Lue keskustelun säännöt.
Masentaa olla typerä
09.03.2018 |
Koen olevani masentunut, luultavasti tyhmyyteni takia. En uskalla poistua kotoani, tavata uusia ihmisiä enkä voi nauttia mistään.
En osaa rentoutua tai ajatella oikein muuta kuin sitä, miten typerä olen. Se on ainoa asia mielessäni suurimman osan ajasta ja se ajatus on niin masentava, että joskus minun tekisi mieli satuttaa itseäni. En kuitenkaan uskalla tehdä mitään itselleni, koska pelkään muiden huomaavan ja kertovan asiasta jollekin. En halua joutua enää vaikeuksiin, nyt on jo tarpeeksi raskasta. Vihaan itseäni ja tekisin mitä vain, että voisin olla älykkäämpi edes yhden päivän ajan. Sanotaan, että tyhmillä on hauskempaa, mutta entä jos on niin typerä, ettei osaa edes pitää hauskaa tai ymmärrä koskaan vitsejä, on hidas sosiaalisissa tilanteissa ja menee vain paniikkiin jopa kauppareissulla, koska pelkää kassalle menoa? Arki on kamalaa taistelua enkä tiedä yhtään, miten selviän aikuisena. Yritän kyllä tehdä ahkerasti töitä ja olla tunnollinen, mutta en pysty siihenkään. Olen saamaton ja yhteiskunnalle hyödytön **ska, jonka ei olisi koskaan pitänyt syntyäkään. Psykologit tai terveydenhoitajat eivät voi minua auttaa, eikä kukaan muukaan.
Kommentit (14)
Ehh kaikki ollaan kyllä aika tyhmii perunoita, jotkut vaa hitusen järkevimpiä perunoita, mutta silti perunoita, joten emmä tiiä pitäiskö siitä oikeesti murehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa silti, että tarviit ihan psykologista apua tohon sosiaalisten tilanteiden pelkoon
Järjetönkana kirjoitti:
Kuulostaa silti, että tarviit ihan psykologista apua tohon sosiaalisten tilanteiden pelkoon
Ja pskat! Viinaa se tarvii. Pää täyteen vaan niin johan alkaa juttu luistamaan. Ja jos ei viinalla tokene, nii sitten on olemassa kovempiakin aineita tarvittaessa.
Joo kyllä itekin toisinaan ajattelen olevani ihan vajaa, ja vähän ärsyttääkin se toitotus, että tyhmillä on helppoa ja mukavaa. Ei ole jos kaikesta tyhmyydestä huolimatta tietää, että ei osaa mitään. Tyhmällä ei ole kivaa, jos on epävarma.
Kannattaa kyllä muistaa, että itsestä voi olla vääristynyt käsitys, epävarmuus ja virheiden pelko saa tuntemaan itsensä täysin tolloksi asioissa, jotka oikeasti osaa tehdä kelvollisesti. Esim. jos teen muille ihmisille salaattia, tulee melkein itku, kun en tiedä minkä kokoisia paloja mistäkin halutaan ja mikä on oikeaoppista. Vaan yksin kotona ei olekaan mitään ongelmaa asian kanssa.
Oikeasti typerä ei analysoisi omaa typeryyttään noinkin syvällisesti.
Oikeasti typerä kuvittelee aika usein olevansa muita viisaampi (Dunning-Kruger syndrooma).
Typeryyden sijaan tässä tuoksahtaa sosiaalisten tilanteiden pelko, huono omatunto ja masennus.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti typerä ei analysoisi omaa typeryyttään noinkin syvällisesti.
Oikeasti typerä kuvittelee aika usein olevansa muita viisaampi (Dunning-Kruger syndrooma).
Typeryyden sijaan tässä tuoksahtaa sosiaalisten tilanteiden pelko, huono omatunto ja masennus.
M
Ap:lla taitaa olla narsistinen raivo päällä. Antaa sen meuhkata. =)
Tyhmä et ole, sen näkee helposti kyvystäni kirjoittaa hyvää tekstiä. Masentunut sen sijaan olet. Hae apua, sitä kyllä on, ja elämänlaatusi paranee kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen surullinen, koska sai diagnoosin vähän aikaa sitten. Pettynyt ja surullinen, en vihainen. Olen käynyt terapiassa jo vuosia, mutta tuo pelko ei lähde pois.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen surullinen, koska sai diagnoosin vähän aikaa sitten. Pettynyt ja surullinen, en vihainen. Olen käynyt terapiassa jo vuosia, mutta tuo pelko ei lähde pois.
Ap
Minkä diagnoosin? Ainakaan typeryydestä ei ole mitään diagnooseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä et ole, sen näkee helposti kyvystäni kirjoittaa hyvää tekstiä. Masentunut sen sijaan olet. Hae apua, sitä kyllä on, ja elämänlaatusi paranee kyllä.
Minun tyhmyyteni selviää sinun kyvystäsi kirjoittaa hyvää tekstiä? Tulipa freudilainen lipsahdus, hui.
Jatka terapiaa. Et varmasti ole sen typerämpi kuin muutkaan. Ehkä olet herkkä ja tulkitset muiden reaktioita hieman liikaa? Opit elämään herkkyytesi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä löytää sellaista seuraa, jossa sinua arvostetaan. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kyllä ihmisiä riittää täällä. Jätä kusipäät omaan arvoonsa. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Kaikki ovat arvokkaita, eikä se arvo riipu siitä kuka on hyödyllinen yhteiskunnalle.
http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226317-vain-kristinusko-antaa-ehdottoman-ihmisarvon
Vierailija kirjoitti:
Olen surullinen, koska sai diagnoosin vähän aikaa sitten. Pettynyt ja surullinen, en vihainen. Olen käynyt terapiassa jo vuosia, mutta tuo pelko ei lähde pois.
Ap
Rukoile Jeesusta Kristusta elämääsi, vain Hän voi auttaa!
Minuakin Hän auttoi samoissa asioissa, olin aivan halvaantunut kaikista peloista, ihmisiä pelkäsin, inhosin itseäni ja vihasin koko elämääni kuin ruttoa.
Yritin itsemurhaakin, mutta epäonnistuin siinä ja Jeesus pelasti minut.
Nyt olen kokoajan aina vaan vapaampi olo peloista ja rakkaus Jumalaa, itseä ja muita kohtaan on aivan ihmeellistä välilllä.
"menee vain paniikkiin jopa kauppareissulla, koska pelkää kassalle menoa"
Tiedän tunteen, et ole ainoa joka kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Mulla kävi jopa kerran niin että olin menossa autoliikkeeseen hakemaan öljynsuodatinta mutta en uskaltanut mennä kassalle joten lähdin pois saamatta sitä minkä takia sinne menin. Fobiaa parhaimmillaan, mitään pelättävää ei ole mutta silti pelkäät :)