Autottomana on hankala elää

Älä muuta sano. Sitten kun ei ole tarpeeksi vammainen kuitenkaan vammaispalvelun kuljetukseen, niin paljon tulee kotona oltua.

Vierailija kirjoitti:

Älä muuta sano. Sitten kun ei ole tarpeeksi vammainen kuitenkaan vammaispalvelun kuljetukseen, niin paljon tulee kotona oltua.

Kyllä, juuri näin.

Totta puhut, vaikeaa on, ainakin yksineläjällä.

Vierailija kirjoitti:

Totta puhut, vaikeaa on, ainakin yksineläjällä.

Joo olisi vielä vaikeampaa jos ei olisi miestä. On se tosin nykyään jo todella vaikean suunnittelun takana että pääsee kauppaan kun miehellä pitkät työpäivät, sitten illalla on lapsen harrastukset yms.

En pysty ymmärtämään miten joku ei eläkeläinen voi elää ilman omaa autoa nykyään.

Kotivankilatuomio :(

Sympatiani teille, joiden on vaikea liikkua.

Mä tunnen usein olevani kuitenkin vähän onnekas, kun köyhyydestä huolimatta olen suht terve kropaltani ja hyväkuntoinen. Ei ole ajokorttia, eikä autoa, enkä hulluuteni takia kulje bussilla ellei ole aivan pakko. Jaksan kulkea vaikka juosten (jos tulee kylmä, usein juoksenkin) ja kantaa kauppakassit kaukaa.

Ainoa tilanne, jossa tarvitsin kyytiä, oli kun olin ollut leikkauksessa ja sairaalasta piti päästä pois. Olisin lähtenyt kävellen, mutta ei päästetty. Tietty olisin voinut valehdellakin, mutta huolestutti se itseänikin. Onneksi kyyti järjestyi. Leikkaus oli meinaan aika iso. Silloin tuntui haljulta kun liikkuminen oli hankalampaa. Kävelin jo pari päivää leikkauksen jälkeen lähes kymmenen kilometria kun piti hoitaa asioita, ja sanon vaan, että koville otti. Ihmisetkään ei aina tajua, että jollakulla saattaa olla jossain ihan järjettömän iso tuore leikkaushaava tai että toinen ei ehkä pääse nopeasti pois tieltä kun arvon herrasväen tekee mieli jyrätä yli. Tungoksessa sen haavan suojelu kävi työstä. Tuolloin auto ja ajokortti olisi olleet hienoja asioita. Moni on jälkikäteen sanonut, että olisi voinut kyyditä, mutta mullakin on ylpeyteni.

Vierailija kirjoitti:

Sympatiani teille, joiden on vaikea liikkua.

Mä tunnen usein olevani kuitenkin vähän onnekas, kun köyhyydestä huolimatta olen suht terve kropaltani ja hyväkuntoinen. Ei ole ajokorttia, eikä autoa, enkä hulluuteni takia kulje bussilla ellei ole aivan pakko. Jaksan kulkea vaikka juosten (jos tulee kylmä, usein juoksenkin) ja kantaa kauppakassit kaukaa.

Ainoa tilanne, jossa tarvitsin kyytiä, oli kun olin ollut leikkauksessa ja sairaalasta piti päästä pois. Olisin lähtenyt kävellen, mutta ei päästetty. Tietty olisin voinut valehdellakin, mutta huolestutti se itseänikin. Onneksi kyyti järjestyi. Leikkaus oli meinaan aika iso. Silloin tuntui haljulta kun liikkuminen oli hankalampaa. Kävelin jo pari päivää leikkauksen jälkeen lähes kymmenen kilometria kun piti hoitaa asioita, ja sanon vaan, että koville otti. Ihmisetkään ei aina tajua, että jollakulla saattaa olla jossain ihan järjettömän iso tuore leikkaushaava tai että toinen ei ehkä pääse nopeasti pois tieltä kun arvon herrasväen tekee mieli jyrätä yli. Tungoksessa sen haavan suojelu kävi työstä. Tuolloin auto ja ajokortti olisi olleet hienoja asioita. Moni on jälkikäteen sanonut, että olisi voinut kyyditä, mutta mullakin on ylpeyteni.

Saat olla kyllä kiitollinen tuosta liikuntakyvystä ja ihanaa että osaat sitä arvostaa. Tämä on kyllä kurjaa kun ei kävelemään pysty kuin vähän.

Vaikeaa on, vaikeaa on elämä ammattivalittajalla. Pihassa seisoo manuaalivaihteinen auto, ja jos ei sitä suostu käyttämään, sitten tosiaan joutuu elämään "autottomana".

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa on, vaikeaa on elämä ammattivalittajalla. Pihassa seisoo manuaalivaihteinen auto, ja jos ei sitä suostu käyttämään, sitten tosiaan joutuu elämään "autottomana".

Ei seiso. Mies on sillä töissä.

Se on ihan miten elämänsä järjestää. Minulla ei ole edes korttia. Asun Helsingissä radan varressa. Asemalle on alle 5min kävelyä, työpaikkani on toisella asemalla jälleen alle 5min kävelyä. Ruokakauppa on alakerrassani ja 50min säteellä on myös bussi ja raitiotievaunupysäkit. Maalle ei tarvitse lähteä eikä ole kaipuutakaan. Lomilla lomailen ulkomailla, lentokenttäjunalle jälleen tuo 5min kävelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa on, vaikeaa on elämä ammattivalittajalla. Pihassa seisoo manuaalivaihteinen auto, ja jos ei sitä suostu käyttämään, sitten tosiaan joutuu elämään "autottomana".

Ei seiso. Mies on sillä töissä.

No sitten seisovat ne kaikki muut autot, joita koko eilisen päivän hoit teillä olevan "useita".

Autoton on se, jolla ei ole yhtään autoa käytössä. Teidän perheessä niitä autoja on monta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sympatiani teille, joiden on vaikea liikkua.

Mä tunnen usein olevani kuitenkin vähän onnekas, kun köyhyydestä huolimatta olen suht terve kropaltani ja hyväkuntoinen. Ei ole ajokorttia, eikä autoa, enkä hulluuteni takia kulje bussilla ellei ole aivan pakko. Jaksan kulkea vaikka juosten (jos tulee kylmä, usein juoksenkin) ja kantaa kauppakassit kaukaa.

Ainoa tilanne, jossa tarvitsin kyytiä, oli kun olin ollut leikkauksessa ja sairaalasta piti päästä pois. Olisin lähtenyt kävellen, mutta ei päästetty. Tietty olisin voinut valehdellakin, mutta huolestutti se itseänikin. Onneksi kyyti järjestyi. Leikkaus oli meinaan aika iso. Silloin tuntui haljulta kun liikkuminen oli hankalampaa. Kävelin jo pari päivää leikkauksen jälkeen lähes kymmenen kilometria kun piti hoitaa asioita, ja sanon vaan, että koville otti. Ihmisetkään ei aina tajua, että jollakulla saattaa olla jossain ihan järjettömän iso tuore leikkaushaava tai että toinen ei ehkä pääse nopeasti pois tieltä kun arvon herrasväen tekee mieli jyrätä yli. Tungoksessa sen haavan suojelu kävi työstä. Tuolloin auto ja ajokortti olisi olleet hienoja asioita. Moni on jälkikäteen sanonut, että olisi voinut kyyditä, mutta mullakin on ylpeyteni.

Saat olla kyllä kiitollinen tuosta liikuntakyvystä ja ihanaa että osaat sitä arvostaa. Tämä on kyllä kurjaa kun ei kävelemään pysty kuin vähän.

Täällä toinen sellainen, joka on oikeasti kiitollinen liikuntakyvystään. Muiden silmissä olen jopa oikein liikunnallinen ja hyväkuntoinen, eikä kenellekään tulisi mieleen, mitä kaikkea ollenkaan tässä välillä kokenut.

Mä olen se, joka marketin hyllyjen välissä sanon pyörätuolia käyttävälle, että ”kerro vaan, jos tarttet jotain, mä voin ottaa sulle”. Muitakin autan mielelläni, kun vaan sen tarpeen huomaan.

Vierailija kirjoitti:

Älä muuta sano. Sitten kun ei ole tarpeeksi vammainen kuitenkaan vammaispalvelun kuljetukseen, niin paljon tulee kotona oltua.

Tämä juuri on ongelma. Minä olen myös tällainen väliinputoaja.

Ja taasko ammattivalittaja ei pysty liikkumaan, ei kävellen eikä pyörällä...

Juuri taannoin joku kommentoi sinun "huonoa liikkumistasi" (siinä keskustelussa, jossa seitsemänkymppinen mummo oli olettanut sinua itsensä ikäiseksi), jolloin heti kipakasti vastasit, että liikkumisesi on aivan normaalia eikä sinulla ole siinä minkäänlaisia ongelmia.

Sovitaan nyt sitten, että sinulla on sekä liikkuminen huonoa että erityisesti näkyy olevan tuo muisti huono.  :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa on, vaikeaa on elämä ammattivalittajalla. Pihassa seisoo manuaalivaihteinen auto, ja jos ei sitä suostu käyttämään, sitten tosiaan joutuu elämään "autottomana".

Ei seiso. Mies on sillä töissä.

No sitten seisovat ne kaikki muut autot, joita koko eilisen päivän hoit teillä olevan "useita".

Autoton on se, jolla ei ole yhtään autoa käytössä. Teidän perheessä niitä autoja on monta.

Viimeksi taisi olla kaikki autot miehillä käytöstä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sympatiani teille, joiden on vaikea liikkua.

Mä tunnen usein olevani kuitenkin vähän onnekas, kun köyhyydestä huolimatta olen suht terve kropaltani ja hyväkuntoinen. Ei ole ajokorttia, eikä autoa, enkä hulluuteni takia kulje bussilla ellei ole aivan pakko. Jaksan kulkea vaikka juosten (jos tulee kylmä, usein juoksenkin) ja kantaa kauppakassit kaukaa.

Ainoa tilanne, jossa tarvitsin kyytiä, oli kun olin ollut leikkauksessa ja sairaalasta piti päästä pois. Olisin lähtenyt kävellen, mutta ei päästetty. Tietty olisin voinut valehdellakin, mutta huolestutti se itseänikin. Onneksi kyyti järjestyi. Leikkaus oli meinaan aika iso. Silloin tuntui haljulta kun liikkuminen oli hankalampaa. Kävelin jo pari päivää leikkauksen jälkeen lähes kymmenen kilometria kun piti hoitaa asioita, ja sanon vaan, että koville otti. Ihmisetkään ei aina tajua, että jollakulla saattaa olla jossain ihan järjettömän iso tuore leikkaushaava tai että toinen ei ehkä pääse nopeasti pois tieltä kun arvon herrasväen tekee mieli jyrätä yli. Tungoksessa sen haavan suojelu kävi työstä. Tuolloin auto ja ajokortti olisi olleet hienoja asioita. Moni on jälkikäteen sanonut, että olisi voinut kyyditä, mutta mullakin on ylpeyteni.

Saat olla kyllä kiitollinen tuosta liikuntakyvystä ja ihanaa että osaat sitä arvostaa. Tämä on kyllä kurjaa kun ei kävelemään pysty kuin vähän.

Tuon leikkauksen jälkeen etenkin siihen heräsi eri tavalla. Aloin juoksemaankin enemmän toivuttuani ja arvostan sitä, että tosiaan pystyn näihin asioihin. Ei se ole itsestäänselvä asia. Oli vaikea paikka menettää liikuntakykyä ja tuntui hurjalta kun kroppa ei liikkunut kuten ennen, vaikka tiesin parantuvani. Samoin 90v mummoni ei vaan hyväksy sitä, ettei enää pysty samaan kuin ennen. Hän ei huoli apuvälineitä. Ei edes kuulolaitetta. Se on ihmiselle vaikea paikka. Jopa silloin kun se on väliaikaista, vaikka oma kokemukseni ei oikeastaan ollut niin radikaali.

Olisi hienoa, jos lääketiede vielä kehittyisi niin, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä näistäkään ongelmista.

Ai, olen itse yksineläjä ja ei tämä vaikeaa ole ollut. Tosiaan kävellen ja bussilla pääsee kaikkialle. Mikä on ongelma, jos et pysty kävelemään? Liian lihava? No silloinhan juuri kannattaa kävellä kaikkialle.

Vierailija kirjoitti:

Ja taasko ammattivalittaja ei pysty liikkumaan, ei kävellen eikä pyörällä...

Juuri taannoin joku kommentoi sinun "huonoa liikkumistasi" (siinä keskustelussa, jossa seitsemänkymppinen mummo oli olettanut sinua itsensä ikäiseksi), jolloin heti kipakasti vastasit, että liikkumisesi on aivan normaalia eikä sinulla ole siinä minkäänlaisia ongelmia.

Sovitaan nyt sitten, että sinulla on sekä liikkuminen huonoa että erityisesti näkyy olevan tuo muisti huono.  :)

Ap:n muisti on nykyään ihan kadoksissa. Eihän se illalla muista, mitä on aamulla kirjottanut.

Mikäs se ongelma tässä nyt taas oikein on?

Mihin sun oikein pitäisi päästä?

Mies kuskaa sut kauppaan ja asioille, mies huolehtii lapsen harrastuskuljetukset. Sinä sen kuin istut herrana pyllylläsi kun chafööri vie.

Mitään iltamenojakaan itselläsi ei ole (näin olet sen sata kertaa kertonut), et harrasta yhtään mitään, et koskaan käy kenenkään luona kylässä (nämäkin olet sen sata kertaa kertonut).

(Ja kaiken huipuksi jos joskus pitäisi johonkin päästä, teidän huushollissa kyllä on niitä autoja useampiakin ja sinulla ajokortti.)

Mies ja työntekijä on autoilla töissä. Yhtään autoa ei pihassa ole. Pystyn kävelemään hyvin ehkä pari, kolme sataa metriä joten itä mun ongelmia ei niin vaan huomasin. Sitä tarkoitin että pystyn liikkumaan normaalisti mutta jatkakaa vaan vittuilua.