Lue keskustelun säännöt.
Otatko hammaslääkärissä aina puudutuksen vai haluatko hampaasi paikattavan ilman puudutusta?
06.03.2018 |
Mä oon itse niin kipuherkkä että mun on pakko ottaa joka kerta puudutus. En kestä sitä kipua, kun hammasta porataan sieltä syvältä. Sen olen joskus kokenut ja sen kivun muistan vieläkin. *puistatus*.
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota puudutusta. Minulla oli lapsena ja nuorena kaikki mahdolliset oikomiskalustot hampaissa vuosien ajan ja silloin totuin suun alueen kipuihin hyvin. Sen jälkeen en ole edes ajatellut ottaa puudutuksia ja hammaslääkärin tuolissa tulee melkein rento olo, kun saa vain olla.
Meinasinkin laittaa jatkokysymyksen niille, jotka eivät ota puudutusta: miten oikein kestätte sitä kipua? Ap
Otan puudutuksen aina. En kestä yhtään hampaiden ronkkimista ilman sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin olla puudutettu jo ennen kuin kutsutaan siihen toimenpidehuoneeseen.
Hampaiden sorkkiminen vaan on jotenkin niin pelottavaa. Se kipu on aivan sietämätöntä.
Vaikka eipä silti, aikuisiällä hammaslääkärikäynnit ovat olleet oikeastaan ihan miellyttäviä. Traumat ovat jääneet lapsuudesta.
Puudutus ehdottomasti. Jos joku ihan pieni reikä niin aloitetaan ilman puudutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ota puudutusta. Minulla oli lapsena ja nuorena kaikki mahdolliset oikomiskalustot hampaissa vuosien ajan ja silloin totuin suun alueen kipuihin hyvin. Sen jälkeen en ole edes ajatellut ottaa puudutuksia ja hammaslääkärin tuolissa tulee melkein rento olo, kun saa vain olla.
En ymmärrä miten kukaan voi kestää hermokipua, ne vihlasut menee niin luihin ja ytimiin. Vai voisiko olla että ihmisillä on erilaisia kipuaistimukia?
Nykyään en ota. Ennen otin, mutta kun se puudute ei tehonnut koskaan, niin ajattelin, että ihan sama olla ottamatta puudutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla paikattiin joskus molemmilta puolilta leukaa reiät, ja lääkäri ehdotti että pienempi hoidetaan puuduttamatta, niin ei ole sitten niin epämiellyttävä loppupäivä. Näin tehtiin, mutta mä huomasin olevani todella säikky ja jännittynyt, kun puuduttamatonta hammasta paikattiin, ja lääkäri joutui olemaan suht varovainen, ettei mun säikähdysten takia pora lipsahda. Kun siirryttiin puudutetulle puolelle, niin huomasin, miten lääkärikin rentoutui ja homma sujui paljon nopeammin. Eli pyydän aina puudutuksen, sekä siksi, ettei ottaisi kipeää, että siksi, että lääkärin olisi helpompi tehdä töitä.
Otan puudutuksen. (Mutta synnytyksessä en halunnut epiduraalia.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota puudutusta. Minulla oli lapsena ja nuorena kaikki mahdolliset oikomiskalustot hampaissa vuosien ajan ja silloin totuin suun alueen kipuihin hyvin. Sen jälkeen en ole edes ajatellut ottaa puudutuksia ja hammaslääkärin tuolissa tulee melkein rento olo, kun saa vain olla.
En ymmärrä miten kukaan voi kestää hermokipua, ne vihlasut menee niin luihin ja ytimiin. Vai voisiko olla että ihmisillä on erilaisia kipuaistimukia?
Missä puoskarilla käyt?
Se vaihtelee, otanko puudutuksen vai en. Joskus poraaminen on ollut sellaista, että vaikkei puudutusta ole ollut, ei juuri mitään ole tuntunut. Vihlomista ei esiinny aina. Kai tekniikka on nykyään niin kehittynyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä ikäluokkaa ja sukua, jolla on ollut syytäkin pelätä hammaslääkäriä. Oman kokemukseni perusteella piikki voi tuntua pahemmalta kuin poraus. Siksi en ota koskaan puudutusta, jos ei reikä ole niin paha, että sen paikkaaminen varmasti sattuu. Ääni siinä porassa pahempi on.
En ota puudutusta. Pienet vihlaisut tietysti tuntuu ikävältä mutta puudutuspiikki vielä inhottavammalta!
Riippuu operaatiosta. Jos normi paikkaus ilman juurihoitoja, niin en ota, koska itse puudutus sattuu enemmän kuin poraus ja jälkeen päin on epämiellyttävää olaa suu puuduksissa ja huulet turvoksissa.
Kerran tehtiin juuren avaus, kun mädän vuoksi ei puudutus tehonnut. Selvisin hengissä paita märkänä ja sen rinnalla joku pintaporaus pienillä vihlonnoilla ei ole mitään. Vaikka ei nekään mikään nautinto ole.
Kipukynnykseni on kyllä ilmeisen korkea ja osaan rentouttaa itseni, vaikka tuntuukin kipua.
Porauksen ääni taitaa useimmille olla se pahin.
Ennen porattiin reikiä sellaisella pirun jalkakäyttöisellä poralla jopa puoli tuntia, eikä puudutusta annettu. Ei ihme, jos vanhemmat ihmiset vieläkin pelkäävät porausta.
Itse olen oppinut luottamaan hammaslääkäriini, jos hän sanoo, että ei tarvitse puuduttaa, niin sitten en ota. On luvannut keskeyttää, jos sittenkin rupeaa sattumaan, niin puuduttaa vaikka kesken porauksen.
Jos käy säännöllisesti tarkastuksissa, niin ei yleensä pääse reiät niin isoiksi, että pudutusta tarvitaan, ellei jotain pöhinää tapahdu siellä hampaan sisällä piilossa.
En tarvitse puudutusta.
Toki otan jos paikattava reikä on tosi syvä, mutta harvoin niin.
Onneksi nykyään hammaslääkäriäkään ei tarvitse pelätä, kun puudutetaan ja hoito on muutenkin parempaa, kuin ennen. Olen entinen hammaslääkäripelkoinen, 48-v, mutta olen päässyt pelosta, kun käyn säännöllisesti tarkastuksissa ja korjauttamassa heti, jos vaikka hammas lohkeaa. Käyn yksityisellä, silloin saan valita pelkäävän potilaan hyvin huomioivan lääkärin. Puudutuksen haluan, jos vaikka vanha paikka pitää porata auki tms. Silloin voi rennosti vaan makailla, ja jopa nauttia tilanteesta. Olen löytänyt myös loistavan kokeneen hammashoitajan, joka putsaa hampaat niin taidokkaasti, että tilanne on jopa rentouttava. Taustalla kuuluu kaunista musiikkia.
Turussa on kuulemma joku ruskea talo, jossa kipu ja nautinto yhtyvät. En tiedä, onko totta.