Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Painoindeksikysely
12.03.2018 |
Minua kiinnostaisi tietää, kuinka helppoa/vaikeaa painonhallinta on eri yksilöille. Kysyisin kolmea arvoa: tämänhetkinen painoindeksisi, paino johon keho luonnostaan hakeutuu, ja alin painoindeksi johon voi päästä.
Aloitan:
-tämänhetkinen 27,1. Takana pidempi sairausjakso, tilanne on jo alkanut korjaantua.
-kehon hakemaan indeksi 25,8. Tähän pääseminen ja pysyminen on suht helppoa, kun terveys ja elämäntilanne ovat kunnossa.
-alin mahdollinen 23,8. Tämä vaatii työtä, vegaaniruokavalio (tavallisesti olen rennompi kasvissyöjä) ja salitreeniä useita kertoja viikossa.
En ole nopean aineenvaihdunnan yksilö. Lääkärin teettämässä lepoaineenvaihduntakokeessa kulutus 10% pienempi kuin kokoisellani keskimäärin. Tyroksiini viitearvojen alarajalla, ei kuitenkaan kilpparin vajaatoimintaa. Jonkunhan on oltava Gaussin käyrän huonommassa päässä.
Kommentit (22)
Teinistä parikymppiseksi painoindeksini oli 25-26 eikä laskenut siitä millään.
Muutin syömistottumuksia ja nykyään kolmekymppisenä painoindeksi pysyy 19-20 eikä siitä muutu vaikka en kuukausiin vahtisi syömisiäni tai kävisi vaa'alla.
Alimmillaan ollut 17, vahingossa tippui sairastelun aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teinistä parikymppiseksi painoindeksini oli 25-26 eikä laskenut siitä millään.
Muutin syömistottumuksia ja nykyään kolmekymppisenä painoindeksi pysyy 19-20 eikä siitä muutu vaikka en kuukausiin vahtisi syömisiäni tai kävisi vaa'alla.
Alimmillaan ollut 17, vahingossa tippui sairastelun aikana.
Saako kysyä, miten muutit ruokavaliota? Itsellä parempina kausina linja: ei juustoja paitsi raejuusto, ei eineksiä eikä sokeriherkkuja. Alkoholin käyttö on ollut viimeisen 2 vuoden aikana lähellä nollaa.
-ap
BMI 52,35... Tarkistin sen perjantaina. Olen sairaalloisen lihava.
Olen tänään aloittanut terveellisemmän elämän, just sain lopetettua aamiaisen, joka oli eilisen lohisalaatin jämät. Tarkoitus olisi, että vuoden päästä tähän aikaan BMI olisi 35 ja siitä sitten kohti normaalia.
Ahdistaa ihan v:sti miten olen voinut tehdä itselleni näin.
Parikymppiseksi asti painoindeksi oli aina noin 16,5-17. Sillä ei ollut merkitystä vaikka olisi syönyt kuinka paljon, paino pysyi parin kilon tarkkuudella samassa.
Lihosin kolmisenkymmentä kiloa (- vauva ym) lasta odottaessa. Synnytyksen jälkeen paino tippui samanlaisilla elämäntavoilla itsestään 23 kiloa jolloin bmi 19,5.
Lihosin taas uudestaan toista lasta odottaessa, mutta synnytyksen jälkeen paino palautui samoihin tutuksi tulleisiin lukemiin noin puolessa vuodessa eikä taaskaan tarvinnut muuttaa liikunta tai ruokailutottumuksia.
Painoindeksi nykyään 35 vuotiaana pyrkii tuohon 19,5 tienoille. Painoa saan nostettua kovalla treenillä punttisalilla jolloin lihasmassa kasvaa. Bmi parhaimmillaan 21,5 jolloin näkyvästi tullut jo lihasta.
Nykyään tuo 17 on liian ruikun näköinen, 19 kieppeillä ihan ok ja sinne tosiaan paino hakeutuu, mutta itse tykkään muhkummasta/lihaksikkaammasta olemuksesta niin täytyy treenillä koittaa muuttaa vartaloa isommaksi.
Painoindeksi tällä hetkellä 23 ja siihen kehoni pyrkii.
Alin painoindeksi, joka on ollut, on 19,13 ja tuolloin sairastin anoreksiaa.
Tällä hetkellä pyrin saamaan muutaman kilon pois, jolloin painoindeksi olisi 21,97.
Lisätään tähän vielä, että minulla on terveelliset elämäntavat. Terveellinen, todella kasvispitoinen ruokavalio, en juo alkoholia ja harrastan aktiivisesti liikuntaa. Käyn salilla 4 kertaa viikossa, lenkkeilen koirien kanssa päivittäin tunnin verran ja kerran viikossa vedän puolituntisen aerobisen treenin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinistä parikymppiseksi painoindeksini oli 25-26 eikä laskenut siitä millään.
Muutin syömistottumuksia ja nykyään kolmekymppisenä painoindeksi pysyy 19-20 eikä siitä muutu vaikka en kuukausiin vahtisi syömisiäni tai kävisi vaa'alla.
Alimmillaan ollut 17, vahingossa tippui sairastelun aikana.
Saako kysyä, miten muutit ruokavaliota? Itsellä parempina kausina linja: ei juustoja paitsi raejuusto, ei eineksiä eikä sokeriherkkuja. Alkoholin käyttö on ollut viimeisen 2 vuoden aikana lähellä nollaa.
-ap
Vaihdoin kaikki kevyttuotteet täysrasvaisiin, jätin valkoiset viljat ja sokerit lähes kokonaan pois. Muutamassa viikossa katosi makeanhimo eikä ole takaisin tullut. :) Aiempi ongelmani oli nimenomaan keksit, pullat ja paahtoleipä.
Huhhuh. Ihan tuli hiki jo vaan silmäillessä noita teksti- ja numerolitanioita..
Ziisus. Voihan sitä elämänsä tietty noinkin käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana bmi oli 17-18, olen luonnostaan hoikka/hyvä aineenvaihdunta. Nyt nelikymppisenä se on n. 19. Eikä heilu mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinistä parikymppiseksi painoindeksini oli 25-26 eikä laskenut siitä millään.
Muutin syömistottumuksia ja nykyään kolmekymppisenä painoindeksi pysyy 19-20 eikä siitä muutu vaikka en kuukausiin vahtisi syömisiäni tai kävisi vaa'alla.
Alimmillaan ollut 17, vahingossa tippui sairastelun aikana.
Saako kysyä, miten muutit ruokavaliota? Itsellä parempina kausina linja: ei juustoja paitsi raejuusto, ei eineksiä eikä sokeriherkkuja. Alkoholin käyttö on ollut viimeisen 2 vuoden aikana lähellä nollaa.
-ap
Vaihdoin kaikki kevyttuotteet täysrasvaisiin, jätin valkoiset viljat ja sokerit lähes kokonaan pois. Muutamassa viikossa katosi makeanhimo eikä ole takaisin tullut. :) Aiempi ongelmani oli nimenomaan keksit, pullat ja paahtoleipä.
Hyviä valintoja. :) Itselläkin vain täysrasvaiset tuotteet ruokavaliossa, vältän rastattomia ja light tuotteita. Valkoisia viljoja ja sokeria pyrin käyttämään mahdollisimman vähän, mutta kyllä useamman kerran viikossa tulee "vahingossa" syötyä joku pulla tai vaikka hampurilaisia, mutta en ota stressiä, kun muuten ruokavalio järkevä ja bmi pysyttelee 19,5. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. Ihan tuli hiki jo vaan silmäillessä noita teksti- ja numerolitanioita..
Ziisus. Voihan sitä elämänsä tietty noinkin käyttää.
Painosta ja elämäntavoista puhutaan nykyisin paljon. Ei siitä mitään haittaa ole, jos vähän huolehtii terveydestään. Kiinnostaa miksi toiset ovat helposti hoikkia, toisilla suurempi taipumus pyöristyä.
Tämänhetkinen bmi:ni on 17 ja puoli. Kroppani pyrkii reilu 19 painoindeksiin, mutta laihdutan tällä hetkellä. Olen mt-ongelmainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et ole vielä hakenut ammattiapua niin hae viimeistään nyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole vielä hakenut ammattiapua niin hae viimeistään nyt.
Täh? Olet onnekas jos pysyt normaalipainoisena koskaan laskematta kaloreita. Puolet kansasta ei pysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painoindeksini ollut 21-23 koko ikäni (68v). Lapsena ei tieysti ole tiedetty mitään moisesta.
Olen ollut aina hyvin hoikka, mutta laihaksi ei ole sanottu.
Olen syönyt ihan normaalia ruokaa hyvällä halulla, mutta en kauheasti makeaa. olen myös käyttänyt vähärasvaisia tuotteita, ja saanut kolesteroliarvon pysymään alhaalla sukurasituksesta huolimatta.
Liikun lähes ainoastaan hyötyliikuntaa. Nuorena harrastin juoksua.
Raskauksien aikana paino nousi n.9 kg ja putosi synnytyksen jälkeen 7 kg, joten ei raskauskilojakaan koskaan juuri jäänyt.
18,7 ja ikää 28. Olen pudottanut painoa 15kg.
Nuorempana 18-19 välillä, nyt 21. Haluaisin 2-4kg painoa pois, koska kilot tulleet lyhyessä ajassa sairastelun takia. En tosin tavoittele nuoruuden laihuutta, koska mielestäni (aikuisen naisen) ei tarvitse olla niin laiha. N35
Painoindeksi ei kerro ihmisestä mitään, eikä tämän terveydestä. 193-senttien mieheni on 108-kiloisena indeksin mukaan ylipainoinen, vaikka kehonkoostumuksessa, kävi semmoisen testin, josta selvisi, että hänen rasvaprosenttinsa on alle 14%, eli just ja just tarpeeksi, että on terve määrä rasvaa. Saisi olla 7% vielä lisääkin. Työterveydessä oli täti kuulemma sanonut, että ei kirjaa painoa ollenkaan ettei tule "väärää hälyä". Itse olen ns. laihaläski, eli olen hoikka, mutta lihasmassaa on naurettavan vähän.
Koko painoindeksi pitäisi heittää roskikseen.
Tällä hetkellä n. 20,5. Luonnostaan paino hakeutuu hieman vajaaseen 21:een. Alinta, mihin voisin päästä, en edes halua tietää syömisongelmataustaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole vielä hakenut ammattiapua niin hae viimeistään nyt.
Täh? Olet onnekas jos pysyt normaalipainoisena koskaan laskematta kaloreita. Puolet kansasta ei pysy.
Ihminen pysyy normaalipainosena laskematta kaloreita. Normaali terve keho tietää ja säätelee itse tarvitsemansa ravinnon määrää. Voi syödä hyvin ja täyspainoisesti täysin ilman kalorien laskentaa.
Se 50% kansasta joka on ylipainoisia ja lihavia on hukkateillä energiantarpeensa kanssa. Jos ahmit ja mässytät mitä sattuu etkä kuuntele tervettä kylläisyyden tunnetta, ja sitten paastoat kunnes repeää ja taas mässätän ja paino nousee entisiin lukemiin ja yli ja sama taas alusta... Kyllä sillä saakin kroppansa sekaisin!
Minä olen sen verran vanha että olen elänyt ajan kun ihmiset oli suurimmilta osin hoikkia. Syötiin perunaa ja täysmaitoa, läskisoosia ja ruisleipää. Äidit leipoi pullaa lauantaisin ja sitä syötiin hyvällä omallatunnolla vielä sunnuntaina. Viikolla ei herkuteltu. Muksut sai jonkun penni karkkirahaa silloin tällöin, tikkunekku oli taivaallisen hyvä! Ja nälkää ei nähty. Ei ollut "isoja luustoja" "hidasta aineenvaihduntaa" tai syöty lääkkeitä jotka lihottaa. Tuo onkin asia jota olen kummastellut: syökö puolet kansasta mt-lääkkeitä jotka lihottavat? Siihen kun aina vedotaan?
Lihaviakin oli, mutta harvemmassa. Omalla äidiläni 7 raskautta ja 7 lasta. Ei koskaan levinnyt yli äyräiden. Me lapset hiihdettiin usein talvisin kouluun, minulla 3 km koulumatkaa. Sulalla kelillä käveltiin tai pyöräiltiin. Kesät juostiin metsissä ja rannalla.
Nyt mukulat viedään parivuotiaasta Mäkkäriin ja kotona pitää olla limsaa ja sipsiä ja pikaruokaa; tarjoapa vaan perunaa ja sianlihakastiketta. En syö!!! pennut istuu sisällä telkkarin edessä tai nenä netissä. Mihinkään ei voi mennä jos ei autokyytiä saa ulko-ovelta määränpäähän.
Minä olen 63-vuotias, aina ollut hoikka ja terve. Kaksi lasta synnyttänyt ja mittani ja kiloni pitänyt. Nyt sanoo lääkäri että ihan luuston kunnon vuoksi pitäisi lihoa. En laske kaloreita. Syön mieleni mukaan kun yksin asun eikä tarvitse muita ottaa huomioon. Kyllä
se on nykyihmisen henkinen pahoinvointi mikä pistää hakemaan lohtua ja turvaa ruoasta. Sille asialle pitäisi alkaa tehdä jotakin ennenkuin lihavuusepidemia räjähtää käsistä kuten USA:ssa ja Englannissakin. Ei ole mitään lihavien mollaamista eikä vihaa eikä haukkumista, ongelma on todellinen! Sitä vain ei haluta nähdä eikä huomata.
Alue: Aihe vapaa
Häh...?