Yksinäisyys puolison kuoleman jälkeen
Yksin asustelen omakotitalossa. Ei juttukavereita. Tekemistä onneksi on.
Lapset aikuisia, heillä omat kiireensä. Puolison sairauden aikana jäi ystävät. Omaishoitajuus oli raskasta, nyt jäin tyhjän päälle.
Kommentit (23)
Olisit tyytyväinen että sinulla sentän oli kumppani ja perhe. Monilla ei koskaan ole sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä oli sinun kaltainen ihminen. Kun hänen puolisonsa kuoli niin alkoi muut sukulaiset kiinnostamaan vähän liikaakin. Ei mitään yhteyksiä sen kummemmin ennen leskeksi jäämistä mutta sen jälkeen alkoi kiertelemään sukulaisten luona siihen tahtiin että tuli varoitussoittoja kun hän oli kierroksella.
Onpa tylyä ajattelunne tuota leskeksi jäänyttä kohtaan. Siinä tilanteessa kaipasi toisten ihmisten läheisyyttä. Toivottavasti tilanne on nyt helpottunut vuoden takaisesta.
Minä jäin leskeksi jo 15 vuotta sitten, mutta muistan kun jonkin aikaa miehen kuoleman jälkeen alkoi tulla tunne, että pystyi vapaammin hengittää ja tajusin miten raskasta se elämä oli ollut jo kovin pitkään miehen sairataessa. Se jatkuva pelko ja hätä, että hän kuolee, huoli terveydestä, voinnista. Se on musertavan raskasta elää kuolevan rinnalla. Että ei kannata tulla vittuilemaan joulukorttien lähettelystä omaishoitajana.