Miksi muhun ei kukaan koskaan ihastu kaupassa?

Minuun ihastuu ja kahvittelupyyntöjä tulee aina silloin tällöin. Katso peiliin ja mieti ongelmaasi ap.

Joo, olen itsekin miettinyt miksei mulle käy noin koskaan!

Joo treffiasiantuntijoiden myyttejä tuo.

Vierailija kirjoitti:

Minuun ihastuu ja kahvittelupyyntöjä tulee aina silloin tällöin. Katso peiliin ja mieti ongelmaasi ap.

Ihanko tosissaan kehtaat leveillä ulkonäölläsi?

käy jossain motomarketissa pyllistelemässä

Et ole tarpeeksi kaunis. Simple as that.

olet kauhea mulkosilmä

pitää kai asioidan enemmän esim motonetisssä?

Minä ihastuin lähikaupan myyjättären ahteriin. On pakko aina salaa vilkuilla sitä.

Täällä kohtalotoveri! Joka viikko käyn Prismassa - ei katseita, ei ihastumisia :( Ikeassa käyn harvemmin, mutta sama saldo. Motonetissä käyn ehkä pari-kolme kertaa vuodessa. Ja ihan nätti olen, normaalipainoinen, ei mulkosilmiä.

Vai voisiko vika olla siinä, että vietän liian vähän aikaa noissa kaupoissa? Näin kun matemaattisesti kun pähkäilen, niin kohtaamismahdollisuudet tuplaantuvat, jos vietän tupla-ajan kaupassa. Ja jos vietän nelinkertaisen ajan, niin mahdollisuudet nelinkertaistuvat? Mitäs sanotte, auttaisiko siis jos menen kauppaan heti aukeamisen aikaan ja poistun sulkemisaikaan - parhaimmillaan siis 15 tuntia päivässä ihastumisaikaa?

Yli 20v sitten olin ruokakaupassa kun komea nuorempi mies kurkki mua hyllyjen välistä ja viereiseltä kassalta. Lähti sitten kävellen perääni. Minä suurinpiirtein juoksin pakoon:) Huusi lopulta että pysähtyisin ja kysyi : Onko sulle koskaan tullut tunnetta että on vain pakko tutustua johonkuhun?

Tuosta kehkeytyi ihana vuoden mittainen laastarisuhde (olin vasta eronnut)

Minua vilkuillaan kyllä, mutta eivät naiset valitettavasti tee aloitteita. Siis sellaisia, että mieskin ne ymmärtää aloitteiksi.

Ei minuunkaan. En ole itsekään koskaan ihastunut kehenkään kaupassa, kaupat on masentavia paikkoja.

Katso silmiin ja hymyile joka kerta, kun kohtaat marketissa miehen. 

Missä kaupassa käyt ja oleko 21-25 vuotias?

Hopeakettu

Koko nuoruuteni - noin kolmekymppiseksi asti - oli sitä, että treffikutsuja sateli vasemmalta ja oikealta. Kotiin soiteltiin vanhempien kyllästymiseen saakka ja myöhemmin oman asunnon ovelle tai työpaikalle ilmaantui erinäisiä kukkapuskia ja imeliä kortteja, viesteistä puhumattakaan. Joskus miehiltä (ja kerran naiselta), joiden kanssa olin jutellut, joskus lähes tuntemattomilta.

Pidin sitä tietenkin normaalina, koska niin oli aina ollut. Tavallaan sympatiseerasin miehiä, jotka tällä tavalla lähestyivät ja ilmaisivat kiinnostuksensa, mutta kiinnostuin itse hyvin harvoista. Lähinnä vain niistä tyypillisistä alfauroksista, jotka toki huomioivat ja järjestivät ihania treffejä, mutta eivät "heittäytyneet jalkohin" näin epätoivoiseen tapaan. 

En silti sano, että Ikea-miehen temppu olisi varsinaisesti hölmö, mutta niihin naisiin, jotka hukkuvat jo valmiiksi huomionosoituksiin, tuo ei ehkä tee toivottua vaikutusta. 

Miehet salamaihastuvat vain nuoriin häikäisevän kauniisiin naisiin. Siinäpä se. 

Sama täällä. T. Konala

Olen monesti ihastunut kauniiseen naiseen kaupassa, mutta en ole uskaltanut tehdä mitään muuta kuin katsella häntä hieman tavallista pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Minua vilkuillaan kyllä, mutta eivät naiset valitettavasti tee aloitteita. Siis sellaisia, että mieskin ne ymmärtää aloitteiksi.

Sama. Ainoa, joka hymyilee minulle kaupassa on kaksivuotias pikkutyttö, joka työntää innoissaan niitä pieniä kauppakärryjä. Siinä sitten seisot huulet korvissa ja tajuat, ettet itse tule koskaan näkemään lastasi yhtä onnellisena arjen pikkuisista iloista. Tai ylipäätään saamaan lapsia.