Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä aloitte miettiä naimisiinmenoa?
Kommentit (43)
Nyt, rakastuneena. Aiemmin ajatus ahdisti. N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin naimisiin menemistä kauheasti 19-25-vuotiaana. Sen jälkeen ei ole päässä pyörinyt.
Samoin ja ajattelin olevani naimisissa 30-vuotiaana. Todellisuudessa sitä ei taida koskaan tapahtua.
Säkin uskoit näitä "naimisissa 30-vuotiaaksi mennessä tai olet epäonnistunut"-juttuja? :D Onneksi heti aikuistuttua tajusin miten typerästä väittämästä on kyse, todella läpinäkyvää konformismiin painostamista. Naimisiinhan ei voi eikä missään nimessä kannata mennä siksi että tuntuu että pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
17-vuotiaana taisin miettiä enemmän tosissani.
Naimisiin meno ei välttämättä tarkoita sen enempää perheen perustamista, kuin mitä se toinen osapuoli uutta perhettä on. Minä menin 20-vuotiaana naimisiin ja olemme edelleen kahdestaan. Tämänkokoinen perhe riittää minulle.
N42
Onnittelut. Erinomainen ratkaisu. Kunpa useampi osaisi jäädä lapsettomaksi ja saisi mielekkään ja kivan elämän.
Vierailija kirjoitti:
22v, kun se tuli ajankohtaiseseksi (eli esikoinen ilmoitti tulostaan hupsistakeikkaa). Se liitto on kestänyt ja kyseinen muksukin on jo tuon 22 (toivottavasti ei kuitenkaan suunnittele naimisiin menoa ihan vielä).
Ei minulla koskaan ollut mitään hääunelmia mutta mies oli sen verran vanhanaikainen sitten kuitenkin että halusi lapsen syntyvän avioliittoon.
Mutta se lapsi pystyy laskemaan, että on saanut alkunsa avioliiton ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
22v, kun se tuli ajankohtaiseseksi (eli esikoinen ilmoitti tulostaan hupsistakeikkaa). Se liitto on kestänyt ja kyseinen muksukin on jo tuon 22 (toivottavasti ei kuitenkaan suunnittele naimisiin menoa ihan vielä).
Ei minulla koskaan ollut mitään hääunelmia mutta mies oli sen verran vanhanaikainen sitten kuitenkin että halusi lapsen syntyvän avioliittoon.Mutta se lapsi pystyy laskemaan, että on saanut alkunsa avioliiton ulkopuolella.
Luuletko että tämä sitä lasta kauheasti harmittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin naimisiin menemistä kauheasti 19-25-vuotiaana. Sen jälkeen ei ole päässä pyörinyt.
Samoin ja ajattelin olevani naimisissa 30-vuotiaana. Todellisuudessa sitä ei taida koskaan tapahtua.
Säkin uskoit näitä "naimisissa 30-vuotiaaksi mennessä tai olet epäonnistunut"-juttuja? :D Onneksi heti aikuistuttua tajusin miten typerästä väittämästä on kyse, todella läpinäkyvää konformismiin painostamista. Naimisiinhan ei voi eikä missään nimessä kannata mennä siksi että tuntuu että pitäisi.
Ei vaan ajattelin vain, että se olisi sopiva ikä. En koe olevani epäonnistuja.
Kuvittelin , etten mene ikinä naimisiin. Tapasin oikean miehen ja olin naimisissa 21 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
22v, kun se tuli ajankohtaiseseksi (eli esikoinen ilmoitti tulostaan hupsistakeikkaa). Se liitto on kestänyt ja kyseinen muksukin on jo tuon 22 (toivottavasti ei kuitenkaan suunnittele naimisiin menoa ihan vielä).
Ei minulla koskaan ollut mitään hääunelmia mutta mies oli sen verran vanhanaikainen sitten kuitenkin että halusi lapsen syntyvän avioliittoon.Mutta se lapsi pystyy laskemaan, että on saanut alkunsa avioliiton ulkopuolella.
Luuletko että tämä sitä lasta kauheasti harmittaa?
Onhan se aivan järkyttävä kylmä rätti vasten silmiä. Todella surullista lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
22v, kun se tuli ajankohtaiseseksi (eli esikoinen ilmoitti tulostaan hupsistakeikkaa). Se liitto on kestänyt ja kyseinen muksukin on jo tuon 22 (toivottavasti ei kuitenkaan suunnittele naimisiin menoa ihan vielä).
Ei minulla koskaan ollut mitään hääunelmia mutta mies oli sen verran vanhanaikainen sitten kuitenkin että halusi lapsen syntyvän avioliittoon.Mutta se lapsi pystyy laskemaan, että on saanut alkunsa avioliiton ulkopuolella.
Luuletko että tämä sitä lasta kauheasti harmittaa?
Onhan se aivan järkyttävä kylmä rätti vasten silmiä. Todella surullista lasta kohtaan.
Nyt on ihan pakko kysyä kun ei taas internetin kautta ironia välity. Oletko tosissasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin sitä ehkä ikävuosina 18-23. En mieti enää. Masennuin ja tuntuu etten voi löytää ketään kenen kanssa haluaisimme toistemme kanssa naimisiin. Olen nyt 27.
En ole koskaan miettinyt, ikää 33 ja suurimman osan elämästä pitkissä parisuhteissa. Ei vaan kiinnosta sitten yhtään. Ehkä joskus korkeintaan juridisista syistä maistraatissa, mutta vaikea nähdä romantiikkaa käytännössä taloudellisessa sopimuksessa. Lapsia ei ole eikä näillä näkymin tule. Elin-ikäisen liiton onnistumisella ei mielestäni ole tekemistä naimisiin menon kanssa ja instituutio on menettänyt merkitystään nykypäivänä, mitään syytä ei oikein ole. Sitoutua voi tosiaan muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
22v, kun se tuli ajankohtaiseseksi (eli esikoinen ilmoitti tulostaan hupsistakeikkaa). Se liitto on kestänyt ja kyseinen muksukin on jo tuon 22 (toivottavasti ei kuitenkaan suunnittele naimisiin menoa ihan vielä).
Ei minulla koskaan ollut mitään hääunelmia mutta mies oli sen verran vanhanaikainen sitten kuitenkin että halusi lapsen syntyvän avioliittoon.Mutta se lapsi pystyy laskemaan, että on saanut alkunsa avioliiton ulkopuolella.
Heh, hän on kolmannen polven "ennen avioliittoa alkunsa saanut mutta avioliittoon syntynyt" esikoinen, kuten olen minä ja äitinikin eikä se mikään salaisuus ole ollut, ihan niin vanhanaikaisia emme kuitenkaan ole että tämä olisi ollut "rätti vasten kasvoja" kuten tuolla nerokkaasti sitä nimitettiin. Ihan toivottuja lapsiakin, miehillä alkanut sitten moraalikellot hälyttää vasta tärpättyä... 😉
Enpä ole tuota miettinyt tähän päivään mennessä, ja olen nyt 63-vuotias.
Joten eiköhän se miettimättä saati toteuttamatta jääkin, mikä sopii minulle.
En ole koskaan ollut sitoutuvaa tyyppiä ja haluan elämää vuosiin, en jämähtää paikalleni koskaan.
Olen muuttanut nuorena Suomesta ja asunut sen jälkeen kolmessa eri maassa. Nyt tämänhetkiseen muuttaessani (olin sitä 3-4 vuotta harkinnut) ajattelin että tämä olisi viimeinen muutto. No jaa - katsotaan.... veri vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kai sitä tuli mietittyä silloin 18-vuotiaana kihloihin mennessä. Ja muutaman kerran myöhemminkin on tullut kihloissa oltua, naimisiin asti en ole päässyt, enkä tule menemään.
Aloin miettiä naimisiinmenoa kun mies kosi. Olin silloin 35-vuotias ja olimme tunteneet toisemme 4,5v ja asuneet yhdessä 2v. Mies oli eronnut, joten en ollenkaan tiennyt, haluaako hän uudelleen naimisiin. Aika nopeasti päätimme hääpäivän, mikä oli 8kk kihlauksesta.
Vierailija kirjoitti:
No kai sitä tuli mietittyä silloin 18-vuotiaana kihloihin mennessä. Ja muutaman kerran myöhemminkin on tullut kihloissa oltua, naimisiin asti en ole päässyt, enkä tule menemään.
Kihlaus on lupaus naimisiinmenosta. Antaa aika oudon ja epäluotettavan kuvan, jos ihmisellä on monia kihlauksia ilman avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sitä tuli mietittyä silloin 18-vuotiaana kihloihin mennessä. Ja muutaman kerran myöhemminkin on tullut kihloissa oltua, naimisiin asti en ole päässyt, enkä tule menemään.
Kihlaus on lupaus naimisiinmenosta. Antaa aika oudon ja epäluotettavan kuvan, jos ihmisellä on monia kihlauksia ilman avioliittoa.
No sellaisia ne miehet sitten varmaan olivat, kun ei kymmenenkään yhteisen vuoden aikana sitten vihille viety vaikka oli kihloihin menty.
17-vuotiaana, kun aloin seurustella nykyisen aviomieheni kanssa. Kihloihin menin ennen kuin täytin 18v, naimisiin 19-vuotiaana. Tänä vuonna tulee 26 vuotta yhteistä elämää täyteen.
Ollaan uskonnollisista piireistä, joissa ei harrasteta tyhjänpäiväistä seurustelua. Kaikki seurustelu on vakavaa ja kaiken seurustelun tulisi johtaa lopulta avioliittoon. Jos on täysin selvää, ettei avioliittoon voi päätyä, ei kannata alkaa seurustellakaan. Tämä siis 26 vuotta sitten - omat lapseni saavat tehdä omat päätöksensä ihan itse.
Kalliita prinsessaleikkejä ja tyhmimmät ei usko kerrasta vaan mennään naimisiin toista ja kolmatta kertaa.
No suku varmasti tykkää, kun saa taas vetää Pirkko-Marjan häissä kännit.
Menin 21v naimisiin, ja siitä on jo reilusti yli 20 vuotta. Edelleen olemme yhdessä, ja hyvä päätös oli. En sitä kamalasti miettinyt, tuntui vain oikealta. Mies kosi, ja aika miettimättä vastasin, että kyllä.