Avioliitto hengityskoneessa alkoholitörttöilyjen takia

Olen melko skeptinen että terapia voisi luottamusta palauttaa.

Jaa-a. Äkkiseltään sanoisin, että haavojen paranemiseen kannattaa antaa aikaa ainakin tuplasti se, mitä niiden aiheuttamiseen meni. Jos siis törttöilit 3 vuotta, aikaa kannattaa antaa ainakin 6 vuotta. Jotkut pääsevät yli asioista nopeammin, toiset eivät koskaan, mutta noin pitkän ajan pettymykset eivät kyllä puolessa vuodessa katoa mihinkään, tuskin edes himmenevät.

hyvä että yrität ainakin. riitelyn sijaan koettakaa puhua peloista ja ahdistuksesta ihan kahden kesken rauhallisesti, jos löytyisi joku keino millä vaimon saisi vakuutettua ettet enää törttöile? vaikka viestiä silloin tällöin kun olet ulkona. sitten ehkä voisit kertoa miten tämä on itseesi vaikuttanut. jos ei keskustelu onnistu niin terapeutti voisi auttaa sen alkuunsaamisessa.

Ehdottomasti kannattaa kokeilla pariterapiaa, jos molemmat kuitenkin haluatte suhdettanne jatkaa. Halpaa se ei ole, mutta pienemmillä paikkakunnilla voi päästä seurakunnan järjestämään ilmaiseen perheneuvontaan (ei edellytä seurakuntaan kuulumista).

No kerro vaimollesi kuinka rakas ja tärkeä hän on. Kysy mitkä tilanteet aiheuttavat hänelle ongelmia parisuhteessanne. Pyydä että voisitte yhdessä työstää näitä asioita. Eli esim jos iltatapaamiset kavereiden kanssa tuntuvat vaimosta pahimmilta niin voisitko tavata kavereita päivällä. Tai jos tapaamiset esim ravintolassa tuntuvat vaimostasi pahimmilta niin voisitteko kutsua kavereitasi käymään teillä tai voisitteko käydä kavereiden kanssa uimassa/keilaamassa jne. Ja voitte sopia vaikka että laitat 30 min välein tekstarin vaimolle kun olet yksin kavereiden kanssa (jos näin niin laita hälytys kännyyn ja muista tehdä kuten lupasit). Ja alkuun voisit käydä lyhyillä vierailuilla kavereilla ym. Eli vaimo tottuisi ja huomaisi että tulet sovittuna aikana pois ( tai pari minuuttia ennenkin jopa).

Jos vaimosi ei halua edes yrittää on tilanne tosi hankala. Sinä olet aiheuttanut ongelmia mutta et voi niitä yksin ratkaista. Vaimosikin täytyy tehdä osansa.

Ehkä myös joku uusi yhteinen harrastus voisi auttaa parisuhteen lujittamisessa?

Parisuhdeterapia ei taida olla se viisain ja ensimmäinen vaihtoehto, sillä ongelmana ei ole teidän parisuhde, vaan alkoholismin aiheuttamat ongelmat. Vertaistuki molemmille olisi hyvä asia, etenkin sinun vaimolle.

Loputtomiin et voi hyvitellä, eikä pidäkään, vaimosi pitäisi huomata sinun muuttuneen ja sen pitää riittää.

Mieheni joi ennen todella paljon. Kaikki vapaa-aika kännissä tai krapulassa, oksenteli ympäriinsä. Olin monta kertaa lähdössä. Ymmärrän osittain vaimoasi. Aina kun oma mies on lähdössä yhdelle tai "yhdelle", minua jonkin verran ahdistaa. Ja joka kerta olen yllättynyt siitä että on ihan ok kunnossa. En nyt osaa sanoa, kauanko hän on juonut vähemmän, sillä on vähentänyt vähitellen. Pari vuotta sitten vielä meni selvästi liikaa kerran kuussa, seurustelumma alussa 4-5 vuotta sitten joka viikonloppu ja lomat. En kuitenkaan estä häntä lähtemästä vaikka ahdistaa. Pakko mun on antaa hänen elääkin. Jos vielä palaa entiseen, lähden lapsemme kanssa.

Mikä motiivi kenelläkään on kirjoitella tälläisiä...?

Meillä oli samankaltainen tilanne, josta nykysin olemme onneksi päässeet yli. Mieheni juo välillä reilustikin ja erään alkoholinhuuruisen illan jälkeen heräsin yöllä puheluun, että mieheni on joutunut sairaalaan (en halua kertoa tarkemmin, mutta kyseessä ei ollut alkoholimyrkytys tms, vaan teoriassa näin olisi voinut käydä selvinpäinkin). Siitä asti elämämme oli juuri tuollaista, kuin kuvasit. En päästänyt miestä illanviettoihin tai jos päästin, niin siitä seurasi riita viimeistään aamulla. En myöskään saanut nukuttua, jos mies oli riennoissaan ja olin yksin kotona. Sitten olin vihainen siitäkin, että miksei tullut ajoissa kotiin kun tiesi minulla olevan aikainen herätys ja sen etten pysty nukkumaan jos hän on jossain baarissa tms.

Kuten kirjoitit, että epäilet vaimosi jollain tapaa traumatisoituneen käytöksestäsi, niin uskon sen pitävän paikkansa. Omalla kohdalla tiesin, että toimin väärin, kun rajoitan tuolla tapaa mieheni elämää. Uskoin olevani hirveä ihminen, kun en yksinkertaisesti pystynyt muuttaa omaa käytöstäni. En kuitenkaan ymmärtänyt sitä, että minä todella olin traumatisoitunut ja siksi minun oli vaikea muuttaa omaa käytöstäni. Ahdistus alkoi aina, kun mies lähti tapaamaan ystäviään ja tiesin että he saattaisivat myös juoda. Mies ei todellakaan ymmärtänyt minua. Enkä ymmärtänyt itsekään itseäni.

Vuosia meni näin ja oltiin moneen otteeseen (tai lähinnä mies oli) eroamassa. Muutos parempaan alkoi siitä, kun ensin ymmärsin että käytökseni ei johdu siitä, että olisin luonteeltani vittumainen ja nalkuttava akka. Vaan siitä, että minussa meni silloin jotain rikki, kun mieheni joutui sairaalaan ja heräsin siihen puheluun. Eli kaikki samankaltaiset tilanteet (ystävät+alkoholi) laukaisivat tiedostamattoman ajatusketjun siitä, että jotain pahaa tapahtuu. Toinen askel parempaan oli se, kun miehenikin ymmärsi tämän ja olemme pystyneet keskustella asiasta siten, että koen tulleeni ymmärretyksi. Lisäksi kävin juttelemassa asiasta ulkopuoliselle.

Nykyään meillä menee hyvin. Mies tapaa ystäviään normaalisti ja tuntuu hassulta, että pari vuotta sitten tunsin mitä tunsin. Saan myös nukuttua yksin. Ainut mikä on jäänyt, on se, että sydän hakkaa tuhatta ja sataa, jos herään puhelimen soittoon.

Toivottavasti saatte asiat selvitettyä!

Mun ex on alkoholisti. Yhdessäolomme aikana hän lopetti juomisen vuodeksi. Mulla meni 7 kk siihen, kun aloin luottaa, että kun se lähtee käymään kaupoilla, se tosiaan vaan käy kaupoilla eikä baarissa, alkossa tai osta sieltä kaupasta alkoholia.

No se tiputus 3 kk siitä olikin sitten aika rankka. Vielä uskoin ja annoin tilaisuuksia ja halusin uudellen luottaa 3 vuotta, mutta ei se onnistunut.

Ihana mies ja tuo vuosi elämästäni oli elämäni ihaninta aikaa, ne 3 luottamuksen, vapauden ja hyvän olon kuukautta oli mahtavat.

Niin...

Onneksi minun mieheni ei juo.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdeterapia ei taida olla se viisain ja ensimmäinen vaihtoehto, sillä ongelmana ei ole teidän parisuhde, vaan alkoholismin aiheuttamat ongelmat. Vertaistuki molemmille olisi hyvä asia, etenkin sinun vaimolle.

Loputtomiin et voi hyvitellä, eikä pidäkään, vaimosi pitäisi huomata sinun muuttuneen ja sen pitää riittää.

Mikä syy puolisolla olisi hakeutua vertaistuen piiriin tai miksi hänen pitäisi luottaa puolisoon joka ei luottamuksen arvoinen ole ollut. Onko puolisolla joku syy miksi hän haluaisi suhteen alkoholisti puolisoon pelastaa.

Vaimosi on jollain tavalla läheisriippuvainen. Hänen olisi pitänyt lähteä suhteesta jo silloin, kun joit.

Jos on suhteessa alkoholistin /minkä tahansa addiktin kanssa, sen tekee aina 100% täysin omalla vastuulla. Omaa pahaa oloa ei voi sen addiktin niskaan kaataa, vaan pitää ottaa vastuu ihan itse siitä, millaisessa suhteessa haluaa olla. 

Meillä on perusasioiltaan samanlainen tilanne, mutta minä (parisuhteen naisosapuoli) olen se jonka törttöilyt nakersivat luottamuksen lähes olemattomiin. Ei mitään pettämistä vaan juurikin vain jatkojen kautta kadoksiin yön yli ja aamupäivällä/seuraavana iltana/yönä kotiin. 

Tästä pahimmasta vaiheesta on nyt aikaa noin 6-7 vuotta ja edelleen tilanne on ajoittain "päällä". Jos olen illanvietoissa enkä vastaa puhelimeen, mies menee ihan lukkoon: suuttuu tai ahdistuu valtavasti. Se on kai sitä mitä aiempi vastaaja sanoi traumaksi, jonka olen aiheuttanut. Häpeän edelleen käytöstäni syvästi ja haluaisin, että olisin osannut valita paremmat tavat käsitellä ongelmiani. Mikään vakuuttelu ei valitettavasti parisuhteessa riitä, vaan kumppani tulee aina tuntemaan olevansa ainakin osasyyllinen käytökseemme. Tiedän tämän myös perhesuhteista, koska vanhempani oli alkoholisti. 

Paljon tsemppiä sulle. On ihanaa lukea, että haluat ja yrität korjata asioita välillänne ja toivon todella että kaikki järjestyy kohdallanne. Mulla ei ole mitään neuvoja antaa, vertaistukena vain halusin kertoa, että samassa jamassa on oltu ja edelleen olemme yhdessä mieheni kanssa ja rakastamme toisiamme. Koska ainoa mitä mielestäni todella voi tehdä, millä on vaikutus, on muuttaa sitä omaa käytöstä ja antaa kumppanille aikaa kasvattaa se luottamus takaisin. Se ei tapahdu hetkessä.

Minnesota hoito molemmille. Siinä kun ei hoideta vain ihmistä joka juo/joi, vaan myös läheisiä.

Tämä ei ole mainos.

Mielipiteissä ei tässä näy kuin pari , joilla on tietoisuus saman kaltaisesta tilanteesta.

Ollaan syvissä vesissä kun toinen osapuoli on särkynyt. Ei ehkä edes alkoa käyttävä itse ”vielä” tarpeeksi yrityksistä huolimatta,

vaan nimenomaan se kumppani.

Molempien eheytyminen ja käytöksien takana olevat tunnepuolen solmut.

Niissä on hyvin paljon haastetta teillä.

Asiantuntija apua ehdottomasti, sanoisin että mahdoton kahdestaan selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdeterapia ei taida olla se viisain ja ensimmäinen vaihtoehto, sillä ongelmana ei ole teidän parisuhde, vaan alkoholismin aiheuttamat ongelmat. Vertaistuki molemmille olisi hyvä asia, etenkin sinun vaimolle.

Loputtomiin et voi hyvitellä, eikä pidäkään, vaimosi pitäisi huomata sinun muuttuneen ja sen pitää riittää.

Mikä syy puolisolla olisi hakeutua vertaistuen piiriin tai miksi hänen pitäisi luottaa puolisoon joka ei luottamuksen arvoinen ole ollut. Onko puolisolla joku syy miksi hän haluaisi suhteen alkoholisti puolisoon pelastaa.

Ymmärsin aloituksesta, että molemmilla on halu säilyttää parisuhde, niin silloin kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdeterapia ei taida olla se viisain ja ensimmäinen vaihtoehto, sillä ongelmana ei ole teidän parisuhde, vaan alkoholismin aiheuttamat ongelmat. Vertaistuki molemmille olisi hyvä asia, etenkin sinun vaimolle.

Loputtomiin et voi hyvitellä, eikä pidäkään, vaimosi pitäisi huomata sinun muuttuneen ja sen pitää riittää.

Mikä syy puolisolla olisi hakeutua vertaistuen piiriin tai miksi hänen pitäisi luottaa puolisoon joka ei luottamuksen arvoinen ole ollut. Onko puolisolla joku syy miksi hän haluaisi suhteen alkoholisti puolisoon pelastaa.

Ymmärsin aloituksesta, että molemmilla on halu säilyttää parisuhde, niin silloin kannattaa.

Säilyttäminen ei kerro siitä että suhteen eteen haluaisi tehdä jotakin ja jos et luota puolisoon harvemmin hänen takiaa haluaa mitään tehdä. Voi tietenkin olla että tässä tapauksessa on toisin. Samoin kuin alkoholistia läheistäkään ei voi pakottaa muutumaan tai hakeutumaan hoitoon tai erilaisiin vertaistukiryhmiin jos hänellä ei oikeasti ole niihin motiivia.

Kiitoksia asiallisista vastauksista.

#5 - Kokeilimme aikoinaan tuota tekstailujuttua, mutta munasin senkin koska tietyssä kohtaa iltaa minulla meni useasti filmi poikki ja aloin sitten pyytämään lisäaikaa jne. useasti kävi noin. En edes muistanut väittäneeni vastaan kun seuraavana päivänä puhuttiin.

Meillä itse asiassa on todella aktiivinen yhteinen harrastus, mitä monet muut tuttumme sanovat kadehtivansa. Se voi ollakin yksi asia mikä on pitänyt meidät yhdessä. Toisaalta se on myös ongelma että olemme yhdessä liikaa mielestäni juuri tuon sosiaalielämäni katoamisen vuoksi, ja sitten myös vielä harrastamme yhdessä. Teemme sellaisella alalla töitä että ei tarvitse olla toimistolla, joten näemme toisiamme n. 99% päivästä joka ikinen päivä. Olen sanonut monesti vaimolleni että se ei ole ihan normaalia ja että kaikki haluavat muutakin sosiaalista elämää ja hän kyllä ymmärtää sen, mutta vähälle se on jäänyt aiemmin mainittujen ongelmien takia.

#6 Olen osittain samaa mieltä, toivottavasti hän pystyy tulevaisuudessa puhumaan jollekin jolla samanlaisia kokemuksia. Olen tunnustanut että minulla on varmaan jonkintasoinen alkoholismi, mutta pystyn kyllä ihan hyvin ottamaan pari-kolme kaljaa ilman sen kummempia seuraamuksia ja join noina menneinä aikoinakin vain kerran viikossa maksimissaan. Mutta aina sitten n. 8 juoman jälkeen minulla lähti lapasesta jos annoin illan jatkua (lupaukset unohtuvat jne.). Seura oli enimmäkseen sinkkumiehiä ja se vei mennessään, olin helposti ylipuhuttu. Sitten saatoin ihan hyvin olla kuukaudenkin juomatta, mutta seuraavalla kerralla kävi taas noin.

#9 Kiitoksia. Me jo aikoja sitten yhdessä juttelimme että hänellä on kyllä ihan traumaa koska ei pystynyt nukkumaan ja minulle tuli aivan hirveä olo siitä, joten olemme samalla aaltopituudella ja olen lupautunut hoitamaan asiaa. Tarinasi kuulostaa hyvin samanlaiselta. Tänäänkin vaimoni sanoi että ihan vatsaa kouraisee kun hän ajattelee asiaa, kun yksi kaverini on tulossa käymään ja haluaisimme käydä illallisella. 

Meillä ei ole muuten lapsia joten siltä kantilta olen miettinyt eron järkevyyttä, mutta olemme halunneet pysyä yhdessä. Olemme vielä nuoria ja mietityttää välillä tuhlaanko hänen elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia asiallisista vastauksista.

#5 - Kokeilimme aikoinaan tuota tekstailujuttua, mutta munasin senkin koska tietyssä kohtaa iltaa minulla meni useasti filmi poikki ja aloin sitten pyytämään lisäaikaa jne. useasti kävi noin. En edes muistanut väittäneeni vastaan kun seuraavana päivänä puhuttiin.

Meillä itse asiassa on todella aktiivinen yhteinen harrastus, mitä monet muut tuttumme sanovat kadehtivansa. Se voi ollakin yksi asia mikä on pitänyt meidät yhdessä. Toisaalta se on myös ongelma että olemme yhdessä liikaa mielestäni juuri tuon sosiaalielämäni katoamisen vuoksi, ja sitten myös vielä harrastamme yhdessä. Teemme sellaisella alalla töitä että ei tarvitse olla toimistolla, joten näemme toisiamme n. 99% päivästä joka ikinen päivä. Olen sanonut monesti vaimolleni että se ei ole ihan normaalia ja että kaikki haluavat muutakin sosiaalista elämää ja hän kyllä ymmärtää sen, mutta vähälle se on jäänyt aiemmin mainittujen ongelmien takia.

#6 Olen osittain samaa mieltä, toivottavasti hän pystyy tulevaisuudessa puhumaan jollekin jolla samanlaisia kokemuksia. Olen tunnustanut että minulla on varmaan jonkintasoinen alkoholismi, mutta pystyn kyllä ihan hyvin ottamaan pari-kolme kaljaa ilman sen kummempia seuraamuksia ja join noina menneinä aikoinakin vain kerran viikossa maksimissaan. Mutta aina sitten n. 8 juoman jälkeen minulla lähti lapasesta jos annoin illan jatkua (lupaukset unohtuvat jne.). Seura oli enimmäkseen sinkkumiehiä ja se vei mennessään, olin helposti ylipuhuttu. Sitten saatoin ihan hyvin olla kuukaudenkin juomatta, mutta seuraavalla kerralla kävi taas noin.

#9 Kiitoksia. Me jo aikoja sitten yhdessä juttelimme että hänellä on kyllä ihan traumaa koska ei pystynyt nukkumaan ja minulle tuli aivan hirveä olo siitä, joten olemme samalla aaltopituudella ja olen lupautunut hoitamaan asiaa. Tarinasi kuulostaa hyvin samanlaiselta. Tänäänkin vaimoni sanoi että ihan vatsaa kouraisee kun hän ajattelee asiaa, kun yksi kaverini on tulossa käymään ja haluaisimme käydä illallisella. 

Meillä ei ole muuten lapsia joten siltä kantilta olen miettinyt eron järkevyyttä, mutta olemme halunneet pysyä yhdessä. Olemme vielä nuoria ja mietityttää välillä tuhlaanko hänen elämäänsä.

Tämä siis AP.