain toisistakin ja vaikka ties mitä muutakin laadukkaan koulutuksen pohjaedellytyksiksi sopisi olettaman. Onko Sinulla täsmätietoa juuri esittämiesi koulujen koulutusperiaatteiden eroavaisuuksista, vaiko mihin perustat ilmaisusi ns.eliittikoulun oppimistulosten mahdollisesta paremmuudesta, sekä ns.tavis-kielikoulun ei-stressaavaisuudesta? Kai myös ymmärrät ettei stressi todellakaan paranna yksilöiden oppimis- kuin työtuloksiaan, vaan päinvastoin? Niin oppimis- kuin työtulostenkin kannalta on erittäin hyödyllistä osata kasata opinto- taikka työkokonaisuus sen mukaiseksi ettei yksilöitä ylikuormiteta, vaan ennemmin maksimoidaan potentiaalinsa moderoiduin edellytyksin kuin toteutuksinkin. Käsittääkseni ns.virallisessa oppimistulosten arvioinnissa keskitytään yleensä lähinnä tunnetuiksi että joidenkuiden toimesta erityisen arvostetuiksi tulleiden kognitiivisten kykyjen arvioimiseen, ko.arvioinnin jättäessä kuitenkin ulkopuolelleen kovin laajan skaalan nykyiseltään helposti jopa tunnistamattomiksi lukeutuvia lahjakkuuksia. Vaikka siis yksilön sanotaan nyt vaikka matematiikannumero ei kohoaisi korkeimman pilvenpiirtäjän huipulle saakka ei se suinkaan tarkoita etteikö yksilö olisi voinut tulla sinuiksi huomattavasti keskeisempien elämänopetusten kuin älyllisenkin kehityksen kanssa, tarjoten heille huomattavasti paremman aseman elämässään menestymiseen, kuin yksittäisten lukuaineiden oppimistulosten yksipuoliset arviointitulokset.
"Se montako omenaa puusta putoaa minäkin keväänä on vain sen hetken oppeja, vaan horisontin tuntija paremmin osaa arvioida jopa tulevia satoja. " Já Žertem
Meillä aloitti ns eliittikoulussa ja kolmannelle siirtyi toiseen kouluun kielipainotetulle luokalle. Eliittikoulussa kiusattiin ja rehtori määrätietoisesti sulki näiltä tapauksilta silmänsä. Kiusaajien vanhemmat juristeja, lääkäreitä jne. Tytöillä koululaukkuina Vuittoneita ja rahalla leveiltiin kyllä ihan häpeilemättä.
Lapsi oli paljon onnellisempi siinä tavallisemmassa koulussa ja sai paljon täyspäisempiä kavereita.