Vauva jännittää esineitä
En oikein tiedä, miten asian paremmin sanottaisin. Ojennettaessa esinettä (esim. uusi lelu, ilmapallo, tuttu sosepurkki) tai vaikka pyydettäessä silittämään koiraa tai toista vauvaa yhdeksän kuukauden ikäinen vauvamme menee jännittyneeksi, pysyy jäykkänä paikallaan ja alkaa murista. Liekö ihan normaalia vai onko merkki jostain? Tämän seurauksena siis tietysti näytän kaikkia uusia leluja yms. rauhallisesti ja ensin vähän kauempaa. Lapsi hyvin hitaasti sitten alkaa tutkiskella esinettä, omassa tahdissaan. Asia on tietysti täysin ok meille, mutta tuntuu vähän erikoiselta.
Kommentit (5)
Vauva on oppinut ujostamaan, kuuluu ikään, hän voi alkaa itkeä perääsi herkästi ja seurata kaikkialle (edes vessaan ei pääse rauhassa). Jopa ennestään tutut ihmiset saavat vauvan ujostelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vauva on oppinut ujostamaan, kuuluu ikään, hän voi alkaa itkeä perääsi herkästi ja seurata kaikkialle (edes vessaan ei pääse rauhassa). Jopa ennestään tutut ihmiset saavat vauvan ujostelemaan.
Kiitos vastauksestasi. 😊 Kuulostaa loogiselta ja mietinkin tätä. Pohdin vain, että voiko se kohdistua myös esineisiin? Hän kyllä haluaa seurata joka paikkaan ja toisinaan itkee perään, ellei ole kiinnittänyt huomiotaan johonkin muuhun siksi aikaa. ap
Miksi vauvan pitäisi silitellä koiria ja vauvoja? Sinun mieliksi vai kuvitteletko että vauvaikäinen saa siitä jotain? Ehkä ihmiselimistö luonnostaan hylkii asioita joista voi tarttua pöpö tai olisi voinut olla evoluutiossa uhkaava tekijä - juurikin koira (purema) tai vieras ihminen. Tai jos ei pidä koirasta tai vauvasta, kaikista ei ole pakko pitää - sosiaalinen elämä alkaa myöhemmin.
Uusi esine (voisiko vauva mieltää sen tuntemattomaksi, kun ei hahmota vielä) on hyvä kohdata varovasti ja todeta turvalliseksi. Ellei ole näössä vikaa. Vanhaan aikaan esim. vieras ruoka (esim myrkkymarja), outo esine tai eläin olisi voinut koitua kohtaloksi. Vauva toimii siis -refleksinomaisesti-. Joku muu osaa kertoa toisen selityksen. Ehkä murina on matkittu koiralta? Vai muuten yrittää viestiä.
hyvä kysymys kirjoitti:
Miksi vauvan pitäisi silitellä koiria ja vauvoja? Sinun mieliksi vai kuvitteletko että vauvaikäinen saa siitä jotain? Ehkä ihmiselimistö luonnostaan hylkii asioita joista voi tarttua pöpö tai olisi voinut olla evoluutiossa uhkaava tekijä - juurikin koira (purema) tai vieras ihminen. Tai jos ei pidä koirasta tai vauvasta, kaikista ei ole pakko pitää - sosiaalinen elämä alkaa myöhemmin.
Uusi esine (voisiko vauva mieltää sen tuntemattomaksi, kun ei hahmota vielä) on hyvä kohdata varovasti ja todeta turvalliseksi. Ellei ole näössä vikaa. Vanhaan aikaan esim. vieras ruoka (esim myrkkymarja), outo esine tai eläin olisi voinut koitua kohtaloksi. Vauva toimii siis -refleksinomaisesti-. Joku muu osaa kertoa toisen selityksen. Ehkä murina on matkittu koiralta? Vai muuten yrittää viestiä.
Kiva kun löysit viestisi alussa olennaisen. :D Jos 9 kuukauden ikäinen vauva on muutaman kerran elämässään vaikka kylässä, jossa on vastasyntynyt vauva ja toisaalla koira, niin minusta on ihan ok käydä moikkaamassa vauvaa ja koiraa oma vauvani sylissä ja kysyä, että haluatko varovasti silittää. Jos vauva ei halua, niin ok.
Pointti oli siis se, että miksi vauva reagoi niin kuin reagoi.
Mielenkiintoinen ja mielestäni myös osittain mahdollinen evoluutioteoria. :) Hän vain tekee samaa esimerkiksi sille tutulle Piltti-purkille. Näkö on juuri tarkistettu ja se oli ok. ap
Ehkä esineitä jännittää, jos vauva murisee niille paljon?