Lue keskustelun säännöt.
Näkemykseni siitä, mihin tarvitaan yliopistokoulutettua lastentarhanopettajaa
10.03.2018 |
Lto:na haluan puolustaa ammattini ja koulutukseni tarpeellisuutta. Tuntuu inhottavalta, kun omaa osaamista vähätellään jatkuvasti.
"Äiditkin pärjäävät kotona taaperoidensa kanssa ilman mitään akateemista koulutusta."
Niin pärjäävät. Mutta on ihan eri asia olla kotona parin lapsen kanssa (jotka ovat omia!), kuin olla vastuussa isosta lapsiryhmästä, jossa jokainen lapsi tulisi huomioida yksilönä.
Moni näkee päiväkotityön olevan vain kurahousujen pukemista, nenän niistämistä ja ulkona seisoskelua. Näin ei kuitenkaan ole. Toivoisin, että kaikki harhaluuloiset voisivat tulla viikoksi päiväkotiin seuraamaan, millaista arki päiväkodissa oikeasti on.
Moni lapsi viettää lapsuutensa jokaisen arkipäivän (eli kokonaisen elämänvaiheen!) päiväkodissa. Kaikki päiväkodissa tapahtunut siirtyy lapsen mukana myöhempään elämään ja vaikuttaa lapsen kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen ja siihen, millainen lapsesta tulee, miten hän toimii ja mitä hän itsestään ajattelee.
Siksi päiväkodissa on oltava lastentarhanopettajia. Heillä on korkein mahdollinen osaaminen varhaiskasvatuksesta. Päiväkotityössä tarvitaan laajaa tietämystä lapsen kehityksestä. Jos ei tiedä, missä kehitysvaiheessa minkäkin ikäinen lapsi on, ei voi myöskään ymmärtää lapsen toimintaa. Ymmärryksen puutteessa käytetään usein vääränlaisia toimintamalleja, ja ne voivat olla pienen lapsen kehitykselle todella vahingollisia.
Annan esimerkkitilanteita, jotka olen itse omin silmin nähnyt. Näissä kasvattaja ei suhtaudu lapseen ymmärtäväisesti koska ei ymmärrä lasta, ja käyttää lasta vahingoittavaa toimintamallia.
A) Juuri vuoden täyttänyt Ville on kolmatta päivää päiväkodissa. Hän on itkenyt tauotta aamupäivisin. Kolmannen päivän aamuna työntekijä x ärähtää syliin pyrkivälle Villelle "Lopeta toi huuto, ei sua jaksa kukaan kuunnella! Äläkä roiku, en todellakaan ota sua syliin!"
B) Nelivuotiaalle Hillalle ei maistu aamupala. Hän on itkuinen ja menee nurkkaan istumaan. Työntekijä x tarttuu Hilla käsipuolesta, istuttaa tuoliin ja ärähtää "Nyt leipää naamaan ja vauhtia, ei isot tytöt pillitä tolla tavalla, vai oletko vauva?"
On tärkeää, että ryhmässä on korkeasti koulutettu henkilö, joka huolehtii siitä, että ryhmän pedagogiikka on tarkoituksenmukaista ja tukee lapsen kasvua kehitystä ja hyvinvointia suotuisalla tavalla.
Laajaa tietämystä lapsen kehityksestä tarvitaan myös siihen, että osataan havainnoida eri kehitysvaiheissa olevia lapsia yksilöinä, ja tukea heidän kehitystään ja oppimistaan oikealla tavalla. Motoriset taidot, kielelliset taidot, sosiaaliset taidot, tunnetaidot... On tärkeää tunnistaa, millaisissa taidoissa sekä yksittäiset lapset että koko lapsiryhmä yhdessä tarvitsevat tukea ja tietää myös, _miten_ näitä taitoja harjoitetaan. Siihen tarvitaan lastentarhanopettajan tietämystä. Sitä tarvitaan myös varhaisen tuen tarpeen havaitsemiseen.
Toki vaikka sivarit voitaisiin palkata pyörittämään päiväkoteja jos päiväkoti olisi säilöpaikka, jossa tärkeintä olisi se, että lapset ovat päivän loputtua hengissä.
Hengissä pitäminen ei kuitenkaan riitä. Päiväkodissa aikuisten tulee ymmärtää lapsia ja lapsuutta ja toteuttaa sellaista kasvatusta, joka tukee lapsen kehitystä ja edistää lapsen hyvinvointia.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et oo tosissas! Noita asioitako varten ihminen pitää kouluttaa yliopistossa?
Samaa ihmettelen! Minun mielestä ap:n luettelemat asiat on toki tärkeitä, mutta kuuluvat ihan normaalin ihmisyyden ja maalaisjärjen piiriin.
Lastentarhanopettajan yliopistossa saamaa teoreettista tietopohjaa ei ikävä kyllä voida itsekseen tuottaa maalaisjärjellä. Tuntuu, että tätä asiaa on turha yrittää täällä selittää, koska ihmiset eivät sitä käsitä. Esimerkiksi kehityspsykologista osaamista ei ole kaikilla. Myös tuore, tieteellinen tieto ei ole sellainen, joka on kaikilla valmiiksi päässä. Kuka tahansa ei myöskään osaa tunnistaa esimerkiksi kielellisiä vaikeuksia tai tietää, miten harjoittaa lapsen tunnetaitoja.
Sinänsä olet oikeassa tuossa, että teoriatietoa ei ole jos ei ole sitä opiskellut. Mutta esimerkkisi A ja B olivat tilanteita, joissa ei vaadita teoriatietoa vaan ihan normaalia tajua siitä, että ihmistä, niin lasta kuin aikuista, pitää kohdella hyvin ja ystävällisesti!
Helppohan se on noin sanoa. Tutkimusten mukaan kuitenkin päiväkodissa korkeammin koulutetut kohtaavat lapsen kaikkein sensitiivisimmällä tavalla. Esimerkiksi Marjatta Kalliala on tehnyt tutkimusta aiheeseen liittyen. Tutkimuksen pohjana käytettiin päiväkotiryhmissä tehtyjä havaintoja.
Eli päiväkotien pomot palkkaavat sinne todellisuudessa töihin useita lastenhoitajia, jotka ovat ilkeitä ja persoonallisuushäiriöisiä. Ja sitten tarvitaan lastentarhanopettajia suojelemaan lapsiparkoja näiltä virherekrytoinneilta. Hienoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vielä tullut ilmi mitään sellaista, mitä ei ilman yliopistokoulutusta voisi oppia, ei edes kehityspsykologia. Puheterapeuttia päiväkodistakin konsultoidaan, jos jollain lapsella havaitaan kielenkehityksen ongelmia, joita varmasti lastenhoitajatkin voivat havaita, tai sosionomi-lto:t.
Sinun mielestäsi siis kuka tahansa tietää, missä kehitysvaiheessa eri ikäiset lapset ovat, ja miten kehitystä tulisi tukea eri ikä ikäisillä? Sinä siis osaisit havaita tuen tarvetta esimerkiksi kielellisissä taidoissa? Tietäisit, millaisia haasteita ryhmän sosiaalissa taidoissa esiintyy, ja tietäisit millä keinoin tuet niitä? Sinä siis tiedät, millainen on 5-vuotiaan matemaattinen ajattelu ja osaisit arjen toiminnassa kehittää sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan esimerkkitilanteita, jotka olen itse omin silmin nähnyt. Näissä kasvattaja ei suhtaudu lapseen ymmärtäväisesti koska ei ymmärrä lasta, ja käyttää lasta vahingoittavaa toimintamallia.
A) Juuri vuoden täyttänyt Ville on kolmatta päivää päiväkodissa. Hän on itkenyt tauotta aamupäivisin. Kolmannen päivän aamuna työntekijä x ärähtää syliin pyrkivälle Villelle "Lopeta toi huuto, ei sua jaksa kukaan kuunnella! Äläkä roiku, en todellakaan ota sua syliin!"
B) Nelivuotiaalle Hillalle ei maistu aamupala. Hän on itkuinen ja menee nurkkaan istumaan. Työntekijä x tarttuu Hilla käsipuolesta, istuttaa tuoliin ja ärähtää "Nyt leipää naamaan ja vauhtia, ei isot tytöt pillitä tolla tavalla, vai oletko vauva?"
Olipa vasta hyvät esimerkit. Minä en ole läheskään korkeakoulutettu, eikä ole edes omia lapsia, ja silti tiedän, että tuollaiset toimintatavat ovat vääriä. Eli ei tuohon ainakaan pitäisi korkeakoulutusta tarvita, vaan ihan vain yleistä ymmärrystä lasten (ja ylipäänsä ihmisten) kohtelusta.
Nämä olivat vain yksittäiset esimerkit, toki on muitakin tilanteita, joissa tarvitaan oikeanlaisia toimintamalleja, joissa toimii pohjalla tieteellinen tieto lapsen kehityksestä. Tietäisitkö sinä myös, millainen on 5-vuotiaan matemaattinen osaaminen, ja miten lukukäsitystä voisi sen ikäisellä harjoittaa, ja mikä siinä on kaikkein tärkeintä?
En tiedä, mutta riittää, että päiväkodissa on 1 lto /30 lasta mieluummin elto ja 1 lastenhoitaja /4lasta. Pienet lapset tarvitsevat enemmän syliä, nenän niistoa ja ohjausta leikin aloitukseen kuin tasapäistämistä samaan muottiin ja kaiken maailman opetustuokioita.
Vapaata leikkiä ja syliä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vielä tullut ilmi mitään sellaista, mitä ei ilman yliopistokoulutusta voisi oppia, ei edes kehityspsykologia. Puheterapeuttia päiväkodistakin konsultoidaan, jos jollain lapsella havaitaan kielenkehityksen ongelmia, joita varmasti lastenhoitajatkin voivat havaita, tai sosionomi-lto:t.
Sinun mielestäsi siis kuka tahansa tietää, missä kehitysvaiheessa eri ikäiset lapset ovat, ja miten kehitystä tulisi tukea eri ikä ikäisillä? Sinä siis osaisit havaita tuen tarvetta esimerkiksi kielellisissä taidoissa? Tietäisit, millaisia haasteita ryhmän sosiaalissa taidoissa esiintyy, ja tietäisit millä keinoin tuet niitä? Sinä siis tiedät, millainen on 5-vuotiaan matemaattinen ajattelu ja osaisit arjen toiminnassa kehittää sitä?
Juuri minä kyllä tiedän nämä kaikki, etenkin kielelliset asiat, jotka ovat omaa alaani, mutta olen edelleen vakuuttunut, ettei näitten tietämiseen ja oppimiseen tarvita yliopistokoulutusta. Itse olen tosin yliopiston käynyt, mutta ei ne asiat, mitä siellä olen oppinut, ole mitään tiedettä, jota ei täysijärkinen ihminen oppisi ilman vuosien koulutusta, jos ei nyt ihan tieteentekijäksi aio ryhtyä. Esimerkiksi omat lapseni ovat käyneet vain seurakunnan kerhon, jossa oli opettajina erittäin päteviä, sensitiivisiä ja motivoituneita lastenohjaajia, joilla ei ollut yliopistokoulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan esimerkkitilanteita, jotka olen itse omin silmin nähnyt. Näissä kasvattaja ei suhtaudu lapseen ymmärtäväisesti koska ei ymmärrä lasta, ja käyttää lasta vahingoittavaa toimintamallia.
A) Juuri vuoden täyttänyt Ville on kolmatta päivää päiväkodissa. Hän on itkenyt tauotta aamupäivisin. Kolmannen päivän aamuna työntekijä x ärähtää syliin pyrkivälle Villelle "Lopeta toi huuto, ei sua jaksa kukaan kuunnella! Äläkä roiku, en todellakaan ota sua syliin!"
B) Nelivuotiaalle Hillalle ei maistu aamupala. Hän on itkuinen ja menee nurkkaan istumaan. Työntekijä x tarttuu Hilla käsipuolesta, istuttaa tuoliin ja ärähtää "Nyt leipää naamaan ja vauhtia, ei isot tytöt pillitä tolla tavalla, vai oletko vauva?"
Olipa vasta hyvät esimerkit. Minä en ole läheskään korkeakoulutettu, eikä ole edes omia lapsia, ja silti tiedän, että tuollaiset toimintatavat ovat vääriä. Eli ei tuohon ainakaan pitäisi korkeakoulutusta tarvita, vaan ihan vain yleistä ymmärrystä lasten (ja ylipäänsä ihmisten) kohtelusta.
Nämä olivat vain yksittäiset esimerkit, toki on muitakin tilanteita, joissa tarvitaan oikeanlaisia toimintamalleja, joissa toimii pohjalla tieteellinen tieto lapsen kehityksestä. Tietäisitkö sinä myös, millainen on 5-vuotiaan matemaattinen osaaminen, ja miten lukukäsitystä voisi sen ikäisellä harjoittaa, ja mikä siinä on kaikkein tärkeintä?
En tiedä, mutta riittää, että päiväkodissa on 1 lto /30 lasta mieluummin elto ja 1 lastenhoitaja /4lasta. Pienet lapset tarvitsevat enemmän syliä, nenän niistoa ja ohjausta leikin aloitukseen kuin tasapäistämistä samaan muottiin ja kaiken maailman opetustuokioita.
Vapaata leikkiä ja syliä!
Sinulla on aivan väärä kuva varhaiskasvatuksesta jos kuvittelet, että arkeen kuuluisi opetustuokioita ja että lapset väännettäisiin samaan muottiin.
Nimenomaan on tärkeää, että se _arjen_ pedagogiikka on kunnossa, ja lapsia ymmärretään yksilöinä. Vapaa leikki on tärkeää, mutta sen lisäksi tulee olla myös ohjattua leikkiä ja monipuolista, esimerkiksi kieltä, ajattelua ja motorisia taitoja rikastavaa toimintaa. Niitä ei kuitenkaaan toteuteta opetustuokioina kuten kuvittelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et oo tosissas! Noita asioitako varten ihminen pitää kouluttaa yliopistossa?
Samaa ihmettelen! Minun mielestä ap:n luettelemat asiat on toki tärkeitä, mutta kuuluvat ihan normaalin ihmisyyden ja maalaisjärjen piiriin.
Lastentarhanopettajan yliopistossa saamaa teoreettista tietopohjaa ei ikävä kyllä voida itsekseen tuottaa maalaisjärjellä. Tuntuu, että tätä asiaa on turha yrittää täällä selittää, koska ihmiset eivät sitä käsitä. Esimerkiksi kehityspsykologista osaamista ei ole kaikilla. Myös tuore, tieteellinen tieto ei ole sellainen, joka on kaikilla valmiiksi päässä. Kuka tahansa ei myöskään osaa tunnistaa esimerkiksi kielellisiä vaikeuksia tai tietää, miten harjoittaa lapsen tunnetaitoja.
Sinänsä olet oikeassa tuossa, että teoriatietoa ei ole jos ei ole sitä opiskellut. Mutta esimerkkisi A ja B olivat tilanteita, joissa ei vaadita teoriatietoa vaan ihan normaalia tajua siitä, että ihmistä, niin lasta kuin aikuista, pitää kohdella hyvin ja ystävällisesti!
Helppohan se on noin sanoa. Tutkimusten mukaan kuitenkin päiväkodissa korkeammin koulutetut kohtaavat lapsen kaikkein sensitiivisimmällä tavalla. Esimerkiksi Marjatta Kalliala on tehnyt tutkimusta aiheeseen liittyen. Tutkimuksen pohjana käytettiin päiväkotiryhmissä tehtyjä havaintoja.
Eli päiväkotien pomot palkkaavat sinne todellisuudessa töihin useita lastenhoitajia, jotka ovat ilkeitä ja persoonallisuushäiriöisiä. Ja sitten tarvitaan lastentarhanopettajia suojelemaan lapsiparkoja näiltä virherekrytoinneilta. Hienoa.
Voitko ap kommentoida tähän. Tässä taidettiin nyt osua totuuteen nimittäin.
No lopetetaan vaan kaikki koulutus. Opettajina voi toimia lukion läpikäyneet ja lähihoitajakoulutuksen voi lopettaa kokonaan. Ammattikoulussa on logistiikka-alan koulutus, mitä ihmettä? Autoa voi ajaa kuka vaan, nykyisin vaaditaan ajokortti, mutta ilman sitäkin pärjää. Oikeastaan peruskoulun voi typistää 6-vuotiseksi ja siinä se, sitten vain töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et oo tosissas! Noita asioitako varten ihminen pitää kouluttaa yliopistossa?
Samaa ihmettelen! Minun mielestä ap:n luettelemat asiat on toki tärkeitä, mutta kuuluvat ihan normaalin ihmisyyden ja maalaisjärjen piiriin.
Lastentarhanopettajan yliopistossa saamaa teoreettista tietopohjaa ei ikävä kyllä voida itsekseen tuottaa maalaisjärjellä. Tuntuu, että tätä asiaa on turha yrittää täällä selittää, koska ihmiset eivät sitä käsitä. Esimerkiksi kehityspsykologista osaamista ei ole kaikilla. Myös tuore, tieteellinen tieto ei ole sellainen, joka on kaikilla valmiiksi päässä. Kuka tahansa ei myöskään osaa tunnistaa esimerkiksi kielellisiä vaikeuksia tai tietää, miten harjoittaa lapsen tunnetaitoja.
Sinänsä olet oikeassa tuossa, että teoriatietoa ei ole jos ei ole sitä opiskellut. Mutta esimerkkisi A ja B olivat tilanteita, joissa ei vaadita teoriatietoa vaan ihan normaalia tajua siitä, että ihmistä, niin lasta kuin aikuista, pitää kohdella hyvin ja ystävällisesti!
Helppohan se on noin sanoa. Tutkimusten mukaan kuitenkin päiväkodissa korkeammin koulutetut kohtaavat lapsen kaikkein sensitiivisimmällä tavalla. Esimerkiksi Marjatta Kalliala on tehnyt tutkimusta aiheeseen liittyen. Tutkimuksen pohjana käytettiin päiväkotiryhmissä tehtyjä havaintoja.
Eli päiväkotien pomot palkkaavat sinne todellisuudessa töihin useita lastenhoitajia, jotka ovat ilkeitä ja persoonallisuushäiriöisiä. Ja sitten tarvitaan lastentarhanopettajia suojelemaan lapsiparkoja näiltä virherekrytoinneilta. Hienoa.
Voitko ap kommentoida tähän. Tässä taidettiin nyt osua totuuteen nimittäin.
Tuo oli ap-mamman vääristynyt tulkinta tutkimustuloksista, ei mikään minun allekirjoittamani faktatieto. En ole sanonut, että päiväkoteihin palkattaisiin vain häiriintyneitä lastenhoitajia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et oo tosissas! Noita asioitako varten ihminen pitää kouluttaa yliopistossa?
Samaa ihmettelen! Minun mielestä ap:n luettelemat asiat on toki tärkeitä, mutta kuuluvat ihan normaalin ihmisyyden ja maalaisjärjen piiriin.
Lastentarhanopettajan yliopistossa saamaa teoreettista tietopohjaa ei ikävä kyllä voida itsekseen tuottaa maalaisjärjellä. Tuntuu, että tätä asiaa on turha yrittää täällä selittää, koska ihmiset eivät sitä käsitä. Esimerkiksi kehityspsykologista osaamista ei ole kaikilla. Myös tuore, tieteellinen tieto ei ole sellainen, joka on kaikilla valmiiksi päässä. Kuka tahansa ei myöskään osaa tunnistaa esimerkiksi kielellisiä vaikeuksia tai tietää, miten harjoittaa lapsen tunnetaitoja.
Sinänsä olet oikeassa tuossa, että teoriatietoa ei ole jos ei ole sitä opiskellut. Mutta esimerkkisi A ja B olivat tilanteita, joissa ei vaadita teoriatietoa vaan ihan normaalia tajua siitä, että ihmistä, niin lasta kuin aikuista, pitää kohdella hyvin ja ystävällisesti!
Helppohan se on noin sanoa. Tutkimusten mukaan kuitenkin päiväkodissa korkeammin koulutetut kohtaavat lapsen kaikkein sensitiivisimmällä tavalla. Esimerkiksi Marjatta Kalliala on tehnyt tutkimusta aiheeseen liittyen. Tutkimuksen pohjana käytettiin päiväkotiryhmissä tehtyjä havaintoja.
Eli päiväkotien pomot palkkaavat sinne todellisuudessa töihin useita lastenhoitajia, jotka ovat ilkeitä ja persoonallisuushäiriöisiä. Ja sitten tarvitaan lastentarhanopettajia suojelemaan lapsiparkoja näiltä virherekrytoinneilta. Hienoa.
Voitko ap kommentoida tähän. Tässä taidettiin nyt osua totuuteen nimittäin.
Tuo oli ap-mamman vääristynyt tulkinta tutkimustuloksista, ei mikään minun allekirjoittamani faktatieto. En ole sanonut, että päiväkoteihin palkattaisiin vain häiriintyneitä lastenhoitajia.
Ap
Ei siinä kommentissa väitettykään, että VAIN vaan kommentissa luki, että USEITA. Aika iso ero. Pitäisihän sinun yliopistokoulutettuna se ero tunnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan esimerkkitilanteita, jotka olen itse omin silmin nähnyt. Näissä kasvattaja ei suhtaudu lapseen ymmärtäväisesti koska ei ymmärrä lasta, ja käyttää lasta vahingoittavaa toimintamallia.
A) Juuri vuoden täyttänyt Ville on kolmatta päivää päiväkodissa. Hän on itkenyt tauotta aamupäivisin. Kolmannen päivän aamuna työntekijä x ärähtää syliin pyrkivälle Villelle "Lopeta toi huuto, ei sua jaksa kukaan kuunnella! Äläkä roiku, en todellakaan ota sua syliin!"
B) Nelivuotiaalle Hillalle ei maistu aamupala. Hän on itkuinen ja menee nurkkaan istumaan. Työntekijä x tarttuu Hilla käsipuolesta, istuttaa tuoliin ja ärähtää "Nyt leipää naamaan ja vauhtia, ei isot tytöt pillitä tolla tavalla, vai oletko vauva?"
Olipa vasta hyvät esimerkit. Minä en ole läheskään korkeakoulutettu, eikä ole edes omia lapsia, ja silti tiedän, että tuollaiset toimintatavat ovat vääriä. Eli ei tuohon ainakaan pitäisi korkeakoulutusta tarvita, vaan ihan vain yleistä ymmärrystä lasten (ja ylipäänsä ihmisten) kohtelusta.
Nämä olivat vain yksittäiset esimerkit, toki on muitakin tilanteita, joissa tarvitaan oikeanlaisia toimintamalleja, joissa toimii pohjalla tieteellinen tieto lapsen kehityksestä. Tietäisitkö sinä myös, millainen on 5-vuotiaan matemaattinen osaaminen, ja miten lukukäsitystä voisi sen ikäisellä harjoittaa, ja mikä siinä on kaikkein tärkeintä?
En tiedä, mutta riittää, että päiväkodissa on 1 lto /30 lasta mieluummin elto ja 1 lastenhoitaja /4lasta. Pienet lapset tarvitsevat enemmän syliä, nenän niistoa ja ohjausta leikin aloitukseen kuin tasapäistämistä samaan muottiin ja kaiken maailman opetustuokioita.
Vapaata leikkiä ja syliä!Sinulla on aivan väärä kuva varhaiskasvatuksesta jos kuvittelet, että arkeen kuuluisi opetustuokioita ja että lapset väännettäisiin samaan muottiin.
Nimenomaan on tärkeää, että se _arjen_ pedagogiikka on kunnossa, ja lapsia ymmärretään yksilöinä. Vapaa leikki on tärkeää, mutta sen lisäksi tulee olla myös ohjattua leikkiä ja monipuolista, esimerkiksi kieltä, ajattelua ja motorisia taitoja rikastavaa toimintaa. Niitä ei kuitenkaaan toteuteta opetustuokioina kuten kuvittelet.
No, toki aikaa on 15v kun olin päiväkodissa harjoittelussa, kyllä siellä aika tarkka päiväjärjestys oli, vapaata leikkiä oli hetki ja vähän väliä keräännyttiin ihmettelemään piiriin mikä päivä tänään on. Leikki ei voinut jatkua kun sitten mentiin sinne tänne ja tuonne ja kaikki pikkupöksysilleen nukkumaan.
Nykyinen työpaikkani on päiväkodin vieressä ja kyllä siinä kellon voi tarkastaa milloin lapset tulevat ulos, ei siellä näy viittä lasta ja yhtä hoitajaa vaan koko lapsilauma kerralla.
En halua aliarvioida kenenkään ammattitaitoa, vaan kysyn nyt ihan vilpittömästi: millä tavalla lapsen tunnekehitystä tai ryhmän sosiaalista kehitystä tuetaan niin, ettei samaan toimintamalliin päätyisi ilman yliopistokoulutusta? Tästä aina puhutaan, mutta koskaan ei yksilöidä, miten sitä tietoa konkreettisesti käytätte tavalla, jota muut eivät käyttäisi. Mitä te yliopistokoulutetut siis tiedätte, mitä lasten vanhemmat ja muut heidän elämänsä aikuiset eivät spontaanisti tiedä ja tajua?
t. yliopistossa luonnontieteitä opiskeleva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lystin maksumiehenä olen sitä mieltä että päiväkotitoiminnan pitäisi rajoittua tuohon kurahousujen pukemiseen, nenän niistämiseen ja ulkona seisoskeluun. Silloin voidaan luopua koulutusvaatimuksesta ja kustannukset alenevat.
Vierailija kirjoitti:
En halua aliarvioida kenenkään ammattitaitoa, vaan kysyn nyt ihan vilpittömästi: millä tavalla lapsen tunnekehitystä tai ryhmän sosiaalista kehitystä tuetaan niin, ettei samaan toimintamalliin päätyisi ilman yliopistokoulutusta? Tästä aina puhutaan, mutta koskaan ei yksilöidä, miten sitä tietoa konkreettisesti käytätte tavalla, jota muut eivät käyttäisi. Mitä te yliopistokoulutetut siis tiedätte, mitä lasten vanhemmat ja muut heidän elämänsä aikuiset eivät spontaanisti tiedä ja tajua?
t. yliopistossa luonnontieteitä opiskeleva
Alapeukutuksen sijaan ap voisi vastata asialliseen kysymykseen. Ap esitti väitteen, jonka mukaan hän tietää jotakin sellaista lasten kehityksestä, että suoriutuu lapsiryhmän hoitamisesta paremmin kuin ilman alan koulutusta saanut. Häneltä kysyttiin, mitä hän tietää ja etenkin miten sitä soveltaa käytännössä. Yliopistossa esitettyihin väitteisiin on tapana liittää argumentit, etenkin pyydettäessä. Minun alallani ne esitetään yleensä tosin pyytämättäkin.
En kysy tätä ilkeyttäni. Satun vain tuntemaan aivan ihanan lastentarhanopettajan, joka on itse vakuuttunut olevansa niin hyvä työssään juuri koulutuksensa ansiosta. Puhuu aina siitä, kuinka tarvitsee päivittäin pedagogista osaamistaan. Olen itse kuitenkin aivan vakuuttunut, että hän on luonnostaan lahjakas lasten kanssa ja aistii herkästi muiden tunnetiloja. Tämä herkkyys on hänen oma ominaisuutensa eikä se ole koutuksesta tullut. Päin vastoin. Se luultavasti sai hänet hakeutumaan alalle :)
Miten tuore tieteellinen tieto voi olla valmiiksi edes lastentarhanopettajan päässä, jos hän on valmistunut vuosia sitten?