Teini-ikäinen tapaa tuoda liudan kavereita meille kotiin. Mitä teen kun pää ei kestä?

Jaksatteko te muut?

Ihanaa, kun ovat kotona. Mutta tiedän, itse välillä väsyy. Mutta kun miettii että ovat kuitenkin siinä, sitä jaksaa taas.

Kyllähän se joskus harmittaa. Mutta koetan miettiä noita hyviä asioita. Ja tiedänpähän missä teinini on ja mitä tekee.

Tarvittaessa lähden itse pitkälle kävelylenkille kun paljon vieraita. Ja toisaalta teinikin tietää ettei jokapäivä voi tuoda vieraita vaan pääosin kysyy ennakkoon luvan (aina ei sovi jos aikuiset on sopineet vaikka jotain menoa heti koulun jälkeen).

Lisäksi nyt helpotti aikalailla kun tietokone siirrettiin olkkarista toiseen päähän taloa teinin huoneeseen. Niinpä porukka hengaa siellä enimmäkseen kun ennen valtasivat olkkarin.

Voisit kirjoittaa myös Kaksplussan keskustelupalstalle. Oletko mykkä?

Vierailija kirjoitti:

Jaksatteko te muut?

Minusta on ihan vilpittömästi tosi ihanaa, että meillä on usein lauma nuoria. Tykkään siitä, että he tulevat meille musisoimaan ja kuuntelemaan musaa, höpöttämään ja elämöimään. Meillä on todella hauskaa ja välillä erittäin syvällisiä ja kiihkeitäkin keskusteluja kaikenlaisista asioista. Ja onhan se tosiaan parempi, että ovat meillä, kuin että olisivat kylillä notkumassa ties missä seurassa. 

Mutta jos se ei aloittajalle tai kenelle tahansa muulle maistu, niin eihän siinä kai auta muu kuin sanoa, että nyt ei sovi tulla. Koti on ihmisen pyhä paikka, siellä pitäisi voida viihtyä. 

Yksinkertaisesti KIELLÄT jokapäivä tuomasta kavereita! Eivätkö voisi välillä olla porukalla jonkun toisen kaverin luona?

Ei meilläkään saanut jokapäivä tuoda kavereita käymään.

Itse olin aina kavereideni kanssa meillä, koska heidän vanhempiensa luona ei ollut hyvä olla. Nyt aikuisena olen edelleen läheinen vanhempieni kanssa ja meillä käytännössä asuneet kaverit haluavat esim esitellä kumppaninsa minun vanhemmilleni, koska pitivät meidän kotia turvallisena paikkana jonne oli hyvä tulla. Uskon, että se oli välillä raskasta, mutta olen kyllä edelleen kiitollinen vanhemmilleni, että meidän kotiin sai aina tulla.

Koita jaksaa sitä ajatellen!

Kylläpä oli taitava ajaja tuo poika. Otti ilmeisesti koko takaa-ajon pelinä. Ja voitti sen. Ihan vaan vinkkinä, että kannattaa pyrkiä kilpaurheilun pariin.

Minusta on normaalia haluta, että oma koti on rauhan ja yksityisyyden tyyssija. Asettaisin rajat, esim. 1-2 päivänä viikossa ja tiettyyn kellonaikaan asti saa olla vieraita. Mitään randomia kylään paukkaamista ja jatkuvia avointen ovien päiviä en sallisi.

No meillä on aina ollut sekä tytön että pojan kavereita. Nyt kun ovat jo muualla opiskelemassa tekevät treffejä kotikaupungissa ollessaan meille. Minusta hirveän mukavaa, eläväisiä, iloisia nuoria ihmisiä. Nuorempanakin olis kivaa ne lapsilaumat. Meillä on suuri talo jonne mahtui paljon porukkaa, itselle löytyi rauhallinen nurkka jos meteli nousi liian korkeaksi omille korville. Kun tunsi kaveriporukan tiesi missä lapset liikkuivat ja osasta lapsista on tullut hyviä ystäviä ja heidän vanhempiinkin muodostunu hyvät välit.

Sovi säännöt milloin voi olla teillä ja milloin pitää olla muualla. Kiva että teillä viihdytään mutta rajat on sinun tehtäväsi asettaa. Meillä ramppasi porukkaa alvariinsa sillä aikaa kun olin töissä ja jääkaapin sisältö oli yhteistä kaikille. Olihan se rasittavaa vaikka kivoja lasten kavereita olivatkin

Sun kotis eikä sun tarvi sietää vastoin tahtoas mitään teini laumaa, vuoroin vieraissa.

Teinin huoneeseen tv / tietokone, sitähän ne katsoo/pelaa kuitenkin eikö.

Saavat olla rauhassa ja sä saat olla rauhassa.

Meille on aina saanut tulla. Teinejä on kylässä harva se päivä. Yökyläilijöitäkin on lähes joka viikonloppu. Toisaalta, minulla on hyvät ja lämpimät välit teiniini. Ja tiedänpähän, missä tuo liikkuu, kun on aina kavereiden kanssa meillä.

Uskon, että tilanne on hyödyksi lapselleni jatkossa, kun koti on rento rauhan tyyssija. Eivätkä nuo meillä ikuisesti notku. Teinini vertaa toisinaan minua kavereiden vanhempiin. Olen kuulemma rento ja luotan häneen eri lailla kuin muut vanhemmat omiin teineihinsä. No, mikäs tässä, kun tuo teinini on järkevä ja tervepäinen.

Ei meillä silti saa yötä myöten mellastaa. Koulu on hoidettava. Oma huone on siivottava (Sotkuisuudesta jäkätänkin lähes päivittäin). Koiraa pitää ulkoiluttaa ja tehdä jonkin verran kotitöitä muutenkin.

Muistan kun itse olin nuori ja teini niin me yleensä hengailtiin aina saman kaverin luona kaikki. Yleensä siellä missä oli kaikista mukavin olla. Joten ajattele posiitivisesti.

Miksi ihmeessä teinin ei pitäisi kunnioittaa muita asujia ja heidän tarpeitaan? Ei voi mennä niin, että mun kaikki kaverit tulee tänne pitämään meteliä, muuten meen kadulle ryyppäämään. Muutama vuosi, ja lapsukainen asuu kämppisten kanssa opiskelija-asunnossa. Muut yrittävät nukkua ja opiskella, ja sinun kakara huudattaa musaa ja hänen kaverit hengailee siellä aamusta iltaan. Meinaatko että menee kämppiksille läpi? Heidänkö pitää lapsesi kasvattaa?

Maailmassa ei pärjää niin, että saa aina tehdä oman mielen mukaan, ja muut sitten vaan väistelevät ja pitelevät käsiä korvilla. Mukula sopeutuu muihin, ja sillä hyvä.

Ei lasten tarvitse aina olla teillä. Valitse tietyt päivät tai sano, jos väsyttää ja pyydä, että lapset lähtevät ulos.

Kiitos kaikille vastanneille! Nää helpotti mun päätä ja sain hyviä käytännön vinkkejä. Sovitaan, että jatkossa ilmottaa ensin ja kysyy lupaa ja täytyy miettiä jos pleikalle löytyisi joku parempi paikka talossa. Olen siis myös tosi onnellinen että viihtyvät meillä, mutta koska tarvitsen myös omaa rauhaa, niin täytyy löytää tähän touhuun joku tolkku ja tasapaino. 

ap