Lue keskustelun säännöt.
Lapset ovat kyllästyneitä harrastuksiinsa - taas!
08.03.2018 |
Joka syksy on hirveä hinku päästä harrastamaan. Joka syksy myös käydään keskustelua, jaksaako varmasti käydä harrastuksessaan. Poika on nyt 12 v., ja aina syksyllä kinuaa, että kyllä jaksaa ja haluaa. Kevättä kohden into lopahtaa täysin. Nyt kun eletään maaliskuuta, se harrastuksiin lähtö on kuin tervanjuontia. Tänään houkuttelun puoli tuntia autoon treeneihin lähtemään, lopulta lupasin ostaa makuvichyn treenien jälkeen. Siskonsa on nuorempi, mutta sama virsi hänellä. Tiistaina klo 17.30: "En mä jaksa, mä haluun katsoo tämän leffan loppuun, onko pakko lähtee?". Tanssitunti alkoi siis klo 18. Miten te muut olette motivoineet lapset lähtemään vai pakotatteko vai annatteko vain jättää maksetut harrastukset väliin?
Kommentit (27)
Jaa. Meillä tykkää niin paljon harrastuksestaan, että ei haluaisi jättää yhtäkään treeniä väliin. Kun on kipeänä tai tärkeät kokeet koulussa niin joudumme puhumaan pitkään, että ymmärtää jäädä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, jos aina käy noin, niin sanoisin, että saa lopettaa, mutta ensi syksynä on ihan turha vinkua uutta harrastusta, sitä ei enää makseta, kun kuitenkin jää kesken. Ja sitten en oikeasti maksaisi. Saisi sitten lapsi keksiä itse jotain muuta tekemistä kuin netissä roikkumisen ja kavereiden kanssa hengailun.
Ostat lapselle polkupyörän ja pakotat hissimäkeen
Vierailija kirjoitti:
Ostat lapselle polkupyörän ja pakotat hissimäkeen
Kysymys sivusta: mikä on hissimäki? Missä niitä on? Laskettelurinnekö ja miten pyörä siihen liittyy?
Kannattaa ehkä sopia, että elokuvia katsotaan vain silloin, kun on aikaa katsoa koko leffa putkeen? Eihän aikustakaan huvittaisi jättää leffaa kesken, jos on juuri tempautunut siihen mukaan. Eli katsomiset suunnitellaan sen mukaan, kauanko on aikaa käytettävissä. Jos harrastukseen lähdetään puolen tunnin päästä, niin ei saa aloittaa katsoa mitään sitä pidempää ohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, jos aina käy noin, niin sanoisin, että saa lopettaa, mutta ensi syksynä on ihan turha vinkua uutta harrastusta, sitä ei enää makseta, kun kuitenkin jää kesken. Ja sitten en oikeasti maksaisi. Saisi sitten lapsi keksiä itse jotain muuta tekemistä kuin netissä roikkumisen ja kavereiden kanssa hengailun.
Sinä vaadit lapselta niin syvällistä syy-seuraussuhteen ymmärtämistä, että ei ole realistista ainakaan alakouluikäisillä. Lapsen aivot eivät ole riittävän kehittyneet ymmärtämään, että kun viime maaliskuussa en jaksanut lähteä harrastukseen, vanhemmat eivät maksaneet syksyllä mitään harrastusta ja siitä syystä en tässä maaliskuussa pääse harrastuksiin, mutta en toisaalta saa viettää vapaa-aikaani myöskään kavereiden kanssa tai pelaamalla, vaan minun on itse keksittävä mielekästä, kehittävää ja innoittavaa toimintaa.
Kun käy ahkerasti harrastuksissa eikä jätä väliin minkä ties tekosyyn takia, niin lapset oppiva rutiinin ja vuoden harrastamisen jälkeen lähtevät sinne kuten kouluunkin. Tietävät siis että se on heidän velvollisuutensa. Ja ainahan sitä motivointia nuorelle ihmiselle tarvitaan lähtemisen suhteen, mutta joka kerta treeneistä ollaan tultu kotiin iloisina ja endorfiineja täynnä. Ihan sama juttu kuin aikuisellakin. Lähteminen vaikeaa, mutta kun on käynyt, ei kaduta yhtään.
Meillä yksilölajit on se juttu jossa pärjätään. Joukkuelajit olivat ehdoton nounou.
Ja kyllä. Meilläkin harrastatetaan paljon, mutta sitten vastapainoksi pelaaminen ja muu dataaminen on rajatonta, kunhan kouluasiat hoituu hyvin. Jos koulu feilaa, niin ekana karsitaan pelaamista, sitten harrastuksista.
Kumpikin lapsi kantaa koulusta hyviä numeroita, harrastavat ilolla ja omaavat laajan kaveriporukan. Myös perheen kesken ollaan paljon, joten muuksi vaihtaisi.