Perheen aktiivisuus menee liiankin pitkälle?

Kannattaisi Ap:n olla enemmänkin huolissaan niistä tutuistaan, jotka eivät liiku lastensa kanssa. Tai omasta lapsesta, jos pääasiassa vapaa-aika menee sohvalla rentoutuen!

Toihan on just hienoa. Takuulla lapsetkin tykkää kun saa viettää aikaa yhdessä perheenä ja motoriset taidot kehittyy kun liikkuu monipuolisesti. Eikös jossain ollut, että oppimiskyky ja stressinsietokykykin paranee kun liikkuu. 

Terveisin eräs, jonka lapsuudenkodissa ei todellakaan liikuttu yhdessä ja joka vasta nuorena aikuisena löysi liikkumisen ilon.

Mä näen ongelman tuossa, mutta eri tavalla kuin ap. Tietty nuo lapset on vielä pieniä. Meillä 70-luvulla oli kotikunnan kirkonkylän lapsilla aina samanlainen ohjelma kaikilla: Koulun jälkeen kotiin, välipala, läksyt. Sen jälkeen ulos kavereiden kanssa, milloin mihinkin. Luistelemaan aika usein talvella mentiin, kun se luistelurata oli siellä koulun pihassa ja siihen ei ollut kellään pitkä matka pikkukirkonkylällä. Tai sitten pulkkamäkeen, tekemään lumilinnaa, hiihtämäänkin joskus..kesällä taas pelattiin jotain tosi usein tai leikittiin pihaleikkejä, liikuntaahan niissä sai. Uimahallia ei ollut, mutta tiistaisin oli tyttökerho, ja tyttökerhon kanssa käytiin uimahalliretkellä pari kertaa vuodessa. Käytännössä kaikki tytöt kävivät tyttökerhossa kylältä ja osa tuli syrjempääkin, jos oli perheessä auto. Mutta me oltiin kavereiden kanssa suurin osa, vanhemmat ei kuljettaneet monessakaan perheessä mihinkään.

Perheen kanssa oli sitten sunnuntait. Kaikenlaista liikuntaa ja retkeilyä. Kavereitakin on hyvä nähdä ja antaa nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa toi 8-vuotias tekee läksyt?

Vai onko ne muut kotihoidossa, että 8 v. tekee pikaisesti läksyt koulun jälkeen (tässä varmasti tuollaisilla suorittajavanhemmilla on kunnianhimoa myös) ja ne käydään läpi ja sitten pika pikaa hiihtämään ja luistelemaan.

Mietin että miten päiväkoti-ikäisten kanssa edes ehtii tehdä tuon kaiken arkena, jos meinaa syödä päivällisen ja olla ihmisten aikaan nukkumassakin?

Kuulostat ihan yhdeltä meidän tutulta. Jaksaa aina päivitellä, että miten ihmeessä meidän lapset ehtii vielä koulupäivän päälle harrastaakin (toinen soittaa pianoa ja toinen pelaa korista). Ei niissä koristreeneissä tai soittotunnilla matkoineenkaan mene kahta tuntia illassa, mikä on se minimi mitä hänen omat muksut viihtyy iltaisin pelikoneen ääressä. Hän siis itse kertonut, että pelaavat vähintään pari tuntia joka ilta. Nämä siis lienee näitä valintakysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Mä näen ongelman tuossa, mutta eri tavalla kuin ap. Tietty nuo lapset on vielä pieniä. Meillä 70-luvulla oli kotikunnan kirkonkylän lapsilla aina samanlainen ohjelma kaikilla: Koulun jälkeen kotiin, välipala, läksyt. Sen jälkeen ulos kavereiden kanssa, milloin mihinkin. Luistelemaan aika usein talvella mentiin, kun se luistelurata oli siellä koulun pihassa ja siihen ei ollut kellään pitkä matka pikkukirkonkylällä. Tai sitten pulkkamäkeen, tekemään lumilinnaa, hiihtämäänkin joskus..kesällä taas pelattiin jotain tosi usein tai leikittiin pihaleikkejä, liikuntaahan niissä sai. Uimahallia ei ollut, mutta tiistaisin oli tyttökerho, ja tyttökerhon kanssa käytiin uimahalliretkellä pari kertaa vuodessa. Käytännössä kaikki tytöt kävivät tyttökerhossa kylältä ja osa tuli syrjempääkin, jos oli perheessä auto. Mutta me oltiin kavereiden kanssa suurin osa, vanhemmat ei kuljettaneet monessakaan perheessä mihinkään.

Perheen kanssa oli sitten sunnuntait. Kaikenlaista liikuntaa ja retkeilyä. Kavereitakin on hyvä nähdä ja antaa nähdä.

Oletko siis vakavissasi huolissasi siitä, että alle kouluikäiset lapset eivät ehdi olla tarpeeksi ikätovereidensa kanssa jos touhuavat vähän myös omien vanhempiensa kanssa päivittäin?? Eli siis esim 4-vuotiaan pitäisi olla ensin päivät muiden lasten kanssa päiväkodissa, illat kavereiden kanssa pihalla ja sitten sunnuntaina saisi olla perheensä kanssa. Huh huh!

Vierailija kirjoitti:

Tuolla vaan tapetaan se liikunnan ilo.

Joo, minäkin harrastin lapsena mielellään liikuntaa, ja eri lajeja, mut juuri sen takia se ilo ja halu harrastaa säilyi kun se ei ollut jokapäiväinen pakko.

Ja sen takia liikunta ei aikuisenkaan ole ikinä ollut mitenkään vastenmielistä.

Mistä olet keksinyt, että ko. lasten olisi pakko liikkua? Eihän aloituksessa missään sanota, että lapset olisivat sanallakaan ilmaisseet tyytymättömyytensä tilanteeseen. On olemassa lapsia, nuoria ja aikuisia, jotka itse ihan oikeasti nauttivat valtavasti liikkumisesta. Jos jo pienestä pitäen on omaksunut hyvin aktiivisen elämäntyylin, on varmasti todennäköistä että siihen kasvaa ja siitä nauttii. Huolestuttavaa olisi mielestäni jos perhe harrastaisi fanaattisesti (monta tuntia päivässä) vain jotain yhtä ja ainoaa lajia, mutta tuohan kuulostaa monipuoliselta ja määrät ihan normaaleilta.