Kirje miehelleni
Olen henkisesti/psyykkisesti kuormittunut. Helposti keittää yli. Minua kuormittaa negatiivisuus, valitukset, huutaminen, vaatimukset. Nätisti voi kysyä ja pyytää mutta jos ei sovi minulle niin ei tarvitse hermostua. Pelkään että sekoan tai saan burn outin. Kuormitus vaikuttaa yöuniini ja toisaalta huono nukkuminen kuormittaa. Näin ei voi jatkua. Stressaannuin myös suhtautumisestasi työmatkoihini. En ole niitä itse valinnut. On totta että niitä on enemmän kuin mistä oli puhe. Olen kuitenkin koeajalla ja muutenkin vain määräaikaisessa työsuhteessa. Tykkään työstäni eikä se ole vielä kuormittani minua muuten kuin sillä että pelkään suhtautumistasi työmatkoihin. Kuitenkin vanhempani ovat luvanneet auttaa aina jos tarvis, joten kyse on jostain muusta kuin niiden vaikutuksesta sinun työhön. Tuntuu että yrität liikaa vaikuttaa minuun etkä halua antaa minulle tasavertaisen aikuisen oikeuksia. Olen kokenut muutakin vääryyttä puoleltasi viime aikoina. Olet uhkaillen kieltänyt minua ostamasta arvokkaampia asioita vedoten siihen että minulla on pienempi palkka. Sen sijaan olet ostamassa itsellesi parempaa autoa vaikka sinun autosi on jo 7 kertaa arvokkaampi kuin minun. Tuntuu että arvotat ihmiset tulojen mukaan. Et myöskään tunnu ymmärtävän mitä tarkoittaa ihmisen oikeus koskemattomuuteen kun väkisin halailet minua ja lapsia. Koiratkin tykkäävät eniten niistä ihmisistä jotka eivät heti hyökkää kimppuun. Sinulla ei ole oikeutta minun tai lasten kehoon. Väkisin halaaminen on alistamista. Tiedän että olet masentunut ja ahdistunut ja olet yrittänyt hakea apua siihen. Tuntuu että vähättelet minun psyykkistä oloani. Et ole tullut vastaan kun olen kertonut sinulle olostani. Otat tämän valituksena ja suutut mutta tämä on minun näkemykseni.
Kommentit (4)
Mielestäni kuulostaa vain siltä, että saatat olla yleisesti kuormittunut ja pienetkin asiat tuntuvat nyt raskailta. Älä suotta kaikkea miehesi syyksi laita, vaan ennemmin koita ratkoa pieniä ongelmia. Normaalia nykypäivää, että on kaikkea pientä vaikeaa. Ajan kanssa ja ratkomalla asiat selviää.
Oliko viesti naiselta miehelle vai toisinpäin? Voisi olla kumminkin päin, en oikein tiedä :)
Hyvä vaimoni. Tiedät, että olemme olleet lähes 20 vuotta yhdessä. Taustalla on siis pitkä suhde. Myönnetään, että viimeaikoinakin on ollut haastavaa, milloin mistäkin asiasta. Asiaa ei aita minun osaltani se seikka, että olen sairastunut masennukseen ja ahdistukseen (diagnosoitukin psykiatrilla), ja olen koittanut saada psykoterapiaa asian hoitamiseksi. Vielä ei ole onnistunut avun saanti, mutta eiköhän se vielä onnistu (ruuhkaa vastaanottajilla).
Työmatka-asia tuli toki hieman puskista. Asia pelästytti, sillä pelkään sen vaikuttavan entisestään siihen, onko meillä aikaa toisillemme. Lisäksi jo tovin olen pelännyt ja tunutenut, että et enää rakasta minua ja halua olla kanssani. Tämä johtaa myös siihen, että pelkään konkreettisesti, että työmatkustelu voi johtaa jopa siihen, että kiinnostut elämään jonkun muun kanssa. Ainakin se lisää riskiä. Ja vähentää entisestään yhdessäolon mahdollisuutta. Tämä toki on vain oma tuntemukseni ja pelkoni, asia voi olla toisinkin. Asiaa helpottaisi, jos saisin enemmän huomiota ja tuntisin itseni kiinnostavaksi sinulle. Näin ei ole.
Mitä tulee tuohon raha-asiaan, niin sehän oli pieni väärinymmärrys. Olit ollut työttömänä melkein vuoden, jolloin tunsin olevani vastuussa koko perheen elätyksestä. Olin stressaantunut raha-asioista, koska olimme juuri ostaneet asunnon ja meillä on suuri velkataakka. Ostimme siis asunnin vaikka olit työttömänä joten koin kantavani suuren taakan raha-asioista. Siksi puutuin hieman tunterllakin, kun rahakäyttö oli mielestäni hieman kohtuutonta tuloihin nähden, tilanne oli kuitenkin haasteellinen kun ei ollut töitä tiedossa. Yleisesti meillä ei ole koskaan ollut rahasta tiukkaa ja tuo oli väliaikainen tilanne. En tiennyt että jätti tuollaisen "arven".
Miksi vastaan tänne? Juttelimme jo näistä asioista kasvotusten. Olin pettynyt, kun kirjoitit tänne, koska koen, että täältä voi saada myös "vaarallisia" neuvoja, koska kukaanhan ei täällä voi tietää todellista tilannettamme ja kuinka asiamme ovat. Pelkään, että saatat saada turhaakin rohkaisua mahdollisille äkkipikaisille ajatuksille, jotka johtaisivat jopa eroon? Voi olla vain omaa pelkoani, ja väärää käsitystä kommentoijista ym. en seuraa tätä palstaa. Joka tapauksessa itse toivoisin, että päästäisiin lähemmäksi sitä tunnesidettä, jota meillä on joskus ollut, nykyään tuntuu kovin kylmältä, on perhe ja mies. Miehellä on omat isot ongelmansa, jota toivoo saavansa parannettua ammattilaisten avulla, mutta jos vaimolta on rakkaus ja kiinnostus loppunut, niin sitä asiaa en yksin saa korjattua. En haluaisi olla vain joku mies, joka käy töissä ja pitää auttaa kotitaloushommissa. Haluan olla SE mies, jonka nimenomaan haluat elämääsi ja jossa uskot olevan jotain hyvääkin. Itse olet ollut kauan se nainen, jonka haluan ja jolle haluaisin olla parempi. Ja olet edelleen se nainen.
Hyvä ap. Olet tiukassa paikassa. Olen itse kokenut samaa. Neuvon sinua hankkimaan apua itsellesi. Mutta ihan ensin: pidä kiinni työpaikastasi. Jos tulee ero, tarvitset jokaisen euron ainakin alkuvaiheessa. Neuvoisin myös että älä tee velkaa, laita mieluummin rahaa säästöön.
Avun hankkiminen voisi olla esim. neuvolapsykologi. Jos sinun om vaikea päästä vastaanotolle netistä löytyy paljon hyvää materiaalia ja esim jämäkkyysharjoituksia.
Muista että sinä olet vastuussa itsestäsi ja mies itsestään. Miestäsi et voi muuttaa, voit vain valita haluatko jatkaa hänen kanssaan vai et. Mieti muuttuuko elämäsi paremmaksi vai huonommaksi jos eroat? Millä tulet toimeen, missä asut, miten lasten hoito, koulu, isän tapaamiset järjestyy? Uskallatko antaa lapset isälle tapaamisesten ajaksi? Itse en uskaltanut miehen alkoholismin takia ja siksi erosin vasta kun kuopus oli 10 v.