Miksei lihavat laihduta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei laihduta? Minä olen laihduttanut koko ajan elämäni viimeiset 14 vuotta. Kolme kertaa olen laihtunut huomattavasti. Mutta kun se paino ei vaan tahdo pysyä poissa vaikka miten jatkaisi anaaliretentiivistä syönnin vahtimista, ja kun olet elänyt niin vaikka 10 vuotta ja yhtäkkiä rakkaasi kuolee ja yllesi laskeutuu harmaa sumu etkä neljään kuukauteen edes muodosta uusia muistoja, niin yhtäkkiä oletkin taas reippaasti ylipainoinen.

Tai jos tulee nivelvaivoja ja et voi enää urheilla, ja paino alkaa hiljalleen nousta kunnes hiukset lähtee päästä ja ihosairaudet puhkeaa ja olet koko ajan kuolemanväsynyt ja surkea koska joudut syömään jo niin pieniä määriä ruokaa että ravinteita ei millään saa tarpeeksi. Ei tuossa vaiheessa yksikään lääkärikään sanoisi sitä painonvahtimista enää terveeksi tai terveelliseksi.

Ei se vaan ole niin helppoa ja yksinkertaista kuin mitä te haluatte kuvitella. Teistä vaan on kivaa vihata läskejä, ja tunnette olonne vähemmän pinnallisiksi paskapäiksi sen takia jos jotenkin voitte uskotella itsellenne että läskiys aina ja poikkeuksetta 

Syitä lihomiseen ei kannata ulkoistaa. Uusi elämän ja elämäntapa alkaa siitä, että ottaa itse vastuun elämästään. t 16 kg laihduttanut, kun tiedostin oman vastuuni hyvinvoinnistani ja elämästäni.

Minä olen laihduttanut 16 kg kahdesti ja kerran 14 kg. Ei se tiedostaminen paljon auta, kun vuosien valtava vaivannäkö johtaa siihen, että olen lihava taas.

Opettele rakastamaan itseäsi ja ottamaan vastuu omasta hyvinvoinnistasi. Veikkaampa ettet voi kovin hyvin, hae apua, jos et itse onnistu, mutta muista kuitenkin oma vastuusi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei laihduta? Minä olen laihduttanut koko ajan elämäni viimeiset 14 vuotta. Kolme kertaa olen laihtunut huomattavasti. Mutta kun se paino ei vaan tahdo pysyä poissa vaikka miten jatkaisi anaaliretentiivistä syönnin vahtimista, ja kun olet elänyt niin vaikka 10 vuotta ja yhtäkkiä rakkaasi kuolee ja yllesi laskeutuu harmaa sumu etkä neljään kuukauteen edes muodosta uusia muistoja, niin yhtäkkiä oletkin taas reippaasti ylipainoinen.

Tai jos tulee nivelvaivoja ja et voi enää urheilla, ja paino alkaa hiljalleen nousta kunnes hiukset lähtee päästä ja ihosairaudet puhkeaa ja olet koko ajan kuolemanväsynyt ja surkea koska joudut syömään jo niin pieniä määriä ruokaa että ravinteita ei millään saa tarpeeksi. Ei tuossa vaiheessa yksikään lääkärikään sanoisi sitä painonvahtimista enää terveeksi tai terveelliseksi.

Ei se vaan ole niin helppoa ja yksinkertaista kuin mitä te haluatte kuvitella. Teistä vaan on kivaa vihata läskejä, ja tunnette olonne vähemmän pinnallisiksi paskapäiksi sen takia jos jotenkin voitte uskotella itsellenne että läskiys aina ja poikkeuksetta 

Syitä lihomiseen ei kannata ulkoistaa. Uusi elämän ja elämäntapa alkaa siitä, että ottaa itse vastuun elämästään. t 16 kg laihduttanut, kun tiedostin oman vastuuni hyvinvoinnistani ja elämästäni.

Juuri näin. Niin kauan kun syyttää asiasta jotain muuta, ei voi asialle tehdä mitään. Sitten kun ymmärtää että itse voi asian muuttaa, silloin asian voi muuttaa.

Entä sitten kun on tehnyt kaikkensa siinä uskossa, että asia on kokonaan omissa käsissä koska niin joka puolelta koko ajan sanotaan, muttei olekaan pystynyt? On loppuunpalanut, vihaa itseään ja tuntee olonsa arvottomaksi ja rumaksi ja kaikkia muita huonommaksi kun ei tähänkään yksinkertaiseen asiaan pysty? Pitäisikö silloinkin vaan "uskoa itseensä" ja painaa pidemmälle? Vähemmästäkin syntyy syömishäiriö.

Siis on tehnyt kaikkensa, että muut ihmiset hyväksyisivät. Mutta omaksi hyväksi ei ole tehnyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei laihduta? Minä olen laihduttanut koko ajan elämäni viimeiset 14 vuotta. Kolme kertaa olen laihtunut huomattavasti. Mutta kun se paino ei vaan tahdo pysyä poissa vaikka miten jatkaisi anaaliretentiivistä syönnin vahtimista, ja kun olet elänyt niin vaikka 10 vuotta ja yhtäkkiä rakkaasi kuolee ja yllesi laskeutuu harmaa sumu etkä neljään kuukauteen edes muodosta uusia muistoja, niin yhtäkkiä oletkin taas reippaasti ylipainoinen.

Tai jos tulee nivelvaivoja ja et voi enää urheilla, ja paino alkaa hiljalleen nousta kunnes hiukset lähtee päästä ja ihosairaudet puhkeaa ja olet koko ajan kuolemanväsynyt ja surkea koska joudut syömään jo niin pieniä määriä ruokaa että ravinteita ei millään saa tarpeeksi. Ei tuossa vaiheessa yksikään lääkärikään sanoisi sitä painonvahtimista enää terveeksi tai terveelliseksi.

Ei se vaan ole niin helppoa ja yksinkertaista kuin mitä te haluatte kuvitella. Teistä vaan on kivaa vihata läskejä, ja tunnette olonne vähemmän pinnallisiksi paskapäiksi sen takia jos jotenkin voitte uskotella itsellenne että läskiys aina ja poikkeuksetta 

Syitä lihomiseen ei kannata ulkoistaa. Uusi elämän ja elämäntapa alkaa siitä, että ottaa itse vastuun elämästään. t 16 kg laihduttanut, kun tiedostin oman vastuuni hyvinvoinnistani ja elämästäni.

Minä olen laihduttanut 16 kg kahdesti ja kerran 14 kg. Ei se tiedostaminen paljon auta, kun vuosien valtava vaivannäkö johtaa siihen, että olen lihava taas.

Opettele rakastamaan itseäsi ja ottamaan vastuu omasta hyvinvoinnistasi. Veikkaampa ettet voi kovin hyvin, hae apua, jos et itse onnistu, mutta muista kuitenkin oma vastuusi!

Voin itse asiassa paljon paremmin kuin koko aiemman elämäni aikana nyt kun olen lääkärin avulla hyväksynyt sen, ettei minun kannata yrittää laihduttaa. Siitä on vaan kovin vaikea pitää kiinni, kun ihmiset luulevat tietävänsä asiasta paljon enemmän kuin tietävät ja käyvät neuvomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut hoikat sairastuvat sokeritautiin ja korkean verenpaineeseen, vaikka he eivät ole ylipainoisia. Onko syynä väärät ruokatottumukset vai geeni. Ehkä he syövät kaikkea epäterveellistä, mutta rasva ei vain tartu heihin, mutta väärät syömistavat näkyvät sitten sairauksina.

Siksi, että ylipaino ei ole syy noihin sairauksiin (eikä muihinkaan), vaan se ruoka, millä se ylipaino on hankittu. Laihat ihmiset voivat myös syödä sairastuttavaa ruokaa.

Perustuuko tää johonkin muuhun kuin puhtaaseen mutuun?

Mitä ajat takaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut hoikat sairastuvat sokeritautiin ja korkean verenpaineeseen, vaikka he eivät ole ylipainoisia. Onko syynä väärät ruokatottumukset vai geeni. Ehkä he syövät kaikkea epäterveellistä, mutta rasva ei vain tartu heihin, mutta väärät syömistavat näkyvät sitten sairauksina.

Siksi, että ylipaino ei ole syy noihin sairauksiin (eikä muihinkaan), vaan se ruoka, millä se ylipaino on hankittu. Laihat ihmiset voivat myös syödä sairastuttavaa ruokaa.

Perustuuko tää johonkin muuhun kuin puhtaaseen mutuun?

Mitä ajat takaa?

Kysyn, että onko sinulla näyttää jotakin aineistoa väitteesi tueksi, ettei geenit aiheuta hoikkien diabetestä ja verenpainetautia, vaan heidänkin sairautensa johtuu pääosin ruokavaliosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei laihduta? Minä olen laihduttanut koko ajan elämäni viimeiset 14 vuotta. Kolme kertaa olen laihtunut huomattavasti. Mutta kun se paino ei vaan tahdo pysyä poissa vaikka miten jatkaisi anaaliretentiivistä syönnin vahtimista, ja kun olet elänyt niin vaikka 10 vuotta ja yhtäkkiä rakkaasi kuolee ja yllesi laskeutuu harmaa sumu etkä neljään kuukauteen edes muodosta uusia muistoja, niin yhtäkkiä oletkin taas reippaasti ylipainoinen.

Tai jos tulee nivelvaivoja ja et voi enää urheilla, ja paino alkaa hiljalleen nousta kunnes hiukset lähtee päästä ja ihosairaudet puhkeaa ja olet koko ajan kuolemanväsynyt ja surkea koska joudut syömään jo niin pieniä määriä ruokaa että ravinteita ei millään saa tarpeeksi. Ei tuossa vaiheessa yksikään lääkärikään sanoisi sitä painonvahtimista enää terveeksi tai terveelliseksi.

Ei se vaan ole niin helppoa ja yksinkertaista kuin mitä te haluatte kuvitella. Teistä vaan on kivaa vihata läskejä, ja tunnette olonne vähemmän pinnallisiksi paskapäiksi sen takia jos jotenkin voitte uskotella itsellenne että läskiys aina ja poikkeuksetta 

Syitä lihomiseen ei kannata ulkoistaa. Uusi elämän ja elämäntapa alkaa siitä, että ottaa itse vastuun elämästään. t 16 kg laihduttanut, kun tiedostin oman vastuuni hyvinvoinnistani ja elämästäni.

Juuri näin. Niin kauan kun syyttää asiasta jotain muuta, ei voi asialle tehdä mitään. Sitten kun ymmärtää että itse voi asian muuttaa, silloin asian voi muuttaa.

Entä sitten kun on tehnyt kaikkensa siinä uskossa, että asia on kokonaan omissa käsissä koska niin joka puolelta koko ajan sanotaan, muttei olekaan pystynyt? On loppuunpalanut, vihaa itseään ja tuntee olonsa arvottomaksi ja rumaksi ja kaikkia muita huonommaksi kun ei tähänkään yksinkertaiseen asiaan pysty? Pitäisikö silloinkin vaan "uskoa itseensä" ja painaa pidemmälle? Vähemmästäkin syntyy syömishäiriö.

Siis on tehnyt kaikkensa, että muut ihmiset hyväksyisivät. Mutta omaksi hyväksi ei ole tehnyt mitään.

No pokkaa sulla ainakin on. :D todellisista ongelmista kärsiville käyt antamaan hyvänolonlatteuksiin perustuvia "neuvoja". Kiitos tästä.

Vierailija kirjoitti:

Ja kun tänään en syö niin paljon, niin sitten huomenna olen laiha?

Tämä laihdutus juttu on oikeasti yksi suuren suuri kusetus. Jos haluaa pudottaa painoa pysyvästi, niin pitäisi juuri opetella syömään enemmän ja  liikkumaan vähemmän.

Itse olen epäonnistunut monta monta kertaa kun olen luullut että minun täytyy juosta viikossa 30 km ja syödää pelkkää vihreää salaattia ja kasviksia 800kcl.

Paino putoaa, mutta tulee heti takaisin kauhealla rytinällä jos liikkuminen jää vaikka flunssan vuoksi ja ihan vain siksi että uuvuttaahan tuollainen.

Lihavan pitäisi oikeasti syödä aamulla kaurapuuroa, vaikka ei ole nälkä. Pitäisi syödä isoja määriä täyttävää ruokaa, jossa kaloritiheys pienempi. Lihavalla ei kylläisyyden tunne tule samoin kuin laihalla.

Lihavan täytyisi opetella liikkumaan VÄHÄN. Ei hirveitä monen tunnin rääkkejä, vaan joka päivä pienempi lenkki tai kevyempi treeni. Siis useammin ja vähemmän.

Lihavien ei pidä kuunnella mitään syyttelyä ja vihapuhetta, koska se passivoittaa ja masentaa. Silloin sitä ei pysty arvostamaan kehoaa, kun uskoo olevansa ihmisenä laiska, tyhmä, huono ja saastainen iljetys.

Tässä oli kyllä paljon totuutta liikunnan ja syömisen suhteen - tai ainakin paskin neuvo minkä voi laihduttajalle antaa on liikkua enemmän ja syödä vähemmän. Mutta ruoan pitäisi olla nimenomaan energiatiheää, että se pitää nälkää. Lihavuus useimmiten on kuitenkin verensokeri/insuliiniongelman syytä. Lihavilla "ei kylläisyyden tunne tule samoin kuin laihalla" siksi, että lihava on lihava, vaan lihava on lihava siksi, että "kylläisyyden tunne ei tule samoin kuin laihalla" (ts. insuliiniresistenssi/verensokerin heilahtelut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuustekijät löytyvät geeneistä. Tällaisia testejä ovat apteekit myyneet. Mä testasin itseni ja mulla on geenien mukaan taipumus liuota. Koko elämäni olen katsonut, mitä

syön. Olen myös yrittänyt liikkua. Olen pystynyt pitämään painoni lähellä normaalipainoa, mutta sen laihemmaksi en itseäni saa.

Nää geeni-jutut on myös hauskoja :)

Geenit eivät tietenkään selitä kaikkea ylipainoisuudessa, eikä ylipainoisuudelle otollinen geeniperimä varmasti tarkoita automaattisesti sitä, että tämän geeniperimänsä myötä olisi automaattisesti sairaalloisen ylipainoinen. Mutta minusta on myös outoa väittää, etteikö geeneillä olisi vaikutusta taipumukseen lihoa, kun geenit kuitenkin vaikuttavat niin paljon muuhunkin kehon toiminnoissa, sairastumisriskeissä jne. Eihän me olla koneita, jotka toimimme täsmälleen samalla kalorimäärällä, vaan yksilöllistä vaihtelua on. 

Kyllä tämä geenitesti on olemassa ja itse ostin sen apteekista. Mulle tuli tulos, jossa sanotaan, että minulla on taipumus ylipainoon ja  jos haluan laihtua, minun pitää liikkua enemmän ja syödä rasvattomia tuotteita. Kyllä taipumus lihoamiseen on geeneissä, sillä jotkut voivat syödä mitä haluvat, eivätkä lihoa. Toisten pitää koko ikä katsoa syömisiään. On aika raskasta sanoisin, kun koko ajan päässä on, tämä lihoamisongelma, ei uskalla juuri mitään syödä. 

Silti vaikka olisi kuinka lihavuuteen vaikuttava geeni, ei tarkoita sitä, etteikö voisi asialla jotain tehdä. Silloin siis pitää katsoa tarkemmin, mitä syö ja sen liskäsi on liikuttava.

Me ei silti olla samalla maaliviivalla eli kyllä perimällä on vaikutusta.

Geenien aktivointiin pystyy itse vaikuttamaan, joten geenejä on turha syyttää. Huuhaa tietoa olet saanut jo siinäkin mielessä, että painonhallinnassa ei suinkaan vältetä rasvaa, vaan sokeria.

Kyllä painonhallinnassa myös rasvoja vältetään. Yleensäkin pitäisi syödä kasvisrasvoja.

Vältetään, kun on käsketty välttämään. Ihminen on eläin ja toimii eläinrasvalla. En ymmärrä tätä kasvirasvojen hypetystä..

Heh! Onhan se pupukin eläin, eikä se silti toimi eläinrasvalla. Ihminen niin kuin muutkin isot apinat on sekasyöjä, joka tulee hyvin toimeen ilman eläinrasvaa. Vai vetääkö simpanssi muka laardia?