Teinkö väärin?

Onhan se itsekäs teko, muttei silti mitenkään väärin. Parempi näin kuin että menettäisit kotona hermot ja puolisollaskin palais pinna. Hänkin oli samaa mieltä niin no problem.

Toki tulevaisuudessa miettisin että miten sitä omaa pinnaa kasvattaa ettei siitä tule tapa että lähdet omille teille ja jätät tuoreen äidin pärjäämään itsekseen.

Voi kuule, hyvä kun lähdit. Pääasia, että menet takaisin ja sanot tyttöystävälle, että oli mainio ehdotus mennä tuulettamaan päätäsi vanhempiesi luo. Kysy häneltä, että haluaisiko hän että katsoisit itse vauvan perään ja hän saisi mennä myös tuulettamaan ajatuksiaan johonkin, vaikka edes pariksi tunniksi?

Ja propsit siitä, ettet vetänyt suurta draamaa ja pakannut kamojasi lopullisesti. Tyttöysti saa olla onnellinen, että on noin kypsän ihmisen löytänyt rinnalleen.

Sulla on nyt pieni vauva ja avovaimo. Täsmennän tämänkin kun et näytä tajuavan: et ole avoliitossa "tyttöystäväsi" kanssa, vaan sinulla on nyt avovaimo ja lisäksi sama nainen on lapsesi äiti. Sinä olet avopuoliso ja isä.

Yleensä aikuinen ihminen tajuaa tuossa tilanteessa että vaikein tilanne on sillä pienen vauvan vastasynnyttäneellä äidillä. Hän joutui nyt oleman äiti sinullekin ja käskemään sinut pois jaloistaan häiritsemästä kuin häiriköivän pikkupojan, sen sijaan että olisit toisen aikuisena tarjonnut hänelle tukea ja apua ja viettänyt aikaa oman lapsesi ja perheesi kanssa.

Mieti myös mitä hyötyä sun kiukuttelusta on? Ilmeisesti ei mitään hyötyä vaan pelkkää haittaa. Kiukuttelu ei auta tuomaan työpaikkaa eikä parantamaan parisuhdetta. Miten voisit toimia fiksummin tulevaisuudessa? Voisitko käydä vaikka juoksemassa kiivaan lenkin metsässä että saisit negatiivisen energian purettua? Miksi koet oikeutetuksi sen purkamisen avovaimoosi ja sitä kautta lapseesi?

Vierailija kirjoitti:

Sulla on nyt pieni vauva ja avovaimo. Täsmennän tämänkin kun et näytä tajuavan: et ole avoliitossa "tyttöystäväsi" kanssa, vaan sinulla on nyt avovaimo ja lisäksi sama nainen on lapsesi äiti. Sinä olet avopuoliso ja isä.

Yleensä aikuinen ihminen tajuaa tuossa tilanteessa että vaikein tilanne on sillä pienen vauvan vastasynnyttäneellä äidillä. Hän joutui nyt oleman äiti sinullekin ja käskemään sinut pois jaloistaan häiritsemästä kuin häiriköivän pikkupojan, sen sijaan että olisit toisen aikuisena tarjonnut hänelle tukea ja apua ja viettänyt aikaa oman lapsesi ja perheesi kanssa.

Mieti myös mitä hyötyä sun kiukuttelusta on? Ilmeisesti ei mitään hyötyä vaan pelkkää haittaa. Kiukuttelu ei auta tuomaan työpaikkaa eikä parantamaan parisuhdetta. Miten voisit toimia fiksummin tulevaisuudessa? Voisitko käydä vaikka juoksemassa kiivaan lenkin metsässä että saisit negatiivisen energian purettua? Miksi koet oikeutetuksi sen purkamisen avovaimoosi ja sitä kautta lapseesi?

Vastasynnyttänyt äiti pitää hormonipärinöissään lasta maailman keskipisteenä, mutta isä voi nähdä paljon laajemman kuvan. Ap:lla ei ilmeisesti ole töitä, eikä ole napannut yrityksestä huolimatta. Pidemmänpäälle se alkaa painaa, varsinkin jos perheeseen on juuri tullut uusi suu ruokittavaksi.

Vaikka olet vasta synnyttänyt äiti, myös kumppanisi voi tarvita tukeasi. Naiset eivät aina ymmärrä miten paljon isäksi tuleminen voi painaa, jännittää, arveluttaa ja ties mitä muuta. Isä on tässä tapauksessa toiminut täysin oikein kun on päästellyt vähän höyryjä.

Ap:lle onnea tulevaan!

Kyllä aikuinen saa olla joskus itsekäskin ja täytyykin olla. Muuten siitä kärsii koko perhe. Onnellinen lapsi on = hyvinvoiva vanhempi

ps. äiti ensi yöksi vanhemmilla ja sinä lapsen kanssa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on nyt pieni vauva ja avovaimo. Täsmennän tämänkin kun et näytä tajuavan: et ole avoliitossa "tyttöystäväsi" kanssa, vaan sinulla on nyt avovaimo ja lisäksi sama nainen on lapsesi äiti. Sinä olet avopuoliso ja isä.

Yleensä aikuinen ihminen tajuaa tuossa tilanteessa että vaikein tilanne on sillä pienen vauvan vastasynnyttäneellä äidillä. Hän joutui nyt oleman äiti sinullekin ja käskemään sinut pois jaloistaan häiritsemästä kuin häiriköivän pikkupojan, sen sijaan että olisit toisen aikuisena tarjonnut hänelle tukea ja apua ja viettänyt aikaa oman lapsesi ja perheesi kanssa.

Mieti myös mitä hyötyä sun kiukuttelusta on? Ilmeisesti ei mitään hyötyä vaan pelkkää haittaa. Kiukuttelu ei auta tuomaan työpaikkaa eikä parantamaan parisuhdetta. Miten voisit toimia fiksummin tulevaisuudessa? Voisitko käydä vaikka juoksemassa kiivaan lenkin metsässä että saisit negatiivisen energian purettua? Miksi koet oikeutetuksi sen purkamisen avovaimoosi ja sitä kautta lapseesi?

Tai olla yhden yön esim. vanhemmillasi silloin tällöin

Vierailija kirjoitti:

Sulla on nyt pieni vauva ja avovaimo. Täsmennän tämänkin kun et näytä tajuavan: et ole avoliitossa "tyttöystäväsi" kanssa, vaan sinulla on nyt avovaimo ja lisäksi sama nainen on lapsesi äiti. Sinä olet avopuoliso ja isä.

Yleensä aikuinen ihminen tajuaa tuossa tilanteessa että vaikein tilanne on sillä pienen vauvan vastasynnyttäneellä äidillä. Hän joutui nyt oleman äiti sinullekin ja käskemään sinut pois jaloistaan häiritsemästä kuin häiriköivän pikkupojan, sen sijaan että olisit toisen aikuisena tarjonnut hänelle tukea ja apua ja viettänyt aikaa oman lapsesi ja perheesi kanssa.

Mieti myös mitä hyötyä sun kiukuttelusta on? Ilmeisesti ei mitään hyötyä vaan pelkkää haittaa. Kiukuttelu ei auta tuomaan työpaikkaa eikä parantamaan parisuhdetta. Miten voisit toimia fiksummin tulevaisuudessa? Voisitko käydä vaikka juoksemassa kiivaan lenkin metsässä että saisit negatiivisen energian purettua? Miksi koet oikeutetuksi sen purkamisen avovaimoosi ja sitä kautta lapseesi?

Oksennus

Vierailija kirjoitti:

Sulla on nyt pieni vauva ja avovaimo. Täsmennän tämänkin kun et näytä tajuavan: et ole avoliitossa "tyttöystäväsi" kanssa, vaan sinulla on nyt avovaimo ja lisäksi sama nainen on lapsesi äiti. Sinä olet avopuoliso ja isä.

Yleensä aikuinen ihminen tajuaa tuossa tilanteessa että vaikein tilanne on sillä pienen vauvan vastasynnyttäneellä äidillä. Hän joutui nyt oleman äiti sinullekin ja käskemään sinut pois jaloistaan häiritsemästä kuin häiriköivän pikkupojan, sen sijaan että olisit toisen aikuisena tarjonnut hänelle tukea ja apua ja viettänyt aikaa oman lapsesi ja perheesi kanssa.

Mieti myös mitä hyötyä sun kiukuttelusta on? Ilmeisesti ei mitään hyötyä vaan pelkkää haittaa. Kiukuttelu ei auta tuomaan työpaikkaa eikä parantamaan parisuhdetta. Miten voisit toimia fiksummin tulevaisuudessa? Voisitko käydä vaikka juoksemassa kiivaan lenkin metsässä että saisit negatiivisen energian purettua? Miksi koet oikeutetuksi sen purkamisen avovaimoosi ja sitä kautta lapseesi?

Miehen pitää vahvana kestää kaikki ja padota kaikki tunteet sisäänsä, ettei vaan aikuiselle naiselle tule pahamieli? Kuinka kauan lasta voi käyttää puskurina, ettei mitään negatiivista saa ilmaista?

Olisikohan parisuhde kuitenkin kahden kauppa, jossa molemmilla on oikeus myös niihin negatiivisiin tunteisiin ja niitä rintarinnan sitten puretaan, eikä käsketä toista lapsellisesti häipymään?

Jos toinen ei ole vastaanottavainen keskustelemaan toisen fiiliksistä häipyminen on se paras vaihtoehto. Puhutte asian läpi, kun molemmat on rauhoittuneet ja sovitte säännöt miten molemmat saa myös sitä lepoa.

Ja ota ne aktiivimallin tuomat mahdollisuudet  vastaan ja käy työnhakuvalemmus mieluiten yksityisellä palveluntarjoalla, joka osaa rakentaa kunnon CV, videoesittelyt, jne...

Vierailija kirjoitti:

Eli siis olen avoliitossa tyttöystäväni kanssa. Meille syntyi reilu kuukausi sitten esikoinen, poika joka oli terve ja kaikki hyvin jne. Olen etsinyt ja hakenut töitä pidemmän aikaa mutta vielä ei ole löytynyt mitään, mistä johtuen hermot on ollu kireällä ja olen pahalla tuulella yms. Olen muutenkin melko temperamenttinen ihminen mutta lähiaikoina pikkuasiat suututtaa myös. Tänään meni hermo kunnolla vauvan itkuun ja puoliso tokaisi "Mene kotiisi (vanhemmilleni) yöksi. Ei tuota huokailua jaksa kuunnella." totesin vain että selvä ja lähdin. Ajattelin tulla yöksi kuitenkin takaisin mutta nyt pakko päästä rauhoittumaan edes päiväksi muualle. Oliko itsekkäästi tehty? Miten saada hermot kestämään enemmän?

Teidän pitää jakaa hoitovuorot ja repiä apua omaisilta. Ja tarvittaessa lääkäriltä.

Se on rankkaa, tiedän. Kummankin on saatava nukkua ja syödä tarpeeksi.

Tee lista lähistön firmoista ja soita ne läpi. Löydät ns. piilotyöpaikan alta aikayksikön läheltä kotia, kun olet motivoitunut ja eroat pelkän paperihakemuksen lähettäjistä. Vaikutat esimerkilliseltä isältä. Huolehtikaa toisistanne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on nyt pieni vauva ja avovaimo. Täsmennän tämänkin kun et näytä tajuavan: et ole avoliitossa "tyttöystäväsi" kanssa, vaan sinulla on nyt avovaimo ja lisäksi sama nainen on lapsesi äiti. Sinä olet avopuoliso ja isä.

Yleensä aikuinen ihminen tajuaa tuossa tilanteessa että vaikein tilanne on sillä pienen vauvan vastasynnyttäneellä äidillä. Hän joutui nyt oleman äiti sinullekin ja käskemään sinut pois jaloistaan häiritsemästä kuin häiriköivän pikkupojan, sen sijaan että olisit toisen aikuisena tarjonnut hänelle tukea ja apua ja viettänyt aikaa oman lapsesi ja perheesi kanssa.

Mieti myös mitä hyötyä sun kiukuttelusta on? Ilmeisesti ei mitään hyötyä vaan pelkkää haittaa. Kiukuttelu ei auta tuomaan työpaikkaa eikä parantamaan parisuhdetta. Miten voisit toimia fiksummin tulevaisuudessa? Voisitko käydä vaikka juoksemassa kiivaan lenkin metsässä että saisit negatiivisen energian purettua? Miksi koet oikeutetuksi sen purkamisen avovaimoosi ja sitä kautta lapseesi?

Vastasynnyttänyt äiti pitää hormonipärinöissään lasta maailman keskipisteenä, mutta isä voi nähdä paljon laajemman kuvan. Ap:lla ei ilmeisesti ole töitä, eikä ole napannut yrityksestä huolimatta. Pidemmänpäälle se alkaa painaa, varsinkin jos perheeseen on juuri tullut uusi suu ruokittavaksi.

Vaikka olet vasta synnyttänyt äiti, myös kumppanisi voi tarvita tukeasi. Naiset eivät aina ymmärrä miten paljon isäksi tuleminen voi painaa, jännittää, arveluttaa ja ties mitä muuta. Isä on tässä tapauksessa toiminut täysin oikein kun on päästellyt vähän höyryjä.

Ap:lle onnea tulevaan!

Miten miehillä on tuo isyys niin vaikeaa, kun ei tartte olla raskaana, ei synnyttää, eikä imettää, eikä usein heräillä öisin eikä edes hoitaa sitä lasta kuin pikkuhetkiä?

Nyyh, miesparat. Ja sitten ei saa edes kiukutella vaimolle!

Kauheita ovat naiset! Juustiinsa juu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on nyt pieni vauva ja avovaimo. Täsmennän tämänkin kun et näytä tajuavan: et ole avoliitossa "tyttöystäväsi" kanssa, vaan sinulla on nyt avovaimo ja lisäksi sama nainen on lapsesi äiti. Sinä olet avopuoliso ja isä.

Yleensä aikuinen ihminen tajuaa tuossa tilanteessa että vaikein tilanne on sillä pienen vauvan vastasynnyttäneellä äidillä. Hän joutui nyt oleman äiti sinullekin ja käskemään sinut pois jaloistaan häiritsemästä kuin häiriköivän pikkupojan, sen sijaan että olisit toisen aikuisena tarjonnut hänelle tukea ja apua ja viettänyt aikaa oman lapsesi ja perheesi kanssa.

Mieti myös mitä hyötyä sun kiukuttelusta on? Ilmeisesti ei mitään hyötyä vaan pelkkää haittaa. Kiukuttelu ei auta tuomaan työpaikkaa eikä parantamaan parisuhdetta. Miten voisit toimia fiksummin tulevaisuudessa? Voisitko käydä vaikka juoksemassa kiivaan lenkin metsässä että saisit negatiivisen energian purettua? Miksi koet oikeutetuksi sen purkamisen avovaimoosi ja sitä kautta lapseesi?

Vastasynnyttänyt äiti pitää hormonipärinöissään lasta maailman keskipisteenä, mutta isä voi nähdä paljon laajemman kuvan. Ap:lla ei ilmeisesti ole töitä, eikä ole napannut yrityksestä huolimatta. Pidemmänpäälle se alkaa painaa, varsinkin jos perheeseen on juuri tullut uusi suu ruokittavaksi.

Vaikka olet vasta synnyttänyt äiti, myös kumppanisi voi tarvita tukeasi. Naiset eivät aina ymmärrä miten paljon isäksi tuleminen voi painaa, jännittää, arveluttaa ja ties mitä muuta. Isä on tässä tapauksessa toiminut täysin oikein kun on päästellyt vähän höyryjä.

Ap:lle onnea tulevaan!

Miten miehillä on tuo isyys niin vaikeaa, kun ei tartte olla raskaana, ei synnyttää, eikä imettää, eikä usein heräillä öisin eikä edes hoitaa sitä lasta kuin pikkuhetkiä?

Nyyh, miesparat. Ja sitten ei saa edes kiukutella vaimolle!

Kauheita ovat naiset! Juustiinsa juu.

Nyyh, naisparat. Kun oikein joutuvat olemaan raskaana, synnyttämään ja imettämään. En lisää tähän yövalvomisia, koska meillä mies niihin yhtäläisesti osallistui pulloruokintoineen. Koittakaa jo  pikku hiljaa antaa miehille anteeksi raskaus ja synnyttäminen. Biologia on tässä kohtaa epäreilu ja se ei ole miesten vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on nyt pieni vauva ja avovaimo. Täsmennän tämänkin kun et näytä tajuavan: et ole avoliitossa "tyttöystäväsi" kanssa, vaan sinulla on nyt avovaimo ja lisäksi sama nainen on lapsesi äiti. Sinä olet avopuoliso ja isä.

Yleensä aikuinen ihminen tajuaa tuossa tilanteessa että vaikein tilanne on sillä pienen vauvan vastasynnyttäneellä äidillä. Hän joutui nyt oleman äiti sinullekin ja käskemään sinut pois jaloistaan häiritsemästä kuin häiriköivän pikkupojan, sen sijaan että olisit toisen aikuisena tarjonnut hänelle tukea ja apua ja viettänyt aikaa oman lapsesi ja perheesi kanssa.

Mieti myös mitä hyötyä sun kiukuttelusta on? Ilmeisesti ei mitään hyötyä vaan pelkkää haittaa. Kiukuttelu ei auta tuomaan työpaikkaa eikä parantamaan parisuhdetta. Miten voisit toimia fiksummin tulevaisuudessa? Voisitko käydä vaikka juoksemassa kiivaan lenkin metsässä että saisit negatiivisen energian purettua? Miksi koet oikeutetuksi sen purkamisen avovaimoosi ja sitä kautta lapseesi?

Vastasynnyttänyt äiti pitää hormonipärinöissään lasta maailman keskipisteenä, mutta isä voi nähdä paljon laajemman kuvan. Ap:lla ei ilmeisesti ole töitä, eikä ole napannut yrityksestä huolimatta. Pidemmänpäälle se alkaa painaa, varsinkin jos perheeseen on juuri tullut uusi suu ruokittavaksi.

Vaikka olet vasta synnyttänyt äiti, myös kumppanisi voi tarvita tukeasi. Naiset eivät aina ymmärrä miten paljon isäksi tuleminen voi painaa, jännittää, arveluttaa ja ties mitä muuta. Isä on tässä tapauksessa toiminut täysin oikein kun on päästellyt vähän höyryjä.

Ap:lle onnea tulevaan!

Miten miehillä on tuo isyys niin vaikeaa, kun ei tartte olla raskaana, ei synnyttää, eikä imettää, eikä usein heräillä öisin eikä edes hoitaa sitä lasta kuin pikkuhetkiä?

Nyyh, miesparat. Ja sitten ei saa edes kiukutella vaimolle!

Kauheita ovat naiset! Juustiinsa juu.

Kyllä raskaus ja vauva-arki ovat miehelle pahempia kun joutuu sietämään kiukuttelevaa äitiä. Lainaamani kirjoittaja toimii erinomaisena esimerkkinä.

t. Äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on nyt pieni vauva ja avovaimo. Täsmennän tämänkin kun et näytä tajuavan: et ole avoliitossa "tyttöystäväsi" kanssa, vaan sinulla on nyt avovaimo ja lisäksi sama nainen on lapsesi äiti. Sinä olet avopuoliso ja isä.

Yleensä aikuinen ihminen tajuaa tuossa tilanteessa että vaikein tilanne on sillä pienen vauvan vastasynnyttäneellä äidillä. Hän joutui nyt oleman äiti sinullekin ja käskemään sinut pois jaloistaan häiritsemästä kuin häiriköivän pikkupojan, sen sijaan että olisit toisen aikuisena tarjonnut hänelle tukea ja apua ja viettänyt aikaa oman lapsesi ja perheesi kanssa.

Mieti myös mitä hyötyä sun kiukuttelusta on? Ilmeisesti ei mitään hyötyä vaan pelkkää haittaa. Kiukuttelu ei auta tuomaan työpaikkaa eikä parantamaan parisuhdetta. Miten voisit toimia fiksummin tulevaisuudessa? Voisitko käydä vaikka juoksemassa kiivaan lenkin metsässä että saisit negatiivisen energian purettua? Miksi koet oikeutetuksi sen purkamisen avovaimoosi ja sitä kautta lapseesi?

Vastasynnyttänyt äiti pitää hormonipärinöissään lasta maailman keskipisteenä, mutta isä voi nähdä paljon laajemman kuvan. Ap:lla ei ilmeisesti ole töitä, eikä ole napannut yrityksestä huolimatta. Pidemmänpäälle se alkaa painaa, varsinkin jos perheeseen on juuri tullut uusi suu ruokittavaksi.

Vaikka olet vasta synnyttänyt äiti, myös kumppanisi voi tarvita tukeasi. Naiset eivät aina ymmärrä miten paljon isäksi tuleminen voi painaa, jännittää, arveluttaa ja ties mitä muuta. Isä on tässä tapauksessa toiminut täysin oikein kun on päästellyt vähän höyryjä.

Ap:lle onnea tulevaan!

Miten miehillä on tuo isyys niin vaikeaa, kun ei tartte olla raskaana, ei synnyttää, eikä imettää, eikä usein heräillä öisin eikä edes hoitaa sitä lasta kuin pikkuhetkiä?

Nyyh, miesparat. Ja sitten ei saa edes kiukutella vaimolle!

Kauheita ovat naiset! Juustiinsa juu.

Nyyh, naisparat. Kun oikein joutuvat olemaan raskaana, synnyttämään ja imettämään. En lisää tähän yövalvomisia, koska meillä mies niihin yhtäläisesti osallistui pulloruokintoineen. Koittakaa jo  pikku hiljaa antaa miehille anteeksi raskaus ja synnyttäminen. Biologia on tässä kohtaa epäreilu ja se ei ole miesten vika.

Eli susta on oikein että se mies sitten ahdistuu kotona ja raivoaa sille vauvan äidille? Okeeeeei.

Kaikilla on ne omat vastuksensa. Parisuhteessa olisi hyvä jos molemmilla riittäisi myötätuntoa toisiaan kohtaan, mutta aina ei ole mistä ottaa.

Sillä pelataan mitä on, ja AP:llä ei ollut rahkeita tuon enempään tältä erää. Silloin on ihan oikein ottaa hengähdystilaa itselle.

Jos tulee kovasti syyllisyydentunteita tuollaisesta, niin sitä olisi hyvä selvitellä sen oman puolison kanssa, ei vierailta kyselemällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on nyt pieni vauva ja avovaimo. Täsmennän tämänkin kun et näytä tajuavan: et ole avoliitossa "tyttöystäväsi" kanssa, vaan sinulla on nyt avovaimo ja lisäksi sama nainen on lapsesi äiti. Sinä olet avopuoliso ja isä.

Yleensä aikuinen ihminen tajuaa tuossa tilanteessa että vaikein tilanne on sillä pienen vauvan vastasynnyttäneellä äidillä. Hän joutui nyt oleman äiti sinullekin ja käskemään sinut pois jaloistaan häiritsemästä kuin häiriköivän pikkupojan, sen sijaan että olisit toisen aikuisena tarjonnut hänelle tukea ja apua ja viettänyt aikaa oman lapsesi ja perheesi kanssa.

Mieti myös mitä hyötyä sun kiukuttelusta on? Ilmeisesti ei mitään hyötyä vaan pelkkää haittaa. Kiukuttelu ei auta tuomaan työpaikkaa eikä parantamaan parisuhdetta. Miten voisit toimia fiksummin tulevaisuudessa? Voisitko käydä vaikka juoksemassa kiivaan lenkin metsässä että saisit negatiivisen energian purettua? Miksi koet oikeutetuksi sen purkamisen avovaimoosi ja sitä kautta lapseesi?

Vastasynnyttänyt äiti pitää hormonipärinöissään lasta maailman keskipisteenä, mutta isä voi nähdä paljon laajemman kuvan. Ap:lla ei ilmeisesti ole töitä, eikä ole napannut yrityksestä huolimatta. Pidemmänpäälle se alkaa painaa, varsinkin jos perheeseen on juuri tullut uusi suu ruokittavaksi.

Vaikka olet vasta synnyttänyt äiti, myös kumppanisi voi tarvita tukeasi. Naiset eivät aina ymmärrä miten paljon isäksi tuleminen voi painaa, jännittää, arveluttaa ja ties mitä muuta. Isä on tässä tapauksessa toiminut täysin oikein kun on päästellyt vähän höyryjä.

Ap:lle onnea tulevaan!

Miten miehillä on tuo isyys niin vaikeaa, kun ei tartte olla raskaana, ei synnyttää, eikä imettää, eikä usein heräillä öisin eikä edes hoitaa sitä lasta kuin pikkuhetkiä?

Nyyh, miesparat. Ja sitten ei saa edes kiukutella vaimolle!

Kauheita ovat naiset! Juustiinsa juu.

Nyyh, naisparat. Kun oikein joutuvat olemaan raskaana, synnyttämään ja imettämään. En lisää tähän yövalvomisia, koska meillä mies niihin yhtäläisesti osallistui pulloruokintoineen. Koittakaa jo  pikku hiljaa antaa miehille anteeksi raskaus ja synnyttäminen. Biologia on tässä kohtaa epäreilu ja se ei ole miesten vika.

Eli susta on oikein että se mies sitten ahdistuu kotona ja raivoaa sille vauvan äidille? Okeeeeei.

Ihminen se mieskin on. Missä sitten raivoaa ja ilmaisee turhautumisen tunteintaan ellei omassa kodissa omalla rakkaalle puolisolleen, jonka seurassa on niin hyvä olla, että uskaltaa olla oma itsensä. Kuinka kauan äidillä sitten on oikeus käyttää sitä lasta puskurinaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on nyt pieni vauva ja avovaimo. Täsmennän tämänkin kun et näytä tajuavan: et ole avoliitossa "tyttöystäväsi" kanssa, vaan sinulla on nyt avovaimo ja lisäksi sama nainen on lapsesi äiti. Sinä olet avopuoliso ja isä.

Yleensä aikuinen ihminen tajuaa tuossa tilanteessa että vaikein tilanne on sillä pienen vauvan vastasynnyttäneellä äidillä. Hän joutui nyt oleman äiti sinullekin ja käskemään sinut pois jaloistaan häiritsemästä kuin häiriköivän pikkupojan, sen sijaan että olisit toisen aikuisena tarjonnut hänelle tukea ja apua ja viettänyt aikaa oman lapsesi ja perheesi kanssa.

Mieti myös mitä hyötyä sun kiukuttelusta on? Ilmeisesti ei mitään hyötyä vaan pelkkää haittaa. Kiukuttelu ei auta tuomaan työpaikkaa eikä parantamaan parisuhdetta. Miten voisit toimia fiksummin tulevaisuudessa? Voisitko käydä vaikka juoksemassa kiivaan lenkin metsässä että saisit negatiivisen energian purettua? Miksi koet oikeutetuksi sen purkamisen avovaimoosi ja sitä kautta lapseesi?

Vastasynnyttänyt äiti pitää hormonipärinöissään lasta maailman keskipisteenä, mutta isä voi nähdä paljon laajemman kuvan. Ap:lla ei ilmeisesti ole töitä, eikä ole napannut yrityksestä huolimatta. Pidemmänpäälle se alkaa painaa, varsinkin jos perheeseen on juuri tullut uusi suu ruokittavaksi.

Vaikka olet vasta synnyttänyt äiti, myös kumppanisi voi tarvita tukeasi. Naiset eivät aina ymmärrä miten paljon isäksi tuleminen voi painaa, jännittää, arveluttaa ja ties mitä muuta. Isä on tässä tapauksessa toiminut täysin oikein kun on päästellyt vähän höyryjä.

Ap:lle onnea tulevaan!

Miten miehillä on tuo isyys niin vaikeaa, kun ei tartte olla raskaana, ei synnyttää, eikä imettää, eikä usein heräillä öisin eikä edes hoitaa sitä lasta kuin pikkuhetkiä?

Nyyh, miesparat. Ja sitten ei saa edes kiukutella vaimolle!

Kauheita ovat naiset! Juustiinsa juu.

Nyyh, naisparat. Kun oikein joutuvat olemaan raskaana, synnyttämään ja imettämään. En lisää tähän yövalvomisia, koska meillä mies niihin yhtäläisesti osallistui pulloruokintoineen. Koittakaa jo  pikku hiljaa antaa miehille anteeksi raskaus ja synnyttäminen. Biologia on tässä kohtaa epäreilu ja se ei ole miesten vika.

Eli susta on oikein että se mies sitten ahdistuu kotona ja raivoaa sille vauvan äidille? Okeeeeei.

Ihminen se mieskin on. Missä sitten raivoaa ja ilmaisee turhautumisen tunteintaan ellei omassa kodissa omalla rakkaalle puolisolleen, jonka seurassa on niin hyvä olla, että uskaltaa olla oma itsensä. Kuinka kauan äidillä sitten on oikeus käyttää sitä lasta puskurinaan?

Jaa. Meillä ainakin asioista jutellaan, kumpikaan ei katsoisi toisen raivoamista. Etenkin jostain työasioista, koska ne eivät ole toisen vika. Ja olen ollut miehen kanssa tilanteessa, jossa häntä kiukuttaa ja turhauttaa työttämyys, se minulle räyhääminen ei olisi auttanut töiden saamisessa. En katselisi yhtään moista, enkä oleta miehenkään katselevan raivoamisiani, joten en raivoa. Onko se juttelu paha asia ja niiden tunteiden (raivoamisten, mm lenkkeilyyn) purkaminen muualle pois suljettu vaihtoehto?