Miten nainen voi pahoittaa mielensä naistenpäivästä? Avoin Facebook-tilitys —>

Niin. Onhan naisena oleminen rankkaa taistelua, jos asuu Suomessa 2018-luvulla :Ddddddd

anna mulle se suklaa. kyllä minä arvostaisin enemmän kuin tollanen jolle herneen veto nenään on näköjään kunnia-asia.

Ihanaa. Mä voin kuvitella, miten tämä ottaa sen kauppakeskuksessa markkinoivan puhelinkaupustelijan tarjoaman ruusun ja alkaa piestä poikaparkaa, samalla kiljuen tuota sanomaansa.

Varsinkin se suklaiden tunkeminen olis oikein kohokohta.

Aika lailla samoilla linjoilla Facebook-tilittäjän kanssa. 

Kyllä, kannatan yhtäläisiä oikeuksia kaikille sukupuolille, mutta en koe että erityiset sukupuolipäivät asiaa mitenkään ajaisivat. Tai että minua tänään tarvitsisi onnitella siksi että minut on aikoinaan synnärillä luokiteltu naispuoliseksi.

Mitään itse aiheuttamatonta ei pitäisi ikinä juhlia. Ei syntymäpäiviä, ei nimipäiviä, ei naisten- tai miestenpäiviä, ei itsenäisyyspäivää, ei Runebergia, ei joulua, ei vappua, ei mitään.

Ainoastaan silloin saa juhlia, kun on itse tehnyt jotain. Kuten YO-juhlat, äitien- ja isänpäivä (siis tietenkin itse juhlii omiaan, eikä omia vanhempia), uusi työpaikka tai vaikka maratonin juokseminen. Kaikki muu on turhaa.

Nih.

Tätäkään juhlapäivää ei voi siis tarkastella esim historiallisessa perspektiivistä tai yhteiskunnallisena ilmiönä, ei, vaan kyse pitäisi olla juuri MINUSTA.

No, en nyt tiedä onko ihan paikallaan onnitella ketään siitä että on sattunut syntymään naiseksi, mutta karkeasti yleistettynä historiassamme miehellä on aina ollut parempi asema. Toki löytyy myös kulttuureja joissa naiset ovat olleet korkeassa arvossa ja aikoja jolloin mustalla miehellä on ollut vähemmän oikeukeuksia kuin valkoisella naisella, mutta iso työ on tehty (myös miesten avustuksella) että naisella on näin hyvä asema yhteiskunnassa mitä nykyään.

Ja toki tasa-arvossa on edelleen tekemistä ja tulee todennäköisesti aina olemaan, mutta pitääkö siitä nyt vetää niin kamalasti herneitä nenään jos joku haluaa ARVOSTAA sinua naisena ojentamalla sen ruusun ja suklaarasian?

Vierailija kirjoitti:

Niin. Onhan naisena oleminen rankkaa taistelua, jos asuu Suomessa 2018-luvulla :Ddddddd

Kyllä on. Se että muualla naisia tapetaan ei tee elämästä hyvää.

Miksi muuten ette vaadi tasa-arvoa sukujen laskentaan? Niin kauan kun jokaisen syntyvän lapsen sukunini menee isän mukaan, saa olla erikseen vain naisten päivä.

Huutoa miten vaaditte kaikessa aina tasa-arvoa vain silloin kun se ei suosi miestä. Sen sijaan hyväksytte naisen alistamisen ja syrjinnän perheessä.

Herätkää siitä tukholma syndroomastanne. Naisia alistetaan. Onko yhtäkään uskontokuntaa jossa miehen pappeutta rajoitettaisiin?:)

Mitä naisilla muka Suomessakaan on? Ensin isän, sitten aviomiehen. Naisen kasvattamat lapset menevät miehen sukuun ja nainen ei saa palkkaa työstään kotona. Naisten aloilla on matalampi status ja naisia on alistettu vuosituhansia. Silti olette huolissanne miesten ongelmista ja ruikutatte koko ajan miehen esun puolesta.

Miksi miehet eivät vaihda nimiä naisen ja perheen takia? Missä tasa-arvo on? Miksi miehiä ei alisteta omaisuudeksi?

Kyllä se on rankkaa syntyä naisena maailmaan jossa sinulla ei ole mitään arvoa tai näkyvyyttä. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten ette vaadi tasa-arvoa sukujen laskentaan? Niin kauan kun jokaisen syntyvän lapsen sukunini menee isän mukaan, saa olla erikseen vain naisten päivä.

Ai terve, päästään jankkaamaan tästä -tun asiasta.

Mun lapset on kaikki ihan samalla sukunimellä kuin minäkin, ei isänsä. Ja isona saavat ihan itse päättää, minkä sukunimen ottavat käyttöön, samaten kuin saavat päättää etunimestäänkin, jos nyt kokevat ettei osunut siellä maistraatissa rekisteröity nimi omaan persoonaan.

Miksei Suomessa ole värillisten päivää? Heitä syrjitään naisia enemmän.

Miehillä on ollut tuhansia vuosia ylivalta, kukaan ei silti vähättele heidän ongelmiaan. Te naiset olette niin säälittäviä tuossa palvonnassanne.

Miksi muuten nimi on parempi kun se tulee mieheltä? Missä tasa-arvo?

Vierailija kirjoitti:

Mitä naisilla muka Suomessakaan on? Ensin isän, sitten aviomiehen. Naisen kasvattamat lapset menevät miehen sukuun ja nainen ei saa palkkaa työstään kotona. Naisten aloilla on matalampi status ja naisia on alistettu vuosituhansia. Silti olette huolissanne miesten ongelmista ja ruikutatte koko ajan miehen esun puolesta.

Miksi miehet eivät vaihda nimiä naisen ja perheen takia? Missä tasa-arvo on? Miksi miehiä ei alisteta omaisuudeksi?

Kyllä se on rankkaa syntyä naisena maailmaan jossa sinulla ei ole mitään arvoa tai näkyvyyttä. Huoh.

Suitsuttakaa minua! Olen kasvattanut pojan, joka otti vaimonsa sukunimen.  Lapsia on hoidettu tasan yhtä paljon. Kumpikin olleet vuoden töistä pois hoitamassa lapsiaan vuorotellen. Ja juuri kuulin,  että pojalle on ostettu pinkki haalari ja tyttöä kehuttu reippaaksi ja rohkeaksi. Kyllä maailmaa voi muuttua. Perhe kerrallaan!

En minä koe, että tarvitsen tai ansaitsen ruusuja naistenpäivänä. Itse näen naistenpäivällä enemmän historiallista ja yhteiskunnallista arvoa, tämä nykypäivän kaupallistettu versio ei suuremmin sytytä. Kuitenkin jos joku minulle kukkasen antaa, otan sen toki vastaan kauniisti kiittäen. Hän tuskin minulle mitään pahaa tarkoittaa, joten miksi ihmeessä minä käskisin häntä tunkemaan rehunsa takamukseensa. Eikä noita kukkia niin joka kadunkulmassa jaeta, että niitä riesaksi asti tulisi. Ja ainahan voi kohteliaasti kieltäytyä.

Sukunimihullu tuli näköjään paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on ollut tuhansia vuosia ylivalta, kukaan ei silti vähättele heidän ongelmiaan. Te naiset olette niin säälittäviä tuossa palvonnassanne.

Miksi muuten nimi on parempi kun se tulee mieheltä? Missä tasa-arvo?

Miesten nimet nyt vaan ON parempia!

Mun mielestä on vaan niin väsynyttä, että naisten oletetaan rakastavan suklaata ja ruusuja siksi, että ovat naisia. En jaksa tällaisia epätasa-arvoisia roolileikkejä, että miesten pitää tuoda naisille kukkia ja suklaita. Ennen tuntui, että naistenpäivänä oli mielenkiintoisia tasa-arvoon yms. liittyviä tilaisuuksia niin, että harmitti, kun olivat samaan aikaan eikä voinut osallistua useampiin. Viime vuosina tuntunut, että hyvä jos huomaan ilmoitusta yhdestäkään mielenkiintoisesta tilaisuudesta. Tasa-arvoon, naisnäkökulmaan, naisten historiaan yms. liittyvä naistenpäivä oli kiva. Tää kukkienjakelu- ja onnittelupäivä supistaa naisnäkökulman ruusuihin ja suklaaseen. 

Kunhan miehet saa sit kans saman hehkutuksen miestenpäivänä, niin asia ok.

Ja totta on ettei kaikki naiset todellakaan ole ihania. Naisetkin osaa olla todellisia vittupäitä. Raadollisia, julmia, pahoja. Niin kauan kun naiset nähdään sallitusta ainostaan uhreina ja ihanina prinsessoina, turha edes haaveilla tasa-arvosta.

Tyypillistä nykyajan joka aiheesta suuttumista ja loukkaantumista. En yhtään ihmettele, jos suomalaiset miehet nykyään karttavat parisuhteita, jos nuoret naiset ovat tuollaisia. Ihan kamala asenne.

Minä sain mieheltä kukkia ja suklaata eilen, tosin pakotin miehen syömään suklaat itse koska mä olen dieetillä! Mutta kiitin kyllä tosi kauniisti, ja tulin tosi hyvälle tuulelle siitä, että hän oli huomioinut naistenpäivän.