kun kummia ei kiinnosta pätkääkään
Tilanne, ettei kummia tunnu yhtään kiinnostavan, edes lapsen synttäreille ei pääse tulemaan.
kun häntä pyydettiin kummiksi, oli iloinen ja tavattiinkin aika usein.
Nyt vuosien saatossa häntä ei kiinnosta.
Muistaa kyllä joulukortilla ja synttärinä lähettää kortin tai mulle puhelimeen onnitteluviestin lapselle.
Ei ole enää pariin vuoteen käynyt lasta katsomassa.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummi vastaa lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Kummi ei ole lahja- tai vierailuautomaatti. Ehkä kummi muistaa velvollisuutensa rippikouluaikaan.
Virallisesti kyllä, mutta en ole koskaan tavannut ketään, jolle asia tosiaan olisi näin. Käytännössä kummit valitaan vain perinteen ja tavan vuoksi vanhemmille läheisten aikuisten joukosta. Joskus ihmisten välit kylmenevät ja kummeista tulee etäisempiä, mutta toisaalta elämään tulee usein myös uusia, tärkeitä ihmisiä. Aika turha koko kummi-traditio, kuten toki kaste muutenkin.
Ei kaste ole turha, siinähän liitetään ihminen seurakuntaan ja hän saa perisynnin anteeksi. Se on koko kristillisen elämän perusta.
Ja kummius on monelle hyvin tärkeä asia jo ihan käytännön syistä. Messussa käyminen pienen lapsen kanssa voi olla raskasta joten jos kummi auttaa vanhempia ottamalla lapsen mukaansa vaikka kerran kuussa niin vanhemmat saavat silloin keskittyä messuun rauhassa.
Lisäksi on hyvä että lapsella on vanhempien lisäksi joku muu aikuinen joka tukee häntä kristillisessä elämässä.
Tämä on sinun käsityksesi ja kirkon virallinen kanta, mutta ei mikään totuus.
Tuliko ap paha mieli!? 😀
Buhuuuuu, itkettääkö nyt, menikö elämäs piloille?!
Nyt on maaliskuun puoliväli, eikä joululahjasta ole tullut vieläkään kiitosta.
Mitä sinä oikein odotat? Miksi hänen pitäisi lähettää edes korttia? Ei kummin tarvitse tehdä mitään. Ei hän ole mikään lahjakone. Jos on ensin käynyt katsomassa lasta, ole siitä iloinen. Siinä se. Nyt lapsi on isompi ja vierailuja ei enää ole. Koko kummikäytäntö on aivan naurettava. Kummit on vain pakko olla.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on maaliskuun puoliväli, eikä joululahjasta ole tullut vieläkään kiitosta.
Miten joku voi olla tuollainen? Mitä ihmiset oikein olettavat? Jos antaa lahjan, antaa lahjan. Siitä ei pidä odottaa mitään vastineeksi. Edes kiitosta.
Vierailija kirjoitti:
Olen kummi ja olen huomannut, että olen maksaja puhelimissa ja muissa isoissa hankinnoissa. Muuten minuun ei oteta edes yhteyttä. Ei toivoteta hyviä jouluja jne. En jaksa enää sitä touhua.
Mä en pelkällä hyvän joulun toivotuksella osallistuis kenenkään känny ostoksiin!! Älä sinäkään!!
Vierailija kirjoitti:
Mä oon huono kummi. Onkin siksi ollut yllätys, että kummityttöni on soitellut elämänsä isoissa muutoksissa mulle ja kysellyt neuvoja. Joskus voi olla parempi kummilapsi kuin kummi.
Tai niin yksinäinen ja hukassa ettei kertakaikkiaan ole ketään muuta kenelle soittaa. Oudolta toi kuulostaa jos joltain puolitutulta elämän suurissa kysymyksissä kyselee neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kummi ja olen huomannut, että olen maksaja puhelimissa ja muissa isoissa hankinnoissa. Muuten minuun ei oteta edes yhteyttä. Ei toivoteta hyviä jouluja jne. En jaksa enää sitä touhua.
Mä en pelkällä hyvän joulun toivotuksella osallistuis kenenkään känny ostoksiin!! Älä sinäkään!!
Niin en todellakaan osta yhtään mitään enää. Olin ihan pelkkä automaatti ja se riitti. Se on hieman loukkaavaa ettei oteta muuten mitenkään yhteyttä. Aina kun luuri soi, niin se on pyyntö johonkin. Etäisyyttä olen ottanut ja en aina vastaa puheluihin ja viesteihin.
Meillä lapsi vasta 2v, mutta kummit eivät ole laittaneet edes synttäreillään viestiä, eivätkä ilmoittaneet mitään ovatko tulossa vai eivätkö. No, eipä se mitään, voivat sitten ihmetellä vuosien päästä, kun lapsi ei halua olla tekemisissä heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi vasta 2v, mutta kummit eivät ole laittaneet edes synttäreillään viestiä, eivätkä ilmoittaneet mitään ovatko tulossa vai eivätkö. No, eipä se mitään, voivat sitten ihmetellä vuosien päästä, kun lapsi ei halua olla tekemisissä heidän kanssaan.
Varmaan ihmettelevät ja kantavat tästä surua, joo. Minusta kummien tulisi aina olla sukulaisia, koska muita nyt ei vaan jaksa hyvällä tahdollakaan muiden lapset kiinnostaa, ellei sitten synkkaa jotenkin erityisen hyvin.
Mä oon huono kummi. Onkin siksi ollut yllätys, että kummityttöni on soitellut elämänsä isoissa muutoksissa mulle ja kysellyt neuvoja. Joskus voi olla parempi kummilapsi kuin kummi.