Lue keskustelun säännöt.
Perheen aktiivisuus menee liiankin pitkälle?
09.03.2018 |
Miten te, jotka pidätte liikunnallista aktiivisuutta tärkeänä, toteutatte tätä lasten kanssa? Liikutaanko teillä lähes päivittäin tai parhaimmillaan useita kertoja päivässä?
Mietin yhtä puolituttua perhettä ja sitä, meneekö tuo aktiivisen elämäntavan opettaminen lapsille nyt jotenkin liian pitkälle... kyseessä siis 8v lapsi ja muutama alle kouluikäinen sisarus.
Joka jumalan päivä ollaan liikkumassa jollakin keinolla. Talvisin hiihtävät 3-4km/päivä, mahdollisesti vielä luistelevat siihen päälle ja ulkoilevat ehkä muutenkin. Sulan maan aikana ollaan joka päivä jossain lenkkeilemässä, uimassa, rämpimässä pitkospuilla, pyöräilemässä tai vaikka ratsastamassa. Siis joka päivä!
Jos lapseni soittaa perheen lapselle ja kyselee vaikka kyläilyä, niin tämä on aina menossa hiihtämään, luistelemaan, metsäretkelle tms. Omani tykkää kyllä joskus tehdä noita asioita, mutta ettäkö jatkuvasti...
Kysyin kerran, eikö illat olisi hyvä rauhoittaa (koululaistakin ajatellen) niin, että lapset voisivat levätä vaikka pikku kakkosta katsellen ja eikö tuo käy liian rankaksi pienille. Äitinsä vain tokaisi, että lapset ovat mielellään liikkumassa ja levähtävät sitten satujen tai piirtelyiden äärellä, lastenohjelmia heillä kuulemma katsotaan vain tietsikalta ja harvoin. Haluavat kuulemma tukea aktiivista elämäntapaa ja välttää ruudun ääressä möllöttämistä.
Eikö tuo mene jo liian pitkälle, jos ei voi lastenohjelmiakaan katsoa sen pelossa, että lapsista tulee sohvaperunoita???
Kommentit (26)
No, mulla on jo lukiolaiset lapset.
Yhdestäkään jumalattomasti harrastaneesta lapsesta ei tullut aktiiviliikkujaa. Siis puhun nyt näistä, jotka joko käviv't jo 7-vuotiaan fudiksessa, taitoluistelussa, telinevoimistelussa, uinnissa, tenniksessä ja yleisurheilussa hengästyttävää tahtia TAI oman perheen arki oli tuollaista suorittamista. Tosi moni on ihan täysin päinvastaisella uralla: lihoneet, liikunta ei kiinnosta, juovat jne.
Muutama huippu-urheilija on, heistä näki jo pikkulapsena että johonkin lajiin oli mielettömän hyvät edellytykset ja tajuton into ja palo tehdä sitä juttua. Heillä on oma polkunsa.
Parhaiten pärjäävät ne tasapainossa olleet - on saanut harrastaa ja tehdä ja on tehty omankin perheen kanssa, mutta on ollut ihan vaan lupa olla rauhassa, mennä leikkimään jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuollainen jokapäiväinen aktiviteetista toiseen kiiruhtaminen on enemmän suorittamista kun liikunnan iloa.
Missä vaiheessa toi 8-vuotias tekee läksyt?
Vai onko ne muut kotihoidossa, että 8 v. tekee pikaisesti läksyt koulun jälkeen (tässä varmasti tuollaisilla suorittajavanhemmilla on kunnianhimoa myös) ja ne käydään läpi ja sitten pika pikaa hiihtämään ja luistelemaan.
Mietin että miten päiväkoti-ikäisten kanssa edes ehtii tehdä tuon kaiken arkena, jos meinaa syödä päivällisen ja olla ihmisten aikaan nukkumassakin?
Tuolla vaan tapetaan se liikunnan ilo.
Joo, minäkin harrastin lapsena mielellään liikuntaa, ja eri lajeja, mut juuri sen takia se ilo ja halu harrastaa säilyi kun se ei ollut jokapäiväinen pakko.
Ja sen takia liikunta ei aikuisenkaan ole ikinä ollut mitenkään vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuollainen jokapäiväinen aktiviteetista toiseen kiiruhtaminen on enemmän suorittamista kun liikunnan iloa.
Ihmiset ovat erilaisia.
Jollekin tuo on oikeasti iloista liikkumista, eikä mitään suorittamista.
Sitten taas laiskemmakle, sairaalle tai liikuntaan tottumattomalle varmasti melkoinen suoritus kaukana mukavasta liikunnasta.
Olisipa hienoa olla itse yhtä aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole liiallista. Mieti mitä elämä oli 100v sitten, silloin arkiliikunnasts maalla sai ihmisen tarvitseman liikuntamäärän; käveltiin kauppaan ja kylään, oli perunannostoa, peltotöitä, kasvimaata, eläinten hoitoa, jne. Nyt aloittajan mielestä pitäisi pääsääntöisesti katsoa pikkukakkosta ja kerran viikossa käydä vähän kävelemässä. Ei kuullosta terveelliseltä. Veikkaan aloittajaa laislanlihavaksi sohvaperunaksi, hyi.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa toi 8-vuotias tekee läksyt?
Vai onko ne muut kotihoidossa, että 8 v. tekee pikaisesti läksyt koulun jälkeen (tässä varmasti tuollaisilla suorittajavanhemmilla on kunnianhimoa myös) ja ne käydään läpi ja sitten pika pikaa hiihtämään ja luistelemaan.
Mietin että miten päiväkoti-ikäisten kanssa edes ehtii tehdä tuon kaiken arkena, jos meinaa syödä päivällisen ja olla ihmisten aikaan nukkumassakin?
Niin paljon 8-v ei vielä läksyjä pitäisi tulla että niitä ei ehtisi tehdä. Vaikka en tunnista tuosta kuvauksesta itseäni, koska en ole ollenkaan liikunnallisesti aktiivinen, lapset kuitenkin ulkoilevat yksinään tai kavereiden kanssa (onni on heidän kannaltaa lähellä olevat ladut ja luistirata)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin tuo on liikaa, toisille ei. Meillä lapset tykkäsivät liikkua paljon, siksi jotain tehtiin joka päivä. Tosin ovat ehtineet kyllä tehdä läksyjä sekä leikkiäkin.
Eihän se metsäretki tai hiihtolenkki vie illasta kuin n. tunnin. Vaatii aikuiselta arjenhallinnan lisäksi viitseliäisyyttä, koska voisi sen tunnin käyttää sohvalla makoiluunkin ja av palstailuun muksujen katsellessa lastenohjelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8v on koulussa 3-5 tuntia päivässä. Kyllä siitä vuorokaudessa riittää puoli-puolitoista tuntia liikunnalle, varsinkin jos ohjattuja harrastuksia ei ole.
Miten olet noin hyvin perillä puolitutun perheen asioista, että tiedät mitä siellä tehdään joka ikinen ilta!?Minusta kuulostaa tosi laiskalta, jos vaan koulun jälkeen rauhoitutaan ja katsotaan telkkaria. Meillä kolme lasta tosi aktiivisia ja läksyjen jälkeen mennään ulos ja nyt kun illat valostuu, niin vielä usein päivällisenkin jälkeen. Ja silti ollaan ajoissa nukkumassa ja ehditään sitä töllöäkin kattoa. Tosin ei katota joka päivä ja kesällä vielä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten liikuntasuositukset: vähintään kolme tuntia liikuntaa päivässä Uusien lasten liikuntasuosituksien mukaan alle 8-vuotiaiden lasten päivään pitäisi sisältyä vähintään kolme tuntia liikuntaa. Se muodostuisi kevyestä liikunnasta ja reippaasta ulkoilusta sekä erittäin vauhdikkaasta fyysisestä aktiivisuudesta.
Minä myös ihmettelen joidenkin perheiden aktiivisuutta. Me olemme kotona vasta klo 17-18 illalla lasten kanssa. Haen heidät viimeistään klo 17 iltapäiväkerhosta. Parina iltana viikossa on harrastuksia (musiikki), silloin haen aiemmin - eli olemme kotona joka tapauksessa viiden jälkeen.
Kun tullaan kotiin, siivoan keittiön ja laitan ruokaa, sitten mies tulee töistä. Syödään yhdessä. Lapset tekee läksyt. Sen jälkeen kello alkaa olla jo 20 ja nukkumaanmenoaika.
Keväällä ja syksyllä lapset saattavat jäädä pihalle vielä touhuamaan tai mennä ulos iltaruoan jälkeen, mutta talvella ei. Meillä ei ole pihavaloja, joten ulkona ei pimeimpään aikaan oikein edes näe mitään (tie ei ole valaistu) sen jälkeen, kun aurinko on laskenut. Olen itse sitä mieltä, että enimmäkseen ulkoilut on ulkoiltu kuuteen mennessä.... ovia ei tietenkään laiteta lukkoon, eli kyllä tähän kotipihalle saa mennä. En kuitenkaan roudaisi lapsia minnekään joka ilta.
Joskus satunnaisesti mennään iltalenkille, mutta se on harvoin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuollainen jokapäiväinen aktiviteetista toiseen kiiruhtaminen on enemmän suorittamista kun liikunnan iloa.
Ihmiset ovat erilaisia.
Jollekin tuo on oikeasti iloista liikkumista, eikä mitään suorittamista.
Sitten taas laiskemmakle, sairaalle tai liikuntaan tottumattomalle varmasti melkoinen suoritus kaukana mukavasta liikunnasta.Olisipa hienoa olla itse yhtä aktiivinen.
Kyllä varmaan sen 8v lapsen olisi hyvä olla välillä myös kavereiden kanssa?
Joissain keskusteluissa oikein suureen ääneen huudellaan kuinka lasten tarvitsee saada myös kavereita eikä olla aina perheen kanssa.
Mistä ihmeestä tiedät,ettei ole aikaa leikkiä tai muuten rentoutua? Meillä lapset rakastaa metsäretkeilyä ja kyllä kuule siellä metsässäkin voi leikkiä. Ainakin meillä muksut ei metsässä juuri muuta tee kun leiki. Metsässä ravaavat ja laukkkaavat ja leikkivät olevansa poneja, kiipeilevät puihin ja kivien päälle ja leikkivät hippaa ja piilosta, keräävät mielestään hienoja aarteita taskuihinsa (kiviä, keppejä, jne.) rakentavat pieniä majoja ja viime kesän villitys oli rakentaa linnunpesiä ja leikkiä olevansa lintuja. Niin ja tietysti olennainen osa retkeilyä on eväät. Jos vaan ehdin teen usein esim. ruokaisan keiton tain muun ruoan ja pakkaan sen lämpimänä mukaan metsään ruokatermoksiin. Jälkkäriksi meillä otetaan yleensä esim. joku bågenin pullapussi tms. ja termarissa kaakaota. Näin siis myös ruokailu hoituu mukavasti metsässä ja kotiin palaa tyytyväinen ja kylläinen kopla. Ulkona reippailu ja touhuaminen tekee hyvää ja lapset nukahtavat yleensä helposti suihkun ja muiden iltatoimien jälkeen kun on palattu kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuollainen jokapäiväinen aktiviteetista toiseen kiiruhtaminen on enemmän suorittamista kun liikunnan iloa.
Ihmiset ovat erilaisia.
Jollekin tuo on oikeasti iloista liikkumista, eikä mitään suorittamista.
Sitten taas laiskemmakle, sairaalle tai liikuntaan tottumattomalle varmasti melkoinen suoritus kaukana mukavasta liikunnasta.Olisipa hienoa olla itse yhtä aktiivinen.
Kyllä varmaan sen 8v lapsen olisi hyvä olla välillä myös kavereiden kanssa?
Joissain keskusteluissa oikein suureen ääneen huudellaan kuinka lasten tarvitsee saada myös kavereita eikä olla aina perheen kanssa.
Mistä sä niin päättelet, ettei se 8v. lapsi ikinä näe kavereita!?Tai että on aina vaan perheen kanssa?Meillä lapset rakastaa liikkumista perheen kanssa ulkona, usein on myös kaveri jollain mukana!Ja kyllä liikunnan ohessa jää paljon tilaa sille normaalillekin elämälle, kavereille, telkkarille ym.
Onko aloittajalta arkiliikunnan käsitys ihan hukassa?? Vai että jopa hiihdetään 3-4km päivässä...
Kun itse aikanaan aloitin eskarin, oli matkaa suuntaansa juuri sen 3 km verran. Säällä kun säällä kuljin kävellen eskariin isosiskon kanssa, joka kävi koulua eskarin yhteydessä olevassa koulussa. Meille tuli siis 6km pelkistä eskari/koulumatkoista päivittäin. Vaikka en harrastanutkaan mitään ohjattua liikuntaa iltaisin, muistan juosseeni kaikki illat pihalla kavereiden kanssa hyvin liikunnallisissa leikeissä. Ja nyt siis puhutaan vielä eskari-ikäisestä lapsesta, ei 8v. kuten aloituksessa. Tämä nyt siis vain esimerkkinä siitä, että joillekin liikunnallinen arki ja hyötyliikunta on ihan normaalia olemista. Eivät kaikki oikeasti halua maata sohvalla ja tuijottaa telkkaria tai pelata pelejä joka päivä.
No ei meilläkään möllötetä tv:n ääressä joka ilta. Meiltä löytyy kolme energistä lasta ja olen huomannut, että kaikkein parhaiten jaksavat keskittyä koulussa ja esikoulussa kun saavat tarpeeksi monipuolista liikkumista arjessaan. Myös lasten oma mieliala pysyy paljon parempana ja unet hyvinä näin. Meillä liikutaan paljolti lasten omien intressien mukaan. Lähinnä pelaavat säbää tai jalkapalloa pihalla kavereiden kanssa, pyöräilevät, pomppivat trampalla jne. talvella sitten luistelut, hiihdot ym. Joka viikko tehdään myös yhdessä perheen kanssa liikunnallisia juttuja. Esim. perjantaisin käydään porukalla uimahallissa ja näille retkille lähtee yleensä aina myös lasten kavereita mukaan. Ehkä ap.:n kannattaa pohtia mikä omissa elämäntavoissa mättää jos kavereiden ihan normaalit ja terveelliset elämäntavat käy noin luonteen päälle...
3-4 km hiihtää hitaasti puolessa tunnissa, saa siihen matkoineen tunninkin, mutta ei oikein enempää. Eli jos tunti illasta liikuntaan menee lapsilla, niin hyvin ehtii muutakin tehdä. Ei ole liiallista.
Ei kuulosta siltä että menisi liian pitkälle.