Millaisessa opiskelija-asunnossa asuit opiskeluaikana? Millainen kämppis? Hyvät/huonot muistot?

... kului mukavasti neljä vuotta. Ystävystyin samaan aikaan muuttaneen kämppiksen kanssa ja ystäviä ollaan oltu nyt 10 vuotta :)

Aika hurjan paljon eri kämppiä ja kämppiksiä on teillä ollut. Mun kokemukset on aika niukat. Menin kerran sellaiselle 5 päivän valmennus/kertauskurssille, kun luin pääsykokeisiin. Asuin soluasunnossa ylioppilaskylässä. Se taisi olla kolmelle, mutta siellä oli vain toinen tyttö minun lisäkseni. Eikä hänestä ollut mitään sanomista, meillä oli ihan mukavaa. Mutta järkytyin niin hurjasti siitä kylästä ja asunnosta, että yhden yön jälkeen soitin vanhemmilleni että haluan mennä loppuajaksi hotelliin yöksi:) No saivat suostuteltua minut jäämään sinne ja ei se nyt lopulta niin kauheaa ollutkaan! Nyt kyllä huvittaa.



Toisen kerran asuin kahden hengen solussa (oli ihan uusi talo, joten siisti oli tällä kertaa...) ja siinäkin oli mukava tyttö kämppiksenä. Olimme niin erilaiset ihmiset tosin, hän opiskeli jotain maatalousalaa ja minä valmentauduin yliopiston pääsykokeisiin. Asuin siinä 8kk. Alunperin ilmoitin asuvani sen ajan siellä opiston asuntolassa, jossa oli yhteensä 8 tyttöä ja huone piti jakaa toisen kanssa. Mutta viime tingassa rupesi ajatus ahdistamaan, EI OMAA HUONETTA. Aikamoista! Onko joku asunut sillain? miten sujui?



Sitten aloitinkin opiskelut ja muutin yksiöön. Että ei mitenkään villejä kokemuksia:))

Eka kämppis oli muutaman vuoden vanhempi, me ei tultu ollenkaan juttuun. Tai siis ei päästy edes yrittämäänkään kun se suorastaan pakoili mua. Se asui kämpässä jo kun muutin sinne ja oli täyttänyt kaikki keittiön ja kylppärin kaapit omilla tavaroillaan, eikä tehnyt elettäkään tyhjentääkseen niitä, joten mun oli itse tyhjennettävä puolet hyllyistä. Koskaan se ei puhunut mulle, pari kertaa kun sillä oli asiaa niin se jätti lapun eteiseen. Omituinen tyyppi... Pois muuttaessaan se vei multa tuliteriä liinavaatteita.



Ekan vuoden siis asuin sen kanssa. Tokan vuoden alussa tuli sit toinen ääripää, 16-v. amislainen (itse olin silloin 21-v. ja yliopistossa). Ihan kiva tyyppi, sosiaalinen ja iloinen, mutta niin lapsi. Ja se juhli hirveästi, sillä kävi kavereita paljon ja selvin päinkin niistä lähti hirveästi meteliä. Ja se poltti sisällä tupakkaa, arghh!

Ekana asuin yksin n. 12neliön (en osaa sitä ylämerkkiä :)) huoneessa asuntolassa. Minun huone oli aika luksus, koska siinä oli oma wc ja pienen pieni keittonurkkaus :). Muilla oli sellaset 8neliön kopit ilman wc:tä. Suihkut ja iso keittiö oli yhteiset käytävällä. Siellä oli monta " tavallaan kämppistä" . Siis kaikkiin samalla käytävällä asuviin tutustui melko hyvin. Tultiin hyvin toimeen keskenään ja aikaa on mukava muistella jälkikäteenkin :).



Seuraavaksi asuin ulkomailla neljän hengen solussa. Jokaisella oli oma huone, yhteinen olohuone ja keittiö ja 2 wc:tä. Mukavia olivat nämäkin kämppikset. Parin kanssa olen " tekemisissä" vieläkin. Välillä kyllä minun pinna paloi tämän solun epäsiisteyteen. Siis roskia keräiltiin keittiön nurkkiin ja jääkaappiin jätettiin vanhoja ruokia mutta eikö ne vähän kuulu asiaankin opiskeluaikana...



Viimeisenä asuin kahden hengen solussa. Kämppis oli joku sosiaalitapaus. Ei opiskellut eikä käynyt töissä. Oli saanut asunnon kaupungilta. Ei meillä paljoa löytynyt yhteistä keskustelunaihetta tai mitään muutakaan. Sen sisko kävi aina välillä sitä kattomassa ja ne sai aina aikaan kamalan riidan ja huudon. Onneksi se ei kuitenkaan mölynnyt öisin. Sai opiskella ihan rauhassa.



Sitten sainkin kämppikseksi oman mieheni eli mies muutti opiskelupaikkakunnalleni ja muutettiin yhteen :)

Up

Monen kämppiksen kanssa olen asunut, mutta kamalinta oli jakaa huone toisen tytön kanssa. Tyttö oli ihan mukava, mutta ei siivonnut kertaakaan yhteistä huonettamme sen 6 kk:n aikana. Minä siivosin aina vain oman puoleni. Toki imuroin ja moppasin lattian kokonaan, minkä nyt kämppiksen tavaroilta pystyin. 

Toinen ärsyttävä piirre tässä kämppiksessä oli se, että hän kuorsasi öisin tai vaihtoehtoisesti ravasi kaupungilla ja kavereiden luona. Heräsin siis joka yö joko kuorsaukseen tai siihen, kun hän aamuyöstä palasi kämpille.

Jossakin vaiheessa huomasin, että kuorsaus yleensä loppui, kun itse ponkaisin sängystäni vauhdilla ylös tai tein jonkun äkkinäisen liikkeen. Oli siis todella herkkäuninen. Käytin tätä konstia häikäilemättä hyväkseni aina, kun heräsin kuorsaukseen ja luulen, että tämä yöllinen herättelyni oli osasyy siihen, miksi hän lopulta muutti pois.

mikä ihmeen sääntö se on että opiskelija asuisi jossain opiskelijakämpässä? itse ainakin vuokrasin vapailta markkinoilta yksiön. :)

Suhde kaatui, joten sain yo-kylän sisäisessä muutossa yksiön näppärästi. Ei siis onneksi ole tarvinnut katsella kämppiksiä opiskeluaikoina. Huh. (Paitsi sitä pölöä exää. ;) )

muutin suoraan avokin kanssa asumaan yhteen, joten opiskelijakämpät jäi kokematta ja kämppis oli (ja on) mitä ihanin

Olin meistä ainoa, jolla oli sosiaalinen elämä. Kuitenkaan en voinut juurikaan sinne soluun koskaan kavereita pyytää käymään, koska nämä hiirulaiset ärsyyntyivät. Eikä siis tosiaan ollut kyse siitä, että olisin mitään bileitä pitänyt, kunhan olisin muutaman kaverin kanssa oleskellut omassa huoneessani ennen baariin menoa. Tai vaikka laittanut ruokaa parin kaverin kanssa yhteisessä keittiössä... Mutta aina kun kysyin, sopiiko tällainen, niin sain vastaukseksi happamia ilmeitä ja jotain tyyliin " no täytyy kai laittaa korvatulpat tai mennä kirjastoon lukemaan" .



Ekan vuoden jälkeen aloin tehdä töitä opiskelun ohella niin paljon, että pystyin asumaan yksiössä.

Muutin ensin neljän tytön soluun. Tulin hyvin toimeen kaikkien kanssa. Opiskelimme eri aloja. Siellä asuin kuitenkin vain puoli vuotta, koska muutin täysin eri kaupunkiin.



Seuraava asunto oli kolmen hengen solu. Tulin molempien kämppisten kanssa toimeen. Asuttiin lähes kolme vuotta samassa ja sitten muutin pois.



Seuraavaksi muutin kahden hengen huoneeseen. Kämppiksestäni tuli hyvä ystävä ja pidettiin yhteyttä vielä vuosia tämän jälkeen. Siellä asuin vain puoli vuotta, sillä muutin eri kaupunkiin jatkamaan opiskelujani.



Sitten asuin ystäväni asunnossa, kun hän muutti ulkomaille. Siellä asuin yksin kaksi vuotta.



Seuraavaksi muutin kolmen hengen soluun. Kämppikseni olivat miespuolisia. Aluksi suuttuivat, kun saivat tytön kämppikseksi. Kun tiskasin kaikkien astiat, heidän asenteensa muuttui. Toinen unohti ostaa omalla vuorollaan vessapaperit, joten meillä oli joskus vessapapeririitoja. Näin jälkeenpäin naurattaa, että se oli ainoa asia, missä emme tulleet toimeen. Täällä asuin melkein neljä vuotta.



Lopuksi muutin ystäväni kaksioon siten, että toiseen huoneeseen muutti tuntematon ihminen. Ehkä olin väsynyt soluasumiseen, mutta en tullut lainkaan toimeen kämppikseni kanssa. Olin tyytyväinen, että löysin niihin aikoihin mieheni ja perustimme perheen. Ehkä tämä tyytymättömyys kämppikseen nopeutti perheen perustamista.

Yksi oli suuri asuntola, jossa oli erikseen tyttöjen ja poikien siivet. Mulla oli siis oma pieni huone tyttöjen puolella, ja jaoin keittiön ja kylpytilat saman kerroksen muitten tyttöjen kanssa. Aika karmea paikka. Asuntolassa asui valvojia, mutta silti siellä ei saanut nukuttua koskaan, kun huoneesta toiseen hyppi ihmisiä ja musiikki soi kovaa. No, olihan se joskus kivaakin. Järjestettiin luvatta bileitä yhdessä pienessä huoneessa jne. Ruoat ja astiat varastettiin säännöllisesti keittiöstä - jokaisella oli kyllä lukittavat kaapit, mutta ne sai rautalangalla auki.



Yhdessä vaiheessa sitten asuttiin 7h, k, kh talossa yhdessä poikakaverini ja kolmen kaverimme kanssa. Kavereista yksi oli mun kaveri ja yksi poikakaverin kaveri, jotka seurusteli keskenään, ja sitten sellainen " viides pyörä" . Talo oli aika rähjäinen ja esim. lämmitys ei meinannut toimia. Sisustus oli tosi pelkistetty ja karu. Tolta ajalta on kivat muistot, vaikka olikin paljon ihmissuhdedraamaa, kun kavereittemme suhde oli aika myrskyinen. Viides pyörä oli tosi kumma, hauska, mutta valitettavan moniongelmainen ihminen. Mentiin tässä talossa asuessamme kihloihin poikakaverini - nykyisen mieheni - kanssa.

Toisessa oli 3 tyttöä ja 2 poikaa, toisessa olin ainoa tyttö. Meillä oli aikalailla yhteiset kaverit, joten aina oli ihmisiä kylässä ja meininkiä. Jeejee, olipa hauskaa se.

yhteensä 7 eri kämppistä on ollut. (Osa asunnoista on ollut useamman hengen soluja).



Mulla on kaikeksi onneksi ihan positiivisia kokemuksia. Rankinta oli asuminen kaverin kanssa, sillä hän kyyläsi koko ajan kaiken tekemiseni ja menemiseni... ei ollut kiva, kun ei ollut mitään yksityisyyttä.

Parasta siinä oli se, että toinen kämppis lähti kotiseudulleen aina torstai-iltana ja palasi vasta tiistaina. Toinen kämppis taas oli mamman helmoissa perjantaista maanantaiaamuun. Sain siis olla viikonloput kämpässä aivan itsekseni.