Mikä olisi unelmaelämääsi?

Naimisissa, ei lapsia, kaksi asuntoa puolen tunnin päässä toisistaan, yksi niistä Helsingissä, paljon aikaa ulkomailla, vapaa-aikaa töiden lisäksi.

Oma kaksio Pariisissa, jonne välillä lentäisin aikaa viettämään.

Alaska the last frontier-sarjan elämä

Että pääsisi tuosta suomalaisesta koulujärjestelmästä eroon. Meillä siis lapsi, jota kiusataan.

Työttömyys.

Asunto Ullanlinnassa, Eirassa tai Kaivarissa yli 150 m2. Korkeakoulututkinto ja sivistynyt mies. Lahjakkaat ja hyvätapaiset lapset. Sivistystä, vanhaa rahaa, sukulaisia ja ystäviä samassa asemassa. Eläkkeellä muutettaisiin Portugaliin tai Italiaan.

Tämä nykyinen elämäni ( sinkku ja lapseton) olisi täydellistä, jos minulla olisi työ. Työpaikka olisi sellainen missä ei esiinny syrjintää/kiusaamista/juoruilua/lusmuilua/kieroilua. Työ olisi sellaista millä on tarkoitus. Eli ei mitään turhakkeiden suunnittelua/valmistamista/markkinoinita/myyntiä.

Punainen tupa ja perunamaa :)

Vähän isompi mökki maalla, järven rannalla. Rahaa sen verran, ettei tarvitsisi käydä palkkatöissä.

Että olisin terve. Olen syntymästä asti ollut psykoottinen ja 7-8 -vuotiaana sairastuin masennukseen. Olisi kiva kokea millaista olisi "normaali" elämä. Käydä töissä, ulkona ilman päivien valmistautumista, nähdä kavereita. Olisi kiva kun olisi rahaa sen työssäkäymisen seurauksena. Saisin matkustella ja tutustua vieraisiin kulttuureihin.

Mummo aina sanoo, että ei haittaa vaikka on köyhä ja menee huonosti - kunhan on terve. En ole hennonnut sanoa hänelle, ettei mulla ole koskaan ollut sitä terveyttä.

Olisi kiva herätä auringonpaisteeseen ja linnunlauluun ja olla oikeasti onnellinen. Ei heti silmät auettua kääriytyä peittoon ja kirota uutta tuskallista päivää.

Suuren suomalaisen median aluetoimittaja jollakin Melanesian tai Polynesian saarella, jolla ei koskaan tapahdu mitään. Harvaan tahtiin lähettäisin uutisia tapauksista, joissa kookospähkinä oli vähällä pudota mopon päälle.

Piemonten maaseudulla muutama sata vuotta vanha talo johon perustaisin suuren rakkauteni kanssa B&Bn

Tai no, kun edes sais tämän asuntolainan maksettua jäisi vähän rahaa käteenkin

Mielestäni elän unelmaelämääni. Olen onnellisesti naimisissa, lapset aikuisia. Minulla on kaikki, mitä tarvitsen. Ei tarvitse käydä töissä = paljon vapaa-aikaa, jonka voin käyttää, miten haluan.

On iso, kaunis talo sekä kotimaassa että Espanjassa, toisessa upea puutarha ja toisessa näköala, infinity pool, sitrushedelmät saa omasta puutarhasta ja vähän oliivejakin jne.

Rahaa on riittävästi, voin matkustella, milloin haluan.

Jos jotain pitäisi toivoa, niin yksityislentokoneen voisin ottaa, se vapauttaisi matkustelua entisestäänkin. Ja tietysti toivon vielä monta hyvää, tervettä vuotta!

Tärkein kaikista on kuitenkin oma, rakas perhe!

Vierailija kirjoitti:

Että olisin terve. Olen syntymästä asti ollut psykoottinen ja 7-8 -vuotiaana sairastuin masennukseen. Olisi kiva kokea millaista olisi "normaali" elämä. Käydä töissä, ulkona ilman päivien valmistautumista, nähdä kavereita. Olisi kiva kun olisi rahaa sen työssäkäymisen seurauksena. Saisin matkustella ja tutustua vieraisiin kulttuureihin.

Mummo aina sanoo, että ei haittaa vaikka on köyhä ja menee huonosti - kunhan on terve. En ole hennonnut sanoa hänelle, ettei mulla ole koskaan ollut sitä terveyttä.

Olisi kiva herätä auringonpaisteeseen ja linnunlauluun ja olla oikeasti onnellinen. Ei heti silmät auettua kääriytyä peittoon ja kirota uutta tuskallista päivää.

Voimia sinulle!☀️

Elän aikalailla unelmaelämääni monelta osin. Asumme meren rannalla ja perheeseen kuuluu puoliso ja kaksi lasta. Nautin ulkoilmaelämästä ja minusta on ihanaa kun on meri ja metsä vieressä. Teen harvakseltaan töitä (1-2kertaa viikossa) ja olen lasten kanssa.

Toivoisin tähän elämäämme kyllä enemmän kahdenkeskistä aikaa, sekä esimerkiksi lapsettomia illalliskutsuja silloin tällöin kotonamme. Olisi myös kiva päästä opiskelemaan jotain mikä kiinnostaisi enemmän kuin nykyiset työt. Jälkimmäinen on toteutettavissa mutta ensimmäinen ei ainakaan näillä näkymin, koska nimenomaan kaipaisi sitä että voisi olla kotona ilman lapsia, mutta lapsia ei saa mihinkään.

Omistaa huoratalo ja toimia sen johtajana.

Siellä ei muuten ämmmät hyppis seinille.

Elän nyt unelmaelämääni. Harmi että sen täytyy päättyä pian.

Hulppea koti floridassa, elantoni tienaisin kirjoja kirjoittamalla, jotain yhtä suosittuja kuin vaikka Harry Potterit.

Mies olis lakimies, meillä olisi 4 täydellistä lasta, oma kodinhoitaja; meksikolainen taikauskoinen 40v rouva.

Rahaa olisi niin paljon että antaisin miljoonia vuodessa hyväntekeväisyyteen, lopuilla makseltaisiin luksuselämäntyyliä, ja minä näpyttäisin huippukirjoja päivät ja illat oltaisiin perheen kesken kotona ja käytäisiin pari krt viikossa ravintolassa syömässä. Paljon harrastuksia ja rahaa ja jaksamista kaikkeen.

Itseppähän kysyit.

Mulla on nyt aikalailla unelmaelämä... oma kiva pieni asunto, pari isohkoa lasta jotka vuoroin mulla, vuoroin isällään. Mukava miesystävä. Terveyttä. Mielenrauhaa.

Haluaisin vielä vähän enemmän omaa aikaa, päiviä, joille ei olisi mitään sovittuna kalenteriin, ettei kaikki vapaapäivät olisi jo moneksi viikoksi "buukattu täyteen" etukäteen. Eli vähemmän ja harvemmin ystävien tapaamista (väsyn liiasta sosiaaliseeraamisesta, enkä vielä osaa kieltäytyä aina kun haluaisin, tämä hiljalleen muuttumassa kyllä). Ja sitten haluaisin vähentää työntekoa osa-aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni elän unelmaelämääni. Olen onnellisesti naimisissa, lapset aikuisia. Minulla on kaikki, mitä tarvitsen. Ei tarvitse käydä töissä = paljon vapaa-aikaa, jonka voin käyttää, miten haluan.

On iso, kaunis talo sekä kotimaassa että Espanjassa, toisessa upea puutarha ja toisessa näköala, infinity pool, sitrushedelmät saa omasta puutarhasta ja vähän oliivejakin jne.

Rahaa on riittävästi, voin matkustella, milloin haluan.

Jos jotain pitäisi toivoa, niin yksityislentokoneen voisin ottaa, se vapauttaisi matkustelua entisestäänkin. Ja tietysti toivon vielä monta hyvää, tervettä vuotta!

Tärkein kaikista on kuitenkin oma, rakas perhe!

Vielä kun toivot että ilmastonmuutos saadaan kuriin - ai niin ei se onnistukaan toivomalla vaan lentämistä vähentämällä. Mut kun matkustaminen on niin fantsua.