Missä se liikunnasta/urheilusta tuleva euforinen olo on? Prkl!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten käveleminen voi sattua..? Toki ymmärrään että jos on jokin sairaus tai vamma mutta jos perusterve ihmisen kroppa ei kestä kävelyä...

Mutta, hyvä että olet alkanut liikkumaan. Pikkuhiljaa voit ottaa muutamas juoksuaskeleen siinä välissä ja kunto alkaa hitaasti mutta varmasti nousemaan. Kävele muutama porras ylös jne.

Tsemppiä!

Minä olen lihava ja ruhon liikuttaminen sattuu lonkkiin.

Olen 168 ja ½cm. Painan 88kg.

- ap -

Ok, se selittää. Minkäikäinen olet?

62v. Yleensä en kerro ikääni, koska jos kerron niin sen jälkeen tulee huonoja kommentteja. Nyt kuitenkin kerroin.

- ap -

Tjaah, enpä tiedä siitä. Hyvä, että liikut. Osa tuntemistani yli 60-vuotiaista valittaa sitä että hengästyy tai hikoilee. Jos kävely tuntuu tosi pahalta, niin suosittelen vesijuoksua ja vesijumppaa alkuun. Pyöräily on myös todella hyvää. Kun tuntuu paremmalta, aloita kävely hiljalleen. Tsemppia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävelin neljä kilometriä ja joka paikkaan sattuu stana. Hyvä että henki ees kulkee. 👺

Kokeile juosta se 4 kilometriä

En aatellu itsaria tehä.

- ap -

Ap, tsemppiä! Kyllä se tulee kun pääset vauhtiin. Ei sekään tällain "kokeneellakaan" urheilijalla tule toki aina, mutta koskaan ei ole huonompi olo palatessa kuin lähtiessä. Joskus kun on vetänyt kunnon hikisuoritukset, se kyllä tulee. Mutta treeniä vaan lisää äläkä luovuta, tää on kuin huumetta kun vauhtiin pääsee mieleisessä lajissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten käveleminen voi sattua..? Toki ymmärrään että jos on jokin sairaus tai vamma mutta jos perusterve ihmisen kroppa ei kestä kävelyä...

Mutta, hyvä että olet alkanut liikkumaan. Pikkuhiljaa voit ottaa muutamas juoksuaskeleen siinä välissä ja kunto alkaa hitaasti mutta varmasti nousemaan. Kävele muutama porras ylös jne.

Tsemppiä!

Minä olen lihava ja ruhon liikuttaminen sattuu lonkkiin.

Olen 168 ja ½cm. Painan 88kg.

- ap -

Ok, se selittää. Minkäikäinen olet?

62v. Yleensä en kerro ikääni, koska jos kerron niin sen jälkeen tulee huonoja kommentteja. Nyt kuitenkin kerroin.

- ap -

Tjaah, enpä tiedä siitä. Hyvä, että liikut. Osa tuntemistani yli 60-vuotiaista valittaa sitä että hengästyy tai hikoilee. Jos kävely tuntuu tosi pahalta, niin suosittelen vesijuoksua ja vesijumppaa alkuun. Pyöräily on myös todella hyvää. Kun tuntuu paremmalta, aloita kävely hiljalleen. Tsemppia!

Tämä ei käy. Mulla on todella kaunis uikkari,  mutta en kehtaa mennä uimahalliin.

Nyt kun kirjoitin tämän niin todellakin kehtaan mennä uimaan 6-vuotiaan kanssa ja näytän esimerkkiä, että mummotkin ui!

https://pics.me.me/well-hell-guess-i-dont-need-the-top-after-all-granny…

- ap -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 km kävely on urheilua? Sä et rakas ihminen ole vielä edes harrastanut liikuntaa, mistä sen euforisen olon pitäisi tulla?

En tosiaan olekaan, mutta päätin aloittaa. Ei hyvältä näytä. Yritän kumminkin huomenna uudestaan.

- ap -

Hyvä! Kyllä se siitä iloksi muuttuu, vaikka alkuun ei siltä tunnu. Kuulosti vaan hassulta, että odotat endorfiiniryöppyä kävelylenkistä, siihen tarvitaan paljon rankempaa liikuntaa. Sitä kohti, tsemppiä ja liikunnan iloa ;)

5

Tsemppiä toivotan minäkin. Mutta tästä vastaajasta poiketen voin varoittaa, että sitä endorfiiniryöppyä ei välttämättä tule ikinä eikä mistään. Minulle se ainakin on lajista ja rankkuudesta riippumatta pelkkää pakkopullapaskaa, joka nyt vain sattuu olemaan terveydelle hyväksi, joten sitä on jossain muodossa harrastettava.

Ei minullekaan ole tullut ikinä, ja ikää jo 40 v. Olen usein pohtinut, mitä endorfiineja siitä liikunnasta irtoaa. Seksi on eri asia, siitä tulee kyllä. Muistan kun harrastin joskus kunnon takia juoksemista 3-4 kertaa viikossa, eikä koskaan sen jälkeen ollut mahtava olo. Olo oli hikinen, kuuma, laiska ja suihkun jälkeen paleleva ja lievästi väsynyt. Ei ikinä euforinen. Nykyisin harrastan jumppaa, kävelyä ja joskus uimista. Uimisen jälkeen tulee miellyttävä olo, mutta ei se siitä rasituksesta johdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten käveleminen voi sattua..? Toki ymmärrään että jos on jokin sairaus tai vamma mutta jos perusterve ihmisen kroppa ei kestä kävelyä...

Mutta, hyvä että olet alkanut liikkumaan. Pikkuhiljaa voit ottaa muutamas juoksuaskeleen siinä välissä ja kunto alkaa hitaasti mutta varmasti nousemaan. Kävele muutama porras ylös jne.

Tsemppiä!

Minä olen lihava ja ruhon liikuttaminen sattuu lonkkiin.

Olen 168 ja ½cm. Painan 88kg.

- ap -

Ok, se selittää. Minkäikäinen olet?

62v. Yleensä en kerro ikääni, koska jos kerron niin sen jälkeen tulee huonoja kommentteja. Nyt kuitenkin kerroin.

- ap -

Tjaah, enpä tiedä siitä. Hyvä, että liikut. Osa tuntemistani yli 60-vuotiaista valittaa sitä että hengästyy tai hikoilee. Jos kävely tuntuu tosi pahalta, niin suosittelen vesijuoksua ja vesijumppaa alkuun. Pyöräily on myös todella hyvää. Kun tuntuu paremmalta, aloita kävely hiljalleen. Tsemppia!

Tämä ei käy. Mulla on todella kaunis uikkari,  mutta en kehtaa mennä uimahalliin.

Nyt kun kirjoitin tämän niin todellakin kehtaan mennä uimaan 6-vuotiaan kanssa ja näytän esimerkkiä, että mummotkin ui!

https://pics.me.me/well-hell-guess-i-dont-need-the-top-after-all-granny…

- ap -

Hienoa! Vielä parempi, että sulla on kaunis uimapuku. Ja olet roolimalli myös 6-vuotiaalle. Muistan, että katsoin ylöspäin vanhempia ihmisiä kauan. Mutta älä vaan sorru soimaamaan kilojasi  lapsen kuullen. Kuulin kerran vahingossa sellaisen keskustelun uimahallissa ja jotenkin tulin vain surulliseksi. Lapset arvostavat vanhempia ihmisiä viisauden ja yhteisen ajan vuoksi ja kiloista harmitteleminen on mielestäni siksi turhaa.