Opettakaa lapsenne syömään monipuolisesti!
Tämän ei ole tarkoitus syyllistää ketään, enkä katsele nenänvartta pitkin alaspäin ketään, sillä olen itse tehnyt juuri tuon virheen, että lasteni ruokavalio on aika rajoittunut. En kaipaa myöskään ivallisia viestejä, sillä olen hyvin, hyvin tietoinen siitä, että olen tehnyt virheen.
Lapseni ovat nyt ala- ja yläkoulussa ja luulen, että heidän ruokavalionsa on suomalaisittain aika tyypillinen. Kun lapset olivat pieniä, kehotettiin vain maistattamaan pieniä annoksia uusia makuja ja jos lautaselta löytyi mitä vaan "pupunruokaa", sitä pidettiin jo riittävän hyvänä. Tuttavat antoivat ymmärtää, että arkiruoassa nopeus on tärkeintä ja tavallinen riittää.
Isoimman herätyksen koin, kun toinen lapseni sairastui antibioottien myötä ärtyvän suolen oireyhtymään, mikä kavensi ruokavaliota. Lääkäri antoi ymmärtää, että karsit vain selvästi oireita aiheuttavat ruoat ja sillä hyvä, muuten jatkat entiseen malliin. Lapsen oireet ovat vain pahentuneet ja nyt tartuin erilaisiin suoliston kuntoa käsitteleviin kirjoihin ja kirjoihin, joissa kerrotaan ärtyneen suolen FODMAP-ruokavaliosta. Nyt vasta olen tajunnut, kuinka järkyttävän suppea lapseni "tavallinen ruokavalio" on. Joo, syö hän kasviksia, peräti muutamaa sorttia, ja niissäkin on tärkeää, että ne on kypsennetty tai ei ole. Ostin hänelle nyt maustamatonta jogurttia, jossa on suolistolle hyviä bakteereja, ja voi sitä yökkimisen määrää.
Nyt jos saisin kääntää aikaa taaksepäin, yksi iso juttu mitä muuttaisin on se, että sisukkaasti tarjoaisin lapsilleni laadukasta ruokaa. Meinasin kirjoittaa "tavallista ruokaa", mutta monelle suomalaiselle lapselle se tavallinen on juuri peruna, liha ja kurkku, sen eksoottisempi ei mene alas. Matkustaessamme ulkomailla on ollut pakko valita aina ravintola, josta saa pizzaa ym.
Olen ihan itse vastuussa virheestä, mutta on meidän kulttuurissammekin minusta jotain outoa. Kun aikanaan kävin lasten kanssa kerhoissa, oli siellä heti tarjoilu vehnäleipää, keksejä ja lisäainemehua - tunti aamiaisen jälkeen. Olisivatko lapset muuten ihan oikeasti kuolleet nälkään lounaaseen mennessä? Oli varmaan monella lapsella ruokahalu hukassa ruoka-aikaan, kun olivat rajoituksetta vetäneet leipää ja keksiä. Ja kun ei lounaalla maistu, voikin välipalalla taas syöttää leipää.
Luin joskus kirjan "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea" ja voin suositella sitä lämpimästi. Luulen, että siellä salaisuus on silkka sosiaalinen paine. Nirsoilevaa lasta katsovat kummeksuen myös muut lapset. Suomessa ollaan koko suvun voimin tuputtamassa maistuvampaa ruokaa, jos ei joku kelpaa.
Olisi mielenkiintoista tietää, onko joku onnistunut korjaamaan kurssia vielä lasten ollessa isompia?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös suuresti näiden nirsojen lasten vanhempia. Miten voidaan ajautua tilanteeseen, jossa lapsi saa kitisemällä syödä ihan mitä ikinä haluaa eikä vanhempi muka voi asialle mitään? Yleensä näiden lasten ruokavalio perustuu sokeriin ja vehnäjauhoon.
Ruokin kuukausittain noin 6-10 oman perheen ulkopuolista lasta, osa on muutaman päivän, osa vain päiväkäynnillä. Melkein jokaisella kyläilijällä on ollut jos jonkinlaisia ruokarajoitteita. Osa ei suostu pakottamatta tulemaan edes syömään, kun vain näkevätkin porkkanaraasteastian pöydällä. Suurin osa ei kelpuuta meidän ruoista mitään, vaan kaikki on "väärin" tehtyä ja pahaa (tavallista kotiruokaa, kasviksia ja salaatteja, joita omat lapset syövät namiherkkuina). Pitäisi olla kaupan lihapiirakoita, ranskalaisia, kaupan jotain tiettyä pizzaa, pelkkää valkoista makaronia, vaaleaa leipää ilman kuoria, tiettyä mehumerkkiä jne. On todella rasittavaa, kun jokaikinen ruokalaji haukutaan pahaksi ja oksennellaan lautaselle, ruokailut ovat taistelua. Kyläilyn jälkeen vanhemmille itketään, ettei annettu ruokaa ja vanhemmat hyvittelevät heti , että voi voi, haetaan mennessä hampurilaisateria ja saarnaavat minulle miten heidän lapselleen pitäisi antaa vain sitä ja tätä.
En kyllä tajua missä ihmeen slummissa asut jos kaikki muut lapset on tuollaisia, ainoastaan teillä salaatti on herkkku ja muut oksentelee lautaselle. Kuulostaa aika pimeältä.
Mulla on kolme teiniä ja kaksi kolmesta on ollut lapsena hyvin nirsoja kasvisten kanssa, mutta ei meillä todellakaan ole ikinä syötetty tuollaisia ruokia eikä ikinä, ei siis ikinä Suomessa eikä ulkomailla asuessamme kyläilevät lapset vaatineet mitään tuollaista. Tunnen kaveriperheitä kuitenkin aika hyvin kun on päiväkodista saakka monen kanssa tunnettu. Siellä päiväkodissakin tehtiin ruoka itse alusta loppuun, leipäkin leivottiin itse.
Mutta kyllä mä oon esim. just vihannesten kanssa joustanut, enkä pakottanut syömään. Kun yksi inhosi keitettyjä porkkanoita, tein sitten porkkanaraastetta kun muut söi niitä keitettyjä porkkanoita. Kyseinen lapsi on nyt vegaani.
Ei mun mielestä ole mikään itseisarvo että kaikkea on pakko maistaa. Jos siis ei kertakaikkiaan halua . Useimmat nirsotkin oppii kyllä syömään jos se tarjottava ruoka on noin muuten kunnossa, eikä lähdetä tuollaiselle linjalle että on vaan pizzaa ja makaronia.
Jaa-a, tunnen myös täsmälleen samanlaisia lapsia ja vanhemmat ovat korkeakoulutettuja, hyvätuloisia ihmisiä.
Ihmisten koulutustasolla tms. ei ole mitään väliä tässä asiassa. Yhtälailla on pienituloisia kuin hyvätuloisiakin. Jotkut puhuvat tekevänsä terveellistä ruokaa, vaikka todellisuudessa lapset elävät pelkällä karkilla, kekseillä ja ranskalaisilla. Päivähoidon puolella tulee nähtyä kaikenlaista. Totuus tulee ilmi lasten puheista ja ruokapöytäkäytöksestä. Kaiken huippu ovat ne vanhemmat, jotka terveyssyihin perustuen kieltävät synttärikarkit (2-4kpl) mutta joiden lapsi kertoo vähän väliä käyneensä jätskillä tai pakottavansa äidin ostamaan sen ja sen merkkisen vanukkaan tai karkkipussin joka kauppareissulla.
Mietityttää, kuinka systemaattisesti hyvinkoulutetut vanhemmat kaunistelevat tutkimuksissa omia ruokailutottumuksiaan.
Tarkoitan tällä sitä, kuinka kyselytutkimuksissa yleensä hyvinkoulutetut kertovat syövänsä terveellisestk-paljon kasviksia, vähän punaista lihaa ja prosessoituja tuotteita. Karkkia syövät viimeisimpien tutkimusten mukaan vähiten.
However, hyvinkoulutetuilla on yleensä parhaiten tietoa terveellisen ruuan sisällöstä ja he saattavat hyvinkin antaa tutkimuksissa hieman väritettyä tietoa syömistottuksistaan. Eli vaikka syövät pitsaa ja nakit ranskalaisilla niin kyselypaperiin kirjoitetaan salaattia ja linssikeittoa. Karkkipäivä kerran viikossa 50g.
Lapset on myös lähtökohtaisesti erilaisia tuossa, kenelle on helpompi opettaa erilaisia ruokia ja kuka on tarkempi siitä mitä syö. Meillä on hyvä esimerkki siitä, miten toisen kanssa tarjosin yhtä uutta kasvista puolen vuoden ajan, ennen kuin se alkoi vihdoin maistumaan ja toinen veti ties mitä omituisia seosruokia jo vauvasta asti.
En nyt näe kovin suureksi ongelmaksi, jos joku vanhempi ei väsymykseltään jaksa pitkäjänteisesti yrittää saada lasta syömään koko ajan uusia ja erilaisia ruokia. Jos hän syö pääsääntöisesti terveellisesti, niin se on ihan riittävän hyvä saavutus. Suurimmasta osasta niistä lapsista tulee KUITENKIN aikuisena ihan kaikkiruokaisia yhteiskuntakelpoisia aikuisia. :D Jos lapsi ei siis syö lähinnä pelkkiä ranskalaisia, karkkia ja cokista, niin älä jaksa stressata, vaikka lapsi nyrpistäisikin tomaatille, pavuille ja kaikelle, jota ei kotona syödä. Mitä sillä on _oikeasti_ väliä? Ja nyt puhuu siis äiti, jonka lapset ovat ruuan suhteen hyvinkin kokeilunhaluisia eikä nirsoja.
Enemmän kehottaisin siis pistämään tavoitteeksi sen, että lapsen ruokavalio on terveellinen, vaikka se olisi vähän suppea. Hyvä siitä lapsesta tulee ja lopettakaa se ikuinen syyllisyys kaikesta, kenenkään lapset ei ole täydellisesti joka osa-alueella kasvatettuja ja kaikki ei edes johdu mistään kasvatuksesta tai vanhempien yltiömäisestä paremmuudesta. :)
Ruoat voi tehdä lapsille houkuttelevan näköisiksi! Koska halusin lasten jo nuoresta pitäen oppivan syömään paljon kasviksia, muotoilin hedelmistä, kurkuista, porkkanoista, nauriista, lantuista tähden/kolmion/neliön yms. muotoisia naposteltavia. Esim. mökkimatkoilla oli molemmilla pojillamme omat rasiansa, jossa oli välipalaksi näitä kasviksia. Mukaan sujautin usein jotain uuttakin, hyvin näin oppivat oliiveistakin tykkäämään:)
Vierailija kirjoitti:
Ruoat voi tehdä lapsille houkuttelevan näköisiksi! Koska halusin lasten jo nuoresta pitäen oppivan syömään paljon kasviksia, muotoilin hedelmistä, kurkuista, porkkanoista, nauriista, lantuista tähden/kolmion/neliön yms. muotoisia naposteltavia. Esim. mökkimatkoilla oli molemmilla pojillamme omat rasiansa, jossa oli välipalaksi näitä kasviksia. Mukaan sujautin usein jotain uuttakin, hyvin näin oppivat oliiveistakin tykkäämään:)
Kiitos, ihana idea, otan ehdottomasti käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli kerran tokaluokkalaisen tyttäreni ystävä yökylään.
Nousin aamulla aikaisin tekemään tytöille prinsessa-aamiaista, johon olin hankkinut edellisenä päivänä ainekset: maistuvia croisantteja ja leikkeleitä, raikasta salaattia ja kasviksia. Oli mansikkakiisseliä, tuoremehua ja hedelmiä. Aika bueno aamiainen, eikö?
Oma tyttöni söi hyvällä ruokahalulla, mutta yövieraalle ei käynyt mikään (allergiasta ei ole kyse). Pyysi lasillisen vettä ja palan ruisleipää. Olimme muut kuin puulla päähän lyöty!
Päivällisellä kyllä nakit ja ranskalaiset kelpasivat.
No on vähän outoa vetää johtopäätöksiä jonkun 8-vuotiaan aamusyömisistä. Osa meistä, kuten esim. minä, ei tykkää syödä kovin raskaasti heti herättyäni. Nautin kyllä siis aamiaisruoista (no, mansikkakiisseliä en ole ikinä osannut ajatella aamiaispöytään kuuluvaksi tai millään tavalla herkuksi), mutta hotellissakin, jos vaan on mahdollista, siirrän sitä aamiaiselle menemistä ja juon huoneessa ensin kupin tai pari kahvia. Sit alkaa vasta pikkuhiljaa tehdä mieli ruokaa.
En mä nyt tajua mitä pahaa siinä on, ettei halua juoda mehua vaan mielummin vettä? Mun lapsella on myös tällainen kaveri. Ei juo limsaa, ei mehua, ei maitoa. Vain vettä. Eikä kyse ole siitä ettei ole annettu, äitinsä nauraa olevansa Coca-Cola Zero -riippuvainen. Mut poika juo vaan vettä.
Hmm, no kannattaa lukea loppuun. Nakit ja ranskikset kyllä kelpaavat. Ja kyllä, tunnen monta tuon tyypin edustavaa lasta.
Ai aamulla? Sanoit että hän söi palan ruisleipää ja joi lasillisen vettä. Et sanonut että veti aamulla ranskalaisia ja nakkeja kaksin käsin.
Sä puhuit jostain "prinsessa.aamiaisesta" ja minä mietin, että osalle ihmisistä ei ruoka maistu aamulla. En sanonut mitään siitä, ettei se maistu noin ylipäänsä. Minäkin pidän kunnon brunssista. Ei vaan ole ihan heti herättyäni ruokahalua. Ehkä tää tyttö oli samanlainen?
En vaan tajua mitä pahaa on syödä aamiaisella pala ruisleipää jonkun mansikkakiisselin (!) sijaan. Tai croissantin. Jos olis syöny croissantin sen ruisleivän tilalla, niin olisitko ollut tyytyväisempi? Sua harmitti kun teit mielestäsi herkkuja ja sitten toiselle ei aamulla maistunut vaikka oma lapsesi veti onnessaan. Paljonko sun 8-vuotias noin yleensä sitten aamiaisella syö? Kun pala leipää ja joku juoma on aika tavallinen aamiainen suurella osalla ihmisiä.
En ole kys.kirjoittaja mut ymmärsin sen niin että mikään erilainen ei sovi, mutta nakit ja ranskalaiset perunat kyllä.
Mutta mistä ne nakit ja ranskalaiset tulivat ja kuka niitä tarjoili? Jos aikuiset olivat laittaneet ruuaksi nakkeja ja ranskalaisia, niin oliko sitten paha juttu, että ne kelpasivat?
Allekirjoitan tuon, että Suomessa on outo suhtautuminen lasten ruokailuun. Pitää olla mahdollisimman neutraalia ja aina vain tuttuja makuja. Minua on jopa paheksuttu ja kritisoitu sen takia, että olen antanut lasten maistaa kaikenlaista. En siis mitään neuvolan listalla kiellettyä tai riskiruokaa tms., vaan monipuolisesti erilaisia makuja. Esim. lähes 1-vuotiaalle ei olisi saanut antaa puolukoita ilman sokeria, koska on niin hapanta. Eikä 1,5-vuotiaalle pidä tarjota mitään punajuurisosekeittoa, vaan nakkia ja kaupan sokerirahkaa. On kauhisteltu, miten uskallan antaa 2-vuotiaalle seesaminsiemeniä puuron päällä, koska voihan ne olla vaarallisia. Onko mun lähipiirissä poikkeuksellisen rajoittunutta porukkaa vai onko muillekin tullut outoja kommentteja? :D
Pakko on vielä kommentoida muitakin juttuja ketjussa. :)
Ranskalainen ruokailukasvatus: Olen myös lukenut bébé-kirjan ja muistelisin, että siinä kannustettiin tarjoamaan mahdollisimman monipuolisesti eri ruokia rennossa ilmapiirissä. Jos lapsi ei ekalla kerralla maista, niin ehkä hän maistaa 10. kerralla.
Makuaisti: Nirsous ei tosiaan aina ole kasvatuksesta kiinni. Luin joskus muistaakseni Tiede-lehdestä, että noin neljänneksellä ihmisistä on yliherkkä makuaisti, jonka vuoksi monet muille maistuvat ruoat voivat maistua kauheilta. Neljänneksellä taas on alivirittynyt makuaisti, eli jotakuinkin kaikki käy, ja lopuilla eli puolella ihmisistä, on makuaisti jotain näiden ääripäiden väliltä. Nämä ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, joita ei pysty muuttamaan sormia napsauttamalla. Eli lapsi voi olla monipuolisesti syövä tai nirso myös täysin vanhempien panostuksen määrästä riippumatta. Usein vanhemmat näkevät todella paljon vaivaa nirsojen lasten ruokailujen kanssa, mutta silti lapset ovat nirsoja.
Meillä käy säännöllisesti kylässä tenityttö, joka on oppinut kotoa nirsoilun jalon taidon. Hänen äitinsä on siis äärimmäisen nirso syöjä ja samanlainen on tyttärensä. Elävät eineksillä ja vaalealla leivällä. Lisäksi tälle tytölle on ruokailut suurta showta, huomion ja vallan käyttöä (on muitakin ongelmia ja kanavoi se tällä ruokahommalla).
Meillä puolestaan syödään peruskotiruokaa, ja paljon vihanneksia ja kasviksia. Meillä 3 alle kouluikäistä poikaa ja koen, että on tärkeää heille opettaa terveellinen ruokailu jo nyt heti pienestä ennen urheiluharrastusten alkua. Olen itse valmentaja, ja tiedän vallan hyvin ruoan merkityksen urheilussa. Mitään himoterveysintoilijoita ei kuitenkaan olla.
Enemmän kuin tuo ruoan nirsoilu, itseäni ärsyttää se tapa jolla se nirsoilu tehdään. Toivon että vanhemmat opettaisivat lapsille hyviä käytöstapoja!! Ärsyttää että yksi teini saa pöydässä puhua taukoamatta tyyliin " en tykkää siitä, se on pahaa, tää maistuu ihan lastenpurkkiruoalta jne". Opettakaa lapsillenne että sen ruoan josta ei tykkää, voi vain siirtää syrjään/jättää syömättä ilman sen suurempaa numeroa.