Hyviä kokemuksia asperger-puolisosta?

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut puolisen vuotta miehen kanssa jolla on asperger. Olen lukenut netistä keskusteluja, mutta pelkästään negatiivisia kertomuksia löytyy.

Eikö kenelläkään todella ole onnistunutta pitkää parisuhdetta aspergerin kanssa, mahdollisesti lapsia?

Pohdin nyt suhteen tulevaisuutta, onko tällä potentiaalia. Ennen kuin mies tapasi minut, hän ei siivonnut, käynyt suihkussa, maksanut laskuja tai syönyt (alipainoinen). Hän on saanut puolen vuoden aikana hämmästyttävällä tavalla elämänsä järjestykseen, koska haluaa niin kovasti osoittaa että tulevaisuus olisi mahdollinen.

Itse haluaisin lapsia muutaman vuoden sisään ja etsin kumppania kenen kanssa se onnistuisi. Mies vakuuttaa että pystyy hoitamaan asiansa, mutta vaikea luottaa siihen. Hänellä on todella huono muisti, liittyy ehkä siihen ettei kuuntele tai rekisteröi mitä kerron tai puhutaan. Miten todella ihminen joka ei muista syödä itse, pystyisi muistaa ruokkia esim lapset tulevaisuudessa?

En myöskään halua miehen äidiksi.

Kiinnostaisi tietää, onko ketään sellaisia aspergerien puolisoita jotka eivät joudu ottamaan koko vastuuta perhe-elämästä ja yhteiselosta, vaan as on todella oppinut kantamaan yhteistä vastuuta asioista?

Muuhun en ota kantaa, mutta mainitset etsiväsi mahdollisille lapsillesi isää. As on geneettistä. Asperger on vielä ihan ok, mutta osa autismin kirjoa. Myös syvempi autismi voi napsahtaa kohdalle ja se on hyvä tiedostaa.

Tuota noin. Se "huono muisti" voi olla ihan vain sitä, että ei muista nimenomaan puhuttuja asioita. Jos kirjoitat listan asioista, jotka pitää tehdä, onnistuuko paremmin? Moni Asperger suorastaan rakastaa rutiineja, tai tulee niistä riippuvaiseksi, sitten kun ne on onnistuttu luomaan.

Ja siinäpä se ongelma aspergerin lapsiperhe-elämässä onkin. Lapsi onnistuu niitä rutiineja tehokkaasti sekoittamaan. Monella aspergerilla on myös aistiyliherkkyyksiä, eli kestäisikö koliikkivauvan ympärivuorokautista kiljumista? Entä vuorovaikutuksen ongelmat, ahdistaisiko kontaktia ottamaan pyrkivä vauva?

Nämä as-piirteisen vela-naisen mietteitä. Itse en muista mitään mitä minulle sanotaan, mutta kirjallisten ohjeiden perusteella pystyn toimimaan kyllä.

Kyllä lastenhoidossa on nimenomaan rutiinit.

Ei nuo teidän suhteen lähtökohdat kuulosta kovin hyvältä. Vähän aikaa sitten mies ei ole osannut huolehtia perusasioistaankaan. Muutoin en osaa sanoa onko asperger nyt mahdoton kumppani. Empatiaa voi olla turha odottaa. Mutta eipä taida monet miehet muutenkaan olla kovin empaattisia, kun nainen sairastaa tai on muuten mieli maassa. Joten lieko tuonkaan suhteen suurta eroa. Assejakin on niin monenlaisia, mutta niin on kaikkia ihmisiä...

Asperger harvemmin on mikään manipuloiva narsisti, eikä yleensä yritä tarkoituksella loukata toista. Jos loukkaa (mitkä kyllä sattuu) niin se on kömpelyyttä eli vahinko.

Ei välttämättä ole se paras vanhempi kuitenkaan, koska ei ymmärrä, ettei lapsi ole aikuinen eikä samoja asioita voi vaatia eikä samoja vapauksia antaa.

Jätä se.

Vierailija kirjoitti:

Ei nuo teidän suhteen lähtökohdat kuulosta kovin hyvältä. Vähän aikaa sitten mies ei ole osannut huolehtia perusasioistaankaan. Muutoin en osaa sanoa onko asperger nyt mahdoton kumppani. Empatiaa voi olla turha odottaa. Mutta eipä taida monet miehet muutenkaan olla kovin empaattisia, kun nainen sairastaa tai on muuten mieli maassa. Joten lieko tuonkaan suhteen suurta eroa. Assejakin on niin monenlaisia, mutta niin on kaikkia ihmisiä...

Sellainen empaatyinen, ylherkkä ja tunteellinen mies on lisäksi monelle naiselle turn-off.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nuo teidän suhteen lähtökohdat kuulosta kovin hyvältä. Vähän aikaa sitten mies ei ole osannut huolehtia perusasioistaankaan. Muutoin en osaa sanoa onko asperger nyt mahdoton kumppani. Empatiaa voi olla turha odottaa. Mutta eipä taida monet miehet muutenkaan olla kovin empaattisia, kun nainen sairastaa tai on muuten mieli maassa. Joten lieko tuonkaan suhteen suurta eroa. Assejakin on niin monenlaisia, mutta niin on kaikkia ihmisiä...

Sellainen empaatyinen, ylherkkä ja tunteellinen mies on lisäksi monelle naiselle turn-off.

Näin on. Assit ovat liian kilttejä miehiä ja naisia se ei miellytä.

Olen ollut 23 v. naimisissa aspergerin kanssa. Oli vähän samanlainen kuin sinun miehesi, kun tavattiin. Vähitellen, hienovaraisesti ohjasin pukeutumisessa, hygieniassa ym. Oli vain niin kiehtova, syvällinen ihminen, etten halunnut hänestä luopua.

Kun saimme lapsia ja kodin työmäärä kasvoi, sovimme, että minä teen ajattelutyön ja hän toteuttaa. Eli minä laadin "työjärjestyksen", minkä mukaan asiat tehdään ja hän tekee osansa. Itse ei olisi pystynyt suunnittelemaan esim. rutiineja lastenhoitoon. Isänä hän on ollut upea ja viettää mielellään aikaa lasten kanssa.

Vaatii kyllä puolisolta jonkin verran sopeutumista ja sen hyväksymistä, ettei toinen vain kaikkea osaa eikä pysty, mutta niin sekin vaatisi, jos puoliso olisi pyörätuolissa tai sokea tai kuuro. Asioita voi järjestää niin monella tavalla ja käyttää erilaisia apuvälineitä arjen sujumiseksi.

Mielestäni kuitenkin pieni hinta maksettavaksi siitä, että saan elää niin mahtavan ihmisen kanssa. Mutta en tietenkään voi tietää millainen sinun miehesi on. Jokainen aspergerkin on erilainen. Ja kyllä, vanhin lapsemme on myös asperger.

Omassa suvussani ei parisuhteet kestä. Toisella puolella jokaisella on vähintään vahvoja AS-piirteitä. Mulla on itsellänikin diagnoosi. En osaa järjestää arkielämääni, vaikka halua olisi. Ex-vaimolla meni hermo lopulta, enkä syytä häntä siitä.

Onnistunut parisuhde vaatii kummaltakin poikkeuksellista kykyä keskustella asioita ja tehdä kompromisseja. On oltava pitkä pinna ja hyvä huumorintaju. Olisi hyvä suostua poikkeuksellisiinkin ratkaisuihin. Mun exäni yritti jatkuvasti "parantaa" mua, mikä päättyi huonosti. En vaan pystynyt olemaan normaali, eikä exä suostunut kompromisseihin, koska ei halunnut antaa periksi sairaudelle. Mun piti parantua, vaikka ei tästä voi parantua.

Hankkikaa joku iso kalenteri tai liitutaulu tai joku vastaava, johon tärkeät asiat kirjoitetaan ylös. Se pelastaa paljon, usko mua. Se voi pelastaa suhteenne. Jos haluat pyykit pestyiksi tai roskat viedyiksi, kirjoita se sinne hyvissä ajoin.

Lapsista en osaa sanoa mitään, mutta itselleni tämä vanhempi, jolta nämä jutut olen perinyt, oli aina kärsivällinen ja vaikka perhekuviot menikin vaikeiksi, hän yritti olla aina oikeudenmukainen.

Asperger voi olla hyvä kumppani, mutta tee lapsillesi palvelus äläkä ota riskiä geenin siirtämisestä eteenpäin. Asperger-henkilön elämä nyky-yhteiskunnassa saattaa joskus olla todella masennuksentäyteistä ja haastavaa. Omassa suvussani diagnoosi on siirtynyt kattavasti jo ties kuinka monta sukupolvea. Lähes kaikki diagnoosia kantavat sisareni ja serkkuni ovat lapsina olleet ns. porukoiden ulkopuolisia, syrjittyjä ja kohdanneet vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan etenkin teini-iässä. Minulla on diagnoosi, ja ei kulu viikkoakaan, jona en toivoisi, että voisin elää ilman sitä ja aivoni toimisivat normaalisti, vaikka olenkin tutkitusti todella älykäs enkä oikeastaan voisi olla menestynyt elämässäni paremmin. Sekä minun että yhden sisareni suhteet geenin meille siirtäneeseen isään ovat huonot, ovat olleet niin kauan kuin muistan. Emme vain tule toimeen keskenämme.

Jos voin jotakin muuttaa paremmaksi niin sitten sen, etten tätä elämää yhdellekään ihmiselle laske taakaksi, vaikka muuten toivoisinkin monta lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Asperger voi olla hyvä kumppani, mutta tee lapsillesi palvelus äläkä ota riskiä geenin siirtämisestä eteenpäin. Asperger-henkilön elämä nyky-yhteiskunnassa saattaa joskus olla todella masennuksentäyteistä ja haastavaa. Omassa suvussani diagnoosi on siirtynyt kattavasti jo ties kuinka monta sukupolvea. Lähes kaikki diagnoosia kantavat sisareni ja serkkuni ovat lapsina olleet ns. porukoiden ulkopuolisia, syrjittyjä ja kohdanneet vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan etenkin teini-iässä. Minulla on diagnoosi, ja ei kulu viikkoakaan, jona en toivoisi, että voisin elää ilman sitä ja aivoni toimisivat normaalisti, vaikka olenkin tutkitusti todella älykäs enkä oikeastaan voisi olla menestynyt elämässäni paremmin. Sekä minun että yhden sisareni suhteet geenin meille siirtäneeseen isään ovat huonot, ovat olleet niin kauan kuin muistan. Emme vain tule toimeen keskenämme.

Jos voin jotakin muuttaa paremmaksi niin sitten sen, etten tätä elämää yhdellekään ihmiselle laske taakaksi, vaikka muuten toivoisinkin monta lasta. 

Ei kaikki ihmiset koe aspergerina oloaan taakkana. Oma poikani kokee lahjana sen, että saa olla asperger. Hän elää niin täysillä omaa toki hieman erilaista elämäänsä, että terveet lapseni eivät samaan yllä. Poikani on tasapainoinen ja onnellinen, eikä hänen onnensa ole riippuvainen muista ihmisistä, koska hän ei välitä siitä, mitä muut ajattelee, eikä koe yksinäisyyttä, vaikka onkin yksin.

Paljon tietysti riippuu siitä, onko vanhemmat olleet hyvänä tukena alkumetreillä, vai yrittäneet survoa "normaalin" muottiin.

Ei aspergerista edes välttämättä huomaa että hänellä on se jollei sitä tiedä.

Onko asseille ominaista aseksuaalisuus? Epäilen miestä assiksi.

Jokainen asperger on yksilö. Itse olen ollut 15v suhteessa ja on lapsia. Hoidan itseni, lapset ja kodin. Asperger/autismi muuten helposti periytyy, että ei kannata yllättyä jos niin käy.