kun kummia ei kiinnosta pätkääkään

Itsepä olet kummin valinnut.

Ikävää, mutta valitettavan tavallista. Onneksi kummilla ei nykyään yleensä ole mitään erityistä suurta tehtävää lapsen elämässä, joten toivottavasti lapsesi ympärillä on muita välittäviä aikuisia.

Kummi vastaa lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Kummi ei ole lahja- tai vierailuautomaatti. Ehkä kummi muistaa velvollisuutensa rippikouluaikaan.

Meillä sama ja tosi monen kummin kohdalla. Ei voi mitään.

Ehkä teidän välillä on tapahtunut jotain tai sitten kummin omassa elämässä on jotain, ettei halua tai jaksa olla yhteydessä.

Itselläni meni sillä tavalla, että muistin aina kummilasta lahjoilla, pienillä yllätyksillä, korteilla yms. Hoidinkin muutaman kerran vaikka omat lapset ja työt.

Olin kyllä kiinnostunut lapsesta. Usein kuitenkin kun pyysin heit kylään, ei heille sopinut ja mua lapsineen kutsuttiin heille lähinnä kun kummilapsen isä oli jossain menoissa. Synttäreille saatettiin kutsua parin päivän varoitusajalla vaikka välimatkaa jonkin verran on. Yhdille synttäreille tulivat jopa myöhässä, siis odottelimme kummilapsen perhettä saapuvaksi heidän pihalla. Ei kauaa, mutta kuitenkin.

Kun perheeseemme msyntyi vauva, ei tätä käyty kertaakaan katsomassa tai muistettu millään tavalla.

Sitten vaan kyllästyin. Lähetän edelleen kummilapsen perheelle joulukortin, mutta koen, ettei kumminkaan tarvi huonoa kohtelua sietää. 

Mulla on toinenkin kummilapsi ja hän on jo 16v. Aina kaikki toiminut ok. Tapaamme välimatkan vuoksi vain kerran vuodessa, mutta häntä on ilo muistaa kun muistaminen ja ihmissuhde on molemmipuolista.

Kummille on tullut uusia asioita elämään. Jos on sinkku niin perheellisen asiat saattavat tuntua vierailta.

Oletteko te pitäneet yhteyttä? Vai olettanut että kummi pelkästään pitää?

Olen kummi ja olen huomannut, että olen maksaja puhelimissa ja muissa isoissa hankinnoissa. Muuten minuun ei oteta edes yhteyttä. Ei toivoteta hyviä jouluja jne. En jaksa enää sitä touhua.

Sama täällä. Ei muista synttäreinä eikä jouluna, ei edes kortilla tai viestillä.

Aina pyydettiin synttäreille, mutta ikinä ei tullut.

Omia kummilapsia muistan aina jouluna tai synttärinä rahalla tai lahjalla. Ehkä pitäisi lopettaa tämäkin kun ei muitakaan kiinnosta.

Jos alkais lähettämään vain onnittelukortin.

Minä sanouduin irti kummiudesta, kun minun oletettiin olevan raha-automaatti lapselle. Jos sattumalta tavattiin vaikka kaupassa, lapselle sanottiin että "menehän nyt kummitädille, kummitäti ostaa sulle..."

Lopulta meni välit kokonaan, kun jouduin sanomaan ettei homma näin toimi.

Vierailija kirjoitti:

Kummi vastaa lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Kummi ei ole lahja- tai vierailuautomaatti. Ehkä kummi muistaa velvollisuutensa rippikouluaikaan.

Virallisesti kyllä, mutta en ole koskaan tavannut ketään, jolle asia tosiaan olisi näin. Käytännössä kummit valitaan vain perinteen ja tavan vuoksi vanhemmille läheisten aikuisten joukosta. Joskus ihmisten välit kylmenevät ja kummeista tulee etäisempiä, mutta toisaalta elämään tulee usein myös uusia, tärkeitä ihmisiä. Aika turha koko kummi-traditio, kuten toki kaste muutenkin.

Sovitteko ennen ristiäisiä että miten kristillisessä kasvatuksessa avustaminen käytännössä tapahtuisi? Sovitteko esim. että kummi veisi lapsen välillä kirkkoon tai lukisi hänelle Raamattua ja rukoilisi hänen kanssaan yhdessä?

Jos ette niin ehkä kummille ei ollut ihan selvää että mitä häneltä odotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä teidän välillä on tapahtunut jotain tai sitten kummin omassa elämässä on jotain, ettei halua tai jaksa olla yhteydessä.

Itselläni meni sillä tavalla, että muistin aina kummilasta lahjoilla, pienillä yllätyksillä, korteilla yms. Hoidinkin muutaman kerran vaikka omat lapset ja työt.

Olin kyllä kiinnostunut lapsesta. Usein kuitenkin kun pyysin heit kylään, ei heille sopinut ja mua lapsineen kutsuttiin heille lähinnä kun kummilapsen isä oli jossain menoissa. Synttäreille saatettiin kutsua parin päivän varoitusajalla vaikka välimatkaa jonkin verran on. Yhdille synttäreille tulivat jopa myöhässä, siis odottelimme kummilapsen perhettä saapuvaksi heidän pihalla. Ei kauaa, mutta kuitenkin.

Kun perheeseemme msyntyi vauva, ei tätä käyty kertaakaan katsomassa tai muistettu millään tavalla.

Sitten vaan kyllästyin. Lähetän edelleen kummilapsen perheelle joulukortin, mutta koen, ettei kumminkaan tarvi huonoa kohtelua sietää. 

Mulla on toinenkin kummilapsi ja hän on jo 16v. Aina kaikki toiminut ok. Tapaamme välimatkan vuoksi vain kerran vuodessa, mutta häntä on ilo muistaa kun muistaminen ja ihmissuhde on molemmipuolista.

Ja vieläkään lapsen ollessa 2,5v ei ole häntä käyty katsomassa eikä muutenkaan muistettu.

Multa ei todella koskaan odotettu kalliita lahjoja eikä pyydetty suoraan mitään, mutta käytös oli välinpitämätöntä, usein vaikkapa  tekstiviestiin vastaaminen kesti parikin päivää, eikä aina edes vastattu.

mutta lapsenhoito (niin kummilapsen kuin sisarustenkin) hoito kelpasi ja jos pyysin lapsia hoitoon niin viestiin tuli vastaus nopeasti ja silloin sopi tuoda lapset, mutta kyläilemään lasten kanssa ei kovinkaan usein ehtinyt tai jaksanut tulla.

Joten päätin, että antaa olla. Muistan kyllä synttäripäivänä kortilla tai tekstarilla. Onhan sekin muistamista

Olen kummi neljälle lapselle, muistan heitä jouluna ja synttäreinä. Minulla on myös oma elämä ja kummilapset ei valitettavasti ole minun elämäni ykkös prioriteetti. Oma kotini ei ole lapsi ystävällinen ja minulla on vaativa vuorotyö, jonka vuoksi nään ja tapaan lapsia kerran kaks kuussa. Hoidan harvoin.

Valitettavasti en voi auttaa ja hoitaa lapsia päivän varoitusajalla, koska minulla on työ.

Voin tämän vuoksi vaikuttaa kylmältä ja huonolta kunnilta, mutta ehkä sitten kummiksi kannattaa valita ihminen, joka saatavilla 24/7.

Itse en odota kummilta lastenhoitoa tai sitä että kovasti käyttäisi aikaansa lapseen, se ei vasn ole realistista enää nykypäivän elämässä. Kun ei vaadi tai odota niin ei myöskään pery.

Lisäksi LAPSI ostaa kummilleen joululahjat ja muistaa synttäreinä. Antaminen on kaksisuuntainen tie, kun kummi ostaa lahjan lapselleni niin pidän huolen että kummikin saa lahjan.

Joillain on niin hirmuiset odotukset kummille että ei ihme, että siihen ei kovin moni halua suostua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummi vastaa lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Kummi ei ole lahja- tai vierailuautomaatti. Ehkä kummi muistaa velvollisuutensa rippikouluaikaan.

Virallisesti kyllä, mutta en ole koskaan tavannut ketään, jolle asia tosiaan olisi näin. Käytännössä kummit valitaan vain perinteen ja tavan vuoksi vanhemmille läheisten aikuisten joukosta. Joskus ihmisten välit kylmenevät ja kummeista tulee etäisempiä, mutta toisaalta elämään tulee usein myös uusia, tärkeitä ihmisiä. Aika turha koko kummi-traditio, kuten toki kaste muutenkin.

Ei kaste ole turha, siinähän liitetään ihminen seurakuntaan ja hän saa perisynnin anteeksi. Se on koko kristillisen elämän perusta.

Ja kummius on monelle hyvin tärkeä asia jo ihan käytännön syistä. Messussa käyminen pienen lapsen kanssa voi olla raskasta joten jos kummi auttaa vanhempia ottamalla lapsen mukaansa vaikka kerran kuussa niin vanhemmat saavat silloin keskittyä messuun rauhassa.

Lisäksi on hyvä että lapsella on vanhempien lisäksi joku muu aikuinen joka tukee häntä kristillisessä elämässä.

Ei meidänvälillä ole tapahtunut mitään, eihän olla edes tavattu aikoihin.

Kyllä olen itse kiireinen ja ja on työt ja lasten harrastukset ja kaikki.

Mutta olen kyllä pyytänyt kummia kylään, muttei kiinnosta.

Lahjoja en ole odottanut, ihan itse hankitaan mitä tarvitaan ja kummi saa tuoda lahjaksi mitä haluaa tai olla tuomatta mitään. 

Muutaman kerran pyydetty hoitamaan ja tuolloin kummi hoiti, itse ei ole pyytänyt lasta hoitoon eikä edes tavannut vuosiin

Ap

Onhan tämä kummius aika paskaa, etenkin kun kummilapsia on kertynyt liian monta. 

Meillä on kummilapsia neljä, kaikki 10-15 vuoden takaa nuoruuden kaveriporukasta. Kaveriporukka on jo hajonnut ja elämä vienyt kaikkia eri suuntiin. Me emme lapsia koskaan halunneet, mutta emme nähneet ongelmaksi alkaa kummeiksi, kun silloiset ystävät meitä siihen rooliin pyysivät. Ensimmäiset pari vuotta meni hyvin, sitten välit (aika luonnollisestikin) alkoivat viiletä. Siihen ei liittynyt mitään draamaa, elämä vain vei meitä eri suuntiin ja kasvoimme erilleen. Ainoaksi yhdistäväksi tekijäksi jäivät kummilapset, joiden takia yhteyttä on pyritty pitämään vähän väkisinkin. No, nyt yli vuosikymmen myöhemmin, tuntuu, ettei yhteisiä keskustelunaiheita ole enää mitään ja vierailutkin alkavat olla molemminpuolista pakkopullaa. Mutta lasten takia tässä roikutaan väleissä. Kiltisti ostamme lahjat ja joko viemme ne tai toimitamme postitse. Muuta roolia meillä ei lasten elämässä olekaan. 

Miksi ne synttärit on niin kamalan big deal? Itselläni asuu kummilapsi 300km päässä. Kumpikaan ei asu oman kapungin keskustassa joten vaihtoja tulee kulkuneuvosta toiseen ainakin 6 ja tunteja kuluu bussissa ainakin 6. Ottaa selkään. Synttäreillä en tunne ketään, jäyhiä sukulaisia ja naapureita tungettu pikkuruinen kämppä täyteen. Isäntä ei puhu mitään, emäntä hermoilee keittiössä. Kummilapsi pyörii kuin väkkärä. Helpotus jos joskus on oikea syy olla poissa ja laittaa lahja vain postissa.

Joskus ollaan yötä heidän kaupungissa, lähdössä esim.risteilylle. Silloin ollaan tavattu kummiperheen kanssa jossain kivassa nähtävyydessä ja vietetty kiva päivä. Miljoona kertaa hauskempaa kuin tuo synttäripiina. Ja tutustuu kummilapseen paremmin.

Että antakaa kummille muukin mahdollisuus viettää aikaa lasten kanssa kuin kankeat kahvit tai lastenhoitonakki. Pyytäkää museoon, piknikille tai eläinpuistoon koko porukalla!

Vierailija kirjoitti:

Sovitteko ennen ristiäisiä että miten kristillisessä kasvatuksessa avustaminen käytännössä tapahtuisi? Sovitteko esim. että kummi veisi lapsen välillä kirkkoon tai lukisi hänelle Raamattua ja rukoilisi hänen kanssaan yhdessä?

Jos ette niin ehkä kummille ei ollut ihan selvää että mitä häneltä odotetaan.

Eipä todellakaan, enkä ole tuollaista koskaan lasteni kummeilta edes odottanut. Oikeastaan kummeilla ei ole mitään meille mitään suurempaa merkitystä, kuin muillakaan ystävillä ja sukulaisilla.