Lue keskustelun säännöt.
Opettakaa lapsenne syömään monipuolisesti!
12.03.2018 |
Tämän ei ole tarkoitus syyllistää ketään, enkä katsele nenänvartta pitkin alaspäin ketään, sillä olen itse tehnyt juuri tuon virheen, että lasteni ruokavalio on aika rajoittunut. En kaipaa myöskään ivallisia viestejä, sillä olen hyvin, hyvin tietoinen siitä, että olen tehnyt virheen.
Lapseni ovat nyt ala- ja yläkoulussa ja luulen, että heidän ruokavalionsa on suomalaisittain aika tyypillinen. Kun lapset olivat pieniä, kehotettiin vain maistattamaan pieniä annoksia uusia makuja ja jos lautaselta löytyi mitä vaan "pupunruokaa", sitä pidettiin jo riittävän hyvänä. Tuttavat antoivat ymmärtää, että arkiruoassa nopeus on tärkeintä ja tavallinen riittää.
Isoimman herätyksen koin, kun toinen lapseni sairastui antibioottien myötä ärtyvän suolen oireyhtymään, mikä kavensi ruokavaliota. Lääkäri antoi ymmärtää, että karsit vain selvästi oireita aiheuttavat ruoat ja sillä hyvä, muuten jatkat entiseen malliin. Lapsen oireet ovat vain pahentuneet ja nyt tartuin erilaisiin suoliston kuntoa käsitteleviin kirjoihin ja kirjoihin, joissa kerrotaan ärtyneen suolen FODMAP-ruokavaliosta. Nyt vasta olen tajunnut, kuinka järkyttävän suppea lapseni "tavallinen ruokavalio" on. Joo, syö hän kasviksia, peräti muutamaa sorttia, ja niissäkin on tärkeää, että ne on kypsennetty tai ei ole. Ostin hänelle nyt maustamatonta jogurttia, jossa on suolistolle hyviä bakteereja, ja voi sitä yökkimisen määrää.
Nyt jos saisin kääntää aikaa taaksepäin, yksi iso juttu mitä muuttaisin on se, että sisukkaasti tarjoaisin lapsilleni laadukasta ruokaa. Meinasin kirjoittaa "tavallista ruokaa", mutta monelle suomalaiselle lapselle se tavallinen on juuri peruna, liha ja kurkku, sen eksoottisempi ei mene alas. Matkustaessamme ulkomailla on ollut pakko valita aina ravintola, josta saa pizzaa ym.
Olen ihan itse vastuussa virheestä, mutta on meidän kulttuurissammekin minusta jotain outoa. Kun aikanaan kävin lasten kanssa kerhoissa, oli siellä heti tarjoilu vehnäleipää, keksejä ja lisäainemehua - tunti aamiaisen jälkeen. Olisivatko lapset muuten ihan oikeasti kuolleet nälkään lounaaseen mennessä? Oli varmaan monella lapsella ruokahalu hukassa ruoka-aikaan, kun olivat rajoituksetta vetäneet leipää ja keksiä. Ja kun ei lounaalla maistu, voikin välipalalla taas syöttää leipää.
Luin joskus kirjan "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea" ja voin suositella sitä lämpimästi. Luulen, että siellä salaisuus on silkka sosiaalinen paine. Nirsoilevaa lasta katsovat kummeksuen myös muut lapset. Suomessa ollaan koko suvun voimin tuputtamassa maistuvampaa ruokaa, jos ei joku kelpaa.
Olisi mielenkiintoista tietää, onko joku onnistunut korjaamaan kurssia vielä lasten ollessa isompia?
Kommentit (47)
Korjasin itse oman kurssini. Lapsena olin nirso ja eteen tarjoiltiin juuri sitä ruokaa, mitä satuin sinä päivänä sietämään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko psykoosissa?
Jos huoli lasten terveydestä riittää kriteeriksi, niin sitten kai :) ap
Ärsyttää todella paljon nirsot lapset, jotka ei suostu syömään tai edes maistamaan mitään, kun ei oo kotona siihen opetettu.
No, itse olen ollut äärettömän nirso lapsi ja kuitenkin aikuisena syön melkein mitä tahansa.
Mulla on kolme lasta ja myös heillä on ollut erilaista nirsoilua pienenä, erityisesti keitetyt vihannekset ja muutenkin kypsennetyt vihannekset yököttivät. Toinen on nyt teininä vegaani ja toinen lakto-ovo kasvissyöjä joka syö joskus kalaa. Kolmas on yhä nirso, syö lähinnä kurkkua ja paprikaa kun puhutaan raaoista vihanneksista, ruoan sekaan jemmaan sieniä, porkkanaa, kesäkurpitsaa ja tietty sipulia. Kasvissosekeitto ja pinaattikeitto menee myös aika näyttää mitä pojasta tulee.
Maistatettiin ja siesottiin suunnilleen päällään että olis syöneet monipuolisesti kaikenlaista. Muistan kun mentiin kaverille kylään ja hän tarjosi lounaaksi kylmää kurkkukeittoa. Olisin tehnyt mitä vaan että lapset olis syöneet edes puoli lautasellista sitä, hävetti ihan sikana, mutta minkäs teet. Veikkaisin että nyt teineinä ainakin noi kasvissyöjät söis hyvällä halulla.
Se, että lapsena on nirso ei kyllä määritä tulevaa makua välttämättä mitenkään. Meillä oli lsten ollessa pieniä kaikenmaailman Viiliksiä ja Jacky-jugurtteja. Nyt en muista koska viimeksi olen ostanut jotain maustettua jugurttia, kannan kotiin turkkilaista jugurttia jota syövät marjojen tai hedelmien kanssa.
Niin miten se opettaminen ihan konkreettisesti tapahtuu?
Itse olen ajatellut että lapsi oppii ja tottuu itse uusiin makuihin ja koostumuksiin kun vaan tarjoaa ruokaa/ruoka-ainetta vaikka tietää ettei lapsi syökkään sitä, joskus saattaa erehtyä maistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki nirsous johdu siitä, mihin on opetettu. Toki jos syöttää lapsille jo alusta pitäen hirveän suppealla valikoimalla, he todennäköisesti ainakin pikkulapsiaikana ovat aika kranttuja, mutta jos lapselle ei yksinkertaisesti kelpaa mikään (kuten veljeni nuoremmalle lapselle; isosisko oli ja on ihan toista maata, ja perheessä syödään muuten monipuolisesti), ei siinä temput auta.
Omista lapsistani esikoinen (6 v.) on todella ennakkoluuloton maistaja (jos puhutaan jostain vieraasta ruuasta, lapsi kysyy yleensä, voisikohan hän joskus maistaa sitä), mutta on hänelläkin nirsompia kausia. Kuopus (3 v.) syö varmasti ikäisekseen melko monipuolisesti, mutta toisaalta hänellä on kategorioita, joihin hän ei koske edes viiden metrin rangalla (esim. hapanmaitotuotteet), joten rohkaise siinä sitten maistamaan. Nyt hän on jo siinä iässä, että tiettyjä asioita saan kyllä hänet maistamaan, mutta nuo jugurtit ja muut ovat hänelle niin suuri kauhun paikka, etten edes yritä. Jos hänen vieressään avaa jugurtin, hän saattaa kysyä, mikä täällä haisee näin pahalta. Että tästä lähdetään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin ettei se koskaan ole myöhäistä. Olen opettanut itseänikin, mutta vaikeinta on ollut aloittaa nelikymppisen miehen kanssa, ja siinä on saanut käyttää vähän ikävämpää pakottamista.
Jossain vaiheessa on vain tullut niitä myönteisiä yllätyksiä, aina ei ensimmäisellä kerralla, kuten tiedetään maistelukertoja tarvitaan monia. Itselleni jotkut ovat alkaneet upota näin viisikymppisenä.
Mutta tuon perheen kanssa, kun noita myönteisiä kokemuksia on ollut, niin hiljalleen kaikki ovat ruvenneet ihan mielenkiinnolla maistelemaan kaikkea uutta, jos siellä vaikka olisi taas uusi herkku.
Meille tuli kerran tokaluokkalaisen tyttäreni ystävä yökylään.
Nousin aamulla aikaisin tekemään tytöille prinsessa-aamiaista, johon olin hankkinut edellisenä päivänä ainekset: maistuvia croisantteja ja leikkeleitä, raikasta salaattia ja kasviksia. Oli mansikkakiisseliä, tuoremehua ja hedelmiä. Aika bueno aamiainen, eikö?
Oma tyttöni söi hyvällä ruokahalulla, mutta yövieraalle ei käynyt mikään (allergiasta ei ole kyse). Pyysi lasillisen vettä ja palan ruisleipää. Olimme muut kuin puulla päähän lyöty!
Päivällisellä kyllä nakit ja ranskalaiset kelpasivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin miten se opettaminen ihan konkreettisesti tapahtuu?
Itse olen ajatellut että lapsi oppii ja tottuu itse uusiin makuihin ja koostumuksiin kun vaan tarjoaa ruokaa/ruoka-ainetta vaikka tietää ettei lapsi syökkään sitä, joskus saattaa erehtyä maistamaan.
Itsekin mietin, millä tavalla olisin konkreettisesti voinut toimia toisin lasten ollessa pieniä, eikä sitä vastausta olekaan ihan helppo löytää. Mutta ainakin siihen halpaan menin, että olevinaan riitti, kun laitoin lautaselle vain "maistatusannoksia" ja oletin, että luonto hoitaa jatkon. Jossain vaiheessa tajusin, että pian kouluun menevällä lapsella oli edelleen lautasella taaperon maistatusannoksia. Vatsa täyttyi makaronista, perunasta ja riisistä; esim. kasvikset ja liha olivat vuodesta toiseen pieniä murusia.
Mielestäni yksi merkittävä juttu esim. siellä Ranskassa on juuri se, että nirsoiluun ei suhtauduta minään luonnonvoimana, jolle ei voi mitään. Ei siitäkään kai nyt raivaria saada, jos lapsi on ennakkoluuloinen, mutta lähtökohdaksi otetaan, että ennakkoluulot voitetaan. Voidaan ehkä kysellä kiinnostuneena, syökö lapsi vielä innoissaan ruoka-ainetta x vai onko se vasta tulossa, kun taas Suomessa kysellään, mitä lapsi nyt ylipäänsä suostuu syömään ja tähän tyydytään.
Sen virheen tein myös, että annoin lapsille esim. kuivaa näkkäriä, jos eivät muuta suostuneet syömään. Näkkäri ei ollut heille mikään herkku etenkään ilman päällisiä, joten oletin, että se nyt ei ollut mikään palkinto. Koska Suomessa nyt kuitenkin on tapana syödä muutaman tunnin välein, ei terveen lapsen ole konsti eikä mikään korvata yksi ateria parilla näkkärillä ja odottaa seuraavaa, toivottavasti parempaa ateriaa. Tätäkin olen siis miettinyt, että millainen ruokailurytmi olisi hyvä. Ranskassahan lapset syövät neljä kertaa päivässä (aikuiset kolme) ja ainakin sen ranskalaiskirjan kirjoittaja (syntyjään kanadalainen) oli aluksi ihan tyrmistynyt siitä, että koululaisilla väli aamiaisesta lounaaseen on varsin pitkä. Ehkä suomalaisia lapsia nirsoiluttaa, kun syömään alkaessa ei ole kunnolla nälkä? Toisaalta esim. ravitsemusasiantuntija Patrik Borg on sanonut, että jos kerrankin päivässä tulee tosi kova nälkä, sen päivän osalta ravitsemuksen säätely on jo menetetty eli kova nälkä ei saisi tulla...
Itse en muista olleeni lapsena hirveän nirso. Joskaan en ollut mikään innokas syöjä, hoidin sen vain jonain tylsänä suorituksena alta pois. Toisaalta etenkin silloin se tavallinen suomalainen ruoka oli aika yksinkertaista ja suppeaa. Jos söi perunoita ja leipää, pärjäsi aina :) Vasta aikuisena olen alkanut innostua erilaisista mauista. Eli kuten joku kirjoittikin, kurssia voi itsekin muuttaa aikuisena, mutta pahuksen paljon helpompaa olisi, jos olisi jo lapsena tottunut monenlaisiin makuihin.
ap
Näitä ranskalaisoppaitahan on ilmestynyt muitakin. Ei siis vain lasten ruokailuun liittyen vaan yleisesti vauvojen ja lasten kasvatukseen. Paljon niissä on hyvää ja mielenkiintoista, mutta paljon myös sellaista, mitä en kaipaa (enää) suomalaiseen kasvatuskulttuuriin. Ranskassa aikuinen on vahva auktoriteetti, mutta miten se asema on hankittu... Ruumillinen kuritus ja aivan ylenmääräinen tiukkuus kaukana lapsilähtöisyydestä on pääsuuntaus. Sellainen kasvatusilmapiirihän Suomessakin vielä 50-60 vuotta sitten oli. Lapset söivät mukisematta tillilihat ja perunavellit, kun oli pakko ja oli väkivallan uhka. Vauvat saivat neljän tunnin välein rintamaitoa, koska niin oheistettiin neuvolassa. Ehkä nykypäivän ranskalaislapsst syövät osterinsa ja homejuustonsa kiltisti, mutta mitä siellä on taustalla, kun ovat niin tottelevaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä ranskalaisoppaitahan on ilmestynyt muitakin. Ei siis vain lasten ruokailuun liittyen vaan yleisesti vauvojen ja lasten kasvatukseen. Paljon niissä on hyvää ja mielenkiintoista, mutta paljon myös sellaista, mitä en kaipaa (enää) suomalaiseen kasvatuskulttuuriin. Ranskassa aikuinen on vahva auktoriteetti, mutta miten se asema on hankittu... Ruumillinen kuritus ja aivan ylenmääräinen tiukkuus kaukana lapsilähtöisyydestä on pääsuuntaus. Sellainen kasvatusilmapiirihän Suomessakin vielä 50-60 vuotta sitten oli. Lapset söivät mukisematta tillilihat ja perunavellit, kun oli pakko ja oli väkivallan uhka. Vauvat saivat neljän tunnin välein rintamaitoa, koska niin oheistettiin neuvolassa. Ehkä nykypäivän ranskalaislapsst syövät osterinsa ja homejuustonsa kiltisti, mutta mitä siellä on taustalla, kun ovat niin tottelevaisia.
En ole lukenut näitä muita oppaita, mutta sen mitä olen kuullut siitä "kuinka kasvattaa bébé"-kirjasta (?), niin siinä kai sanottiin, että tietyt rajat ovat siellä tosi jämptejä, mutta niiden rajojen sisällä lapsilla on paljon vapautta eli ei siellä joka asiaa kytätä. Itse mietin tuon lukemani kirjan kohdalla, että kauheasti oli saatu tekstiä aikaan (hyvää sellaista kyllä), kun mietittiin syitä nirsoilemattomuuteen, mutta minusta syy oli aika selvästi se sosiaalinen paine. Kyllähän Suomessakin käsittääkseni moni sanoo, että päiväkodissa lapset syövät paljon paremmin kuin kotona, koska joku itkupotkuraivari herneen takia voisi olla lapsistakin noloa muiden silmissä. Kotona vain äidin ja isän silmien edessä kehtaa enemmän. Mielestäni sosiaalinen paine voi jossain määrin olla hyväkin, mutta liian pitkälle vietynä ei.
Itse ajattelen, että meillä voisi olla opittavaakin tuosta "ranskalaisuudesta". Suomessa on joku oletus, että lapset ovat nirsoja ja nimenomaan sellaisina pysyvät. Mietin myös sitä, millainen vaikutus ensimmäisillä ruoilla on. Suomessahan vauvojen soseet ovat aika mautonta mössöä ja siitä sitten pitäisi yhtäkkiä pystyä vuoden täytettyään "syödä mitä vaan" (tai ainakin joitain vuosia sitten oli tällainen ohjeistus). Ranskassa vauva voi syödä natustaa homejuustoa, mistä suomalainen neuvolan täti saisi halvauksen.
Ja sitten vielä yksi miettimäni juttu ovat monet einekset. Muistan, kuinka annoin lapselleni jotain lihaisia nakkeja ja söi niitä. Sitten annoin sitä "halvinta p*skaa" ja kyllä oli sen jälkeen työn ja tuskan takana saada enää syömään lihaisampaa laatua. Eli voisiko olla, että ne kehnoimmat einekset säätävät makuaistin höttöruoan puolelle ja meillä tosiaan riitti yksi kerta halvempaa laatua, kun jo muuttui maku? Sitä voi tietysti vain arvailla, mitä joku natriumglutamaatti tekee?
ap
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli kerran tokaluokkalaisen tyttäreni ystävä yökylään.
Nousin aamulla aikaisin tekemään tytöille prinsessa-aamiaista, johon olin hankkinut edellisenä päivänä ainekset: maistuvia croisantteja ja leikkeleitä, raikasta salaattia ja kasviksia. Oli mansikkakiisseliä, tuoremehua ja hedelmiä. Aika bueno aamiainen, eikö?
Oma tyttöni söi hyvällä ruokahalulla, mutta yövieraalle ei käynyt mikään (allergiasta ei ole kyse). Pyysi lasillisen vettä ja palan ruisleipää. Olimme muut kuin puulla päähän lyöty!
Päivällisellä kyllä nakit ja ranskalaiset kelpasivat.
Joo, mä en myöskään ymmärrä miten nakit/nugetit/eineslihapullat ovat joillekin lapsille suurempaa gourmeeta kuin kalakeitto. Plus että makupaletti tulee tuolla menolla todella rajalliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat nykyisin totaalisen sekaisin median tuottaman tiedon, markkinavetoisten tutkimusten ja omien kokemustensa ristivedossa. Ensin joku keksii sen, että ruisleivällä saa hyvän katteen, sitten tehdään tutkimuksia joilla ruisleipä olisi muka terveellistä (nämähän tosin kaatuivat EFSAssa) ja sitten ihmiset muokkaavat ruokavaliotaan, koska ruisleipä on terveellistä. Väärinajattelijat hiljennetään, vaikka olisikin tutkimuksia esimerkiksi mielisairauksien ja gluteenin yhteyksistä jne. Kasvata siinä sitten lastasi, kun mitään järkevää tartuntapintaa ei ole. Ravitsemussuosituksetkin on suurekeittiöille ja niiden ruokaa suurin osa ihmisistä syö ja silti sairastuvat aina vain enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä ranskalaisoppaitahan on ilmestynyt muitakin. Ei siis vain lasten ruokailuun liittyen vaan yleisesti vauvojen ja lasten kasvatukseen. Paljon niissä on hyvää ja mielenkiintoista, mutta paljon myös sellaista, mitä en kaipaa (enää) suomalaiseen kasvatuskulttuuriin. Ranskassa aikuinen on vahva auktoriteetti, mutta miten se asema on hankittu... Ruumillinen kuritus ja aivan ylenmääräinen tiukkuus kaukana lapsilähtöisyydestä on pääsuuntaus. Sellainen kasvatusilmapiirihän Suomessakin vielä 50-60 vuotta sitten oli. Lapset söivät mukisematta tillilihat ja perunavellit, kun oli pakko ja oli väkivallan uhka. Vauvat saivat neljän tunnin välein rintamaitoa, koska niin oheistettiin neuvolassa. Ehkä nykypäivän ranskalaislapsst syövät osterinsa ja homejuustonsa kiltisti, mutta mitä siellä on taustalla, kun ovat niin tottelevaisia.
En ole lukenut näitä muita oppaita, mutta sen mitä olen kuullut siitä "kuinka kasvattaa bébé"-kirjasta (?), niin siinä kai sanottiin, että tietyt rajat ovat siellä tosi jämptejä, mutta niiden rajojen sisällä lapsilla on paljon vapautta eli ei siellä joka asiaa kytätä. Itse mietin tuon lukemani kirjan kohdalla, että kauheasti oli saatu tekstiä aikaan (hyvää sellaista kyllä), kun mietittiin syitä nirsoilemattomuuteen, mutta minusta syy oli aika selvästi se sosiaalinen paine. Kyllähän Suomessakin käsittääkseni moni sanoo, että päiväkodissa lapset syövät paljon paremmin kuin kotona, koska joku itkupotkuraivari herneen takia voisi olla lapsistakin noloa muiden silmissä. Kotona vain äidin ja isän silmien edessä kehtaa enemmän. Mielestäni sosiaalinen paine voi jossain määrin olla hyväkin, mutta liian pitkälle vietynä ei.
Itse ajattelen, että meillä voisi olla opittavaakin tuosta "ranskalaisuudesta". Suomessa on joku oletus, että lapset ovat nirsoja ja nimenomaan sellaisina pysyvät. Mietin myös sitä, millainen vaikutus ensimmäisillä ruoilla on. Suomessahan vauvojen soseet ovat aika mautonta mössöä ja siitä sitten pitäisi yhtäkkiä pystyä vuoden täytettyään "syödä mitä vaan" (tai ainakin joitain vuosia sitten oli tällainen ohjeistus). Ranskassa vauva voi syödä natustaa homejuustoa, mistä suomalainen neuvolan täti saisi halvauksen.
Ja sitten vielä yksi miettimäni juttu ovat monet einekset. Muistan, kuinka annoin lapselleni jotain lihaisia nakkeja ja söi niitä. Sitten annoin sitä "halvinta p*skaa" ja kyllä oli sen jälkeen työn ja tuskan takana saada enää syömään lihaisampaa laatua. Eli voisiko olla, että ne kehnoimmat einekset säätävät makuaistin höttöruoan puolelle ja meillä tosiaan riitti yksi kerta halvempaa laatua, kun jo muuttui maku? Sitä voi tietysti vain arvailla, mitä joku natriumglutamaatti tekee?
ap
Noin nopeasti en usko natriumglutamaatin vaikuttavan. Jos lapsenne on nuorena jo syönyt enemmän teollisia ruokia ja vain vähän kasviksia, niin uskoisin kyllä makuaistin muotoutuminen on osittain sitä perua.
Nyt en ymmärrä, miksi liha ja peruna olisivat jotenkin huonompia energianlähteitä kuin prosessoitu härkis tai lipeässä liotettu kala ja vaikka riisi tai bataatti. Koska sitähän ruoka on, energiaa, ei sen enempää. Ei lapselle ole mitään erityistä hyötyä siitä, että hän syö maustamatonta luonnonjugurttia, koska suurin osa maailman lapsista pärjää varsin hyvin ilman sitä.
Yltäkylläisyydessänne olette tehneet ruuasta jotain ihan muuta kuin mitä se on alunperin ollut eli vallankäytön välineen. Jos lapsella on vatsavaivoja, niin ne eivät parane sillä, että äiti päättää, mikä sille vatsalle sopii ja mikä ei.
Tai jos joku tekee prinsessa-aamiaisen lapselle, joka syö aamuisin vain ruisleipää, niin vikako on siinä lapsessa, joka ei välitä herkuista?
Mielestäni on pelottava suuntaus, että ruokailussa erottuvat ääripäät. On vegaaaneja ja lihansyöjiä, mutta monipuolista perusjärkevää ruokaa ei tunnu kukaan oikrin syövän.
Haloo, se on ruokaa-ei uskonto.
Mä olen niin ylpeä, kun meidän 5v:n lempiruoka on tartar-pihvi. Jostain syystä monet kammoksuvat mahdollisutta saada EHEC-bakteeri, mutta onneksi todennäköisyys on hyvin pieni. On tärkeää, että lapset maistelevat erilaisia ruokia ja raaka vähän verinen jauheliha on ruoka siinä missä muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärrä, miksi liha ja peruna olisivat jotenkin huonompia energianlähteitä kuin prosessoitu härkis tai lipeässä liotettu kala ja vaikka riisi tai bataatti. Koska sitähän ruoka on, energiaa, ei sen enempää. Ei lapselle ole mitään erityistä hyötyä siitä, että hän syö maustamatonta luonnonjugurttia, koska suurin osa maailman lapsista pärjää varsin hyvin ilman sitä.
Yltäkylläisyydessänne olette tehneet ruuasta jotain ihan muuta kuin mitä se on alunperin ollut eli vallankäytön välineen. Jos lapsella on vatsavaivoja, niin ne eivät parane sillä, että äiti päättää, mikä sille vatsalle sopii ja mikä ei.
Tai jos joku tekee prinsessa-aamiaisen lapselle, joka syö aamuisin vain ruisleipää, niin vikako on siinä lapsessa, joka ei välitä herkuista?
Energiaa joo, mutta se monipuolisuus on kyllä kadonnut monen piltin lautaselta. Enkä tällä tarkoita, että aamupalapöydästä pitäisi löytyä continental breakfast, mutta kyllä vanhempien tehtävä on saada lapset syömään muutakin kuin muroja, nakkia ja ranskiksia.
Oletko psykoosissa?