Miksei lihavat laihduta?

Vierailija kirjoitti:

Lihavuustekijät löytyvät geeneistä. Tällaisia testejä ovat apteekit myyneet. Mä testasin itseni ja mulla on geenien mukaan taipumus liuota. Koko elämäni olen katsonut, mitä

syön. Olen myös yrittänyt liikkua. Olen pystynyt pitämään painoni lähellä normaalipainoa, mutta sen laihemmaksi en itseäni saa.

Ja joskus on oikeasti hedelmällisempää keskittyä ihan oikeasti ensisijassa terveyteen ja itsestään huolta pitämiseen sen sijaan, että yrittää väkisin saada itsensä laihemmaksi (ja tämä siis silloin, kun kyse on normaalipainosta, tai on ainakin sitä lähellä). Kun aina se laihdutus ei ole tie onneen ja autuuteen, vaan hyvin mahdollisesti myös jojo-kierteeseen ja ruokasuhteen vääristymiseen, vaikkei suoranaisesta syömishäiriöstä puhuttaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuustekijät löytyvät geeneistä. Tällaisia testejä ovat apteekit myyneet. Mä testasin itseni ja mulla on geenien mukaan taipumus liuota. Koko elämäni olen katsonut, mitä

syön. Olen myös yrittänyt liikkua. Olen pystynyt pitämään painoni lähellä normaalipainoa, mutta sen laihemmaksi en itseäni saa.

Nää geeni-jutut on myös hauskoja :)

Geenit eivät tietenkään selitä kaikkea ylipainoisuudessa, eikä ylipainoisuudelle otollinen geeniperimä varmasti tarkoita automaattisesti sitä, että tämän geeniperimänsä myötä olisi automaattisesti sairaalloisen ylipainoinen. Mutta minusta on myös outoa väittää, etteikö geeneillä olisi vaikutusta taipumukseen lihoa, kun geenit kuitenkin vaikuttavat niin paljon muuhunkin kehon toiminnoissa, sairastumisriskeissä jne. Eihän me olla koneita, jotka toimimme täsmälleen samalla kalorimäärällä, vaan yksilöllistä vaihtelua on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei laihduta? Minä olen laihduttanut koko ajan elämäni viimeiset 14 vuotta. Kolme kertaa olen laihtunut huomattavasti. Mutta kun se paino ei vaan tahdo pysyä poissa vaikka miten jatkaisi anaaliretentiivistä syönnin vahtimista, ja kun olet elänyt niin vaikka 10 vuotta ja yhtäkkiä rakkaasi kuolee ja yllesi laskeutuu harmaa sumu etkä neljään kuukauteen edes muodosta uusia muistoja, niin yhtäkkiä oletkin taas reippaasti ylipainoinen.

Tai jos tulee nivelvaivoja ja et voi enää urheilla, ja paino alkaa hiljalleen nousta kunnes hiukset lähtee päästä ja ihosairaudet puhkeaa ja olet koko ajan kuolemanväsynyt ja surkea koska joudut syömään jo niin pieniä määriä ruokaa että ravinteita ei millään saa tarpeeksi. Ei tuossa vaiheessa yksikään lääkärikään sanoisi sitä painonvahtimista enää terveeksi tai terveelliseksi.

Ei se vaan ole niin helppoa ja yksinkertaista kuin mitä te haluatte kuvitella. Teistä vaan on kivaa vihata läskejä, ja tunnette olonne vähemmän pinnallisiksi paskapäiksi sen takia jos jotenkin voitte uskotella itsellenne että läskiys aina ja poikkeuksetta 

Nää on juuri näitä koottuja selityksiä. Syödään väärin ja syy on aina jossain muussa kuin omissa ruokavalinnoissa.

Jos se oikein syöminen on sellaista rakettitiedettä että valtavalla vaivannäöllä oikeaa tapaa ei kuka tahansa löydä, niin se ei muuta pointtiani yhtään mitenkään. 

Oikein syöminen ei ole mitään rakettitiedettä. Sen tajuamiseen ei tarvitse muuta kuin tervettä järkeä.

No sitten minä olen syönyt koko ajan ihan oikein. Olen hakenut ihan säännöllisesti ohjeita terveysalan ammattilaisilta.

Syömisen vähentäminen ei ainakaan mua ole auttanut. Ehkä sitten kunnolla lihavilla voisi auttaa, itse olen vielä normaalipainossa kuitenkin. Olen yrittänyt laihtua jo vuosia tällä syö vähemmän -metodilla ja olen vain saanut pari kiloa lisää. Stressihormoni on koko ajan korkeella tästä ahdistuksesta johtuen, siitä tuo laihduttaminenkin taitaa junnata.

Laihdutetaanhan me, itsekin olen laihduttanut elämäni aikana satoja kiloja. Ne vaan tulevat jojoillen aina takaisin.

Jos kiinnostaa, niin kokeilepa itse ensin lihottaa itseäsi parikyt kiloa, ja miltä tuntuu yrittää tiputtaa se. Puhu vasta sitten.

Tästä aiheesta olisi täysin mahdollista keskustella myös asiallisesti. Kysymys on hyvä (vaikka voisi sen muotoilla paremminkin), ja sen tutkimiseen käytetään jatkuvasti paljon resursseja.

Sääli että AV:lla keskustelun sijaan pääasiassa provosoidaan ja provosoidutaan.

Tänään bussissa viereeni istui nainen, joka oli niin lihava, että jouduin liiskatuksi ikkunaa vasten. Hirveä matka, kun en voinut asentoa vaihtaa, vaikka jalka puutui. En mahtunut selaamaan edes kännykkää. Suomessa on nykyään samankokokoisia ihmisiä kuin jenkeissä. Bussien penkit eivät ole suunniteltu lihavia varten.

No ei kyllä ole. Rasvainen ruoka närästää ja liian täysi olo ahdistaa. Kevyt ruoka = kevyt hyvä olo.

Nimim. Hoikkana ikänsä pysynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei laihduta? Minä olen laihduttanut koko ajan elämäni viimeiset 14 vuotta. Kolme kertaa olen laihtunut huomattavasti. Mutta kun se paino ei vaan tahdo pysyä poissa vaikka miten jatkaisi anaaliretentiivistä syönnin vahtimista, ja kun olet elänyt niin vaikka 10 vuotta ja yhtäkkiä rakkaasi kuolee ja yllesi laskeutuu harmaa sumu etkä neljään kuukauteen edes muodosta uusia muistoja, niin yhtäkkiä oletkin taas reippaasti ylipainoinen.

Tai jos tulee nivelvaivoja ja et voi enää urheilla, ja paino alkaa hiljalleen nousta kunnes hiukset lähtee päästä ja ihosairaudet puhkeaa ja olet koko ajan kuolemanväsynyt ja surkea koska joudut syömään jo niin pieniä määriä ruokaa että ravinteita ei millään saa tarpeeksi. Ei tuossa vaiheessa yksikään lääkärikään sanoisi sitä painonvahtimista enää terveeksi tai terveelliseksi.

Ei se vaan ole niin helppoa ja yksinkertaista kuin mitä te haluatte kuvitella. Teistä vaan on kivaa vihata läskejä, ja tunnette olonne vähemmän pinnallisiksi paskapäiksi sen takia jos jotenkin voitte uskotella itsellenne että läskiys aina ja poikkeuksetta 

Nää on juuri näitä koottuja selityksiä. Syödään väärin ja syy on aina jossain muussa kuin omissa ruokavalinnoissa.

Jos se oikein syöminen on sellaista rakettitiedettä että valtavalla vaivannäöllä oikeaa tapaa ei kuka tahansa löydä, niin se ei muuta pointtiani yhtään mitenkään. 

Oikein syöminen ei ole mitään rakettitiedettä. Sen tajuamiseen ei tarvitse muuta kuin tervettä järkeä.

No sitten minä olen syönyt koko ajan ihan oikein. Olen hakenut ihan säännöllisesti ohjeita terveysalan ammattilaisilta.

Mainitsin terveen järjen, terveysalan ammattilaisista en puhunut mitään.

No, ihminen on ihminen. Ei kone. Miksei räyhääjät ota itseään niskasta kiinni ja opettele itsehillintaa? Miksei huonosti matikkaa taitavat harjoittele enemmän, ei se ole vaikeaa? Miksei epäsiistit ala siistimmäksi? Miksei mustasukkainen lopeta sitä kyttäämistä? Jne.

Kaikki maailma ongelmat olisi ratkaistu, jos itsensä muuttaminen ikävistä tavoista olisi helppoa... Kaikki olisi terveitä, päihteettömiä, mukavia, harkitsevia, taitavia, sivistyneitä jne.

Vierailija kirjoitti:

Olen sokeriholisti, ja sokerikoukusta on aika raskasta päästä irti :D tupakasta pääsin eroon kolmannen yrityksen jälkeen, samoin alkoholi on jäänyt unholaan, mutta sokeripiru pitää tiukassa otteessaan. Eikä karkkien sijoittelut ympäri kauppoja nätisti koristelluissa paketeissaan auta asiaa. Eikä sekään kun olen kaupassa töissä :| olen heikko myönnän sen. Mutta kerrankos täällä eletään, niin miks sitä ei voi elää onnellisesti hyllyen ja karkkia puputtaen? Ei vai?

Sokeriorava olen minäkin normaaliolosuhteissaj kaupassakäynti ilman karkkipussia on mahdoton yhtälö. Mutta kun alan säännöstellä muuta syömistä niin mun sokerihimo katoaa täysin.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei laihduta? Minä olen laihduttanut koko ajan elämäni viimeiset 14 vuotta. Kolme kertaa olen laihtunut huomattavasti. Mutta kun se paino ei vaan tahdo pysyä poissa vaikka miten jatkaisi anaaliretentiivistä syönnin vahtimista, ja kun olet elänyt niin vaikka 10 vuotta ja yhtäkkiä rakkaasi kuolee ja yllesi laskeutuu harmaa sumu etkä neljään kuukauteen edes muodosta uusia muistoja, niin yhtäkkiä oletkin taas reippaasti ylipainoinen.

Tai jos tulee nivelvaivoja ja et voi enää urheilla, ja paino alkaa hiljalleen nousta kunnes hiukset lähtee päästä ja ihosairaudet puhkeaa ja olet koko ajan kuolemanväsynyt ja surkea koska joudut syömään jo niin pieniä määriä ruokaa että ravinteita ei millään saa tarpeeksi. Ei tuossa vaiheessa yksikään lääkärikään sanoisi sitä painonvahtimista enää terveeksi tai terveelliseksi.

Ei se vaan ole niin helppoa ja yksinkertaista kuin mitä te haluatte kuvitella. Teistä vaan on kivaa vihata läskejä, ja tunnette olonne vähemmän pinnallisiksi paskapäiksi sen takia jos jotenkin voitte uskotella itsellenne että läskiys aina ja poikkeuksetta 

Syitä lihomiseen ei kannata ulkoistaa. Uusi elämän ja elämäntapa alkaa siitä, että ottaa itse vastuun elämästään. t 16 kg laihduttanut, kun tiedostin oman vastuuni hyvinvoinnistani ja elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

No, mä lihoin 60 kg - 82 kg kun jäin yksin, ja aloin juopottelemaan. Enkä miettinyt mitä söin.

Nyt alkaa ryyppääminen tympiä ja aloin laihduttaa.

Olen juonut ja silloin syönyt tosi vähän.

Nyt syön niin pieniä määriä että oon saanut täällä alapeukkua urakalla dieetistäni.

Luulen että ne, jotka eivät kestä nälkää, ovat vastaavassa tilanteessa kun itse olin kun en kestänyt iltoja selvinpäin. Käyn terapiassa

ja se on alkanut tehota.

Pahaan mieleen ja epätoivoiseen tilanteeseen sekä stressiin on monta lääkettä.

Itse pääsin ongelmastani kun elämä alkoi hymyillä. Halusin tehdä muuta kuin piristää itseäni lonkerolla. Kun ihminen haluaa piristää itseään appelsiinilla, iltakävelyllä, leffalla ja vihannesdipillä, on hyvä alku.

Itse siedän nälkää hyvin. Kaikki eivät ja voi olla sokeriongelmia.

Tärkeintä on rakastaa itseään ensin, hoitaa ongelmat ja odottaa kunnes tulee halu kirmata lenkkipolulla ja elää ananasraejuustolla.

Törkeitä ovat ne jotka ratsastavat ihmisten ongelmilla...

Mitä se terapia auttaa ahmimiseen? tai sen puoleen ryyppäämiseen

Oot himojes orja..et pysty kieltäytymään mistään..

veikkaan että runkka.at rasvaa tirisevillä sormilla ja huikkaa väliin

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on heikkouksia.

Osa juo liikaa, osa tupakoi eli aiheuttaa itselleen sairauksia, osa on väkivaltaisia ja heidät pitäisi viedä saunan taakse ja osa käyttää huumeita tai lääkkeitä voidakseen (?) paremmin.

Osa syö liikaa. Suomalaismiehistä 66 % on ylipainoisia. Luku on mielestäni järkyttävä. 

Olen hoikka,

Inhoan ihmisiä..ja jos olisi toinen vuosisata olisin ta..ppanutkin pari.

Olen nylkenyt jäniksen..en usko että ihmisen amp.uminen olisi mitenkään ihmeellistä.

Voisin s.yödä ihmislihaa..jos ei olisi tuttu

Vaikkapa läskilylleröstä saisi hyvää pekonia..nam

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa olla mahdollisimman laiha koko ikänsä, niin kuihtuu vanhuksena nopeasti heiveröiseksi. Vaikka laihojen nuorten ja keski-ikäistenkin kuvitelma on, että hoikat ovat terveimpiä ihmisiä maailmassa, niin vanhusten osastoilla sen huomaa, että tämä kuvitelma ei ole totta.

Säälikää hoitajien selkiä...

Mistä tiedät, etteivät lihavat laihduta?

Eikai lihava ihminen yhdessä päivässä muutu hoikaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei laihduta? Minä olen laihduttanut koko ajan elämäni viimeiset 14 vuotta. Kolme kertaa olen laihtunut huomattavasti. Mutta kun se paino ei vaan tahdo pysyä poissa vaikka miten jatkaisi anaaliretentiivistä syönnin vahtimista, ja kun olet elänyt niin vaikka 10 vuotta ja yhtäkkiä rakkaasi kuolee ja yllesi laskeutuu harmaa sumu etkä neljään kuukauteen edes muodosta uusia muistoja, niin yhtäkkiä oletkin taas reippaasti ylipainoinen.

Tai jos tulee nivelvaivoja ja et voi enää urheilla, ja paino alkaa hiljalleen nousta kunnes hiukset lähtee päästä ja ihosairaudet puhkeaa ja olet koko ajan kuolemanväsynyt ja surkea koska joudut syömään jo niin pieniä määriä ruokaa että ravinteita ei millään saa tarpeeksi. Ei tuossa vaiheessa yksikään lääkärikään sanoisi sitä painonvahtimista enää terveeksi tai terveelliseksi.

Ei se vaan ole niin helppoa ja yksinkertaista kuin mitä te haluatte kuvitella. Teistä vaan on kivaa vihata läskejä, ja tunnette olonne vähemmän pinnallisiksi paskapäiksi sen takia jos jotenkin voitte uskotella itsellenne että läskiys aina ja poikkeuksetta 

Syitä lihomiseen ei kannata ulkoistaa. Uusi elämän ja elämäntapa alkaa siitä, että ottaa itse vastuun elämästään. t 16 kg laihduttanut, kun tiedostin oman vastuuni hyvinvoinnistani ja elämästäni.

Juuri näin. Niin kauan kun syyttää asiasta jotain muuta, ei voi asialle tehdä mitään. Sitten kun ymmärtää että itse voi asian muuttaa, silloin asian voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuustekijät löytyvät geeneistä. Tällaisia testejä ovat apteekit myyneet. Mä testasin itseni ja mulla on geenien mukaan taipumus liuota. Koko elämäni olen katsonut, mitä

syön. Olen myös yrittänyt liikkua. Olen pystynyt pitämään painoni lähellä normaalipainoa, mutta sen laihemmaksi en itseäni saa.

Nää geeni-jutut on myös hauskoja :)

Geenit eivät tietenkään selitä kaikkea ylipainoisuudessa, eikä ylipainoisuudelle otollinen geeniperimä varmasti tarkoita automaattisesti sitä, että tämän geeniperimänsä myötä olisi automaattisesti sairaalloisen ylipainoinen. Mutta minusta on myös outoa väittää, etteikö geeneillä olisi vaikutusta taipumukseen lihoa, kun geenit kuitenkin vaikuttavat niin paljon muuhunkin kehon toiminnoissa, sairastumisriskeissä jne. Eihän me olla koneita, jotka toimimme täsmälleen samalla kalorimäärällä, vaan yksilöllistä vaihtelua on. 

Kyllä tämä geenitesti on olemassa ja itse ostin sen apteekista. Mulle tuli tulos, jossa sanotaan, että minulla on taipumus ylipainoon ja  jos haluan laihtua, minun pitää liikkua enemmän ja syödä rasvattomia tuotteita. Kyllä taipumus lihoamiseen on geeneissä, sillä jotkut voivat syödä mitä haluvat, eivätkä lihoa. Toisten pitää koko ikä katsoa syömisiään. On aika raskasta sanoisin, kun koko ajan päässä on, tämä lihoamisongelma, ei uskalla juuri mitään syödä. 

Silti vaikka olisi kuinka lihavuuteen vaikuttava geeni, ei tarkoita sitä, etteikö voisi asialla jotain tehdä. Silloin siis pitää katsoa tarkemmin, mitä syö ja sen liskäsi on liikuttava.

Me ei silti olla samalla maaliviivalla eli kyllä perimällä on vaikutusta.

Syömisestä voi tulla riippuvuus, joka aktivoi aivoissa samoja kohtia kuin esim. Opiaatit.

Itse olen hoikka, mutta olen kokenut huumeeiippuvuuden ja se tosiaan on sairaus ja sellaisena tulee ottaa.

Parantuminen mahdollista, mutta jos riippuvuus kehittynyt, ei sitä vain lopeteta noin vaan. Ihmisten tietoisuus tästä asiasta todella vähäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei laihduta? Minä olen laihduttanut koko ajan elämäni viimeiset 14 vuotta. Kolme kertaa olen laihtunut huomattavasti. Mutta kun se paino ei vaan tahdo pysyä poissa vaikka miten jatkaisi anaaliretentiivistä syönnin vahtimista, ja kun olet elänyt niin vaikka 10 vuotta ja yhtäkkiä rakkaasi kuolee ja yllesi laskeutuu harmaa sumu etkä neljään kuukauteen edes muodosta uusia muistoja, niin yhtäkkiä oletkin taas reippaasti ylipainoinen.

Tai jos tulee nivelvaivoja ja et voi enää urheilla, ja paino alkaa hiljalleen nousta kunnes hiukset lähtee päästä ja ihosairaudet puhkeaa ja olet koko ajan kuolemanväsynyt ja surkea koska joudut syömään jo niin pieniä määriä ruokaa että ravinteita ei millään saa tarpeeksi. Ei tuossa vaiheessa yksikään lääkärikään sanoisi sitä painonvahtimista enää terveeksi tai terveelliseksi.

Ei se vaan ole niin helppoa ja yksinkertaista kuin mitä te haluatte kuvitella. Teistä vaan on kivaa vihata läskejä, ja tunnette olonne vähemmän pinnallisiksi paskapäiksi sen takia jos jotenkin voitte uskotella itsellenne että läskiys aina ja poikkeuksetta 

Syitä lihomiseen ei kannata ulkoistaa. Uusi elämän ja elämäntapa alkaa siitä, että ottaa itse vastuun elämästään. t 16 kg laihduttanut, kun tiedostin oman vastuuni hyvinvoinnistani ja elämästäni.

Juuri näin. Niin kauan kun syyttää asiasta jotain muuta, ei voi asialle tehdä mitään. Sitten kun ymmärtää että itse voi asian muuttaa, silloin asian voi muuttaa.

Minä en ainakaan syytä ketään, ja olen suhteellisen normaalipainoinen, mutta ymmärrän ylipainoisia, sillä siihen vaikuttaa monet tekijät. Oikeasti on löydetty lihavuuteen vaikuttava geeni, lisäski on tietysti ruokailutottmukset ja liikunta.