Miten mielenterveytensä saa kuntoon?
En ihan oikeasti ymmärrä, mitä mun kuuluisi tehdä, kun ahdistus ja masentuneisuus eivät vain tunnu lähtevän pois sitten millään.
Käyn koulussa ja pärjään siellä, rytmini elämässä on kunnossa. Mulla on harrastuksia joista nautin, mutta myös täysin vapaata aikaa. Liikun reilusti. Syön säännöllisesti monipuolista, kasvispainotteista ruokaa ja nukun 7-9 tuntia yössä. Mulla on hyviä ihmissuhteita ja sellaisia ystäviä, joille voin aidosti purkaa kaikkia tunteitani. Asun perheeni luona (no, olenkin vasta yläkouluikäinen), joten mun ei tarvitse huolehtia yksin asioistani. Meillä on taloudellinen tilanne ihan kunnossa, en käytä päihteitä, mulla on tulevaisuudensuunnitelmia ja haaveita.
Hain apua heti, kun ongelmia mielialassa alkoi ilmetä (2016 syksyllä). Tähän mennessä olen puhunut useammallekin eri ammattilaiselle ja pyrkinyt aktiivisesti myös itse parantamaan oloani, mutta tuntuu, että asiat menevät silti vain pahempaan. Nyt auttava tahoni vaihtui taas ja tietenkin toivon, että tämä olisi minulle oikea henkilö, mutta alkaa hiljalleen usko loppua. Miten voi parantua, jos ei edes täysin tiedä mikä on vialla?
Kommentit (9)
Poistut täältä ihan ensimmäiseksi, seura tekee kaltaisekseen
Jos osaat hyvin englantia, lue: http://viewonbuddhism.org/depression.html. Sairastin masennusta 5-6 vuotta, välillä vähemmän, välillä enemmän sairaslomiin asti, mutta tuon lukeminen ajatuksen kanssa muutti pikkuhiljaa kaiken. Ei ole ollut masennusta enää vuosiin. Buddhalaisuudessa suhtaudutaan masennukseen hyvin eri tavalla kuin länsimaissa, aluksi voi tuntua syyllistävältä mutta oikeasti todella empaattinen ja tehokas suhtautuminen.
Ei tarvitse olla kiinnostunut buddhalaisuudesta muutoin, sisäistääkseen sen punaisen langan tuosta. Itse aloin harjoittaa myös meditaatiota jolla oli suuri vaikutus parantumiseen. Lääkkeet joita yritin aiemmin, vain pahensivat oloani.
Vierailija kirjoitti:
Jos osaat hyvin englantia, lue: http://viewonbuddhism.org/depression.html. Sairastin masennusta 5-6 vuotta, välillä vähemmän, välillä enemmän sairaslomiin asti, mutta tuon lukeminen ajatuksen kanssa muutti pikkuhiljaa kaiken. Ei ole ollut masennusta enää vuosiin. Buddhalaisuudessa suhtaudutaan masennukseen hyvin eri tavalla kuin länsimaissa, aluksi voi tuntua syyllistävältä mutta oikeasti todella empaattinen ja tehokas suhtautuminen.
Ei tarvitse olla kiinnostunut buddhalaisuudesta muutoin, sisäistääkseen sen punaisen langan tuosta. Itse aloin harjoittaa myös meditaatiota jolla oli suuri vaikutus parantumiseen. Lääkkeet joita yritin aiemmin, vain pahensivat oloani.
3 jatkaa, toivottavasti tästä olisi jotain apua ja voimia sinulle! <3
Olen kohta jo nelikymppinen ja taistellut ahdistuksen kanssa koko elämäni. Alan uskoa ettei tästä pääse eroon tässä elämässä, se tuntuu jo minun ominaisuudeltani. En jotenkin sovi tähän maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos osaat hyvin englantia, lue: http://viewonbuddhism.org/depression.html. Sairastin masennusta 5-6 vuotta, välillä vähemmän, välillä enemmän sairaslomiin asti, mutta tuon lukeminen ajatuksen kanssa muutti pikkuhiljaa kaiken. Ei ole ollut masennusta enää vuosiin. Buddhalaisuudessa suhtaudutaan masennukseen hyvin eri tavalla kuin länsimaissa, aluksi voi tuntua syyllistävältä mutta oikeasti todella empaattinen ja tehokas suhtautuminen.
Ei tarvitse olla kiinnostunut buddhalaisuudesta muutoin, sisäistääkseen sen punaisen langan tuosta. Itse aloin harjoittaa myös meditaatiota jolla oli suuri vaikutus parantumiseen. Lääkkeet joita yritin aiemmin, vain pahensivat oloani.
3 jatkaa, toivottavasti tästä olisi jotain apua ja voimia sinulle! <3
Kiitos paljon
Minä rentoudun luonnostaan metsässä joten vaellan paljon metsäisillä poluilla. En syö lääkkeitä. Kaupunkien betoniviidakoissa on jotain mikä masentaa minua.
Mielestäni netin palstat, varsinkin terveyspalstat ja masentuneiden palstat eivät ole hyväksi. Niissä on lähinnä negatiivisia juttuja ja tapauksia, joihin itseä vertaamalla vain ahdistuu lisää.
Vierailija kirjoitti:
Minä rentoudun luonnostaan metsässä joten vaellan paljon metsäisillä poluilla. En syö lääkkeitä. Kaupunkien betoniviidakoissa on jotain mikä masentaa minua.
Luonto on itsellänikin lähellä sydäntä ja onnekseni asun maaseudulla, joten pääsen metsään aina kun siltä tuntuu. Usein se auttaa ainakin vähän, mutta ei aina.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni netin palstat, varsinkin terveyspalstat ja masentuneiden palstat eivät ole hyväksi. Niissä on lähinnä negatiivisia juttuja ja tapauksia, joihin itseä vertaamalla vain ahdistuu lisää.
Tämän olen kyllä itsekin joskus todennut, kiitos muistutuksesta, pitäisi taas kiinnittää enemmän huomiota siihen missä oikein netissä liikkuu
Up