Lentopelkoiset, lennättekö?

Täällä yksi. Lennän muutaman kerran vuodessa kun käyn kotona. Yleensä pyrin olemaan lennolla mahdollisimman väsynyt, niin en mieti sitä lentämistä. Yleensä nukunkin ison osan matkasta. 

Mistä lentopelko edes tulee? Eihän siinä itsessään ole mitään pelottavaa. Niinkuin normaalilla järjellä ajateltuna.

Niin itsekin ymmärrän että pelko on järjetön. Onnettomuuksia sattuu harvoin Euroopassa ja lentäminen on turvallisempaa kuin autoilu. Silti olen varma että kone tippuu. Ahdistaa jo Nyt, 2kk ennen lentoa.

Joo vaikka lennän reittilentoja niin silti aina pelottaa. Joskus laitan vaan silmät kiinni kun laskeudutaan ja annan autopilotin tehdä hommat.

Kärsin lentopelosta, mutta lennän silti. Vaikea kuvitella sellaista elämää, jossa ei ikinä matkustaisi. Erityisesti  koneen nousu on ihan hirveää. Laskeutuminen on ok, koska siinä ollaan sentään menossa oikeaan suuntaan. Kauhistuttaa se ajatus, että kone tippuisi ja siinä ehtisi monen minuutin ajan olla paniikissa ennen väistämätöntä. Autossa tai junassa mahdollinen onnettomuus tapahtuu sekunneissa eikä siinä ehdi varmaan tajuta mitään.

Valvon yleensä edellisen yön että olisin mahdollisimman väsynyt sitten pari paukkua ennen kuin menen koneeseen. Nykyään hallitsen sen verran kehoni etten enää tärise kuin vibraattori mutta joskus saatan itkeä äänettömästi ja sitten nukahdan. Ihan kamalaa se joka kerta on mutta kun lomalle haluaa koko perhe niin on mentävä:)

En todellakaan lennä. Ajattelin lentää sitten joskus kun lapset on sen verran isoja että pärjäävät vaikka kuolisin. Lapsia en lentokoneeseen vie. Tai sitten tämä pelko vaimenee lasten kasvaessa ja lähdemme yhdessä lomalle.

Näillä eväillä en kyllä lennä, oksettaa henkilöautossakin moottoritiellä ja laivassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kehittänyt nyt vanhemmalla iällä lentopelon. Nuorena tuli lennettyä paljon, eikä pelkoa ollut. Lasten syntymän jälkeen tämä on tullut.

Pelkään siis sitä että tapahtuu onnettomuus ja itse on ihan avuton siinä tilanteessa, ei voi auttaa lapsikaan jne. Silti lennetään välillä lomalle vaikka tiukkaa tekee. Miten te muut selviätte vastaavassa tilanteessa?

Kuulostaa ihan minulta. Nuorena lensin, eikä pelottanut vähääkään, lasten synnyttyä alkou ihan hirveä lentopelko. Kun lapset olivat aikuistuneet, lentopelkoni hävisi ja nykyään ei ole vähääkään pelkoa enää. Liittyi siis äitiyteen.

Otin lasillisen viiniä ennen lentoa, kerran hain reseptin rauhoittaviin, mutta yleensä vain kärsin.

Jos pystyy nukkumaan koneessa, ei voi kyllä pahasta kentopelosta kärsiä. Tai ylipäänsä rentoutumaan ja tekemään jotain, kuten lukemaan, katselemaan elokuvia tms. Koska näitähän aina ehdotetaan, mutta pelkkä ajatuskin on naurettavan utopistinen. Mä en pysty tekemään koneessa muuta kuin pelkäämään. Joka sekunti. Ja kuuntelemaan jokaista ääntä. Ulkoisesti rauhallisena, mutta täydessä paniikissa sisäisesti. Ja jokainen minuutti kuluu hitaasti. Vielä 7 tuntia. Vielä 6 ja puoli, ei tämä lopu koskaan. Olen ikuisesti tuomittu tähän kärsimykseen. Kun laskeutuminen alkaa, alkaa pieni toivo viritä: ehkä tämä loppuukin joskus. Kun pyörät koskettavat maata, voisin itkeä ilosta. Mahdotonta, mutta totta: olen hengissä. Mutta ei enää koskaan. Ei ikinä.

Ja silti aina kuitenkin huomaan taas olevani samassa tilanteessa. Silti jatkan itseni kiduttamista eli lentämistä.

En lennä enää. Viimesin lento oli niin kuoppanen ja pelottava, että lupasin pysyä maanpinnalla.

Lennän vaikken tykkää siitä. En oikeastaan pelkää sitä lentämistä itsessään vaan kuolemaa ja onnettomuutta, jossa en pysty tekemään mitään pelastaakseni itseni. Vaikka samalla tajuan että lentäminen on turvallisempaa kuin autoilu...

Mä kanssa pelkään juuri sitä että koneeseen tulee vikaa ja matkustajat vaan odottaa kuolemaa, pelkään sitä paniikkia ja lasten hätää. Auto-onnettomuudessa törmäys tulee sekunneissa. Välillä onnistun järkeilemään että ei hätää, mutta samalla ajattelen että kyllähän se koneen putoaminen on kuitenkin mahdollista, se voi olla yhtähyvin meidän kone johon tulee vika. Ulospäin näytän tyyneltä, lapsillekin puhun mukavia mutta sisällä kuohuu ja sydän hakkaa. Välillä voi olla koko loma etelässä osaltani pilalla kun odotan paluulentoa. HELP.

Vierailija kirjoitti:

Mä kanssa pelkään juuri sitä että koneeseen tulee vikaa ja matkustajat vaan odottaa kuolemaa, pelkään sitä paniikkia ja lasten hätää. Auto-onnettomuudessa törmäys tulee sekunneissa. Välillä onnistun järkeilemään että ei hätää, mutta samalla ajattelen että kyllähän se koneen putoaminen on kuitenkin mahdollista, se voi olla yhtähyvin meidän kone johon tulee vika. Ulospäin näytän tyyneltä, lapsillekin puhun mukavia mutta sisällä kuohuu ja sydän hakkaa. Välillä voi olla koko loma etelässä osaltani pilalla kun odotan paluulentoa. HELP.

Ei hätää, koneen pyöriessä alas kiihtyvyys kasvaa sellaiseksi että taju lähtee. Jos paine katoaa niin taju lähtee hapenpuutteen seurauksena

Lennän, aika paljonkin, vaikka myös pelkään aika paljon. Mua on auttanut parin lentopelko-opuksen lukeminen, suosittelen, opin niistä tekniikoita pelon hallitsemiseen ja lisäksi jotain teknistä tietoa koneista, joka hieman rauhoittaa esim turbulenssissa. Hoitoahan on järeämpääkin olemassa jos tuollainen auta, jotain terapiaa tai lääkitystä jopa. Sinuna alottaisin vaikka lukemisesta, saatat alkaa hahmottaa ongelman paremmin. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kanssa pelkään juuri sitä että koneeseen tulee vikaa ja matkustajat vaan odottaa kuolemaa, pelkään sitä paniikkia ja lasten hätää. Auto-onnettomuudessa törmäys tulee sekunneissa. Välillä onnistun järkeilemään että ei hätää, mutta samalla ajattelen että kyllähän se koneen putoaminen on kuitenkin mahdollista, se voi olla yhtähyvin meidän kone johon tulee vika. Ulospäin näytän tyyneltä, lapsillekin puhun mukavia mutta sisällä kuohuu ja sydän hakkaa. Välillä voi olla koko loma etelässä osaltani pilalla kun odotan paluulentoa. HELP.

Ei hätää, koneen pyöriessä alas kiihtyvyys kasvaa sellaiseksi että taju lähtee. Jos paine katoaa niin taju lähtee hapenpuutteen seurauksena

Lisäksi alkusekunneilla adrenaliini hoitanee pahimman pelon, tunne ei ehkä ole samanlainen kuin tavallisen pelottavissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä kanssa pelkään juuri sitä että koneeseen tulee vikaa ja matkustajat vaan odottaa kuolemaa, pelkään sitä paniikkia ja lasten hätää. Auto-onnettomuudessa törmäys tulee sekunneissa. Välillä onnistun järkeilemään että ei hätää, mutta samalla ajattelen että kyllähän se koneen putoaminen on kuitenkin mahdollista, se voi olla yhtähyvin meidän kone johon tulee vika. Ulospäin näytän tyyneltä, lapsillekin puhun mukavia mutta sisällä kuohuu ja sydän hakkaa. Välillä voi olla koko loma etelässä osaltani pilalla kun odotan paluulentoa. HELP.

Hae apua! Oikeasti! Kyllä sen kanssa ainakin voi oppia elämään! Mulla on kokemusta.

Minkälaista apua?

Pelkään todella kovin ja omalla kohdalla tieto on vain lisännyt tuskaa.

Kymmenen vuotta olen onnistuneesti vältellyt lentämistä.

Nyt on kuitenkin lapset jo sen ikäisiä ettei minulla ja pelollani ole oikeutta rajoittaa heidän elämäänsä, matkustelua ja heille tärkeiden ihmisten tapaamista.

Nyt on siis liput hommattu ja pakko vain purra hammasta. Ehkä käyn kuitenkin hakemassa reseptin rauhoittaviin. Niiden avulla pystyin lentämään ennen lapsiakin.

Olen lentänyt isoilla matkustajakoneilla, pienlentokoneilla ja helikopterissakin. Eli kyllä lennän! Olen myös ollut pienlentokoneessa tuulisessa säässä jolloin kone heilui hulluna ja pomppi hirveästi tuulessa, oma peppukin pompahti pois penkistä ja pää osui koneen kattoon. 😂

Mitä rauhoittavia olette saaneet lentopelkoon?