Opettakaa lapsenne syömään monipuolisesti!

Vierailija kirjoitti:

Tämän ei ole tarkoitus syyllistää ketään, enkä katsele nenänvartta pitkin alaspäin ketään, sillä olen itse tehnyt juuri tuon virheen, että lasteni ruokavalio on aika rajoittunut. En kaipaa myöskään ivallisia viestejä, sillä olen hyvin, hyvin tietoinen siitä, että olen tehnyt virheen.

Lapseni ovat nyt ala- ja yläkoulussa ja luulen, että heidän ruokavalionsa on suomalaisittain aika tyypillinen. Kun lapset olivat pieniä, kehotettiin vain maistattamaan pieniä annoksia uusia makuja ja jos lautaselta löytyi mitä vaan "pupunruokaa", sitä pidettiin jo riittävän hyvänä. Tuttavat antoivat ymmärtää, että arkiruoassa nopeus on tärkeintä ja tavallinen riittää.

Isoimman herätyksen koin, kun toinen lapseni sairastui antibioottien myötä ärtyvän suolen oireyhtymään, mikä kavensi ruokavaliota. Lääkäri antoi ymmärtää, että karsit vain selvästi oireita aiheuttavat ruoat ja sillä hyvä, muuten jatkat entiseen malliin. Lapsen oireet ovat vain pahentuneet ja nyt tartuin erilaisiin suoliston kuntoa käsitteleviin kirjoihin ja kirjoihin, joissa kerrotaan ärtyneen suolen FODMAP-ruokavaliosta. Nyt vasta olen tajunnut, kuinka järkyttävän suppea lapseni "tavallinen ruokavalio" on. Joo, syö hän kasviksia, peräti muutamaa sorttia, ja niissäkin on tärkeää, että ne on kypsennetty tai ei ole. Ostin hänelle nyt maustamatonta jogurttia, jossa on suolistolle hyviä bakteereja, ja voi sitä yökkimisen määrää.

Nyt jos saisin kääntää aikaa taaksepäin, yksi iso juttu mitä muuttaisin on se, että sisukkaasti tarjoaisin lapsilleni laadukasta ruokaa. Meinasin kirjoittaa "tavallista ruokaa", mutta monelle suomalaiselle lapselle se tavallinen on juuri peruna, liha ja kurkku, sen eksoottisempi ei mene alas. Matkustaessamme ulkomailla on ollut pakko valita aina ravintola, josta saa pizzaa ym.

Olen ihan itse vastuussa virheestä, mutta on meidän kulttuurissammekin minusta jotain outoa. Kun aikanaan kävin lasten kanssa kerhoissa, oli siellä heti tarjoilu vehnäleipää, keksejä ja lisäainemehua - tunti aamiaisen jälkeen. Olisivatko lapset muuten ihan oikeasti kuolleet nälkään lounaaseen mennessä? Oli varmaan monella lapsella ruokahalu hukassa ruoka-aikaan, kun olivat rajoituksetta vetäneet leipää ja keksiä. Ja kun ei lounaalla maistu, voikin välipalalla taas syöttää leipää.

Luin joskus kirjan "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea" ja voin suositella sitä lämpimästi. Luulen, että siellä salaisuus on silkka sosiaalinen paine. Nirsoilevaa lasta katsovat kummeksuen myös muut lapset. Suomessa ollaan koko suvun voimin tuputtamassa maistuvampaa ruokaa, jos ei joku kelpaa.

Olisi mielenkiintoista tietää, onko joku onnistunut korjaamaan kurssia vielä lasten ollessa isompia?

Mitä fodmap-kirjoja suosittelisit?

Ihan asiaa! Oma lapseni on vasta puolitoista vuotias mutta annan hänen maistella kaikkea koska kaikki kelpaa ja syö hyvin. Tykkää paljon vihanneksista ja hedelmistä. Siis karkkia tai suklaata en tietenkään anna mutta on hän pitsan reunoja syönyt. Minä ja mieheni ollaan todella pahoja herkkusuita samoin kun molempien suvut. Haluaisin että lapsi oppisi syömään terveellisesti, monipuolisesti eikä esim. tunnesyömistä. Onneksi nyt itsekin tulee hänen seurassaan syötyä terveellisemmin kun näyttää esimerkkiä. Kun hän ei näe niin meininki on kyllä samaa vanhaa karkki-pitsa-linjaa.

Koska mieheni kanssa liikumme paljon niin olemme hoikkia joten se epäterveellisyys ei suoraan näy. Haluan mahdollisimman pitkään pitää sen linjan että ei mitään sokeripitoisia. Toki juo joskus niitä kaupan smoothieita mutta tarkoitan siis nimenomaan karkkeja, suklaata ja leivonnaisia missä ei ole mitään terveellistä, pelkkää sokeria ja e-koodeja. Leivistä ruisleipää ja joka päivä vihanneksia ja hedelmiä, marjoja on syöty nyt hiukka vähän mutta kesällä tulee varmaan syötyä taas enemmän. Lapsi innoissaan aina katsoo mitä syödään ja haluaa ennakkoluulottomasti maistaa niin pitää käyttää tämä vaihe hyväksi niin kauan kun tätä kestää :D

Kuinka suuri vaikutus lapsen ruokamieltymyksiin on vanhempien ruokatavoilla/mieltymyksillä? Mietin vaan, ,että onko lapsi suuremmalla todennäköisyydellä ennakkoluuloton ruokaa kohtaan ja syö monipuolisemmin jos vanhemmat ovat kulinaristeja ja harrastavat erilaisia kokeiluita keittiössä?

Omien virheliikkeiden ja hermoilujen jälkeen sanoisin että paras tapa saada lapsi syömään on tarjota kaikkea, mutta ei tehdä mistään numeroa eikä tuputtaa. Itse täytyy näyttää esimerkkiä ja syödä monipuolisesti. Siihen ei saa lähteä että lapselle tarjotaan vain nakkeja, kun muu ei kelpaa. Lomillakaan ei mennä sen mukaan että lapselle varmasti löytyy jotain tuttua. Tarjotaan kaikkea ja jos ei syö niin ei syö. Turhat napostelut pois.

Sitten jos lapsen paino oikeasti alkaa huolestuttavasti laskemaan voi miettiä pitääkö antaa syödä niitä nakkeja että pysyy elossa. Ei näytä olevan kovin yleinen ongelma.

Ihmettelen myös suuresti näiden nirsojen lasten vanhempia. Miten voidaan ajautua tilanteeseen, jossa lapsi saa kitisemällä syödä ihan mitä ikinä haluaa eikä vanhempi muka voi asialle mitään? Yleensä näiden lasten ruokavalio perustuu sokeriin ja vehnäjauhoon.

Ruokin kuukausittain noin 6-10 oman perheen ulkopuolista lasta, osa on muutaman päivän, osa vain päiväkäynnillä. Melkein jokaisella kyläilijällä on ollut jos jonkinlaisia ruokarajoitteita. Osa ei suostu pakottamatta tulemaan edes syömään, kun vain näkevätkin porkkanaraasteastian pöydällä. Suurin osa ei kelpuuta meidän ruoista mitään, vaan kaikki on "väärin" tehtyä ja pahaa (tavallista kotiruokaa, kasviksia ja salaatteja, joita omat lapset syövät namiherkkuina). Pitäisi olla kaupan lihapiirakoita, ranskalaisia, kaupan jotain tiettyä pizzaa, pelkkää valkoista makaronia, vaaleaa leipää ilman kuoria, tiettyä mehumerkkiä jne. On todella rasittavaa, kun jokaikinen ruokalaji haukutaan pahaksi ja oksennellaan lautaselle, ruokailut ovat taistelua. Kyläilyn jälkeen vanhemmille itketään, ettei annettu ruokaa ja vanhemmat hyvittelevät heti , että voi voi, haetaan mennessä hampurilaisateria ja saarnaavat minulle miten heidän lapselleen pitäisi antaa vain sitä ja tätä.

24, 22 vastaa, samaa mieltä tuosta! Syöminen on syömistä, ei showta. Juuri näin että syödään yhdessä rennolla meiningillä monipuolisesti eikä nimenomaan tuputeta tai tehdä mistään numeroa. Minä olen ehkä vienyt tämän välillä överiksi koska aina kun syön jotain vihanneksia niin olen että ai että kun on hyvää nam nam nam ja jos lapsen nähden syön leivosta niin olen että huh mitä kaikkea aikuinen joutuukin. Siis teen tämän muka ihan muille aikuisille vahingossa mutta kun olen varma että lapsi kyttää kokoajan rekatioita kuitenkin :D

Vierailija kirjoitti:

Omien virheliikkeiden ja hermoilujen jälkeen sanoisin että paras tapa saada lapsi syömään on tarjota kaikkea, mutta ei tehdä mistään numeroa eikä tuputtaa. Itse täytyy näyttää esimerkkiä ja syödä monipuolisesti. Siihen ei saa lähteä että lapselle tarjotaan vain nakkeja, kun muu ei kelpaa. Lomillakaan ei mennä sen mukaan että lapselle varmasti löytyy jotain tuttua. Tarjotaan kaikkea ja jos ei syö niin ei syö. Turhat napostelut pois.

Sitten jos lapsen paino oikeasti alkaa huolestuttavasti laskemaan voi miettiä pitääkö antaa syödä niitä nakkeja että pysyy elossa. Ei näytä olevan kovin yleinen ongelma.

Juuri näin. Samalla mentaliteetilla toimittu täälläkin. Ei ole kuoltu nälkään, vaan ollaan ihan normikokoisia ja -pituisia. Ja tuo, ettei tee ruuasta numeroa on kyllä kallisarvoinen neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli kerran tokaluokkalaisen tyttäreni ystävä yökylään.

Nousin aamulla aikaisin tekemään tytöille prinsessa-aamiaista, johon olin hankkinut edellisenä päivänä ainekset: maistuvia croisantteja ja leikkeleitä, raikasta salaattia ja kasviksia. Oli mansikkakiisseliä, tuoremehua ja hedelmiä. Aika bueno aamiainen, eikö?

Oma tyttöni söi hyvällä ruokahalulla, mutta yövieraalle ei käynyt mikään (allergiasta ei ole kyse). Pyysi lasillisen vettä ja palan ruisleipää. Olimme muut kuin puulla päähän lyöty!

Päivällisellä kyllä nakit ja ranskalaiset kelpasivat.

No on vähän outoa vetää johtopäätöksiä jonkun 8-vuotiaan aamusyömisistä. Osa meistä, kuten esim. minä, ei tykkää syödä kovin raskaasti heti herättyäni. Nautin kyllä siis aamiaisruoista (no, mansikkakiisseliä en ole ikinä osannut ajatella aamiaispöytään kuuluvaksi tai millään tavalla herkuksi), mutta hotellissakin, jos vaan on mahdollista, siirrän sitä aamiaiselle menemistä ja juon huoneessa ensin kupin tai pari kahvia. Sit alkaa vasta pikkuhiljaa tehdä mieli ruokaa.

En mä nyt tajua mitä pahaa siinä on, ettei halua juoda mehua vaan mielummin vettä? Mun lapsella on myös tällainen kaveri. Ei juo limsaa, ei mehua, ei maitoa. Vain vettä. Eikä kyse ole siitä ettei ole annettu, äitinsä nauraa olevansa Coca-Cola Zero -riippuvainen. Mut poika juo vaan vettä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös suuresti näiden nirsojen lasten vanhempia. Miten voidaan ajautua tilanteeseen, jossa lapsi saa kitisemällä syödä ihan mitä ikinä haluaa eikä vanhempi muka voi asialle mitään? Yleensä näiden lasten ruokavalio perustuu sokeriin ja vehnäjauhoon.

Ruokin kuukausittain noin 6-10 oman perheen ulkopuolista lasta, osa on muutaman päivän, osa vain päiväkäynnillä. Melkein jokaisella kyläilijällä on ollut jos jonkinlaisia ruokarajoitteita. Osa ei suostu pakottamatta tulemaan edes syömään, kun vain näkevätkin porkkanaraasteastian pöydällä. Suurin osa ei kelpuuta meidän ruoista mitään, vaan kaikki on "väärin" tehtyä ja pahaa (tavallista kotiruokaa, kasviksia ja salaatteja, joita omat lapset syövät namiherkkuina). Pitäisi olla kaupan lihapiirakoita, ranskalaisia, kaupan jotain tiettyä pizzaa, pelkkää valkoista makaronia, vaaleaa leipää ilman kuoria, tiettyä mehumerkkiä jne. On todella rasittavaa, kun jokaikinen ruokalaji haukutaan pahaksi ja oksennellaan lautaselle, ruokailut ovat taistelua. Kyläilyn jälkeen vanhemmille itketään, ettei annettu ruokaa ja vanhemmat hyvittelevät heti , että voi voi, haetaan mennessä hampurilaisateria ja saarnaavat minulle miten heidän lapselleen pitäisi antaa vain sitä ja tätä.

Oman elämän helpottaminen? Tosin en näe mitään helpottamista siinä, että antaa lapsen pompottaa elämän peruskysymyksissä. T. Nro 27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli kerran tokaluokkalaisen tyttäreni ystävä yökylään.

Nousin aamulla aikaisin tekemään tytöille prinsessa-aamiaista, johon olin hankkinut edellisenä päivänä ainekset: maistuvia croisantteja ja leikkeleitä, raikasta salaattia ja kasviksia. Oli mansikkakiisseliä, tuoremehua ja hedelmiä. Aika bueno aamiainen, eikö?

Oma tyttöni söi hyvällä ruokahalulla, mutta yövieraalle ei käynyt mikään (allergiasta ei ole kyse). Pyysi lasillisen vettä ja palan ruisleipää. Olimme muut kuin puulla päähän lyöty!

Päivällisellä kyllä nakit ja ranskalaiset kelpasivat.

No on vähän outoa vetää johtopäätöksiä jonkun 8-vuotiaan aamusyömisistä. Osa meistä, kuten esim. minä, ei tykkää syödä kovin raskaasti heti herättyäni. Nautin kyllä siis aamiaisruoista (no, mansikkakiisseliä en ole ikinä osannut ajatella aamiaispöytään kuuluvaksi tai millään tavalla herkuksi), mutta hotellissakin, jos vaan on mahdollista, siirrän sitä aamiaiselle menemistä ja juon huoneessa ensin kupin tai pari kahvia. Sit alkaa vasta pikkuhiljaa tehdä mieli ruokaa.

En mä nyt tajua mitä pahaa siinä on, ettei halua juoda mehua vaan mielummin vettä? Mun lapsella on myös tällainen kaveri. Ei juo limsaa, ei mehua, ei maitoa. Vain vettä. Eikä kyse ole siitä ettei ole annettu, äitinsä nauraa olevansa Coca-Cola Zero -riippuvainen. Mut poika juo vaan vettä.

Hmm, no kannattaa lukea loppuun. Nakit ja ranskikset kyllä kelpaavat. Ja kyllä, tunnen monta tuon tyypin edustavaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös suuresti näiden nirsojen lasten vanhempia. Miten voidaan ajautua tilanteeseen, jossa lapsi saa kitisemällä syödä ihan mitä ikinä haluaa eikä vanhempi muka voi asialle mitään? Yleensä näiden lasten ruokavalio perustuu sokeriin ja vehnäjauhoon.

Ruokin kuukausittain noin 6-10 oman perheen ulkopuolista lasta, osa on muutaman päivän, osa vain päiväkäynnillä. Melkein jokaisella kyläilijällä on ollut jos jonkinlaisia ruokarajoitteita. Osa ei suostu pakottamatta tulemaan edes syömään, kun vain näkevätkin porkkanaraasteastian pöydällä. Suurin osa ei kelpuuta meidän ruoista mitään, vaan kaikki on "väärin" tehtyä ja pahaa (tavallista kotiruokaa, kasviksia ja salaatteja, joita omat lapset syövät namiherkkuina). Pitäisi olla kaupan lihapiirakoita, ranskalaisia, kaupan jotain tiettyä pizzaa, pelkkää valkoista makaronia, vaaleaa leipää ilman kuoria, tiettyä mehumerkkiä jne. On todella rasittavaa, kun jokaikinen ruokalaji haukutaan pahaksi ja oksennellaan lautaselle, ruokailut ovat taistelua. Kyläilyn jälkeen vanhemmille itketään, ettei annettu ruokaa ja vanhemmat hyvittelevät heti , että voi voi, haetaan mennessä hampurilaisateria ja saarnaavat minulle miten heidän lapselleen pitäisi antaa vain sitä ja tätä.

En kyllä tajua missä ihmeen slummissa asut jos kaikki muut lapset on tuollaisia, ainoastaan teillä salaatti on herkkku ja muut oksentelee lautaselle. Kuulostaa aika pimeältä.

Mulla on kolme teiniä ja kaksi kolmesta on ollut lapsena hyvin nirsoja kasvisten kanssa, mutta ei meillä todellakaan ole ikinä syötetty tuollaisia ruokia eikä ikinä, ei siis ikinä Suomessa eikä ulkomailla asuessamme kyläilevät lapset vaatineet mitään tuollaista. Tunnen kaveriperheitä kuitenkin aika hyvin kun on päiväkodista saakka monen kanssa tunnettu. Siellä päiväkodissakin tehtiin ruoka itse alusta loppuun, leipäkin leivottiin itse.

Mutta kyllä mä oon esim. just vihannesten kanssa joustanut, enkä pakottanut syömään. Kun yksi inhosi keitettyjä porkkanoita, tein sitten porkkanaraastetta kun muut söi niitä keitettyjä porkkanoita. Kyseinen lapsi on nyt vegaani.

Ei mun mielestä ole mikään itseisarvo että kaikkea on pakko maistaa. Jos siis ei kertakaikkiaan halua . Useimmat nirsotkin oppii kyllä syömään jos se tarjottava ruoka on noin muuten kunnossa, eikä lähdetä tuollaiselle linjalle että on vaan pizzaa ja makaronia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli kerran tokaluokkalaisen tyttäreni ystävä yökylään.

Nousin aamulla aikaisin tekemään tytöille prinsessa-aamiaista, johon olin hankkinut edellisenä päivänä ainekset: maistuvia croisantteja ja leikkeleitä, raikasta salaattia ja kasviksia. Oli mansikkakiisseliä, tuoremehua ja hedelmiä. Aika bueno aamiainen, eikö?

Oma tyttöni söi hyvällä ruokahalulla, mutta yövieraalle ei käynyt mikään (allergiasta ei ole kyse). Pyysi lasillisen vettä ja palan ruisleipää. Olimme muut kuin puulla päähän lyöty!

Päivällisellä kyllä nakit ja ranskalaiset kelpasivat.

No on vähän outoa vetää johtopäätöksiä jonkun 8-vuotiaan aamusyömisistä. Osa meistä, kuten esim. minä, ei tykkää syödä kovin raskaasti heti herättyäni. Nautin kyllä siis aamiaisruoista (no, mansikkakiisseliä en ole ikinä osannut ajatella aamiaispöytään kuuluvaksi tai millään tavalla herkuksi), mutta hotellissakin, jos vaan on mahdollista, siirrän sitä aamiaiselle menemistä ja juon huoneessa ensin kupin tai pari kahvia. Sit alkaa vasta pikkuhiljaa tehdä mieli ruokaa.

En mä nyt tajua mitä pahaa siinä on, ettei halua juoda mehua vaan mielummin vettä? Mun lapsella on myös tällainen kaveri. Ei juo limsaa, ei mehua, ei maitoa. Vain vettä. Eikä kyse ole siitä ettei ole annettu, äitinsä nauraa olevansa Coca-Cola Zero -riippuvainen. Mut poika juo vaan vettä.

Hmm, no kannattaa lukea loppuun. Nakit ja ranskikset kyllä kelpaavat. Ja kyllä, tunnen monta tuon tyypin edustavaa lasta.

Ai aamulla? Sanoit että hän söi palan ruisleipää ja joi lasillisen vettä. Et sanonut että veti aamulla ranskalaisia ja nakkeja kaksin käsin.

Sä puhuit jostain "prinsessa.aamiaisesta" ja minä mietin, että osalle ihmisistä ei ruoka maistu aamulla. En sanonut mitään siitä, ettei se maistu noin ylipäänsä. Minäkin pidän kunnon brunssista. Ei vaan ole ihan heti herättyäni ruokahalua. Ehkä tää tyttö oli samanlainen? 

 En vaan tajua mitä pahaa on syödä aamiaisella pala ruisleipää jonkun mansikkakiisselin (!) sijaan. Tai croissantin. Jos olis syöny croissantin sen ruisleivän tilalla, niin olisitko ollut tyytyväisempi? Sua harmitti kun teit mielestäsi herkkuja ja sitten toiselle ei aamulla maistunut vaikka oma lapsesi veti onnessaan. Paljonko sun 8-vuotias noin yleensä sitten aamiaisella syö? Kun pala leipää ja joku juoma on aika tavallinen aamiainen suurella osalla ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös suuresti näiden nirsojen lasten vanhempia. Miten voidaan ajautua tilanteeseen, jossa lapsi saa kitisemällä syödä ihan mitä ikinä haluaa eikä vanhempi muka voi asialle mitään? Yleensä näiden lasten ruokavalio perustuu sokeriin ja vehnäjauhoon.

Ruokin kuukausittain noin 6-10 oman perheen ulkopuolista lasta, osa on muutaman päivän, osa vain päiväkäynnillä. Melkein jokaisella kyläilijällä on ollut jos jonkinlaisia ruokarajoitteita. Osa ei suostu pakottamatta tulemaan edes syömään, kun vain näkevätkin porkkanaraasteastian pöydällä. Suurin osa ei kelpuuta meidän ruoista mitään, vaan kaikki on "väärin" tehtyä ja pahaa (tavallista kotiruokaa, kasviksia ja salaatteja, joita omat lapset syövät namiherkkuina). Pitäisi olla kaupan lihapiirakoita, ranskalaisia, kaupan jotain tiettyä pizzaa, pelkkää valkoista makaronia, vaaleaa leipää ilman kuoria, tiettyä mehumerkkiä jne. On todella rasittavaa, kun jokaikinen ruokalaji haukutaan pahaksi ja oksennellaan lautaselle, ruokailut ovat taistelua. Kyläilyn jälkeen vanhemmille itketään, ettei annettu ruokaa ja vanhemmat hyvittelevät heti , että voi voi, haetaan mennessä hampurilaisateria ja saarnaavat minulle miten heidän lapselleen pitäisi antaa vain sitä ja tätä.

En kyllä tajua missä ihmeen slummissa asut jos kaikki muut lapset on tuollaisia, ainoastaan teillä salaatti on herkkku ja muut oksentelee lautaselle. Kuulostaa aika pimeältä.

Mulla on kolme teiniä ja kaksi kolmesta on ollut lapsena hyvin nirsoja kasvisten kanssa, mutta ei meillä todellakaan ole ikinä syötetty tuollaisia ruokia eikä ikinä, ei siis ikinä Suomessa eikä ulkomailla asuessamme kyläilevät lapset vaatineet mitään tuollaista. Tunnen kaveriperheitä kuitenkin aika hyvin kun on päiväkodista saakka monen kanssa tunnettu. Siellä päiväkodissakin tehtiin ruoka itse alusta loppuun, leipäkin leivottiin itse.

Mutta kyllä mä oon esim. just vihannesten kanssa joustanut, enkä pakottanut syömään. Kun yksi inhosi keitettyjä porkkanoita, tein sitten porkkanaraastetta kun muut söi niitä keitettyjä porkkanoita. Kyseinen lapsi on nyt vegaani.

Ei mun mielestä ole mikään itseisarvo että kaikkea on pakko maistaa. Jos siis ei kertakaikkiaan halua . Useimmat nirsotkin oppii kyllä syömään jos se tarjottava ruoka on noin muuten kunnossa, eikä lähdetä tuollaiselle linjalle että on vaan pizzaa ja makaronia.

Jaa-a, tunnen myös täsmälleen samanlaisia lapsia ja vanhemmat ovat korkeakoulutettuja, hyvätuloisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli kerran tokaluokkalaisen tyttäreni ystävä yökylään.

Nousin aamulla aikaisin tekemään tytöille prinsessa-aamiaista, johon olin hankkinut edellisenä päivänä ainekset: maistuvia croisantteja ja leikkeleitä, raikasta salaattia ja kasviksia. Oli mansikkakiisseliä, tuoremehua ja hedelmiä. Aika bueno aamiainen, eikö?

Oma tyttöni söi hyvällä ruokahalulla, mutta yövieraalle ei käynyt mikään (allergiasta ei ole kyse). Pyysi lasillisen vettä ja palan ruisleipää. Olimme muut kuin puulla päähän lyöty!

Päivällisellä kyllä nakit ja ranskalaiset kelpasivat.

No on vähän outoa vetää johtopäätöksiä jonkun 8-vuotiaan aamusyömisistä. Osa meistä, kuten esim. minä, ei tykkää syödä kovin raskaasti heti herättyäni. Nautin kyllä siis aamiaisruoista (no, mansikkakiisseliä en ole ikinä osannut ajatella aamiaispöytään kuuluvaksi tai millään tavalla herkuksi), mutta hotellissakin, jos vaan on mahdollista, siirrän sitä aamiaiselle menemistä ja juon huoneessa ensin kupin tai pari kahvia. Sit alkaa vasta pikkuhiljaa tehdä mieli ruokaa.

En mä nyt tajua mitä pahaa siinä on, ettei halua juoda mehua vaan mielummin vettä? Mun lapsella on myös tällainen kaveri. Ei juo limsaa, ei mehua, ei maitoa. Vain vettä. Eikä kyse ole siitä ettei ole annettu, äitinsä nauraa olevansa Coca-Cola Zero -riippuvainen. Mut poika juo vaan vettä.

Hmm, no kannattaa lukea loppuun. Nakit ja ranskikset kyllä kelpaavat. Ja kyllä, tunnen monta tuon tyypin edustavaa lasta.

Ai aamulla? Sanoit että hän söi palan ruisleipää ja joi lasillisen vettä. Et sanonut että veti aamulla ranskalaisia ja nakkeja kaksin käsin.

Sä puhuit jostain "prinsessa.aamiaisesta" ja minä mietin, että osalle ihmisistä ei ruoka maistu aamulla. En sanonut mitään siitä, ettei se maistu noin ylipäänsä. Minäkin pidän kunnon brunssista. Ei vaan ole ihan heti herättyäni ruokahalua. Ehkä tää tyttö oli samanlainen? 

 En vaan tajua mitä pahaa on syödä aamiaisella pala ruisleipää jonkun mansikkakiisselin (!) sijaan. Tai croissantin. Jos olis syöny croissantin sen ruisleivän tilalla, niin olisitko ollut tyytyväisempi? Sua harmitti kun teit mielestäsi herkkuja ja sitten toiselle ei aamulla maistunut vaikka oma lapsesi veti onnessaan. Paljonko sun 8-vuotias noin yleensä sitten aamiaisella syö? Kun pala leipää ja joku juoma on aika tavallinen aamiainen suurella osalla ihmisiä.

En ole kys.kirjoittaja mut ymmärsin sen niin että mikään erilainen ei sovi, mutta nakit ja ranskalaiset perunat kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärrä, miksi liha ja peruna olisivat jotenkin huonompia energianlähteitä kuin prosessoitu härkis tai lipeässä liotettu kala ja vaikka riisi tai bataatti. Koska sitähän ruoka on, energiaa, ei sen enempää. Ei lapselle ole mitään erityistä hyötyä siitä, että hän syö maustamatonta luonnonjugurttia, koska suurin osa maailman lapsista pärjää varsin hyvin ilman sitä.

Yltäkylläisyydessänne olette tehneet ruuasta jotain ihan muuta kuin mitä se on alunperin ollut eli vallankäytön välineen. Jos lapsella on vatsavaivoja, niin ne eivät parane sillä, että äiti päättää, mikä sille vatsalle sopii ja mikä ei.

Tai jos joku tekee prinsessa-aamiaisen lapselle, joka syö aamuisin vain ruisleipää, niin vikako on siinä lapsessa, joka ei välitä herkuista?

En väitä, että esim. peruna ja liha olisivat itsessään mitenkään huonoja valintoja. Siitä taas olen eri mieltä, että ruoka olisi vain jotain pikaisesti tankattavaa energiaa, sillä olen itse aikuisena löytänyt jossain määrin sitä nautintoa, mitä hyvältä maistuvaan ruokaan voi liittyä ja haluaisin lastenkin kokevan jotain tällaista. Lisäksi olen vasta viime aikoina tajunnut, kuinka paljon sosiaalista harmia voi liittyä siihen, että on hyvin ruokarajoitteinen. Osa on tätä esim. allergioiden takia ja kyllä hekin harmittelevat sitä, kuinka vaikeaa kyläily on joskus. Miksi luoda lapsille "ilman syytä" tällaisia rajoitteita, joiden takia kyläily sitten on hankalaa?

Lapseni vatsavaivat eivät (aina) ole mitään pikku epämukavuutta, vaan todella "halvaannuttavaa" kipua, jonka takia joutuu olemaan pois koulusta. En ole itse hatusta tempaissut noita ruokia, jotka lapselle pitäisi sopia vaan ne liittyvät ärtyneen suolen FODMAP-ruokavalioon (ja diagnoosi on siis lääkäriltä). Voi kai sanoa, että käytän valtaa lapsen ruokailussa, mutta kenen sitten pitäisi?

Mitä taas tulee tuohon prinsessa-aamiaiseen (jollaisia en siis ole itse tarjoillut), niin vaikka minäkin syön yleensä aamulla ruisleipää, on minusta jotain pielessä, jos todella mikään muu ei kelpaa. Tuossahan oli kuitenkin valinnanvaraa, eikä ollut kai tarkoituskaan, että kaikkea pitäisi syödä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ei ole tarkoitus syyllistää ketään, enkä katsele nenänvartta pitkin alaspäin ketään, sillä olen itse tehnyt juuri tuon virheen, että lasteni ruokavalio on aika rajoittunut. En kaipaa myöskään ivallisia viestejä, sillä olen hyvin, hyvin tietoinen siitä, että olen tehnyt virheen.

Lapseni ovat nyt ala- ja yläkoulussa ja luulen, että heidän ruokavalionsa on suomalaisittain aika tyypillinen. Kun lapset olivat pieniä, kehotettiin vain maistattamaan pieniä annoksia uusia makuja ja jos lautaselta löytyi mitä vaan "pupunruokaa", sitä pidettiin jo riittävän hyvänä. Tuttavat antoivat ymmärtää, että arkiruoassa nopeus on tärkeintä ja tavallinen riittää.

Isoimman herätyksen koin, kun toinen lapseni sairastui antibioottien myötä ärtyvän suolen oireyhtymään, mikä kavensi ruokavaliota. Lääkäri antoi ymmärtää, että karsit vain selvästi oireita aiheuttavat ruoat ja sillä hyvä, muuten jatkat entiseen malliin. Lapsen oireet ovat vain pahentuneet ja nyt tartuin erilaisiin suoliston kuntoa käsitteleviin kirjoihin ja kirjoihin, joissa kerrotaan ärtyneen suolen FODMAP-ruokavaliosta. Nyt vasta olen tajunnut, kuinka järkyttävän suppea lapseni "tavallinen ruokavalio" on. Joo, syö hän kasviksia, peräti muutamaa sorttia, ja niissäkin on tärkeää, että ne on kypsennetty tai ei ole. Ostin hänelle nyt maustamatonta jogurttia, jossa on suolistolle hyviä bakteereja, ja voi sitä yökkimisen määrää.

Nyt jos saisin kääntää aikaa taaksepäin, yksi iso juttu mitä muuttaisin on se, että sisukkaasti tarjoaisin lapsilleni laadukasta ruokaa. Meinasin kirjoittaa "tavallista ruokaa", mutta monelle suomalaiselle lapselle se tavallinen on juuri peruna, liha ja kurkku, sen eksoottisempi ei mene alas. Matkustaessamme ulkomailla on ollut pakko valita aina ravintola, josta saa pizzaa ym.

Olen ihan itse vastuussa virheestä, mutta on meidän kulttuurissammekin minusta jotain outoa. Kun aikanaan kävin lasten kanssa kerhoissa, oli siellä heti tarjoilu vehnäleipää, keksejä ja lisäainemehua - tunti aamiaisen jälkeen. Olisivatko lapset muuten ihan oikeasti kuolleet nälkään lounaaseen mennessä? Oli varmaan monella lapsella ruokahalu hukassa ruoka-aikaan, kun olivat rajoituksetta vetäneet leipää ja keksiä. Ja kun ei lounaalla maistu, voikin välipalalla taas syöttää leipää.

Luin joskus kirjan "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea" ja voin suositella sitä lämpimästi. Luulen, että siellä salaisuus on silkka sosiaalinen paine. Nirsoilevaa lasta katsovat kummeksuen myös muut lapset. Suomessa ollaan koko suvun voimin tuputtamassa maistuvampaa ruokaa, jos ei joku kelpaa.

Olisi mielenkiintoista tietää, onko joku onnistunut korjaamaan kurssia vielä lasten ollessa isompia?

Mitä fodmap-kirjoja suosittelisit?

Aluksi etsin tietoa ihan netistä googlettamalla ja tämä oli lääkärin ohjekin. Nyt lainasin mm. Leena Putkosen kirjan Superhyvää suolistolle, joka vaikuttaa pätevältä (en ole vielä kannesta kanteen lukenut). Lisäksi Noora Shingler on kirjoittanut kirjan Marjoja & maskaraa, jossa on mm. hänen omia kokemuksiaan elämästä ärtyneen suolen kanssa. Siitä voi saada vinkkejä, mutta en pidä Shingleriä minään varsinaisena puolueettomana asiantuntijana. Kirjastossa olisi muitakin, jotka yritän saada käsiini, mutta niistä en sano vielä mitään :)

ap

Mun mies oli muuten todella nirso kun alettiin tapailemaan. Itse harrastan ruoanlaittoa ja nykyisin mieskin intoilee ruoasta ja maistaa oikeasti kaikkea outoakin. Hänestä ainakin huomaa sen kuinka suuri vaikutus nirsolla vanhemmalla on lapsen ruokatapoihin. Itse olen aina maistanut kaikkea (lehmänkielestä kalansilmiin) toisinkuin veljeni joka ei edelleenkään syö esim. perunaa. Hänellä tosin tuo liittyy aistiyliherkkyyteen eli kammoaa tiettyjä ruokia niiden suutuntuman vuoksi. Veikkaisin kuitenkin, että suurin osa lapsista on kasvatettavissa syömään monipuolisesti kunhan kotona tarjotaan kaikenlaista kuitenkaan tuputtamatta. Kasviksistakin voi vääntää niin monenlaista kun vaan käyttää mielikuvitusta ja tutkii ruokaohjeita!

Olen päiväkodissa töissä. Olen vuosien varrella tavannut paljon lapsia, joille syöminen on vallan käytön väline.... odottavat, että ruokapöydässä syöminen on yhtä isoa showta. Kun totean vain yksinkertaisesti, mitä lautasella on ja sitä voi maistaa, jos uskaltaa. En pakota, en rukoile tai pelottele... lapsi syö jos on syödäkseen. Yhden näkkärin saavat kaikki, söivät ruokaa tai eivät. Lisää leipää saa, jos lautanen on tyhjä. Välipalaa on tarjolla kullekkin lasketty määrä... lounaan väliin jättäneille saman verran kuin muillekkin.

Suurin osa lapsista on ajan myötä kouliintunut ruokapöydässä syöjiksi... maistavat vieraampaa ruokaa reippaasti ja ei niin mieleistäkin voi syödä nälkään ainakin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ei ole tarkoitus syyllistää ketään, enkä katsele nenänvartta pitkin alaspäin ketään, sillä olen itse tehnyt juuri tuon virheen, että lasteni ruokavalio on aika rajoittunut. En kaipaa myöskään ivallisia viestejä, sillä olen hyvin, hyvin tietoinen siitä, että olen tehnyt virheen.

Lapseni ovat nyt ala- ja yläkoulussa ja luulen, että heidän ruokavalionsa on suomalaisittain aika tyypillinen. Kun lapset olivat pieniä, kehotettiin vain maistattamaan pieniä annoksia uusia makuja ja jos lautaselta löytyi mitä vaan "pupunruokaa", sitä pidettiin jo riittävän hyvänä. Tuttavat antoivat ymmärtää, että arkiruoassa nopeus on tärkeintä ja tavallinen riittää.

Isoimman herätyksen koin, kun toinen lapseni sairastui antibioottien myötä ärtyvän suolen oireyhtymään, mikä kavensi ruokavaliota. Lääkäri antoi ymmärtää, että karsit vain selvästi oireita aiheuttavat ruoat ja sillä hyvä, muuten jatkat entiseen malliin. Lapsen oireet ovat vain pahentuneet ja nyt tartuin erilaisiin suoliston kuntoa käsitteleviin kirjoihin ja kirjoihin, joissa kerrotaan ärtyneen suolen FODMAP-ruokavaliosta. Nyt vasta olen tajunnut, kuinka järkyttävän suppea lapseni "tavallinen ruokavalio" on. Joo, syö hän kasviksia, peräti muutamaa sorttia, ja niissäkin on tärkeää, että ne on kypsennetty tai ei ole. Ostin hänelle nyt maustamatonta jogurttia, jossa on suolistolle hyviä bakteereja, ja voi sitä yökkimisen määrää.

Nyt jos saisin kääntää aikaa taaksepäin, yksi iso juttu mitä muuttaisin on se, että sisukkaasti tarjoaisin lapsilleni laadukasta ruokaa. Meinasin kirjoittaa "tavallista ruokaa", mutta monelle suomalaiselle lapselle se tavallinen on juuri peruna, liha ja kurkku, sen eksoottisempi ei mene alas. Matkustaessamme ulkomailla on ollut pakko valita aina ravintola, josta saa pizzaa ym.

Olen ihan itse vastuussa virheestä, mutta on meidän kulttuurissammekin minusta jotain outoa. Kun aikanaan kävin lasten kanssa kerhoissa, oli siellä heti tarjoilu vehnäleipää, keksejä ja lisäainemehua - tunti aamiaisen jälkeen. Olisivatko lapset muuten ihan oikeasti kuolleet nälkään lounaaseen mennessä? Oli varmaan monella lapsella ruokahalu hukassa ruoka-aikaan, kun olivat rajoituksetta vetäneet leipää ja keksiä. Ja kun ei lounaalla maistu, voikin välipalalla taas syöttää leipää.

Luin joskus kirjan "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea" ja voin suositella sitä lämpimästi. Luulen, että siellä salaisuus on silkka sosiaalinen paine. Nirsoilevaa lasta katsovat kummeksuen myös muut lapset. Suomessa ollaan koko suvun voimin tuputtamassa maistuvampaa ruokaa, jos ei joku kelpaa.

Olisi mielenkiintoista tietää, onko joku onnistunut korjaamaan kurssia vielä lasten ollessa isompia?

Mitä fodmap-kirjoja suosittelisit?

Aluksi etsin tietoa ihan netistä googlettamalla ja tämä oli lääkärin ohjekin. Nyt lainasin mm. Leena Putkosen kirjan Superhyvää suolistolle, joka vaikuttaa pätevältä (en ole vielä kannesta kanteen lukenut). Lisäksi Noora Shingler on kirjoittanut kirjan Marjoja & maskaraa, jossa on mm. hänen omia kokemuksiaan elämästä ärtyneen suolen kanssa. Siitä voi saada vinkkejä, mutta en pidä Shingleriä minään varsinaisena puolueettomana asiantuntijana. Kirjastossa olisi muitakin, jotka yritän saada käsiini, mutta niistä en sano vielä mitään :)

ap

Hei, ainakin Leena Putkonen on pätevä. En ole lukenut tuota kirjaa, mutta laitoin lukulistalle. Kiitos siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös suuresti näiden nirsojen lasten vanhempia. Miten voidaan ajautua tilanteeseen, jossa lapsi saa kitisemällä syödä ihan mitä ikinä haluaa eikä vanhempi muka voi asialle mitään? Yleensä näiden lasten ruokavalio perustuu sokeriin ja vehnäjauhoon.

Ruokin kuukausittain noin 6-10 oman perheen ulkopuolista lasta, osa on muutaman päivän, osa vain päiväkäynnillä. Melkein jokaisella kyläilijällä on ollut jos jonkinlaisia ruokarajoitteita. Osa ei suostu pakottamatta tulemaan edes syömään, kun vain näkevätkin porkkanaraasteastian pöydällä. Suurin osa ei kelpuuta meidän ruoista mitään, vaan kaikki on "väärin" tehtyä ja pahaa (tavallista kotiruokaa, kasviksia ja salaatteja, joita omat lapset syövät namiherkkuina). Pitäisi olla kaupan lihapiirakoita, ranskalaisia, kaupan jotain tiettyä pizzaa, pelkkää valkoista makaronia, vaaleaa leipää ilman kuoria, tiettyä mehumerkkiä jne. On todella rasittavaa, kun jokaikinen ruokalaji haukutaan pahaksi ja oksennellaan lautaselle, ruokailut ovat taistelua. Kyläilyn jälkeen vanhemmille itketään, ettei annettu ruokaa ja vanhemmat hyvittelevät heti , että voi voi, haetaan mennessä hampurilaisateria ja saarnaavat minulle miten heidän lapselleen pitäisi antaa vain sitä ja tätä.

En kyllä tajua missä ihmeen slummissa asut jos kaikki muut lapset on tuollaisia, ainoastaan teillä salaatti on herkkku ja muut oksentelee lautaselle. Kuulostaa aika pimeältä.

Mulla on kolme teiniä ja kaksi kolmesta on ollut lapsena hyvin nirsoja kasvisten kanssa, mutta ei meillä todellakaan ole ikinä syötetty tuollaisia ruokia eikä ikinä, ei siis ikinä Suomessa eikä ulkomailla asuessamme kyläilevät lapset vaatineet mitään tuollaista. Tunnen kaveriperheitä kuitenkin aika hyvin kun on päiväkodista saakka monen kanssa tunnettu. Siellä päiväkodissakin tehtiin ruoka itse alusta loppuun, leipäkin leivottiin itse.

Mutta kyllä mä oon esim. just vihannesten kanssa joustanut, enkä pakottanut syömään. Kun yksi inhosi keitettyjä porkkanoita, tein sitten porkkanaraastetta kun muut söi niitä keitettyjä porkkanoita. Kyseinen lapsi on nyt vegaani.

Ei mun mielestä ole mikään itseisarvo että kaikkea on pakko maistaa. Jos siis ei kertakaikkiaan halua . Useimmat nirsotkin oppii kyllä syömään jos se tarjottava ruoka on noin muuten kunnossa, eikä lähdetä tuollaiselle linjalle että on vaan pizzaa ja makaronia.

Jaa-a, tunnen myös täsmälleen samanlaisia lapsia ja vanhemmat ovat korkeakoulutettuja, hyvätuloisia ihmisiä.

Ihmisten koulutustasolla tms. ei ole mitään väliä tässä asiassa. Yhtälailla on pienituloisia kuin hyvätuloisiakin. Jotkut puhuvat tekevänsä terveellistä ruokaa, vaikka todellisuudessa lapset elävät pelkällä karkilla, kekseillä ja ranskalaisilla. Päivähoidon puolella tulee nähtyä kaikenlaista. Totuus tulee ilmi lasten puheista ja ruokapöytäkäytöksestä. Kaiken huippu ovat ne vanhemmat, jotka terveyssyihin perustuen kieltävät synttärikarkit (2-4kpl) mutta joiden lapsi kertoo vähän väliä käyneensä jätskillä tai pakottavansa äidin ostamaan sen ja sen merkkisen vanukkaan tai karkkipussin joka kauppareissulla.