Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko järkeä erota pitkästä, hyvästä suhteesta vain lapsen haluamisen vuoksi?
09.03.2018 |
Nämä ovat isoja ja tärkeitä juttuja, jotka olisi syytä ottaa puheeksi jo heti, kun parisuhde on alussa. Mutta ihmisen mieli voi iän myötä muuttua suuntaan tai toiseen ja elämää tai omia tuntemuksiaan ei voi aina kontrolloida.
Jos pariskunta on vaikka päälle kolmekymppisiä ja takana pitkä, onnellinen suhde. Toinen yllättäen alkaakin haluta lasta, kun on puhuttu että ei lapsia. Tai toinen onkin muuttanut mielensä, että ei haluakaan saada lasta, vaikka on alunperin puhuttu perheestä.
Itse olen hieman vastaavassa tilanteessa nyt. Olen 33-vuotias ja neljän vuoden suhteen jälkeen mies sanoi tulleensa siihen lopputulokseen, ettei halua yrittää saada lasta. Mä taas en ole tehnyt päätöstä suuntaan enkä toiseen lapsen suhteen vielä, joten tuon kuuleminen ei musertanut mua juuri nyt, mutta tuntui hieman hämmentävältä. Kun voi hyvinkin olla, että tahdon sen yhden lapsen.
Nyt olisi helppo sanoa, että ero ja uusi mies, mutta ei se ole niin yksinkertaista. Varsinkin kun olen hyvin kiintynyt mieheeni, meillä on ihana elämä, kiva koti ja kaikki hyvin. Hän on jo perhettäni ja haluaisin lapsen vain hänen kanssaan.
Uuden miehen etsiminen tarkoittaisi kaiken muun elämäni menettämistä kotia myöten, elintason laskua ja elämänmuutoskriisiä jne. Puhumattakaan siitä, että pitäisi etsimällä lähteä etsimään sitä lisääntymiskumppania, deittailla ja selata tinderia, olla tarjolla ja valppaana. Työlästä hommaa, jota en jaksaisi enää lähteä käymään läpi. Eikä sitä uutta, sooivaa miestä välttämättä löytyisi edes, sitten olisikin jo lisääntymisikä takana ja silti yksin.
Jos sen lapsen haluaa ihan hirveän paljon, onko se halu sitten niin voimakas, että on valmis luopumaan aikuusiällä kaikesta yhteisestä hyvästä ja aloittaa elämän rakentaminen taas alusta? Mua on kritisoitu myös siitä, että en oikeasti halua lasta, kun en näe sitä näin yksinkertaisena asiana.
Onko näihin tilanteisiin oikeasti hyvää ratkaisua? Jos puhutaan nyt tosiaan jo päälle kolmekymppisistä ihmisistä. Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen.
Miten näette asian?
Kommentit (46)
On järkeä jos sen lapsen haluaa mutta puoliso ei. Tai puoliso haluaa mutta itse ei halua. Etkö sä tätä tajua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ei ei. En ole milloinkaan tajunnut näitä, että pitkäaikainen rakas puoliso jätetään sen takia että itse haluttaisiin lapsi ja puoliso ei halua. Järkyttävän itsekästä aj julmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ei ei. En ole milloinkaan tajunnut näitä, että pitkäaikainen rakas puoliso jätetään sen takia että itse haluttaisiin lapsi ja puoliso ei halua. Järkyttävän itsekästä aj julmaa.
Itsekkästä on painostaa toinen siihen omaan ratkaisuun mukaan.
Vierailija kirjoitti:
On järkeä jos sen lapsen haluaa mutta puoliso ei. Tai puoliso haluaa mutta itse ei halua. Etkö sä tätä tajua?
Tottakai.
Ehkä muotoilin kysymyksen väärin, eli onko se sen arvoista? Kun lopputulemastakaan ei ole mitään takeita. Heittäytyä "tyhjän" päälle ja käyttämään aikaansa deittailemalla kaikenmaailman tylsimyksiä ja friikkejä, epätoivoisena vauvan kuvat silmissä. Noin kärjistetysti.
Ap
En tiedä auttaako pohdinnassa... Kaveripariskunta tosin kumpikin halusi lapsen ja kävi ilmi ettei nainen voi niitä saada. Erosivat.
Nyt vuosia myöhemmin miehellä 2 lasta uudessa suhteessa ja miettii että miksi ei olisi voinut jatkaa kun kaikki muu oli kunnossa. Selvästi ikävöi exää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käännäpä ajatuskuvio toisin päin: Jos teille syntyisi lapsi, ja miehesi haluaisi erota koska ei ole koskaan halunnut lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On järkeä jos sen lapsen haluaa mutta puoliso ei. Tai puoliso haluaa mutta itse ei halua. Etkö sä tätä tajua?
Tottakai.
Ehkä muotoilin kysymyksen väärin, eli onko se sen arvoista? Kun lopputulemastakaan ei ole mitään takeita. Heittäytyä "tyhjän" päälle ja käyttämään aikaansa deittailemalla kaikenmaailman tylsimyksiä ja friikkejä, epätoivoisena vauvan kuvat silmissä. Noin kärjistetysti.
Ap
Niinpä. Toisaalta pitää olla itselleen uskollinen. Tehdä selväksi että se ei ole miehen syy mikäli jatkat suhteessa jos ei ole lasta. Olet itse valinnut ja katkeruutta ei saa tulla 20v päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Todellakin on. Jos haluaa lapsen niin lapsen saaminen on elämän suurimpiä juttuja. 33 iässä vielä ehtii löytää toisen miehen, mutta kun odottaa 35 ikään niin alkaa olla vaikeuksia tulla raskaaksi.
Minun mieheni ei halunnut edellisessä suhteessa lapsia, erosivat, mies tapasi minut ja halusi parin vuoden päästä lapsia. Eli lasten haluaminen on myös sidoksissa parisuhteeseen.
Mitä teet jos mies 10 vuoden päästä haluaa erota, läytää uuden ja saa lapsia. Ja sinä et enää ehdi lapsia saamaan? Virhe, jota ei sitten enää voi korjata sinun osaltasi.
Asia on eri, jos tiedät ettet lapsia halua, mutta suurin osa niistä naisista, jotka wivät tiedä 3 iässä, tulevat lapsia haluamaan myöhemmin. Sitten vii vaan olla liian myöhäistä.
Jaa-a. Lapsi on vaan jollain lailla hirveän perustavanlaatuinen asia. Sitten myöhemmin voi olla että kyseinen juttu luo katkeruutta parisuhteeseen. Ei tätä asiaa voi kukaan muu ratkaista puolestasi, ap. Kyse on sinun omasta halusta, unelmista ja tärkeysjärjestyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako pohdinnassa... Kaveripariskunta tosin kumpikin halusi lapsen ja kävi ilmi ettei nainen voi niitä saada. Erosivat.
Nyt vuosia myöhemmin miehellä 2 lasta uudessa suhteessa ja miettii että miksi ei olisi voinut jatkaa kun kaikki muu oli kunnossa. Selvästi ikävöi exää.
Tunnen vastaavan tapauksen lähipiiristä. Tosin mitään ilmiselvää syytä lapsettomuuteen ei löytynyt. Asia kuitenkin stressasi suhdetta niin paljon , että ero tuli. Nyt miehellä on toinen nainen ja 2 lasta ja elelevät onnellisena. Lapseton ex postaa myrkyllisiä kommentteja lähipiirin vauvapostauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako pohdinnassa... Kaveripariskunta tosin kumpikin halusi lapsen ja kävi ilmi ettei nainen voi niitä saada. Erosivat.
Nyt vuosia myöhemmin miehellä 2 lasta uudessa suhteessa ja miettii että miksi ei olisi voinut jatkaa kun kaikki muu oli kunnossa. Selvästi ikävöi exää.
Tunnen vastaavan tapauksen lähipiiristä. Tosin mitään ilmiselvää syytä lapsettomuuteen ei löytynyt. Asia kuitenkin stressasi suhdetta niin paljon , että ero tuli. Nyt miehellä on toinen nainen ja 2 lasta ja elelevät onnellisena. Lapseton ex postaa myrkyllisiä kommentteja lähipiirin vauvapostauksiin.
Kaverinainen on sinut asian kanssa eikä kuittaile muitten vauvaonnea.
-7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen hankkiminen on elämän suurin päätös. Se on sellainen asia, jossa kenenkään ei pitäisi joutua tekemään kompromisseja. Sekä lapsettomaksi jääminen, vaikka lapsia olisi halunnut, että vanhemmaksi taipuminen painostettuna ovat hirvittäviä tragedioita.
Tosiaan tämä täytyy jokaisen itse omalla kohdallaan miettiä. Oman haasteensa asiaan tuo se, että naisella hedelmällisyys laskee ja loppuu viimein kokonaan. Aika rankalta se tuntuu tajuta, ettei se lapsen saaminen tietyssä pisteessä ole enää vaihtoehto. Omien valintojen nyojn kanssa pitää sitten vaan koko loppuelämän pystyä elämään tekipä miten tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on. Vauvakuume on vahva voima ja oikeutettu tunne sinulle. Jos kumppanisi vastustaa ajatusta perheestä, voiko hän olla oikea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako pohdinnassa... Kaveripariskunta tosin kumpikin halusi lapsen ja kävi ilmi ettei nainen voi niitä saada. Erosivat.
Nyt vuosia myöhemmin miehellä 2 lasta uudessa suhteessa ja miettii että miksi ei olisi voinut jatkaa kun kaikki muu oli kunnossa. Selvästi ikävöi exää.
Tunnen vastaavan tapauksen lähipiiristä. Tosin mitään ilmiselvää syytä lapsettomuuteen ei löytynyt. Asia kuitenkin stressasi suhdetta niin paljon , että ero tuli. Nyt miehellä on toinen nainen ja 2 lasta ja elelevät onnellisena. Lapseton ex postaa myrkyllisiä kommentteja lähipiirin vauvapostauksiin.
Kaverinainen on sinut asian kanssa eikä kuittaile muitten vauvaonnea.
-7
Ehkä asia on helpompi hyväksyä jos kerran on selkeä fysiologinen syy lapsettomuuteen. Toki toiset on myös kypsempiä ihmisenä.
Asiasta pitäisi puhua yhdessä. Miettiä voiko toinen joustaa vai onko molemmille ehdoton se oma mielipide. Voisiko lapsia haluamaton ryhtyä lapsentekoon, mikäli sovitaan, että lapsia haluava hoitaa lapsen sitten yksin? Tai valitseeko lapsia haluamaton mieluummin eron vai lasten teon?
Jos eroaa niin ei ole takuita, että tulee saamaan lapsen. Mutta jos jää suhteeseen, jossa lapsia haluamattoman kanta on aivan ehdoton, niin on varmaa että ei tule saamaan lasta.
Ei tuohon ole oikeaa vastausta. Luulen, että kaikki valinnat saattavat jollain tavalla kaduttaa. Mutta toisaalta, jos ei valitse mitään niin sekin kaduttaa.
On järkeä erota. Minä tein vastahakoisen miehen kanssa kaksi lasta, ja erosin vasta sitten. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut järkevämpää erota ennen lasten syntymää ja etsiä uusi puoliso joka haluaa lapsia yhtä paljon kuin minä.
Nyt mun lapset elää vuoroviikkoelämää kummankin vanhemman luona.
Jos mietit millään tasolla lapsen hankkimista niin eroa tänään.
Et voi kuvitella sitä katkeruutta kun eroatte alle 10 vuoden päästä. Mies löytää uuden ja rakkauden huumassa perustaa perheen ja postailee onnellisia perhekuvia someen. Sinä olet liian vanha äitiyteen ja katkera sekä yksinäinen loppuun asti. Kaikilla ystävilläsi on lapsia jotka käyvät katsomassa vanhana ja vievät kahville, tulevat käymään. Sinulla kaverina katkeruus :(
Kaverillani halu saada lapsi oli suurempi kuin halu pysyä muuten hyvässä parisuhteessa, joten hän erosi. Nyt hänellä on uusi hyvä parisuhde ja se lapsi.
Itsekin aikanaan halusin lapsia niin paljon, että olisin ollut valmis eroamaan, jos mies ei olisi halunnut. Ei olisi edes tarvinnut miettiä kahdesti.
Alue: Aihe vapaa
No ei toldellakaan ole! M37