Ei s***ana mä olen niin loppu! Lapsenkasvatusvinkkejä otetaan vastaan!

Oispa kahavia.

Iltarutiinit on toistunut samanlaisina vauvasta asti. Pelleilyyn ei kannata lähteä mukaan. Sanot, että nyt nukutaan ja piste. Meillä saavat lukea kirjoja sängyssä ennen nukahtamista, jos uni ei ihan heti tule.

Yliväsyneenä on myös hankala nukkua, joten kannattaa aloittaa iltahommat ja rauhtoittuminen tarpeeksi ajoissa.

Omat nukuttamiset muisto vain, mutta lasten nukkumaan saaminen on yksi vaativimmista tempuista. 

Missään tapauksessa ei lapselle saa itse ostaa mitään vempaimia tabletit jne. Vasta sen jälkeen kun lapsi asettaa saamisesta kynnyskysymyksen.

Tellarit kiinni n. tuntia ennen nukkumaanmenoa jolloin lapsi rahoittuu "välkkymiseltä". Jos joku vielä lukisi lapselle sen rauhoittumistunnin aikana:)

Voimia.

Hyvä päiväjärjestys ja iltatoimien aloittaminen tosiaan hyvissä ajoin, ei yliväsyneenä. Lukeminen tosi tärkeää. Selkeät rutiinit, jotka toistuvat aina. Rangaistukset eivät oikeasti auta tuossa yhtään mitään, vaikka tiedän, että niitä on helppo jaella.

Ehkä jos kerrot vähän siitä, miten päivänne menevät ja millainen aikataulu illalla on.

Jos samaan huoneeseen on hankala nukahtaa, niin toisen voi nukuttaa vanhempien sänkyyn ja kantaa sitten nukkuvana omaan sänkyyn.

Aika turhaa noin pieniä kiristää karkkipäivällä ja ruutuajalla.

Meillä molemmilla omat huoneet, 3 ja 5 vuotiaat. Mies nukuttaa toisen, minä toisen.

Siis eivätkö tottele ihan vaan kun sanot? Eivätkö ole koskaan totelleet?

Paha minun on neuvoa kun omiin lapsiini minulla on aina ollut niin hyvä auktoriteetti, että ovat totelleet ihan vaan sanomisia, mutta ehkä mahdollisimman selkeät rutiinit, säännöt ja tarpeeksi aikaa rauhoittumiseen voisi auttaa.

En ole koskaan kiristänyt, en uhkaillut, en lyönyt, aina vaan sanonut ja perustellut. Toisinaan annan valita kahdesta vaihtoehdosta, jolloin lapsi saa itse päättää miten toimii ja yleensä se on mieluisanpaa niin.

Myös se, että näytät turhautumisesi ja heikkoutesi viestivät lapsille, ettei sinua tarvitse niin välttämättä totella.

Äläkä anna itkun ja kitinän vaikuttaa itseesi. Se on lapsen tapa manipuloida, eikä kukaan jaksa kuukausi tolkulla inistä ja parkua turhaan jos siitä ei kuitenkaan saa mitään. Lapset ovat hyvinkin fiksuja ja keksivät kyllä miten saavat helpoiten tahtonsa läpi.

Tsemppiä!

Aina samanlaiset iltarutiinit eli ensin töllö ja muut laitteet pois ja iltapalalle. Sitten iltapesut ja yöpuku. Iltasatu ja valot pois.

Ei uhkailua jollain karkkipäivillä, pienten lasten ajantaju ei riitä tuollaiseen. Ei muutenkaan suuria tunteita, koska lapset vain virkistyvät jos huomaavat aikuisen hermostuvan.

Juu on melkosta sirkusta joskus meilläki. Lapset 3v ja 4v + vauva.

Selkeät aina samanlaiset iltarutiinit on tärkein. Riittävän aikaisin rauhoittuminen et lapsi on levollinen kun käydään nukkumaan. Illalla ei mitään tabletti tai telkkarijuttuja. Iltasatu rauhottaa ja tavallaan pysäyttää toiminnan siltä päivää, toimii meillä. Joskus luetaaan useampiki satu jos näyttää et vaatii pitemmän ajan rauhouttuakseen. Vääntämiseen ja pelleilyyn ei kannata lähteä mukaan, jos suinkin mahdollista.

Pitäisi selvittää mistä tämä iltashow johtuu; hakeeko lapset vanhemman huomion? Onko lapset liian virittäytyneitä? Vastaavasti onhan lapset riittävän väsyneitä?

Uhkailu pois ja vaikka eri aikaan nukkumaan.

Mä aina näitä ketjuja lukiessa mietin mitä tämä kuuluisa nukuttaminen on? Mitä te siinä teette? Se on hammaspesu, iltasatu, halit ja pusut ja unta pollaan. Jos on asiaa tai huolia niistä jutellaan lyhyesti, mutta sovitaan että puhutaan lisää huomenna, kuten sitten myös puhutaan. Meillä "jopa" erityislapsi alkaa nukkumaan edellä kuvatusti.

Onko nukuttaminen lasten keksimä sirkus johon aikuiset ovat lähteneet mukaan?

Meillä menee illat suunnilleen näin (lapset 3 ja 6)

- Iltaruoka on pöydässä suunnilleen klo 19. Jos lapset katsovat lastenohjelmia, he katsovat ne tuota ennen.

- Se lapsi, joka on ekana syönyt (yleensä esikoinen, ja hänen on muutenkin tärkeämpi päästä aiemmin sänkyyn) menee vessaan ja suihkuun.

- Sillä aikaa, kun toinen on vessassa ja suihkussa, toiselle luetaan.

- Toinen menee vessaan ja suihkuun, toiselle luetaan yläkerrassa (jolloin lapset eivät myöskään pääse riehumaan keskenään).

- Nuoremmalle lapselle laitetaan tarvittaessa kuunnelma, jota kuunnellessa hän nukahtaa.

Lapset ovat sängyssä yleensä viimeistään 20.30.

Vierailija kirjoitti:

Mä aina näitä ketjuja lukiessa mietin mitä tämä kuuluisa nukuttaminen on? Mitä te siinä teette? Se on hammaspesu, iltasatu, halit ja pusut ja unta pollaan. Jos on asiaa tai huolia niistä jutellaan lyhyesti, mutta sovitaan että puhutaan lisää huomenna, kuten sitten myös puhutaan. Meillä "jopa" erityislapsi alkaa nukkumaan edellä kuvatusti.

Onko nukuttaminen lasten keksimä sirkus johon aikuiset ovat lähteneet mukaan?

Meillä lapset halusivat pienempänä, että maattiin heidän vieressään ennen nukahtamista. Minusta aika ymmärrettävää, koska hämärässä voi jännittää. Sitä se kuuluisa nukuttaminen varmaankin on. Toivottavasti sinua ei yllätä, että lapset ovat erilaisia?

nro 13

Meillä kuunnellaan sängyssä äänikirjoja. Lapset tykkää kuunnella ja rauhoittuvat siinä sänkyihin. Lapset tosin vähän isompia, toimisikohan jo teillä?

Ennen luettiin iltasatu mutta oli usein sellaista kähinää ja valitusta kun ei nähdä kuvia.

Kirjoja luetaan sitten muuten yhdessä päivällä.

Vierailija kirjoitti:

Juu on melkosta sirkusta joskus meilläki. Lapset 3v ja 4v + vauva.

Selkeät aina samanlaiset iltarutiinit on tärkein. Riittävän aikaisin rauhoittuminen et lapsi on levollinen kun käydään nukkumaan. Illalla ei mitään tabletti tai telkkarijuttuja. Iltasatu rauhottaa ja tavallaan pysäyttää toiminnan siltä päivää, toimii meillä. Joskus luetaaan useampiki satu jos näyttää et vaatii pitemmän ajan rauhouttuakseen. Vääntämiseen ja pelleilyyn ei kannata lähteä mukaan, jos suinkin mahdollista.

Pitäisi selvittää mistä tämä iltashow johtuu; hakeeko lapset vanhemman huomion? Onko lapset liian virittäytyneitä? Vastaavasti onhan lapset riittävän väsyneitä?

Lisään vielä et mitä enemmän lapset saa reaktiota aikaan sinussa omalla käyttäytymisellä, se pahentaa asiaa. Ja nämä uhkailut ja kiristelyt ei kyllä valitettavasti auta, laittaa vaan lapsen ajatuksenjuoksun uudestaan pyörimään ja rauhoittuminen hankaloituu.

Minä tiedän todellakin miten turhauttavaa, hermoja raastavaa, uuvuttavaa ja raskasta lasten nukuttaminen voi pahimmillaan olla. Joskus olen jopa laittanu peltoreista radion itselle kuulumaan(kuitenkin niin että lasten äänet kuuluu läpi), auttaa viemään omia ajatuksia pois lasten kiukuttelusta ja pelleilystä, joten osaa itse pysyä rauhallisena. Valtataisteluun ei kannata missään nimessä lähteä.

Meillä yhdessä vaiheessa auttoi se, että laitettiin lapset eri aikaan nukkumaan vaikka sängyt oli samassa huoneessa. Toinen on luonnostaan aamuvirkku, joten hänet ensin sänkyyn ja iltatoimet hänen kanssa kaksin. Toinen sai jäädä vielä noin puoli tuntia valvomaan aikuisten kanssa illalla. Aamulla taas oli sen vuoro olla aikuisten kanssa, joka meni aiemmin nukkumaan.

Toimi jonkun aikaa. Ei siitä pysyvää käytäntöä jäänyt, mutta ainakin pari kuukautta sai taukoa siihen iltavilliin.

Älä lähde mukaan temppuiluun, iltapala, pesut ja pisut ja suoraan sänkyyn.

Jos karkaavat niin palautat vaan petiinsä.

Uusiin sääntöihin kestää tottua, mutta ajan kanssa lapsi luovuttaa unitappelut.

Omat huoneet auttaisi rauhoittumaan paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Siis eivätkö tottele ihan vaan kun sanot? Eivätkö ole koskaan totelleet?

Paha minun on neuvoa kun omiin lapsiini minulla on aina ollut niin hyvä auktoriteetti, että ovat totelleet ihan vaan sanomisia, mutta ehkä mahdollisimman selkeät rutiinit, säännöt ja tarpeeksi aikaa rauhoittumiseen voisi auttaa.

En ole koskaan kiristänyt, en uhkaillut, en lyönyt, aina vaan sanonut ja perustellut. Toisinaan annan valita kahdesta vaihtoehdosta, jolloin lapsi saa itse päättää miten toimii ja yleensä se on mieluisanpaa niin.

Myös se, että näytät turhautumisesi ja heikkoutesi viestivät lapsille, ettei sinua tarvitse niin välttämättä totella.

Äläkä anna itkun ja kitinän vaikuttaa itseesi. Se on lapsen tapa manipuloida, eikä kukaan jaksa kuukausi tolkulla inistä ja parkua turhaan jos siitä ei kuitenkaan saa mitään. Lapset ovat hyvinkin fiksuja ja keksivät kyllä miten saavat helpoiten tahtonsa läpi.

Tsemppiä!

Olisin itse voinut kirjoittaa tämän kun minulla oli vasta 2 ensimmäostä lasta...

Ihmettelin mikä siinä nukkumaan laitossa on vaikeaa, luetaan satu ja sanotaan hyvää yötä ja pojat jäi nukahtamaan.

Sitten sain 3. Lapsen, voimakastahtoisen, impulsiivisen ja vilkkaan tytön ( tosin esikoisella oli adhd, silti helpompi nukuttaa). Tyttö haastoi ilta toisensa jälkeen, siitä lähtien kun siirrettin " isojen sänkyyn", karkaili iivoillen joka ilta pelleilemään, myöhemmin temppuilemaan ja raivoamaan jne..

Lapset on yksilöitä, en voi kun lohduttaa että lapset kasvaa, koeta pitää (hyvistä) nukkumaanmenorutiineista kiinni.

Nykyään on helppoa, neiti jo 15v ja 10 vuotias pikkuveli nukahtaa iltasadun jälkeen kun isi on vieressä 😁

Patja sänkyjen väliin. Menet siihen lepäilemään ja ns. nukkumaan ja joko luet kirjaa tai sepität oman iltasadun. Haukottelet kovaan ääneen ja kerrot raihallisella äänellä että nyt nukutaan....kun satu on lopussa.

Siinä ne muksutkin simahtaa.

Tärkeintä on,se vanhemman rauhallinen läsnäolo siinä nukutushetkessä.

Ja jos satu jää kesken. Lapset odottaa jo jatkoa ja seuraava yö on taas parempi.

4 lasta, 21 vuotta nukuttamista takana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eivätkö tottele ihan vaan kun sanot? Eivätkö ole koskaan totelleet?

Paha minun on neuvoa kun omiin lapsiini minulla on aina ollut niin hyvä auktoriteetti, että ovat totelleet ihan vaan sanomisia, mutta ehkä mahdollisimman selkeät rutiinit, säännöt ja tarpeeksi aikaa rauhoittumiseen voisi auttaa.

En ole koskaan kiristänyt, en uhkaillut, en lyönyt, aina vaan sanonut ja perustellut. Toisinaan annan valita kahdesta vaihtoehdosta, jolloin lapsi saa itse päättää miten toimii ja yleensä se on mieluisanpaa niin.

Myös se, että näytät turhautumisesi ja heikkoutesi viestivät lapsille, ettei sinua tarvitse niin välttämättä totella.

Äläkä anna itkun ja kitinän vaikuttaa itseesi. Se on lapsen tapa manipuloida, eikä kukaan jaksa kuukausi tolkulla inistä ja parkua turhaan jos siitä ei kuitenkaan saa mitään. Lapset ovat hyvinkin fiksuja ja keksivät kyllä miten saavat helpoiten tahtonsa läpi.

Tsemppiä!

Olisin itse voinut kirjoittaa tämän kun minulla oli vasta 2 ensimmäostä lasta...

Ihmettelin mikä siinä nukkumaan laitossa on vaikeaa, luetaan satu ja sanotaan hyvää yötä ja pojat jäi nukahtamaan.

Sitten sain 3. Lapsen, voimakastahtoisen, impulsiivisen ja vilkkaan tytön ( tosin esikoisella oli adhd, silti helpompi nukuttaa). Tyttö haastoi ilta toisensa jälkeen, siitä lähtien kun siirrettin " isojen sänkyyn", karkaili iivoillen joka ilta pelleilemään, myöhemmin temppuilemaan ja raivoamaan jne..

Lapset on yksilöitä, en voi kun lohduttaa että lapset kasvaa, koeta pitää (hyvistä) nukkumaanmenorutiineista kiinni.

Nykyään on helppoa, neiti jo 15v ja 10 vuotias pikkuveli nukahtaa iltasadun jälkeen kun isi on vieressä 😁

Mulla on vain kaksi lasta, mutta otan kyllä tuollaiset "mulla on aina ollut hyvä auktoriteetti" niin sanotusti cum grano salis. Esimerkiksi meidän kuopuksemme (3,5 vuotta): hän on erittäin myönteinen ja enimmäkseen hyvin myötäsukainen ihminen. Jos häntä pyytää keräämään leluja, hän sanoo iloisesti "joo". Jos hänelle ehdottaa kävelylenkille lähtemistä, hän sanoo iloisesti "joo". Mutta jos hän on pahalla päällä tai yksinkertaisesti päättänyt kokeilla jotain, voi vaikka karjua pää punaisena, eikä hän silti tee niin, kuin käskee. Silloin täytyy toki esim. estää fyysisesti, mutta komentamalla ei useinkaan saa härkäpäisyyskohtauksen aikana minkäänlaista lommoa päättäväisyyteen. Eikä tämä enää mitään, kun lapsella on sentään jo jonkin verran järkeä päässä, mutta silloin se vasta hauskaa oli, kun hän oli semmoinen taaperoikäinen ja esim. keksi, että paapan stereoita on hauskaa ränkätä...