Suunnittelematon raskaus - mihin päädyitte?

Ilman muuta abortti. Sitä varten käytän ehkäisyä, että en halua lapsia. Jos ehkäisystä huolimatta tulen raskaaksi, se raskaus keskeytetään sen enempää miettimättä. Enkä ole katunut tietenkään, kun en kerran lasta halua.

Molemmat vaihtoehdot koettu, ensimmäinen "vahinko" otettiin iloisena vastaan ja toisen kohdalla petti myös minipillerit, silloin päädyttiin aborttiin koska edellisestä raskaudesta oli alle vuosi eikä haluttu vielä toista lasta.

Yllätysraskaus. Pidin lapsen ja olen äääääääääääääääääärettömän kiitollinen lapsestani. Vaikkakin sielunmaisemani on vielä niinkuin velalla. Olen siis jotenkin puolueeton lapsien suhteen, molemmissa on omat puolensa, siis hankkia lapsi tai olla vela. Mutta yhtäkaikki olen todella onnellinen lapsestani, ja niin kliseiseltä kuin se ikinä kuulostaakaan ei tätä onnentunnetta voi ymmärtää muu kuin toinen vanhempi.

Valtaosa vastaan kävelevästä populaatiosta on tätä suunnittelemattoman raskauden tulosta.

Suunnittelematon se numero kaksi oli.

Minun piti olla maho koska munasarjat tuhoutuneet rajun tulehduksen seurauksena. Ensimmäisen sain tätä ennen, nuoruuden heilan kanssa, ja kasvatin yksin kunnes tämänhetkisen miehen löysin. Hän tiesi miten asiat on, ja ilman ehkäisyä oltiin yhdeksän vuotta, sitten pamahti! tulin raskaaksi vaikka ei olisi pitänyt! 12 vuotta ikäeroa tuli näille kahdelle, ja hetkeäkään ei abortti käynyt mielessä.

Mun ensimmäinen ajatus siinä raskaustestin äärellä oli "ihmiset on sanoneet, että tämä on ollut parasta mitä heille on tapahtunut".

Enkä sitten kyennyt aborttiin, koska en pystynyt keksimään miksi työssäkäyvä ihminen ei pystyisi toista elättämään. Ja niin siinä sitten kävi, että kaikkea hyvää koitui. Työssäkäynnistäkin tuli lopulta parempaa, koska lapsi pisti miettimään arvoja uusiksi ja hankin lisää koulutusta ja etenin uralla.

Halutaan kuitenkin jonain päivänä lapsia. En tiedä onko nyt oikea aika ja ollaanko me valmiita vanhemmiksi. Mistä sellasenki voi tietää? Meillä on vakaa ja hyvä parisuhde, miehellä vakityö ja itsellä korkeakoulu loppusuoralla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Valtaosa vastaan kävelevästä populaatiosta on tätä suunnittelemattoman raskauden tulosta.

Näin on! Varsinkin jos miettii monen kymmenen vuoden taakse, kun ei ollut edes ehkäisyvälineitä.

Jos pitää ei-toivotun vahinkolapsen niin on syytä aina muistaa, että lapsi ei ole itse päättänyt syntymästään, eikä ole siihen voinut itse vaikuttaa. Tätä ei siis saa kostaa lapselle millään tavalla. Itse synnyin ei-toivottuna lapsena tuohon aikaan iäkkäiksi katsotuiksi vanhemmille ja aivan selvästi ovat elämäni aikana ikään kuin kostaneet elämänsä pilaamisen minulle. Pitkään mietin, mistä monet kokemani asiat johtuvat. Sitten sain vahingossa selville syntyneeni ei-toivottuna ja se selitti kaiken. Itse en halua koskaan lapsia ja elän selibaatissa todennäköisesti loppuelämäni, joten ei vahinkoraskaudestakaan onneksi pelkoa ole.

Haluaisin kuulla vielä lisää kokemuksianne.

Up

Tietenkin aborttiin. Mulle tulee lapsia vain omasta halustani.

Abortissa lopetetaan /tapetaan elämä. Sun vauvasi sydän jo sykkii ja päivä päivältä muistuttaa mittasuhteiltaan ihmistä. Voisit vaikka alkuun katsoa lehdistä eilen Madeleinelle syntyneen vauvan kuvaa ja miettiä että muutaman kuukauden kuluttua saat syliisi samanlaisen tytön tai pojan.

Näethän itsekin miten sairailta nuo "tottakai abortti" kirjoittelijat vaikuttaa. Et kai itse halua olla samanlainen?

Vierailija kirjoitti:

Halutaan kuitenkin jonain päivänä lapsia. En tiedä onko nyt oikea aika ja ollaanko me valmiita vanhemmiksi. Mistä sellasenki voi tietää? Meillä on vakaa ja hyvä parisuhde, miehellä vakityö ja itsellä korkeakoulu loppusuoralla.

Ap

Luin kerran aborttilääkärin kirjoittaman kirjan (nainen) ja hän sanoi, että jos on vakaa parisuhde, ja siihen on jossain vaiheessa ajatellut että lapsia tulee, niin eikö se lapsi vain voisi tulla jo nyt.

Omasta kokemuksesta sanon että ei kukaan ole valmis vanhemmaksi ennen kuin on lapsia, vaan vanhemmaksi tullaan ja kasvetaan sen lapsen myötä. Kun lapsi syntyy, sitä ajattelee ettei ole yhtään valmis ja voi olla aika shokissakin. Mutta rakkaus lapseen syttyy joko heti tai hiipimällä, ja vanhemmuus syttyy sydämessä, ja sitä ottaa sen vastuun omakseen ja se tuntuu ihan oikealta ja luonnolliselta.

Minäkään en ollut mitään äitityyppiä valmiiksi, mutta minusta on tullut oikein hyvä äiti, ja lapsi on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut.

Yritä saada korkeakouluopintosi pikavauhtia valmiiksi nyt raskausaikana. Tee pois kaikki mikä vaatii monen kuukauden paneutunutta keskittymistä.

Mun opiskelukaverit moni valmistui juuri noin. Ehkä jonkun pakollisen ruotsin vielä suorittivat niin että oli vauva mukana tai se oli omalla äidillä luennon ajan.

Älä laske sen varaan että pystyt tekemään mitään äitiyslomalla. Jotkut vauvat tietysti nukkuvat paljon ja äiti puuhailee sillä välillä kaikkea, minun vauva heräsi yötä päivää parin kolmen tunnin välein ja olin ihan zombi, ja nukuin päiväunet hänen kanssa. Mutta sehän on lyhyt aika, ja jos on pakko, odotat kunnes hän voi mennä hoitoon vaikka edes puoleksi päiväksi. Neljä tehokasta tuntia aamupäivisin saa jo yhden gradun valmiiksi jos se jäi odotusaikana kesken.

Hyvin se menee. Teillä on kaikki mitä tarvitaan.

Tuossa tuo lukiolainen kokkaa perheelle aamiaista. Elämäntilanne oli sellainen (naimisissa, molemmat työelämässä, pidettiin itsestäänselvänä että joskus toivotaan lapsia) että vaikka hirvitti ja tuntui siltä, että ei me olla vielä vanhemmiksi valmiita, emme hetkeäkään harkinneet vakavasti aborttia. 

Raskausaikana tuli muutaman kerran sellainen paniikki, että apua, loppuelämä on pilalla, mä en osaa/pysty, raha loppuu, vaikka minkälaisia huolia. Oon ollut väsynyt vauva-aikana ja miettinyt mille poluille elämä olis mennyt ellei lapsi olisi syntynyt silloin kun syntyi, mutta kertaakaan en ole oikeasti katunut. Mietin myös sitä, että koska me oltais oltu valmiita lapseen jos tämä päätös olisi tehty tietoisena. Loput lapset on syntyneet suunniteltuina, mut se päätös tuntui jotenkin pienemmältä, koska oltiin jo lapsiperhe ennestään. 

Minusta teidän kannattaa miettiä, haluatteko lapsia joskus. Jos vastaus on selkeä kyllä, sitten miettikää, miksi se aika ei voisi olla nyt. Opintoja ehdit viimeistellä ennen kuin vauva syntyy ja sen jälkeenkin. Se, että hirvittää, on täysin normaalia. Mun silmin kuulostaa siltä, että teillä on hyvät edellytykset pitää lapsi.

Ja muista, että "suunnittelematon" on täysin eri asia kuin "ei toivottu". t. 16

En tiennyt edes toivotun raskauden kohdalla heti, että oliko tämä nyt ihan viisasta ja onko minusta nyt äidiksi ja onko tämä meidän elämän tuho. Et tiedä sitä mutta hormonit jylläävät jo ja vaikuttavat mielialoihisi. Mieheni tiesi että olen raskaana ennen kun tiesin itse, ei vaan sanonut mitään, kun olin niin ailahteleva ja räjähdysherkkä ja tunteellinen. Just niinkuin teini.

Eli mieti vaihtoehtojasi, selvitä tietysti se abortinkin vaihtoehto, ja mihin mennessä sinun pitää päättää. Sitten joudut vain pohtimaan puoleen ja toiseen, anna ajatuksen kypsyä, puhu miehesi kanssa paljon että mitä elämältä haluatte, millaisena näette yhteisen elämänne tulevaisuudessa.

Jos salaa olet sitä mieltä että miehesi ei ehkä ole sinulle se oikea ja odotat vain rohkeutta erota, silloin abortti. Ehdit tehdä lapset sen varsinaisen miehesi kanssa.

Mutta jos molemmat olette mielestänne oikean ihmisen kanssa, ja olette muutenkin sielunne silmin nähneet itseene perheenä joskus muutaman vuoden päästä, eihän abortissa silloin ole mitään järkeä. Varsinkin jos ette ole missään kauheassa taloudellisessa ahdingossa ja asu melkein kadulla, tai tee molemmat hirveästi töitä ja työmatkoja, ja näe suunnilleen viikonloppuisin.

Tai että olet aina ollut vakuuttunut että kohtalosi on olla vapaa taiteilija ja odotat vain että muutat jonnekin New Yorkiin ja elät lapsettomana, ja lapsi tuhoaisi kaikki unelmasi siitä kuka olet ja mitä haluat elämälläsi tehdä.

Jos näit itsesi perheenäitinä ja miehesi isänä kymmenen vuoden kuluttua, niin aikataulu saattoi nyt vain mennä uusiksi, ei mikään muu.

Vierailija kirjoitti:

Halutaan kuitenkin jonain päivänä lapsia. En tiedä onko nyt oikea aika ja ollaanko me valmiita vanhemmiksi. Mistä sellasenki voi tietää? Meillä on vakaa ja hyvä parisuhde, miehellä vakityö ja itsellä korkeakoulu loppusuoralla.

Ap

Tuossa tapauksessa ilman muuta pitäisin lapsen, ei kuulosta että olisi mitään isoja syitä sille miksi lapsi olisi nyt katastrofi. Lapsi ei ole itsestäänselvyys joka shoppaillaan kuin kaupasta juuri silloin kun hetki on täydellinen. On täysin mahdollista, ettei sen otollisemman ajan koittaessa ketään kuulukaan. Keskeytykseen voi liittyä komplikaatioita, joista vaikeimmat voivat laskea hedelmällisyyttä tai vaikeuttaa tulevaa raskautta/synnytystä. Todennäköisyydet ovat toki pieniä, mutta jos syyt mahdolliselle keskeytykselle ovat kovin kevyet, niin sekin puoli asiasta kannattaa tiedostaa päätöstä tehdessä. Mikään ei ole elämässä varmaa, ja kaikkein vähiten naisen hedelmällisyys.

Olen pitänyt lapsen, enkä ole koskaan katunut.