Ero lapsiperheessä, miten tästä eteenpäin? Asiantuntijat vastaavat kysymyksiin 8.3. kello 14–16!
Äiti tai isä, onko parisuhteesi päättymässä? Askarruttavatko eroon liittyvät asiat mieltäsi? Kysy neuvoa erotilanteeseen ja eron jälkeiseen vanhemmuuteen sekä lapsen huomiointiin! Ero lapsiperheessä -työn asiantuntijat Ensi- ja turvakotien liitosta vastaavat kysymyksiin torstaina 8.3. kello 14–16. Voit kirjoittaa kysymyksesi ketjuun jo etukäteen.
Voit laittaa tähän ketjuun myös toiveita juttuaiheiksi eroteemaan liittyen. Vauva.fi-sivustolle on tulossa huhtikuussa eroaiheinen sisältökokonaisuus yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liiton kanssa.
Kommentit (59)
Miten ja missä vaiheessa lapsille kannattaa kertoa erosta? Heti kun asia on tiedossa vai vasta vähän ennen kuin toinen vanhemmista muuttaa pois?
Mitä tehdä jos jätettävä osapuoli ei kostoksi tms. anna jättävän osapuolen asua lasten kanssa 50% ajasta tai ollenkaan tavata lapsia harkinta-aikana?
Missä järjestyksessä pitäisi hoitaa mitäkin? Ensin uusi koti/asunto ja sitten lastenvalvojalle ja sitten Kelalta tuet? Entäs jos asuntoa ei kaupungin jonosta kuulu (rahallisista syistä yksityiseltä vuokraaminen ei onnistu) ja asutaan eronneina saman katon alla, voiko jotain tulevaisuuden järjestelyjä jo hoitaa alta pois?
Kuinka monet eronneista jakavat yhteisen asunnon, jossa lapset asuvat, esim vuoroviikoin tai muutaman päivän pätkissä? Eli kuinka yleistä on vanhempien vuoroasuminen, jossa vanhemmat siirtyvät omien sinkkukotiensa ja lasten oman kodin välillä?
Miten lasten (kouluikäisten) kanssa kannattaisi käsitellä sitä, että isä (etävanhempi) ei kykene heistä huolehtimaan eikä voi heitä juurikaan tavata, vaikka äiti yrittää parhaansa mukaan sopia tapaamisia?
Mitä jos pelkään kostonhimoa ja sitä, että eron jälkeen elämä vasta helvetiksi muuttuukin lapsille ja minulle? Miten ennakoida/ratkaista? Mitkä mahdollisuudet isällä saada yksinhuoltajuus? Olen mies.
Mitä kannattaa ottaa huomioon kun aikoo erota sairaalloisen mustasukkaisesta miehestä? Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja henkinen väkivalta jatkunut kausiluontoisesti jo vuosia. Pelkään, että mies ei suostu sovinnolla eroon ja asiat menee hankalimman kautta. Miten tällaisessa tilanteessa voi tehdä asiat niin, että lopputulos olisi lasten kannalta paras mahdollinen? Miten tällaisesta tilanteesta voi päästä toimivaan ja terveellä pohjalla olevaan erovanhemmuuteen?
Meillä harkinta-aika menossa. Ero kuitenkin vielä mietityttää, meillä 7 ja 3v lapset joille isä on todella tärkeä. Pelottaa, miten he reagoivat eroon ja poismuuttoon. Miten hoitaisin tilanteen mahdollisimman hyvin lasten kannalta? Kuinka paljon ennen muuttoa kannattaa kertoa lapsille? Itseäni ala-arvoistetaan suhteessa pahasti eikä minun haaveilla ja tavoitteilla ole puolisolle merkitystä, lisäksi hän tekee yrittäjänä töitä 12-16h päivässä eli aikaa perheelle ei juurikaan jää. Vastaan yksin lapsista ja kodin hoidosta, käyden itsekin töissä. Työ on miehelle aina etusijalla. Voiko tämä muuttua, kannattaako jäädä odottamaan? Minusta syyni tuntuvat lapsia ajatellen itsekkäiltä, koska lapsia mies kohtelee kuin kukkaa kämmenellä silloin kun sattuu olemaan kotona. Minulla vaan on vaikeuksia jaksaa henkisesti koska en koe olevani arvostettu enkä rakastettu mieheni toimesta. Onko ero itsekkäistä syistä lapsille parempi vai huonompi vaihtoehto kuin se että jäisin tilanteeseen esimerkiksi kunnes lapset ovat vanhempia?
Miten kertoa lapsille eron syystä kun lapset kysyvät? Puolison sivusuhteet siis syynä eli toiset naiset, mutta tämän lapset osaavat käsitellä vasta aikuisena eivätkä nyt alle 10 vuotiaina.
Näin eroperheen lapsena haluaisin kysyä, miten saan ikuisesti keskenään riidassa olevat vanhenpani lopettamaan minun käyttämisen välimiehenä, viestinviejänä ja sovittelijana? Tätä on jatkunut aina varhaisesta lapsuudesta asti, enkä ole vieläkään saanut heitä kuuntelemaan asiaani. Kiitän jo valmiiksi todella paljon vastauksesta, vaikka tämä onkin tarkoitettu eroamassa oleville vanhemmille.
Voiko 4-vuotiaan kanssa soveltaa vuoroasumista jotenkin? Eli siis viikko-viikko systeemiä, tai vaikka 5 päivää-5 päivää? Tarkoitus on tehdä lapselle yhtälailla koti molempiin paikkoihin, eli perustarvikkeet kumpaankin kotiin, silloin ei tarvitse tavaroita niin raahata.
Entä jos harkitsee eroa jo raskausaikana? Jos raskauden aikana lapsen isä on toiminut tavoilla, jotka estää parisuhteen jatkumisen. Mutta vauva ansaitsee kuitenkin isän. Pitääkö vauvan takia jäädä paskaan suhteeseen?
Tilastojen mukaan nainen on useimmiten se joka haluaa eron. Kun eron haluaakin mies (kuten minä) niin miten ihmiset yleensä suhtautuu tällaiseen? Onko eron haluaminen yleisesti hyväksyttävämpää tai paheksuttavampaa miehelle kuin naiselle? Tämä ei vaikuta eropäätökseeni, kunhan pohdin.
Mieheni on hakenut eroa viime viikolla. Olemme yrittäneet puhua asiasta, mutta vaikeaa on, koska aina joku lapsista on kotona. Lapset kyllä varmaan aistivat ilmapiirin ja äidin ja isän ahdistuksen ja surun.
Mies ei ole varma halustaan erota. Itkin sitä koko la-su yön ja 6-vuotias tuli sänkyyn sitä kuuntelemaan ja pitämään kaulusta kiinni.
Emme ole kuitenkaan käsitelleet asiaa lasten kanssa emmekä ehkä oikein osaisikaan sanoa oikeita sanoja.
Mitä 6-16-vuotiaille lapsille kannattaa epävarmassa tilanteessa sanoa? Onko jokin taho, mihin 6-vuotiaan kanssa voisi mennä asiasta keskustelemaan kun itsellä asiasta puhuminen menisi varmaan pelkäksi itkuksi ja ahdistaisi lasta? Miten auttaa siis 6- tai 16-vuotiasta lasta käsittelemään tunteita epävarmassa/epäselvässä tilanteessa vai onko parempi vain olla hiljaa kunnes pääsemme ratkaisuun? Etenkin jos emme eroakaan, niin kaikki suru ja murhe on ollut perheessä "turhaa". Olen aivan pattitilanteessa omien tunteiden ja lasten tunteiden kanssa.
Miten lapsen saisi lähtemään etävanhemman luo mielellään ja palaamaan sieltä hyvillä mielin? Nyt lapsi yrittää mennä piiloon, kun etävanhemman luo pitäisi lähteä, itkee, että ei halua mennä. Yhtään tapaamista ei ole tämän vuoksi jätetty väliin, onhan suhde etävanhempaankin tärkeä.
Jos lapselle yrittää puhua tapaamisista rohkaisevasti, hän vain toteaa, että siellä ei ole kivaa. Hänen kanssaan ei kuulemma leikitä eikä oteta syliin.
Vanhemmat eivät ole koskaan asuneet samassa taloudessa eikä heillä ole hyviä puhevälejä. Asiasta keskustelu aiheuttaa vain eripuraa.
Miten saada lapsi suhtautumaan positiivisesti tapaamisiin etävanhemman kanssa?
Lapsille kaiketi kannattaa kertoa se, ettei ero ole heidän vikansa ja se, että heitä rakastetaan. Kävi miten kävi.
Onko lapsen edun mukaista saada kulkea vapaasti kotien väliä 9v iässä ? Kodit tulisivat olemaan lähekkäin mutta vanhemmat eivät puheväleissä. Eli voiko lapsi aina koulupäivän lopussa päättää itse kumpaan kotiin menee.
Kouluikäisten lasten vuoroviikkoasuminen käytännössä. Jos on mahdotonta asua ihan samoilla seuduilla. Mietin eroa mutta kaikki käytännön asiat mietityttää, miten toimia.